mitä pitempi aika kuluu niin sitä enemmän olen alkanut miettimään elämän mielekkyyttä pitkällä aikavälillä. 36 vuotta olen ollut yksin ja yksinäinen vanhuus pelottaa. Sitä tietää että jos naista ei saa tässä 5 vuoden sisään niin mahdollisuudet ovat sen jälkeen aika vähäiset. Ja siksi toisekseen olisi mukava saada nauttia seksistä kun on vielä suhteellisen nuori, kiinteän naisen vartalon kanssa. Sitten vanhempana olisi ainakin muistot seksistä, enpä usko että seksi kiinnostaa rupsahtaneen naisen vartalon kanssa. Vanhempana on sitten se henkinen yhteys tärkeämpää. Mutta jos jää yksin niin mitä järkeä on elää yksinäisenä vanhuksena kun ei ole ketään joka välittäisi.
mitä järkeä tässä elämässä on
6+3
38380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Mä tiesin jo 15 vuotta sitten et kukaan ei mua rakasta tässä elämässä. Olen kohta 38 v ja turha elämähän tää on kun yksin joutuu olemaan.
No voi prkl. En mitään kannustavaa osaa sanoo, ku ootte varmaan kaiken jo kuullu ja neuvot testannu. Ite jatkan yritystä vielä vaikkakin pidän nyt breikin siihen asti et saan talouteni kuntoon ja siihen voi mennä koko kesä. Toisaalta tekis mieli tavata yks nettideitti, mut pelkäänpä siinäki jotain.
Mitä järkeä on elämässä jos ei pildeä saa. Näin se on, pojat.
Eipä ole pahemmin tullut saatua. Ihme että olen vielä hengissä näin 24-vuotiaana. Tiedän että on ties kuinka paljon minua vanhempia koskaan saamattomia miehiä mutta kuitenkin.
Ei muuta kuin harrastamaan ja tekemään asioita mitä ei välttämättä parisuhteessa voi, esim. matkustelemaan.
No matkusteleminen on kyllä sellainen juttu että ei se ole mitään mukavaa yksin lähteä hortoilemaan lomanviettopaikkoihin ja hotelleihin, järjestetyistä seuramatkoista nyt puhettakaan. Näissähän pyörii lähinnä pariskuntia ja perheellisiä ja kaveriporukoita. Tietysti nuori nainen on aina tervetullut yksinäisenä melkein mihin tahansa jos nyt vaan edes vähänkin siedettävän näköinen on, mutta tämä näin siis vain nuorten naisten osalta.
Niin tolla tavoin se asia just on sen matkustelun suhteen, eli ihan turhaa se on lähteä nuoren miehen koskaan yksinään mihinkään laivaristeilyille tai muille ulkomaan matkoille. Ei se ole mitään mukavaa pyöriä yksinään jossain lomakohteissa, tuntemattomissa kaupungeissa ja hotelleilla ilman ketään kaveria ja minkäänlaista matkaseuraa. Noissa matkoilla kun käy yleensä just pariskuntia, perheitä ja eri ikäisiä kaveriporukoita keskenään. Sitten vaan kaikki ihmiset sitä ihmettelisi, jos joku nuori mies olisi siellä matkalla ilman ketään kavereita ja saattaisi joutua sitä asiaa heille jopa selittelemään.
Nuorten naisten kohdalla kun sitä yksin matkailua ymmärretään aina just paljon paremmin, koska heidän tapauksessa se on suorastaan jopa rohkea valinta, kun uskaltaa lähteä yksin ulkomaille ilman ketään kavereita ja muutenkin ihmiset haluavat tutustua aina paljon mieluummin yksinäiseen nuoreen naiseen kun yksinäiseen nuoreen mieheen, josta tulee vaan kaikille mieleen aina joku yksinäinen luuseeri, jolla ei ole ketään kavereita, kun on pitänyt yksin ulkomaan matkalle lähteä.
Just näin, olin viimeksi kaupunkimatkalla yksin. Ei ollut mikään seuramatka vaan ihan itse järjestetty, lennot ja hotelli netistä. Aamiasella olin ainut joka oli siellä yksin omassa pöydässä. Kyllä sitä tietty vähän piristyi kun pääsi muihin maisemiin, mutta ei se mitään kivaa ole kun ei ole ketään kenen kanssa jutella
Minä olen jo myöntänyt itselleni että yksin tulen olemaan. Ikää 30, läski. En ole kirjaimellisesti ikinä seurustellut, ellei viikon kokeilua 19-vuotiaana lasketa. Lapsuuteni oli surkea joten sanoisin että siksi läheisyys ahdistaa minua. En ole koskaan elämäni aikana kuullut tai tuntenut olevani rakastettu. Olen tienyt jääväni yksin noin 20- vuotiaana. Pitäisi varmaan edes kissa hankkia. Onhan tämä aika ahdistavaa. Katselee samaan ikäluokkaan kuuluvaa naapuria joilla on juuri se perhe-elämä mistä on haaveillut.
Eikä ne terapiat auta. Ei se mene kuin tv sarjoissa joissa ihminen parantuu ja pystyy luomaan onnellisen parisuhteen.
Laihduttaa voi aina. Mut itse en kelvannut edes normipainoisena kenellekkään. Nyt olen jo lihonnut viime vuoden aikana 8 kg ja ei vaan jaksa urheilla enään niin kuin nuorena.
Elämässäni ei ole mitään järkeä jos en koskaan löydä naista ja omia lapsia tehtyä.
Kyllä tuossa järkeilyssä on ihan asiaa. Sen voisi lisätä että ei se suinkaan tässä ole pelkästään jostain seksistä paitsi jääminen vaan se on perheettömyys ja lapsettomuus mikä nimenomaan vanhemmiten saa elämän tuntumaan mielettömnältä siltikin vaikka varallisuutensa olisi pystynyt ja onnistunut kaikesta huolimatta pitämään tai sitä kartuttamaan.
Se on tosiaankin niin että nimenomaan aikanaan nämä p/s-kuviot tulisi saada hoidetuksi. Ei näitä asioita sitten enää vanhemmiten voi hoitaa(ei varsinkaan siis naisettomaksi jäänyt mies) ellei lähde siltä periaatteelta että sai mitä sitten enää saa. Eikä sitä 40 naisista enää ole lapsiakaan saamaan, eikä varsikaan enää haluja sellaiseen vaikka periaatteessa pystyisikin.
Vanhemmiten sitä alkaa sinkkumies olla vaan yhä enemmän ulkona kaikesta n.s. normaalielämästä ja kulttuurista, ja ei sitä vanhanakaan ainakaan sen paremmin ala sopeutua mihinkään joukkoon. Ei ole perheettömällä sinkkumiehellä vanhana mitään kiikkustuolirooliakaan mikä on se kulttuurisestti normaali rooli mikä pitäisi vanhemmiten omaksua. Varallisuus ja sen hoitaminen nyt on ainoa asia joka voi vielä vanhemmitenkin pitää elämässä kiinni.
Balttian pappakin taas kuvioissa mukana.
Elämä tosiaankin menee nopeasti. Ja siitäkin miten tuossa minua kuvailet pappaksi(en usko että tämä on sinulta tarkoitettu miksikään myönteiseksi kuvaukseksi) voin päätellä että et sinäkään mikään ainakaan kovin nuori enää ole.
Minä muuten en tosiaankaan ole mikään pappa, enkä edes isä. Näin ainakin jos sanojen varsinaisilla merkityksillä mennään.
Mutta kyllä se ikä nyt vaan on muutakin kuin numeroita. Näin siitä huolimatta vaikka meillä niin naiset kuin monet miehetkin haluavat olla teinejä loputtomiinkin, ja ovat sitä aina 3-kymppiseksi kuitenkin.
Nimenomaan nuorempaan keski-ikään kuuluu itseään vanhempien seniileiksi ja kelvottomiksi haukkuminen, ja nämä kaikki tietenkin laitetaan siihen samaan pakettiin siltä pohjalta mitä näitä itse tuntenut on. Näin vaikka toisaalta esim. juuri näitä p/s-kuvioita ajatellen ja niiden pohjalta katekorisoidaan miehet hyvinkin erilaisiin luokkiin ihan ahdasmielisesti.
Miksi sitä pitäisi turhaan alkaa vanhenemaan aikaisin ja pitää itseään jo kolmekymppisenä keski-ikäistyvänä miehenä tai naisena, kun kolmekymppisenä sitä ollaan vielä nuoria ja silloin ne parhaat nuoruusvuodet ovat vielä edessä päin.
Mullakin on ikää yli kolmenkymmenen, mutta silti tunnen edelleen itseni hyvinkin nuoreksi ja melkein aina mua luullaan todellista ikääni selvästi nuoremmaksi. En ole koskaan ajatellut sillä tavalla, että mä alkaisin muka olla kohta puolin lähellä keski-ikää ja että mun nuoruusvuodet olisi muka pikkuhiljaa ohitse, kun ne ovat vielä edessä päin!!
Ikiteineiksi jämähtäneet keski-ikäiset nyt vain ovat sekä naurettavia että säälittäviä. Aikaansa kutakin, se pitäisi aikuisen ihmisen kyetä ymmärtämään.
Älytöntä olisi "aikuistua" ymmärryksen kautta. Jos elämäntilanne nelikymppisenä on sama kuin 25v eli lapseton sinkku, niin onko vetäydyttävä mökille hakkaamaan halkoja? Ei saa enää tavata kavereitaan Pubissa, ei iskeä naisia, eikä matkustella maailman ympäri? Vai onko vaan pakko perustaa se perhe kenen tahansa kanssa kun kello lyö? Entä jos ei halua lapsia?
No ei tosiaankaan itseään vanhemmaksi kannata yrittää, päinvastoin nuorekkuus kannattaa pyrkiä pitämään ihan loppuun asti.
Itse asiassa minusta aivan liian varhain ihmiset nykyään menettävät sellaisen nuoruuteen kuuluvan asian johon kuuluu usko omiin kykyihinsä ja tarmo yrittää ihan vaikka kuinka mahdottomia asioita ja ennakkoluulottomuuskin. Tietenkin tällaista asennetta kyllä ruokkii myös se kulttuuri missä nyt elämme. Julkisuudessa p/s-asioita pidetään tärkeimmällä sijalla, ja myös katsotaan niinkin että ei esim. 30 v täyttänyt mies voisi enää aloittaa vaikka kokonaan uutta työ ja opintouraa. 30 vuotiaan oletetaan jo olevan rutinoitunut niihin tehtäviin missä on ollut, ja että jos ei paljon missään ole ollut niin sitten ei hänestä enää ole mihinkään.
Mutta tällä teineihinsä jämähtämisellä tarkoitan tässä siis enemmänkin näihin pelkkiin p/s-kuvioihin ja ihmissuhdepeleihin jämähtämistä ja niihin kaikkensa satsaamista. Nämähän ovat juuri niitä asioita joihin monet teinit johonkin 20v asti vähän perinteisemminkin ovat keskittyneet. Näitä tämän lajin nuorekkaita nyt vaan on vanhemmissakin nykyään niin paljon.
Toki 30v poikamiehen on syytä vähän vielä teinimäinenkin olla näissä naisasioissa, mutta tämä halu piehtaroida teini-ikään kuuluvissa asioissa onkin nykyään siis paremmin ihan muiden kuin mitä joidenkin 30v poikamiesten juttu.
Näihin teinijuttuihin takertumisesta seuraa väistämättä myös aivan liiallinen vanhenemisen pelko. Pyritään vaan elämään päivä kerrallaan p/s-juttuihin keskittyen.
Tuo nuoruus ja keski-ikä ja vanhuus(lapsuuden ja varsinaisen vanhusiän ilsäksi) ovat sellaisia venyviä käsitteitä. Nykyään on tapana käsittää keski-ikäinen vähintään yli 50 vuotiaaksi. No voihan asian näinkin määrittää. Itse pitäisin varsinaisena keski-ikänä työikää tai ylipäätänsä aktiivi-ikää johon kuuluu myös opiskelutkin yli 20 vuotiaana. Se on pitkä elämänjakso tämä ja sen voi jakaa useampaankin osaan ja vähintään kahteen se jakautuu, nuorempaan ja vanhempaan keski-ikään.
Täytyy sanoa, että tässä oon mies32 ihan samaa mieltä kanssasi. En itsekään tajua sitä, miksi ihmisten pitäisi keski-ikäistyä vain sen ikänsä takia, jos elämäntilanne onkin sama kun 25vee lapsettomalla sinkulla.
Itse ainakin haluan alkaa käydä baareissa, laivaristeilyillä ja ulkomaan matkoilla sitten yli neljäkymppisenä, kun ei ollut nuoruusiällä (pari-kolmekymppisenä) koskaan mahdollisuuksia tollaisiin juttuihin.
Elämä tuntuu tyhjältä, turhalta ja ahdistavalta, mutta ei sitä omin käsin viitsi lopettaakaan. Ties vaikka joskus vielä tapahtuisi jotain elämisen arvoista, vaikka ei se kovin todennäköiseltä vaikuta.
Olet erittäin oikeassa. Niin kauan kun on elossa, kaikki on vielä mahdollista. Miksi ei olisi? Muutos on aina mahdollinen ellei makaa vegetatiivisessa tilassa vuoteessa. Jopa neliraajahalvaantunut voi kokea elämän äärimmäisen merkityksellisenä (Stephen Hawking). Kuoleman jälkeen sen sijaan ei ole enää mikään mahdollista. Näin se vaan menee.
Minä ajattelin noin ensimmäisen kerran jo 5 vuotta sitten ettei elämässä ole mitään järkeä. Me ollaan kaikki jotain turhia atomeita joiden elämällä ei ole mitään merkitystä. Sitten me vaan lakataan olemasta jossain vaiheessa. Ehkä olen liian järkevä tähän maailmaan.
Mietit liikaa. Miksi miettiä filosofisia kysymyksiä, kun niihin ei ihmisaivoilla löydy vastausta. Tuhansia vuosia filosofiset nerot ovat miettineet kysymystä olemassa olon järkevyydestä, eivätkä ole löytäneet vastausta. Anna asian vain olla. Ei muurahainenkaan ymmärtäisi ihmisen maailmasta mitään.
Melkein koko paras nuoruus menny jo masennuksen kourissa ja loppu ei ole näkyvissä. Mun elämä on varmaan jo menetetty. Ei voi enää kuin juoda viinaa ja ehkä ruveta vetämään huumeita ja toivoa kuolevansa siihen.
En ymmärrä mikä siinä on että sitä pillua ei voi antaa. Kun katselen tuolla kadulla kulkiessa teininaisia, niin pystyisin nussimaan useimpia niistä ilman sen kummempaa tutustumista, pelkkä ulkonäkö riittää. Ihan sama kuka se on kunhan on tarpeeksi seisottavan näköinen. Vaikka siinä paikassa alapää paljaaksi ja nus nus.
Jaetaan sitä vitun pillua muutenkin vaikka mille paskapääpanijoille. Ei voi olla liian iso vaiva joskus levittää ne haarat niin vetäisen varvit. Ainakin kerran elämässään on päästävä panemaan. Mitä vittua varten pitää esittää jotain "sosiaalista" tai muuta joutavaa paskaa että sen tyhmän kananaivon saa kikkailtua pillua-antavaan tilaan. Pillua pöytään ilman teatteria perkele!
Alkakaahan antaa horot. Nyt lettu levälleen, limaläpi auki! Vapun kunniaksi annatte vappuvittua, vai mitä?!
Miehet kiihottuu visuaalisesti, naiset emotionaalisesti. Vaikka sinulle riittää, että nainen näyttää hyvältä tai että on edes nuori ja hoikka, niin sinun pitäisi osata herättää naisissa tunteita, että heidän tussunsa herahtaisi märäksi penetraatiota varten.
Sinulla lähtee tuo ajattelu itsekkäistä näkökohdista kun pelkäät yksinäistä vanhuutta ym. mutta kannattaisi huomioida sekin että entäs jos löydätkin jonkun ja hän vaikka sitten vanhemmiten dementoituu ja sinä joudut omaishoitajaksi, ei ihan helpppoa sekään välttämättä kun joutuisit itse kahden edestä kaikesta huolehtimaan ja olemaan vastuussa siitä toisestakin. Yksinäinen voi aina siinä vaiheessa kun huomaa tulleensa liian vanhaksi ja raihnaiseksi heittää semmoiset napit huuleen ettei tarvitse huomisesta huolehtia eikä kukaan jää perään itkemään.
Aivan. Elämä koostuu niin moniulotteisista seikoista, ettei tässä todellakaan ole aikaa märehtiä kohtaloaan.
Eläminen on tärkeintä. Opettavaiset tarinat ja kokemukset muovaa ihmistä näkemään ettei kyse ole vain sinusta. Vaan meistä kaikista.
Juurikin näin, parempi ottaa hymyillen vastaan se mitä sattuu tulemaan kuin itkien sitä mitä ei tullutkaan.
Positiivinen asenne oikeasti kantaa. :)
Mä olen 36v myös ja muutoin sama tilanne paitsi että mulla on yksi 3kk lyhyt parisuhde 7 vuoden takaa..Sitä ennen ja sen jälkeen täysin yksin olen ollut. No mulla se syy on se, ettei huvita käydä ikinä missään. Mä aloitin tosin kuntosalilla käymisen juuri. Se antaa arkeen työn lisäksi jotain sisältöä. Kroppa tykkää siitä myös. Jos ei muuta, niin ainakin pysyy kroppa vireenä.
Jos saan tässä nykyisessä työssäni olla, niin varmaan ensi vuonna kun ehkäpä saan maksettua velkani alan säästämään. Sitten ehkä 5-10 vuoden päästä vois viimein ajaa sen ajokortin ja alkaa kiertelemään Suomea autolla. Eli siis 40-45 vuotiaana ajokortti ja sit matkustelemaan. Sitä ennen täytyy ehkä matkustella ulkomaillakin. En tiedä, jos tuon lentopelon voittaisi. Uusia haasteita kato, virkistää elämää.
Olen myös uskova kristitty ja luin tuossa Raamattua eilen ja sieltä tuli yllättävä tarina. Aabraham ja Iisak. Iisak meni naimisiin vasta 40-vuotiaana eli siis sai naisen. Sitä ennen hän oli neitsyt. Näin ymmärrän asian. Minulle se toi vähän lohtua. Huolimatta nyt siitä uskooko sitä tarinaa kukaan tai ei. Itse kyllä uskon.
"Ja Iisak oli neljänkymmenen vuoden vanha, kun hän otti vaimokseen Rebekan,.." (1. Moos. 25:20, 1933/38 käännös)
Itse en ole menettänyt toivoani, vaikka välillä on masennuksen kausia. Jaksan silti uskoa, että joskus vielä törmään johonkin mukavaan naiseen. Ehkä sitten siellä kuntosalilla. Seurakunnassa en ole nyt vuoteen käynyt ja ei sieltä muutenkaan ketään löytyisi. Se on nähty.
10 vuoden kuluttua ajokortti maksaa 20 000€. Että toivottavasti olet jo aloittanut rahastosäästämisen.
Aabraham ja Iisak taisivat elääkin useampia satoja vuosia? Että heidän 40 oli vähän eri asia kuin sinun (luultavasti). Mutta älä nyt tämän takia menetä toivoasi. Eikö seurakunnilla ole jotain iltamenojakin? Sellaista rennompaa jumalanpalvelusten lisäksi?
No voipi olla, että en sitten ajakaan ajokorttia. Julkisilla kulkee ihan hyvin.
Älä ala perumaan. Haaveita pitää ja saa olla.
Ihana lukea täällä, että jollakin on järki päässä. Sä teet ja sulla on tavoitteita. Puhut vielä fiksuja. Sellaisia miehiä on siis edelleen olemassa.
Se antaa sulle niin paljon enemmän mahdollisuuksia.
Kerron siksi sulle tarinan, toivottavasti en säikäytä tällä.
- Löysin samankuuloisen miehen parivuotta sitten kuin sinä. Se oli ihme, että päädyttiin juttusille ja sain tutustua häneen. Rakastuin päätä pahkaa, oikeaa suhdetta siitä ei tullut, koska hän päätti perääntyä. Hänellä oli jo ikää ja hän oli jo kai luovuttanut, ei tahtonut ottaa enää riskiä. Minä en pyytänyt kuuta taivaalta vaan yhteisiä vuosia elämän ehtoossa. Emme oikeasti ole ihan niin vanhoja. Hän kertoi mitä tahtoi elämältään ja meillä oli hyvin samanlaiset tavoitteet. Siksi näin siinä mahdollisuuksia. Hän sanoi ei, enkä voinut jäädä siihen niin rakastuneena. Joten sanoin näkemiin.
Rakkaus voi tulla odottamatta, en minäkään sitä enää odottanut. Mutta suru oli kova kun lähdin. Se tuleva "rakkauspaketti" ei ehkä ole täydellinen ja tunteen suurus voi säikäyttää. Mutta se voi todellakin tulla.
Miten otat sen vastaan?
ღღ
Ei ole mitään järkeä jos ei ole tyttöystävää tai edes kavereita. Mulla on varman yks kaveri mut sekin on jo niin juoppo et ei mitään rajaa. Se on juopotellut 10 vuotta eikä päivääkään tehnyt töitä. En jaksa sitäkään enään kattella. itse en ole juoppo vaikka työttömyys vaivaa. juon harvoin mut ehkä pitäis alkaa juopoksi et olis jotain hauskaa tässä elämässä.
Sinullahan on sitten enemmän kuin tarpeeksi aikaa tutkistella vähän hengellisiä asioita. En tarkoita tällä mitään uskontoa vaan puhtaasti hengellisyyttä. Kokeile edes, voi yllättyä mitä elämällä on vielä tarjottavanaan. Ei maksa mitään (paitsi muutaman hyvän kirjan verran).
sama juttu, ei ole edes kavereita joten täysin yksin vietän vapaa-aikani. Onneksi on edes töitä joten siellä tulee juteltua ihmisille, turhalta tämä joka tapauksessa tuntuu. Mtä iloa on rahasta kun on täysin yksin. Elämäni on työssäkäyntiä, syömistä ja ulostamista, siis hengissäpysymistä, tuntuu kuin olisin elävä kuollut. Ei mitään iloa elämässä. Olen kokeillut matkustamista mutta sielläkin iskee yksinäisyys. Naisettomuutta voisi jaksaa jos olisi edes kavereita, voimat on loppu, en tiedä kuinka kauan tätä enää jaksan. Vanhempien takia olen koittanut jaksaa mutta kun aika heistä jättää katoaa viimeinenkin syy olla täällä jos ei elämänkumppania löydy.olen pitkälti yli 30 joten alkaa riittämään tämä kärsimys.
No voi teitä yksinäisiä miehiä :(.
Mut löytyy meitä naisiakin, joilla on samankaltaisia mietteitä. Ikää 32 v, kaikilla kavereilla jo mies ja kouluikäisiä lapsia. Ite ei ees ikinä vielä seurustellut...
Minkä ihmeen takia teitä sinkkumiehiä ei löydä ei sitten mistään? Vai enkö sitten vaan ole riittävän viehättävä, että te miehet kiinnostuisitte minusta :(.