Mitähän tässä pitäisi ajatella, kun aloitin yhden säädön tammikuun alussa ja juttu on edennyt todella hitaasti.
Asutaan melko lähellä toisiamme ja työnmerkeissä nähdään melkein joka päivä, mutta sen ulkopuolella ei olla sitten tuon säädön aloittamisen jälkeen tavattu kuin kolmesti vissiin. ja niistäkin yksi kera oil semmonen tunnin visiitti. Nainen on myös kovin heikko vastailemaan fesarissa. Siis voi olla että joku mun kysymys jää sinne seisoo viikoksi, kunnes häneltä tulee seuraavan kerran viestiä ja siinä ei sitten suoda edes vastausta kysymykseen.
Hän antaa ymmärtää, että hän ei oikein tiedä miten sitä toisi "ulkopuolisen" siihen "härdelliin", mitä hänen ja poikansa elämä on. Se nyt on ainoa syy jonka on hitaudelle puoliksikaan antanut. Mikä nyt lähinnä kuulostaa siltä, että pitäisi odottaa 8-vuotiaan pojan vanhenevan sen verran että muuttaa pois kotoaan.
Tämän ajan kuluessa hän on halunnut pitää jutun sillä tavalla hiljasena, että eipä ole siitä maininnut edes läheisimmilleen ja sitä rataa. Minä tietenkin kunnioittanu toivetta tuota ja ollut itsekin hiljaa asiasta.
Mut kysymys kuuluu -
Itsellä alkanut käymään mielessä, että tuota ei ihan oikeasti kiinnosta, vaikka vakuuttaakin että haluaa kyllä kanssani jotain oikeasti vakavaa. Eli onko tommonen tapaus vaan todennäkösimmin niin, että ei kiinnosta?
Vai voiko moinen vaan olla hidas ja ... pelätä elämänsä jakamista... tai jotain? Ja sille pitäisi vaan antaa aikaa.
Semmonen tapaus, että haluaisi kyllä antaa aikaa, mutta rehellisesti sitä alkaa käymään mielessä kysymys, että onko tämä ajan antamiseni kuitenkin ihan turhaa. Jos sitä ei vaikka vaan kiinnosta.
Asutaan melko lähellä toisiamme ja työnmerkeissä nähdään melkein joka päivä, mutta sen ulkopuolella ei olla sitten tuon säädön aloittamisen jälkeen tavattu kuin kolmesti vissiin. ja niistäkin yksi kera oil semmonen tunnin visiitti. Nainen on myös kovin heikko vastailemaan fesarissa. Siis voi olla että joku mun kysymys jää sinne seisoo viikoksi, kunnes häneltä tulee seuraavan kerran viestiä ja siinä ei sitten suoda edes vastausta kysymykseen.
Hän antaa ymmärtää, että hän ei oikein tiedä miten sitä toisi "ulkopuolisen" siihen "härdelliin", mitä hänen ja poikansa elämä on. Se nyt on ainoa syy jonka on hitaudelle puoliksikaan antanut. Mikä nyt lähinnä kuulostaa siltä, että pitäisi odottaa 8-vuotiaan pojan vanhenevan sen verran että muuttaa pois kotoaan.
Tämän ajan kuluessa hän on halunnut pitää jutun sillä tavalla hiljasena, että eipä ole siitä maininnut edes läheisimmilleen ja sitä rataa. Minä tietenkin kunnioittanu toivetta tuota ja ollut itsekin hiljaa asiasta.
Mut kysymys kuuluu -
Itsellä alkanut käymään mielessä, että tuota ei ihan oikeasti kiinnosta, vaikka vakuuttaakin että haluaa kyllä kanssani jotain oikeasti vakavaa. Eli onko tommonen tapaus vaan todennäkösimmin niin, että ei kiinnosta?
Vai voiko moinen vaan olla hidas ja ... pelätä elämänsä jakamista... tai jotain? Ja sille pitäisi vaan antaa aikaa.
Semmonen tapaus, että haluaisi kyllä antaa aikaa, mutta rehellisesti sitä alkaa käymään mielessä kysymys, että onko tämä ajan antamiseni kuitenkin ihan turhaa. Jos sitä ei vaikka vaan kiinnosta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaikea sanoa tai antaa vastausta. Pitäisikö sinun kysyä häneltä suoraan eikä täällä?
Ihan suoraan kysymykseen vastaus on, että hän haluaa minun kanssani jotain vakavaa. Kuten tuossa sanottiin. Ja kun ei siltä näytä, niin kyselen sitten tuntemattomilta mielipidettä.
Tuntemattomat ei osaa vastata koska eivät tiedä tapausta. Miten asioita voi korjata tai edetä tms. tehdä?
Ensinhän tulee kiinnostuminen sitten ihastus/rakastuminen, yhdessä viihtyminen, esitteleminen muille, yhdessäoloa ja yhteen menemistä.
Sanoisinko että ilmassa on jonkinlaista epävarmuutta omasta puolesta tai toisen väärinymmärtämisessä tai jotakin,.. Toivottavasti asiat selviää.
No kun tuntemattomat tietää tän muijan mielen liikkeistä yhtä paljon kuin minäkin. Ensinhän tulee... Ei ole näkynyt neljässä kuukaudessa mitään, joten paha sanoa mitään tuohon kaavaan.
Ilmassa ei nyt ole mitään muuta kuin se, että toinen ei näytä tekevän yhtään mitään minkään eteen, vaikka pallo on vain ja tasan hänen nurkassaan.
Toivottavasti.
Josko pelosta kyse eikä kiinnostuksen puutteesta?
Onko joskus parempi luovuttaa jos on oikein pahasti haavoitettu eikä ymmärrä mitä tapahtui?
Tekemättömyys ei ole hyvä merkki.
sanotaanko nyt näin, että jos häntä kiinnostaisi niin hän viettäisi aikaa kanssasi
Juurikin tuohon päätelmään olen ollut itse päätymässä vääjäämättömästi. Ei voi riittää se että hänellä on lapsi, tekosyyksi tällaiseen, vaikka kuinka haluaa pitää lapsen vielä pimennossa jutun suhteen.
Tutustumista. Kiitos.
Yleensä kun juttu naisen kanssa ei etene mutta nainen ei sitä lopetakaan, syy on se, että naisella on rakastaja. Jonka kanssa nainen itse asiassa sen oikean suhteen haluaisi, ja sinun kanssa haluaisi haluta, kun tietää ettei sitä sen toisen kanssa tule.
Kiinnostavaa miestä ei roikoteta kuukausitolkulla, ja epäkiinnostava lempataan, jos toimitaan rehellisesti. Hän ei toimi rehellisesti ja siihen on syy, miksi ei toimi.
Ite naisena voisin sanoa että ei häntä kiinnosta :( mut vastailee silti viel ku haluu ehkä olla kohtelias kumminkin jollain tapaa.