Olen ihan sopusuhtainen tavallinen nainen. Harrastan kuntosalilla käyntiä, talvisin hiihtoa ja kesäisin juoksen, painoindeksi normaali 21,6.
Minulla oli profiili treffipalstalla jonkin aikaa, ihannemieheltäni toivoin että saisin hänestä lenkkiseuraa ja että olisi muutenkin liikunnallinen.
Muutamat treffit tuli katsottua läpi ja totesin että kyllä se vaan on totta, että se naisen paino on se ykkös kriteeri ja jokainen tulkitsee ja näkee sen eri tavalla.
Ja sitten niihin treffikokemuksiin:
- Olin tutustunut netin kautta ihan kivaan Hesalaismieheen. Hän kertoi miten hänen vaimonsa lihoi kotiäitinä ollessaan muodottomaksi, kun tykkäsi leipoa ja syödä leipomuksiaan. Kysyi minulta että JOS meille kehittyisi seurustelusuhde, voisinko taata etten alkaisi lihomaan. Paljastui että mies siis edelleenkin tosiaan asui avioliitossa, mutta etsi luotettavasti lihomatonta naista tilalle jonka luokse voisi suoraa muuttaa. Huh huh.
- Tapaus kaksi kyseli heti painoindeksiä, oli tyytyväinen sen kuultuaan. Mies itsekin oli hoikka, tosin ilmeisesti säännöstelemällä syömisiään koska ei liikkunut ollenkaan.
Tapasin miehen, tuli vaikutelma että hänellä ehkä oli jokin syömishäiriö. Housun takamus roikkui täysin tyhjänä ja hän käveli laahustaen ja hitaasti. Istuttiin kahvilla ja jutusteltiin, ei oikein tehnyt vaikutusta, tein siinä sitten lähtöä. Mies totesi että olin kivaa juttuseuraa mutta tästä ei voisi tulla muuta koska olen hänen mielestä liian lihava, hän etsii semmoista luisevampaa naista.
- Tapaus kolme kysyi vuolaasti puhuen ja sokellellen, että olenko joskus ollut läski ja onko mieheni jättänyt minut sen vuoksi. Hän sanoi että minusta tulisi ihan hyvän näköinen ja hänkin voisi ajatella että alkaisimme seurustelemaan jos vain saisin poskiini jotenkin pyöreyttä, samoin käsivarsiin.
No tulipa kokeltua tuotakin treffailua. Tuli sellainen olo että olin kuin kantakirjalehmä arvosteltavana.
Se oikea löytyi sitten myöhemmin ihan muualta ja sattumalta.
Minulla oli profiili treffipalstalla jonkin aikaa, ihannemieheltäni toivoin että saisin hänestä lenkkiseuraa ja että olisi muutenkin liikunnallinen.
Muutamat treffit tuli katsottua läpi ja totesin että kyllä se vaan on totta, että se naisen paino on se ykkös kriteeri ja jokainen tulkitsee ja näkee sen eri tavalla.
Ja sitten niihin treffikokemuksiin:
- Olin tutustunut netin kautta ihan kivaan Hesalaismieheen. Hän kertoi miten hänen vaimonsa lihoi kotiäitinä ollessaan muodottomaksi, kun tykkäsi leipoa ja syödä leipomuksiaan. Kysyi minulta että JOS meille kehittyisi seurustelusuhde, voisinko taata etten alkaisi lihomaan. Paljastui että mies siis edelleenkin tosiaan asui avioliitossa, mutta etsi luotettavasti lihomatonta naista tilalle jonka luokse voisi suoraa muuttaa. Huh huh.
- Tapaus kaksi kyseli heti painoindeksiä, oli tyytyväinen sen kuultuaan. Mies itsekin oli hoikka, tosin ilmeisesti säännöstelemällä syömisiään koska ei liikkunut ollenkaan.
Tapasin miehen, tuli vaikutelma että hänellä ehkä oli jokin syömishäiriö. Housun takamus roikkui täysin tyhjänä ja hän käveli laahustaen ja hitaasti. Istuttiin kahvilla ja jutusteltiin, ei oikein tehnyt vaikutusta, tein siinä sitten lähtöä. Mies totesi että olin kivaa juttuseuraa mutta tästä ei voisi tulla muuta koska olen hänen mielestä liian lihava, hän etsii semmoista luisevampaa naista.
- Tapaus kolme kysyi vuolaasti puhuen ja sokellellen, että olenko joskus ollut läski ja onko mieheni jättänyt minut sen vuoksi. Hän sanoi että minusta tulisi ihan hyvän näköinen ja hänkin voisi ajatella että alkaisimme seurustelemaan jos vain saisin poskiini jotenkin pyöreyttä, samoin käsivarsiin.
No tulipa kokeltua tuotakin treffailua. Tuli sellainen olo että olin kuin kantakirjalehmä arvosteltavana.
Se oikea löytyi sitten myöhemmin ihan muualta ja sattumalta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eipä tuossa ole mitään outoa, miehille naisen lihavuus/pyöreys on vaan iso turnoff.
Olisihan se ikävää jos hoikasta naisesta tulee suhteessa lihava.
Miehetkö ei sitten vuosien mittaan muutu? Ei yhtään tule kaljamahaa/tai mahaa muuten, ohimot ohene, tukka harmaannu, posket ala roikkua jne.... ? Voi hyvät miehet, tekin muututte ajan myötä, jotkut charmikkaammin jotkut vähemmän charmikkaasti. Riippuu yksilöstä, niin naisissa kuin miehissäkin miten ajan hammas kohtelee.
Ihan samalla tavalla se on meille normaalipainoisille, ei lihavien miesten perään kuolaaville naisillekin iso turn off jos mies on pyylevä.
Naiset eivät kuitenkaan kysele treffeillä tarkkaa painoindeksiä tai sitä, aikooko mies lihoa jatkossa.
Kyllä tarvitaan poikkeuksellista lahjakkuutta, jos onnistuu netistä kaivamaan esiin tuollaiset sekopäämiehet.
Mutta eiköhän ollut keksitty juttu.
Minulla on useampiakin kokemuksia treffeistä netistä kalastettujen miesten kanssa ja ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kokemukset ovat olleet hyvin positiivisia. Ne muutamakin ovat olleet neutraaleja.
Ainoa, joka minulle aikanaan treffaillessa jotenkin kommentoi arvostelevasti vartaloani, oli mies joka sanoi suurinpiirtein näin:"Sulla on just hyvä vartalo, vielä kun olis muutama kilo lisää niin olisi ihan täydellinen." Olin silloin normaalipainorajojen keskivaiheilla. Toinen mies tykkäsi myös ja kommentoi minua "pyöreäksi, sellaiseksi että miehet tykkää". Yleensä minua silloin kommentoitiin (muuten kuin treffeillä, sekä miehet että naiset) ihan normaaliksi/hoikaksi/pieneksi.
Eipä mulla miehenä tulis edes mieleen kysellä naisen painoindeksiä tai painoa. Eikös tää nyt oo kuitenkin jo ties kuin ikivanha etiketti, ettei naisen painoa kysellä?
Toki samaan hengenvetoon sanon, että potentiaalisen naisystävän ulkoasu vaikuttaa, mutta painoindeksi on vain luku. Toiset on vain "raskasluisempia" vaikka saattavatkin olla ihan hoikan oloisia.
Mitään himoliikkujaa en etsi, vaikka itse tykkäänkin urheilla muutaman kerran viikossa. Ihan "tavallinen" kroppa niin ulkonäön, kuin muotojenkin osalta riittää. En kuitenkaan koe vaativani liikoja, koska pidän itse omasta kunnostani huolta.
Sitä saa mitä tilaa. Jos mainostaa kovasti painoa tai urheilullisuutta treffi-ilmoituksessa, niin todennäköisesti saa juuri siihen asiaan perehtyneitä sekopäitä seurakseen.
huh mitä kokemuksia alkuperäisellä. todellakin tuntee olevansa "kantakirjalehmä" - itseironia on kyllä hieno laji. mutta onnea,että on löytynyt ihana mies muualta :-)