Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    joskus vieläkin...

    ...janottaa. Suhde oli pitkä, vaikea, symbioottinen, täynnä valtataisteluita, epätoivoisia irtiottoja, luottamuksen rikkomista, toisen minuuden särkemistä. Lopulta pystyin repäisemään itseni irti, lähes 18-vuoden suhde päättyi lopulta puhelinsoitolla ja käskyllä, että toinen poistuu asunnosta ja yhteisestä elämästä kun tulen matkaltani takaisin. Kaikesta huolimatta, vaikka en koskaan haluaisi enää siihen helvettiin, voisin todeta, että ko. ihminen oli elämäni rakkaus ja tulee aina olemaan. Elämä jatkuu, monella tavalla huomattavasti paremmin, mutta siitä(kin) huolimatta tulee hetkiä, jolloin ikävä on kutsumaton vieras, joka valaisee voimallaan sen ohikiitävän, häviävän hetken. Koskaan ei paluuta menneeseen ole, enkä sitä edes haluaisi, mutta nuo muistot menneisyydestä kertovat kuitenkin sen, että kaikki kärsimys, koko yhteinen elämä, lopulta kuitenkin oli sen arvoista, etten koskaan kadu tai katkeroidu elettylle elämälleni. Ja menetyksen surussa elää ikuisesti puhdas ilo kaikesta koetusta, kahden kuljetusta.
    0160
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    liliace kirjoitti:

    ...janottaa. Suhde oli pitkä, vaikea, symbioottinen, täynnä valtataisteluita, epätoivoisia irtiottoja, luottamuksen rikkomista, toisen minuuden särkemistä. Lopulta pystyin repäisemään itseni irti, lähes 18-vuoden suhde päättyi lopulta puhelinsoitolla ja käskyllä, että toinen poistuu asunnosta ja yhteisestä elämästä kun tulen matkaltani takaisin. Kaikesta huolimatta, vaikka en koskaan haluaisi enää siihen helvettiin, voisin todeta, että ko. ihminen oli elämäni rakkaus ja tulee aina olemaan. Elämä jatkuu, monella tavalla huomattavasti paremmin, mutta siitä(kin) huolimatta tulee hetkiä, jolloin ikävä on kutsumaton vieras, joka valaisee voimallaan sen ohikiitävän, häviävän hetken. Koskaan ei paluuta menneeseen ole, enkä sitä edes haluaisi, mutta nuo muistot menneisyydestä kertovat kuitenkin sen, että kaikki kärsimys, koko yhteinen elämä, lopulta kuitenkin oli sen arvoista, etten koskaan kadu tai katkeroidu elettylle elämälleni. Ja menetyksen surussa elää ikuisesti puhdas ilo kaikesta koetusta, kahden kuljetusta.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu