Jos haluat osallistua monikulttuurisuutta käsittävään keskusteluun suomessa, niin se onnistuu vain jos teet sen virallisten dogmien tiukasti määräämissä puitteissa.
Käytännössä se tarkoittaa sitä,, että on olemassa vain yksi virallisesti hyväksyttävä suunta. Jos haluat siis säilyttää korrektisti käyttäytyvän kansalaisen maineesi älä poikkea siitä
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Kaikki eivät nimittäin ole valmiit hurraamaan monikulttuurisuudelle,mutta heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin liittyä hymistelijöiden kuoroon, tai pitää suunsa kiinni.
Käytännössä se tarkoittaa sitä,, että on olemassa vain yksi virallisesti hyväksyttävä suunta. Jos haluat siis säilyttää korrektisti käyttäytyvän kansalaisen maineesi älä poikkea siitä
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Kaikki eivät nimittäin ole valmiit hurraamaan monikulttuurisuudelle,mutta heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin liittyä hymistelijöiden kuoroon, tai pitää suunsa kiinni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Monikulttuurisuuden vastaista keskustelua löytyy paljon eikä sitä aina sensuroida.
Se, aivan kuten monikulttuurisuuden puolustaminenkin, pitää tehdä asiallisesti. Negatiivisten mielipiteiden julkituominen ei ole samaa kuin vihapuhe ja rasismi. Valitettavan usein näitä mielipiteitä ei vaan osata tuoda julki ilman sitä inhon ja vihan siivitystä. Myös monet monikulttuurisuuden puolustajat syyllistyvät samaan kiihkoiluun, eikä sitäkään sallita yhtään sen enempää kuin vastustajien kiihkoilua.
Kasvotusten keskustellessa ääni ja elekieli kertovat paljon puhujan asenteesta. Jos puhuja esimerkiksi esittää negatiivisia mielipiteitä rauhallisella äänellä, on mielikuva täysin erilainen kuin jos puhuja huutaa samat asiat naama punaisena. Kaikki varmaan ovat samaa mieltä tästä.
Kirjoittaessa tunnetilat eivät tule läheskään yhtä selvästi ilmi, ja monesti lukijan itsensä asenne vaikuttaa viestin ymmärtämiseen. Ärtynyt lukija ymmärtää kaiken negatiivisesti, samalla kun positiivisella tuulella oleva ihmettelee miksi kaikki suuttuivat hänen viattomasta kirjoituksestaan.
Tämän vuoksi kirjoituksia pitäisi miettiä vähän enemmän, yrittää nähdä niitä eri kantilta. Itse esimerkiksi myönnän, että pulssini nousee aina kun näen mm. sinun nimimerkkisi. Sen vuoksi en yleensä luekaan aloituksiasi jos olen jo valmiiksi kettuuntunut jonkun muun viesteistä. Yritän antaa sinulle mahdollisuuden. Joskus se toimii, ja pystyn lukemaan viestisi raivostumatta niistä, joskus ei. Ehkä viestisi ovat viattomasti kirjoitettuja, ehkä eivät. Asiallisia ne eivät aina ole.
Tätä palstaa en ole juuri seurannut, mutta ylipäätänsä monikuttuurisuus on Suomessa jonkinlainen pyhä mantra, jota ei saa arvostella, vähän kuin Neuvostoliitto aikoinaan.
Ellei ole täysin virallisentotuuden puolella tai esittää edes joitain epäkohtia, sen sijaan että keskusteltaisiin niistä epäkohdista alkaa väärin ajattelevaa kohtaan loputon leimakirveen heilutus. Epäkohta jää sivuun ja puhutaan äkkiä rasismista ja kaikesta mahdollisesta muusta, mutta harvoin enää itse asiasta.
Kun väärän ajatuksen omaava on leimattu rasistiksi ja natsiksi, niin sen jälkeen hänen esittämäänsä kritiikkiin voidaankin suhtautua vihapuheena.
Korostan vielä, että vasta eilen luin tätä palstaa vuosien jälkeen, ja havaintoni ovat yleisesti keskusteluista.
En minä ole viaton. Enkä edes halua olla. Minä vain en halua, Camusta lainaten "Suostu sanomaan enemmän, kuin tunnen".
Niimpä mieluimmin puhun asioista niiden oikeilla nimillä siitäkin huolimatta, että siten tulen leimatuksi epäkorrektiksi.
Kale on pihalla, kuin lumiukko.