Mieheni (58 v.) sairastui viisi vuotta sitten eturauhassyöpään. Sairaus on hyvin kurissa, mutta miehelleni suoritetttin lääkehoidolla (estrogeeniä iso annos) kastraatio. Hoidon vuoksi mieheni on täysin impotentti eikä hänellä ole seksuaalisia haluja. Olen koko ajan tukenut miestäni kamppailussa sairautta vastaan.
Nyt kuitenkin olen alkanut kaivata miestä - olenhan vasta 46-vuotias. Toki osaan käyttää leluja ja sormia, mutta halu jää silti. Pahalta tuntuu ajatus, että en enää koskaan kokisi yhdyntää.
Mieheni on joskus vihjannut, että voin tavata toisia jos haluan, mutta en usko hänen sitä oikeasti tarkoittaneen. En oikein itse tiedä, mikä on vähiten huono ratkaisu: erota, pettää vai jäädä puutteeseen?
Nyt kuitenkin olen alkanut kaivata miestä - olenhan vasta 46-vuotias. Toki osaan käyttää leluja ja sormia, mutta halu jää silti. Pahalta tuntuu ajatus, että en enää koskaan kokisi yhdyntää.
Mieheni on joskus vihjannut, että voin tavata toisia jos haluan, mutta en usko hänen sitä oikeasti tarkoittaneen. En oikein itse tiedä, mikä on vähiten huono ratkaisu: erota, pettää vai jäädä puutteeseen?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Vähiten huonoja ratkaisuja ovat etsiä seksiä muualta tai erota. Sanoit, ettet usko miehen oikeasti tarkoittaneen, että voit tavata toisia. Minä taas uskon, että hän tarkoittaa sitä. Sairaus on miehellesi kova paikka. Vielä kovempaa hänen elämänsä olisi ilman sinua. Ja erittäin ikävää myöskin, jos sinä olet onneton suhteessanne.
Niin. Jos ottaa itseään vanhemman puolison, on tiedetty tosiasia, että puoliso vanhenee ja kokee vanhuudenvaivatkin ennen sinua. Oma valintasi, ihmettlen millainen ihminen olet, jos et ole tuota ajatellut loppuun asti jo silloin, kun hänet valitsit.
Mietihän nyt, millainen ihminen olet, miksi valitsit puolisosi ja millainen puoliso itse olet. Hyvä puoliso osaisi keskustella, sopia ja selvittää oman miehensä kanssa avoimesti ihan kaiken, ja tukisi häntä kaikessa, aina.
Oletpa epäempaattinen. Tai ehkä elämänkokemuksesi on rajallinen joko ikäsi, elinympäristösi tai elämänkatsomusesi johdosta.
12 v tuossa isässä ei ole mikään ihmeellinen ikäero ja eturauhassyöpä voisi olla myös 46-vuotiaan puolisolla, vikka mies olisi nuorempi.
Aloittaja on selkeästi tukenut miestään ja nyt kun tilanteessa akuuutein (shokki?) vaihe on ohi, on luonnollista ja rehellistä kohdata myös kokonaisuutena ne rajoitteet joita tilanne on tuonut normaaliin parisuhteeseen. Tässä tapauksessa seksuaalisuuteen.
Uskon, että mies oikeasti tarkoittaa sitä, ettei puolison tarvitse uhrautua seksin suhteen, mutta todennäköisesti mies toivoo sen tapahtuvan niin ettei hän tule ikinä siitä tietämään. Aloitaja ei ole tuossa tilanteessa yksin.
"todennäköisesti mies toivoo sen tapahtuvan niin ettei hän tule ikinä siitä tietämään." Nimenomaan noin, erittäin todennäköiseti.
Eihän seksi ole pelkkää yhdyntää. Oletko kysynyt mieheltäsi, voisiko hän tyydyttää sut vaikkapa antamalla sulle suuseksiä?
Ymmärän toki olevani miestäni nuorempi ja jos ajaudun suhteeseen, koen varmasti suurta tuskaa itsekin. Mutta miehen himo on saamassa minusta ylivallan ja sitä on vaikea vastustaa. Olin viimeksi yhdynnässä puoli vuosikymmentä sitten!
Mieheni tosiaan on antanut minulle suuseksiä muutamia kertoja, mutta ei viime vuosina enää. En oikein halunnut, kun huomasin että mies teki sen vain minun vuokseni tuntematta itse halua Lisäksi haluisin kovasti tuntea yhdynnän, tulla otetuksi himoiten - vain sillä lailla voi tuntea olevansa täysi nainen.
Sitäkin mietin, rakastuntko rakastajaan vai voiko suhteen pitää "vain" seksinä?
Syylistävätkö kaikki minut yhtä ehdottomasti kuin nimimerkki PUOLISO?
En mä syyllistä sua. Mä luulen, että oikeasti sä haluat tuntea miehen ihon ihollasi yhdynnän myötä. Onhan se erilaista kuin suuseksi tai jollain lelulla leikkiminen. Seksi on parisuhteen liima ja sä olet sen ikäinen, että varmasti siitä nautit.
Ennenkuin menet vieraisiin, niin ota asia ihan vakavasti puheeksi miehesi kanssa. Jos hän on suostuvainen edelleen, niin mikäs siinä. Eikähän se silloin ole edes vieraissa käyntiä.
Kamalaa olisi olla puoli vuosikymmentä ilman kunnon yhdyntää. Mä itse kyllä pidän suuseksistä yli kaiken, mutta luulen tietäväni myös sun kaipuun muuhunkin. Meillä naisilla vaan tuppaa ne tunteet tulemaan peliin vaikka miten seksisuhteena aloittaisi homman.
Miksi sinua pitäisi syyllistää, että haluat seksiä?
Se, rakastutko rakastajaan riippuu täysin siitä millainen rakastaja on. Mutta turha sitä rakastumista etukäteen on murehtia...
Olisko juttelun paikka? jos kumpikin haluatte jatkaa yhdessä niin suosittelen puhumaan. Ja puntaroimaan tuota juttua. Älä mene pettämmään. Seuraukset voi olla tuhoisat. Kun on kerran syövästä puhe.
Minun mielestä voit hankkia seksikumppanin. Yritä toimia hienotunteisesti ja pitää omana tietonasi nämä reissut. Riskihän siinä on tietysti se, että jos ihastuisitkin tähän salaiseen mieheen. Siitä tietysti koituu sitten omat stressinsä. Ymmärrän kyllä että ikäisesi nainen tarvitsee muutakin kanssakäymistä kuin kädestä pitelemisen. Voihan sitä moralisoida, että lähtee pettämään tietoisesti, mutta voiko tälläisessa tilanteessa aviomies vaatia naiseltaan puhtoista käytöstä. Varmasti olet häntä tukenut ja auttanut. Ihmeellistä sanoisinko jeesustelua, jos naisen pitäisi nyt 46 vuotiaana näivettyä ja kieltäytyä normaalista tarpeista. Tietysti se kirpaisee miestä, että menet vieraalle ja vielä siksi ettei itsellä enää pelitä. Siksi onkin toimittava niin ettei näistä kylillä huudella. Hyviä vaihtoehtoja ei tässä tilanteessa taida olla, mutta alle viisikymppinen nainen ei vielä ole unohtanut miltä miehen kosketus tuntuu. Eroamaan en heti lähtisi, tuskin miehesikään sitä haluaisi. Jos teille ero tulisi tämän seksisuhteen takia, sitten se on niin tarkoitettu. Sitä en tosin tiedä, muuttaisiko ero silloinkaan miehesi elämää yhtään helpommaksi.
Kiitos EHDOTUS ja muutkin kannustavista sanoista. Ehkä tosiaan otan asian puheeksi, vaikka vaikeahan sitä on esittää. Miten se oikein pitäisi sanoa? Rakas, sopiiko että ryhdyn naimaan toisen miehen kanssa, koska sinä et kykene??` Olisiko se sittenkin parasta tehdä salassa?
Älä missään tapauksessa ota seksiasiaa puheeksi miehesi kanssa. On sanomattakin selvää, että hän kärsii omasta puolestaan tilastaan jo aivan tarpeeksi. Miehelläsi on paremmat mahdollisuudet säilyttää suhteessanne edes kasvonsa, kun hoidat seksiasiat hienotunteisesti salassa.
Älä missään nimessä mene pettämään miestäsi. Keskustele tuo seksiasia auki ensin hänen kanssaan. Minua petettiin lähes vastaavassa tilanteessa ja haavat ovat todella syvät ja vuotavat todella pitkään.
Ensin puhuminen asiasta. Näin olisin itse toivonut asian hoidettavan. Ja lisäksi; meillä minä esitin, että asia on ongelma ja mietin miehelle, miten se ratkaistaisiin, mutta hän sanoi, ettei tässä nyt mitään ongelmaa ole. Ja sen jälkeen kävi vieraissa. Tuska on kova ja olen nyt menossa psykiatrille. Jopa itsemurhaa mietin shokkivaiheessa. Kuitenkin lapset ( kaikkiaan 7 lasta) pitivät minut elämässä kiinni.
Minusta taas keskusteleminen olisi ap:n miehelle veitsen vääntöä hänen haavoissaan. Kaikenlisäksi vielä turhaa. Ei puhuminen auta ap:n seksin tarpeeseen eikä saa miestä kykeneväksi seksiin. Niinhän sinulla ja miehelläsikin meni.
Monet puolustelee halujaan ja tekojaan sanoilla että on vain yksi elämä. Elämän loppupeleissä sillä ei ole merkitystä oletko saanut elämässäsi paljon tai vähän. Kuoleman tullessa sillä ei ole piirunkaan vertaa merkitystä paljonko olet halujasi tyydyttänyt. Kuolemasi hetkellä ne muistot ei tuo edes iloa. Silloin voi pikemminkin tulla hätä minne sielusi menee.
En minä ainakaan syyllistä, mutta itse tekisin sen salaa toisen osapuolen mieltä pahoittamatta.
12 vuotta on aika iso ikäero, turha sitä on kiistää.Aina sanotaan, että nuorikin voi sairastua.Niinpä niin, vaan todennäköisyys sairastumiseen kasvaa ikävuosien myötä.
No joo, ei sieltä tuonpuoleisesta ole kukaan tullut kertomaan mitä ajatteli, kun lähdön hetki koitti. Kyllä tätä päivää pitää elää. Eihän niinkään voi ajatella, että mitä silloin päässä pyörii kun noutaja tulee ja mitä inventaariota silloin elämästään tekee. Ihminen tekee ne ratkaisut silloisen ajattelumallinsa, elämäntilanteensa mukaan. Niin sen kuuluukin mennä. Tärkeää on se, että on itsensä kanssa sinut ja tekemiensä ratkaisujen, kun vielä on elävien kirjoissa. Kuoleman jälkeisestä elämästä en ole kovin vakuuttunut, enkä siksi mieti olomuotoani silloin. On vain yksi elämä kuten se käytetty sanonta kuuluu ja tottahan se on.
Kuulehan ljudmila: tuo keskustelemattomuus oli paha, sillä minä kykenin seksiin, miehellä itsellä harhaluulo siitä, etten voi..Ja kaipasin hänen kosketustaan...Koin, että hän välttelee sairauteni takia minua. Mikäli olisimme puhuneet, kuten yritin, olisi liittomme tila tänään ihan erilainen. Harhaluulot toisen tilanteesta johtavat pettämisiin. Ei avoimet keskustelut.
Kiitos Suomi24:n ihmiset! Tykkäyksistä huomaan, että selvä enemmistö pitää miesystävän hankkimista oikeana ratkaisuna. Enemmistö ajattelee, että asia pitää toimittaa hienotunteisesti ilman keskusteluja aviomiehen kanssa. Näin aion myös toimia! Onneksi voin jäädä "ylitöihin" tai joutua "työmatkalle" ilman, että se herättää kysymyksiä.
Vielä tietysti pitäisi löytyä se mies .... Onneksi on keksitty netin seuranhakupalstat.
Mitä seurauksia lääkekastraatiolla on ollut miehellesi, impotenssin lisäksi?
Tärkeintä olisi ensin keskustella asia läpi miehesi kanssa perin juurin, ettei se jää vain vihjailun asteelle. Sen jälkeen voit päättää mitä teet. Onnellinen olet, jos voitte avoimesti keskustella.
MARJAANA40, mieheni on kaikin puolin eunukki. Hän on kyvytön ja haluton myös muuten kuin seksuaalisesti eli selvästi laiskistunut ja pulskistunut. Rintojen kasvu on estetty sädehoidolla, mutta takapuoli on runsaasti pyöristynyt ja naisistunut. Hänen ihonsa on hyvin pehmeä - kumpa minullakin olisi sellainen!
KOSTEIKKO, en aio keskustella. Laitoin jo seuranhakuilmoituksen treffipalstalle.