Mistä ihmeestä ihmiset yleensä löytävät sellaisia kumppaneita, joihin on edes mitenkään mahdollista rakastua todella. Ja vielä niin, että se olisi molemminpuolista rakkautta. Mistä ja miten, ja miksi asia on niin vaikea.
Asiaan ei niinkään vaikuta ikä. Sama on vastassa nuorella ja vanhemmallakin.
Asia on lopulta mielestäni niin vaikea, että kaiken jälkeen haluaisi lopulta tehdä todellisen löydön.
Kertokaa löytövinkkejä. Kyllähän asiaan satsaisi kun tietäisi, että tulostakin syntyy. Loputtomalle ravintolakierrokselle en jaksa.
Asiaan ei niinkään vaikuta ikä. Sama on vastassa nuorella ja vanhemmallakin.
Asia on lopulta mielestäni niin vaikea, että kaiken jälkeen haluaisi lopulta tehdä todellisen löydön.
Kertokaa löytövinkkejä. Kyllähän asiaan satsaisi kun tietäisi, että tulostakin syntyy. Loputtomalle ravintolakierrokselle en jaksa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse olen tehnyt sellaisen "löydön", että yksin voi vallan mainiosti elää. Vieläpä oikein mielekkäästi.
Ja minulla on sentään jo 37 vuoden kokemus sinkkuudesta, joten tiedän mistä puhun.
jaa, että kokemus puhuu, oletkos kokenut vain sinkkuutta, vai oletko kenties yli 37v ja näin ollen hyvästä parisuhteestakin kokemusta saanut???????
no tuskin ainakaan hyvästä, koska jotain hemmetin telkkarin katsomista ja poniratsastusta ym pidät hyvää elämänkumppania parempana ratkaisuna taivaltaa elonpolkua!
Kyllä, kyllä minäkin haluaisin löytää elämän lopullisen mielekkyyden poniratsastuksesta...No totta puhuakseni naisena vaikka perheestä ilman miestä, jos vain voisin!
Välillä uskonkin hyvään elämään näin, mutta se kaipuu kumppanin luo aina ilmestyy jostain.
Ongelma on siis nimenomaan hyvän kumppanin LÖYTYMINEN. Haluaisin kerrassaan rakastua!
On kokemusta kumppanista ja paljon sinkkuudestakin. Ja ikää hieman yli 40.
Toisaalta onnelliset ja kadehdittavat ne, jotka löytävät onnensa ilman kumppaniakin, toisaalta erityisen onnelliset ne, jotka rakastuvat ja löytävät omansa. Toisaalta ehdottomasti onnettomat ne, jotka kituvat huonossa parisuhteessa. Toisaalta jonkin verran onnettomat ne, jotka kaipaavat, mutta eivät löydä rakkauttaan.
Kuka tämän on näin hankalaksi luonut?
nimeltä "Kohta yli 40 ja vielä sinkku". Kirjoittanut Nita Tucker. Suosittelen.
Ihmisille tulee halu rakastua vain silloin kun he ovat jollakin tavalla tyytymättömiä omaan elämäänsä ja kaipaavat siihen jotakin ( ei välttämättä toista ihmistä). Tällöin oikea ajoitus ratkaisee. Ravintolatutustumiselle löytyy puoltopisteistä; alkoholi poistaa estoja, heikentää arvostelukykyä ja johtaa usein seksiin, joka synnyttää yhteyden jopa toisilleen sopimattomien välillä. Näin suurin osa tutuistani on löytänyt toisensa.
Eikös se loppujen lopuksi ole kiinni enemmän omasta itsetunnosta ja siitä miten rohkeasti uskaltaa itsensä peliin laittaa, eikä niinkään paikasta tai ajasta...
Olishan se kätevää jos olisi joku paikka mistä saisi molemminpuolista rakkautta ovesta sisään käymällä, tungosta siellä olisi..=)
No kun mielestäni ei ole kiinni siitä itsetunnostakaan. Uskon sen hyvin riittävän, mutta keneen ja missä?? Ei ole vaan kohdetta. On minulla vaatimustaso, se on aivan totta. Mutta niin pitää ollakin, sillä muuten olen ehdottomasti mieluummin sinkku!
Ja edelleen, en jaksaisi ravintolakierrokselle...onkohan siihen lopulta sitten lähdettävä?
Ja toisaalta hyvät kirjat. Voi tosiaankin olla hyvä tuo ehdotettu kirja, mutta kun kaipaisin ihmistä, en kirjaa. Kun mielestäni olen ihan tavallinen siinä suhteessa, etten nyt tarvitsisi mitään valmennuskirjaa tai muuta sellaista. En ole ujo, ulkonäkö nuorekas ja ok. Kriteerit karsivat kyllä varmasti kohteita.
Siis, en ole oikein vielä saanut vinkkejä, joita toivoisin. Mutta tiedän, kaikilla on sama tilanne, eikä tähän taida vastausta löytyä.
Mutta yrittäkää vielä keksiä jotain...(minä en kyllä keksi).
Yksi vielä, varattuja en halua vikitellä, en. Aika monet kivat todellakin ovat varattuja. Että näin!
Toistan taas varmaan jo moneen kertaan kaluttua tarinaa siitä kuinka rakastuakseen on annettava itselleen tavallaan ihan oikeasti lupa rakastua. Vaikka kuinka toitottaa, että haluaa rakastua ja niin edelleen, mutta silti jossain sisällään hiljaa pitää asiaa kuitenkin mahdottomana, aikaansopimattomana tai muuten vaan jostain syystä ei koskaan onnistuvana. Jos olet itse valmis rakkauden rajumyrskyyn (enkä sanonut äskeistä pahalla) kohtaat varteenotettavia ehdokkaita missä milloin kuljetkin.
Ja samalla tavalla saadaksesi vastaanottaa tuon suuren ja maailmoja mullistavan tunnemylläkän toiselta ihmiseltä sinuun kohdistuvana tai jopa vastavuoroisena tunneilmaisuna, sinun on itse tunnettava sisälläsi olevasi kaiken sen myllerryksen arvoinen.
Siispä sydän vaan avoimin mielin hyväksymään oma itsensä ja mahdollisuutensa uskoakseen olevansa sen suuren rakkauden arvoinen.
Tekstisi oli kyllä todella positiivista ja vakuuttavaa luettavaa. Varmasti voi pitää paikkansa enemmän kuin olisin uskonut. Niin vuorenvarmasti asiaa kuvasit. Oikein ilahduin.
En haluaisi olla hankala ja sellainen, että mikään ei käy ja että aina on valittamista.
Totuuden nimessä minun on kuitenkin sanottava, että tässä periaatteessa on ymmärtääkseni suuri vaara rakastua vain rakastumisen tunteen vuoksi. Edelleenkään en siis ole täysin vakuuttunut (jonkin verran kuitenkin jo) kohteen löytymisestä.
Rakastumisen huuma on ihana, mutta vain kohdistuneena potentiaaliseen kohteeseen, ei lähes keneen vain. Nyt kärjistin. Joka tapauksessa etsin pitkäaikaista hyvää rakkaussuhdetta, en vain alkuajan huumaa, toki myös sen haluaisin lisäksi. Tahtoo, tahtoo, tahtooko jo liikaa...
Pistitpä pahan kysymyksen. Siis tuon vaaran rakastua rakkauteen ja siihen ihanaan tunteeseen. Se lienee varmasti vaarana jos oikein etsimällä rakkauttaan etsii. Vanha sanonta, jossa sanotaan jotain siitä, ettei rakkautta saa rahalla, eikä se tule etsimällä eteen pitää varmaan kuitenkin paikkansa.
Luulisin ainakin, että jos oikein etsimällä etsii ja hakee kohdetta rakkaudelleen, onko se suuri tunteiden huuma, se ns.rakkaus, sitten kuitenkaan sitä oikeaa ja kestävää, sellaista ainutlaatuista ja ennenkokematonta jostain sisältä sydämestä jokaista hermosolua herisyttävää juuri siihen ihmiseen kohdistuvaa ja siitä ainoasta ihmisestä lähtevää tunnetta vai onko kyseessä juuri pelkän tunteenpalonhalua tai vaikka aikaisempien tunteiden uudelleen nostatusta sijaiskohteeseen.
Vaikeita kysymyksiä, joihin ei liene yhtä ja oikeaa vastausta kellään. Jokainen elää elämäänsä oman onnensa seppänä, ja toivottavaa on mielestäni ainakin, ettei ns. sijaiskohteeksi kukaan ainakaan tietämättään omien aitojen tunteidensa kanssa joudu olemaan. Sellaisilla rakkauksilla kun ei varmaankaan kuitenkaan ole tulevaisuutta olemassa, koska kohde ei ole se oikea kuitenkaan.
Nämä ajatukset ovat tietenkin vain omiani. Niiden oikeudesta voidaan olla montaa mieltä. Itse en kuitenkaan voisi rakkautta lähteä etsimällä etsimään. Se tulee kohdalleni jos on tullakseen, (on muutaman kerran tullutkin) ja vie ns. jalat alta vastaan tullessaan.