Olen ollut yli kaksi vuotta rakastunut työkaveriini. Olen yrittänyt unohtaa koko miehen, koska hänellä on tyttöystävä, eikä hän muutoinkaan ole minusta kiinnostunut.
On todella vaikeaa nähdä häntä joka päivä; on kuin veistä käännettäisiin haavassa.
Pidin jopa töistä vapaata ja lähdin ulkomaille unohtaakseni tyypin.
Kun tulin takaisin, tilanne ei ollut muuttunut miksikään.
Olen yrittänyt kuolettaa tunteeni, mutta turhaan.
Elämäni on yhtä helvettiä.
Etsin jatkuvasti uutta työpaikkaa, mutta pienellä paikkakunnalla ei noin vain töitä löydy.
Olen jo miettinyt lopputilin ottamista, mutta sitten jäisin rahattomaksi.
En haluaisi muuttaa paikkakunnalta, mutta kai se on pakko.
Varoitukseksi kaikille ihmisille: Älkää ikinä rakastuko työtoveriinne! Siitä ei seuraa muuta kuin kyyneliä ja katkeruutta.
On todella vaikeaa nähdä häntä joka päivä; on kuin veistä käännettäisiin haavassa.
Pidin jopa töistä vapaata ja lähdin ulkomaille unohtaakseni tyypin.
Kun tulin takaisin, tilanne ei ollut muuttunut miksikään.
Olen yrittänyt kuolettaa tunteeni, mutta turhaan.
Elämäni on yhtä helvettiä.
Etsin jatkuvasti uutta työpaikkaa, mutta pienellä paikkakunnalla ei noin vain töitä löydy.
Olen jo miettinyt lopputilin ottamista, mutta sitten jäisin rahattomaksi.
En haluaisi muuttaa paikkakunnalta, mutta kai se on pakko.
Varoitukseksi kaikille ihmisille: Älkää ikinä rakastuko työtoveriinne! Siitä ei seuraa muuta kuin kyyneliä ja katkeruutta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä neuvo ja varoitus, mutta rakastumisesta ei valitettavasti voi itse päättää.
Samanlainen kokemus on täälläkin. Oma ihastus jäi(?) ajan kuluessa kun ihastuin toiseen, päädyin suhteeseen ja vaihdoin myös työtä. Nyt olen taas sinkkuna ja onhan tuo mies tullut uudelleen välillä mieleen, mutta kummasti auttaa kun on poissa silmistä.
Toivottavasti saat uuden työpaikan, se todellakin auttaa, ajan kanssa. Aika on ainut juttu tällaisissa asioissa, sekä se, että joku todellisempi vaihtoehto tulee ja vie sydämesi :)
Toden totta, sitä ei valitettavasti voi itse valita, kehen rakastuu.
Pitää varmaan ottaa lopputili. Parempi työttömänä, kuin kärsiä tällaista tuskaa.
Miestäkin olen yrittänyt etsiä, mutta kun sitä ei noin vain "löydetä."
Ainoa vaihtoehto taitaa olla vaihtaa maisemaa.
Poissa silmistä, poissa mielestä...
Aikamoinen tuska täytyy olla, kun arvioit työttömyydenkin helpommaksi.
Tsemppiä tilanteeseen, tuo on kyllä inhottavaa =/ Muistan itsekin sen huokailun määrän, tuntui ettei päivissä ole enää mitään muuta sisältöä kuin tämä yksi ihminen ajatuksissani. Se on kuluttavaa.
Kannattaa vaihtaa maisemaa! Siitä saa niin paljon uutta, saatta vahingossa löytää sen uuden rakkaudenkin...
Voin sanoa, että ite olin todella ihastunut (luulin olleeni rakastunut) työtoveriin, vietin pari vuotta muualla ja kun palasin takaisin, ihmettelin vaan, miten nuori ja hölmö olinkaan ollut kun tuohon olin ollut ihastunut... hassu tyyppi,
Nyt pää pystyyn,äläkä edes moisia pohdi.Ihastuksia tulee ja menee elämässä.Keskity muihin asioihin,ens kesänä jo naurat koko jutulle.