Tässä tulee nyt sellainen vuodatus että ei mitään mietoa enää. Olen vaan itse ihan sekaisin ja olen miettinyt asioita miljoona kertaa pääni sisällä. Tuntuu ettö olen ihan loppu. Eli siis, meillä on mieheni kanssa nyt pieni lapsi. Syntyi viime vuonna. Aivan ihana pieni poika, ja kiltti kun mikä. Rakastan häntä yli kaiken. Miehen kansa ollaan oltu yhdessä nyt jo n.8vuotta. Ongelma on miehen äiti. Siis ei sinänsä itse äidissä ole mitään vikaa. Hän tuskin haluaa minulle suoranaisesti mitään pahaa, eikä koskaan olevihjannutkaan siihen. Mutta mieheni on sellainen mamman poika että hän haluaisi äitinsä mukaan joka paikkaan, ja kaikki maailman ulkomaan matkat, mäkkilomat sun muut jopa shoppailu reissut pitää tehä niin että äiti pääsee matkaan. hänen äitinsä on siis yksinäinen ja hänellä ei ole muita kuin me, olenko siis täysin sydämetön kun haluan välillä myös jonkun reissun ethdä ihan vaan omalla poppoolla, ilman anoppia? mies väittää että olen itsekäs paska kun kummiskin kotona ollaan keskenään, niin pitäisi minun haluta sitten lomat ja muu vapaa aika viettää anopin kanssa.En tiedä, tuntuu että olen ihan loppu,. vaikka asia ei ole kuoleman vakava niin silti ku tätä on jo jatkunut vuosia niin tuntuu että haluaisi vain omaa aiaka myös lomallakin. joskus muutama vuosi sit anopillakin oli vielä oma mies, silloin tehtiin miehen kanssa yhteisiä reissuja, lähdettiin kaksin esim. karavaanailemaan.. se oli silloin. nyt mies sanoo ettei tahtoisi mihinkään jos äiti ei pääse, ei kuulema halua jättää äitiään ykisn. onko tämä normaalia vai kuuluuko minun vain ymmärtää?
kaikki ihan sekaisin
Jotuliini
14824
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
miehesi täytyy katkaista napanuora... ei ole mitään väärää että haluat viettää lomaa vain perheesi kanssa. en todella tajua ihmisiä jotka jatkuvasti viettävät älyttömän paljon aikaa toisen aviopuolison vanhempien kanssa.
anoppi voi hakeutua eläkeläisten seuranpitoon...
Miehenä en aikuisena ole koskaan ollut reissussa vanhempien kanssa enkä mene koska olaan iahn eri aaltopituudella ja nykuisin vierailen äitini luona niin 4 tuntiakin tuntuu liian pitkältä ja onneksi on välimätkaa riittävästi ja sanoppa seuraavan kerran miehllesi että otatko äitisi myös sänkyyn mukaan ja kyllä miehesi äidin pitää itse hommata seuransa eikä siihen lapsia pidä sekoitta. Et lähde mihinkään jos miehn äiti tulee mukaan ja sanoppa miehellesi että olisi jo aika itsenäistyä ja elää omaa elämää ja hänen aitinssä elää omaansa niin hyvin menee.
Minkä ikäisiä olette, ja tämä anoppi?
Sanoisin näin lonkalta, että pure hammasta ja kestä. Anoppi saattaa maata hiljaa haudassa jo vuoden-kahden päästä. Anna pikku poikasi tutustua mummiinsa, he ovat varmasti tärkeitä toinen toisilleen ainakin kun poika varttuu pikkuisen isommaksi. Jos muorilla kunto kestää, sopikaa vuoden-parin päästä että anoppi hoitaa poikaa päivän-pari ja te kaksi vietätte laatuaikaa, lomailette arjesta.
Olet nyt niin "mökkihöperö" kotonaolon jäljiltä ja mustasukkainen molemmista perheen miehenpuolista anopille, että tämä tuntuu ylitsepääsemättömältä. Kun pikkuisen pystyisit ottamaan etäisyyttä velloviin tunteisiin, osaisit suuremmalla mielenrauhalla hyväksyä tämänhetkisen elämänkuvionne.
Terveisin eräs jonka rasittava anoppi on ollut maanpovessa jo kymmenen vuotta. Ja rauhallista, hiljaista on, välillä liikaakin kun kaikki isovanhemmat ovat poissa lapsilta.
Joskus vain joutuu siihen, että muu suku ja perhe tuntuu olevan etusijalla ja itse joutuu tyytymään siihen, mitä muilta liikenee.
Varmasti on muitakin syrään työnnettyjä, joille korostetaan, että heidän vuoronsa tulee muitten jälkeen.
Siihen ei oikein ole neuvoa. On turha ajatella, että 60-vuotias pian sairastuu ja ehkä peräti meenehtyy, sillä terveydenhuolto on niin hyvää nykyisin, että sairaalloinenkin ikäihminen elää 90-vuotiaaksi. Eikä muutenkaan tunnu kovin ystävälliseltä ruveta miettimään anopin ikävuosien päättymistä ratkaisuksi lomapulmiin..
Koettaisit kuitenkin sanoa, että nyt on aika teidän lähteä kahden kesken reisuun ja pyytää, että anoppi hoivaisi sillä aikaa jälkikasvua. Riittäisi että saisit miehesi kahden päivän risteilylle, niin että hän havaitsisi, että voi pitää hauskaa ilman äitiäkin. Koeta keksiä jokin kahdenkeskinen syy, kihlajais- tai hääpäivä, tasavuosisyntymäpäivä tms. jota haluaisit juhlistaa.
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista.Anoppi on nyt n.60-vuotias, ja tosiaan hän ei ole enää mikään terve ihminen. sydän reistailee ja syönyt jo vuosikaudet vaikka mitä lääkettä. Eli totta puhut, että pitäisi vain kestää. Ja tietysti aion antaa poikani olla mummonsa kanssa. Ja itsekin olen todella läheinen omien vanhempieni kanssa. Siltikin ajattelen, että edes silloin tällöin tahtoisin edes jonkun loman/reissun tehdä ihan vaan omalla porukalla, ilman kummamkaan vanhempia. Ja toisaalta yritän ajatella itseni mieheni asemaan. Hänellä ei ole ketään muuta kuin äitinsä, ja jos itselläni olisi enää vain äiti jäljellä, toki tahtoisin häntä mukanani viedä vielä kun on mahdollista. Ja äitinsäkin on todella yksinäinen eläkeläinen, varmasti hänellä olisi todella surkeaa olla yksin jos muuta vain reissaisivat. Mutta siltikin, en mielestäni vaadi paljoa jos joskus tahdon ihan vain omaa aikaa. Ääääh, että osaa olla vaikea tilanne. Kaikessa kun on aina se kaksi puolta. Ihan kauhun sekaisin tuntein odotan että milloin anoppi on sen verran huonossa kunnossa mieheni mielestä että meidän pitää muuttaa hänen kanssaan saman katon alle.. sitten saattaa olla jo ero käsillä..
Sinä olet hyvin ymmärtäväinen ja joustava ihminen. Ymmärtääko mihesi voittaneensa lottovoiton saadessaan sinut?
Anoppi on varsin nuori! Saattaa hyvinkin olla että hänen terveysongelmansa on osittain psyykkisiä.
Miten olisi jos veisit, siis kädestä taluttaen, hänet paikkakuntasi koulujen/opistojen järjestämille tunneille. Häntä saataisi kiinnostaa käsillä tekeminen, kokkaamineen, politiikka, taide, kansanmusiikki, jokin vieras kieli.... Tarjontaa noista kaikista on!
Ja vaikka itse maksaisit eka kurssin, se olisi pieni hinta saada anoppi ulos muiden ihmisten luo. Sieltä niitä tuttavuuksia solmitaan, ei 4 seinän sisällä yksin.
Kuka tahaansa tulee hoperoksi ollessaan jatkuvasti yksin. Sehän on yksi yleisesti kaytetyistä kidutusmuodoista!
"Anoppi on nyt n.60-vuotias"
Mikä ikä tuo nyt on? Ei ole edes tavallisen eläkeläisen iässä. Kirjoitat ikään kuin hän olisi vähintään 75-80 eikä vasta 60. Jos on aivan yksin niin vähän ihmetyttää että miksi ihmeessä, onko niin vaivalloinen tapaus ettei kukaan kestä.
No kyllä se oikeesti aika sairas on kun sydänlääkkeet sun muut on. Ja kyllä mullaki ymmärrys riittää tiettyyn pisteeseen asti. Sit tosiaan jos pitäs jo alkaa saman katon alle muuttamaan niin se vois olla että minä pakkaisin kamppeeni ja lähtisin.
Kun oikeesti yritän ajatella asiaa niin monelta eri kantilta. Ajattelen anopin tilalle oman äitini, sitten jos hän on joskus yksinäinen, niin ilkeisinkö edes jättää häntä täysin yksin kun muut lomailemme jossain? En usko. Sitten mietin sitäkin kun oma poikani on aikuinen ja jos minä olen täysin yksin omassa asunnossani, niin haluaisinko että poikani huolisi minut mukaan edes joskus lomilleen? No varmastikkin... Eli tosi vaikea tilanne siinä mielessä... Onko kellään muulla edes vähän samantyyppistä ongelmaa anopin, apen tai muun sukulaisen kanssa? Olisi ihana löytää edes joku kohtalotoveri!
Luulisi, että anoppi edes joskus kysyisi sinulta, että sopiikohan tämä varmasti. Ehkä häneltä voisi tiedustella, olivatko hänen appivanhempansa kovinkin usein reissuissa mukana vai mentiinkö vain omalla porukalla. Tosiaan tuota lapsen hoitamista voisi myös ehdottaa, jos kyse on "vain" yksinäisyydestä. Lapsihan se on mukavaa seuraa, ei taida hiljaista hetkeä hevin tulla.
ruveta kutsumaan jotakuta ystävääsi joka ilta kylään ja mukaan erilaisille reissuille. Mielenkiintoisia kommentteja tiedossa, oletan.
Tai tuntisitko yhden tai kaksi hänen ikäistään mukavaa ihmistä, jotka voisi myös kutsua muutaman kerran mukaan, minne nyt menettekin, ja katsoa, josko juttu alkaisi luistaa. He voisivatkin sitten matkustaa seuraavan kerran yhdessä.
Anoppisi jäänyt äskettäin leskeksi? Anna hänen hakea lohtua muista läheisistään! Miksi miehesi äidin pitäisi jäädä yksin? Miehesi osoittaa empatiakykyä ja lähimmäisenrakkautta sekä sen, että hänellä on ollut rakastava äiti joka mitä ilmeisimmin ansaitsee vastarakkauden. Aiti on äiti, vaimo on vaimo. Kaipa te kahdestaankin miehesi kanssa saatte aikaa viettää, ja mikset itse ottaisi jopa ihan omaakin aikaa itsellesi ja lähdet välillä reissuun itsellesi mieluisten ystävien kanssa.
Luulenpa että vaikka saisit miehesi suostuteltua lomalle ilman äitiään niin hän ei nauttisi siitä ja tekisi kaikkensa että ette myös tekään. Jos olette rahallisesti semmoisessa tilanteessa että voisitte tehdä ylimääraisen loman vuodessa ihan vaan yhdessä niin yritä mutta muuten ehkä suosittelisin että menisit lomalle kavereittes tai oman perheesi kanssa ilman miestäsi ja hänen äitiään, anna heidän mennä yhdessä niin ehkäpä siitä sitten saavat vinkin? On tietenkin hienoa että mies ajattelee äitiään mutta tässä elämässä on vaimo ja perhe kaiken muun edellä. Olisi tietenkin hienointa että jos voisit tämän yhdessä lomaillun hyväksyä niin kauan kun sitä kestää..eihän sitä tiedä miten huomenna käy kenellekkään? Minun lapsillani ei ole yhtään isovanhempaa jäljellä eikä sukulaisia lähellä ja kun me menemme lomalle kutsun aina tädin tai veljeni perheeneen mukaan.
Ihme kinailua