Moikka,
Olen 30 kymppinen mies. Minulla on hyvä työpaikka.
Taloudellisesti asiani ovat hyvällä mallilla. Omistan oman kämpän x2 ja auton.
Tulen toimeen omillani. En polta. Juon alkoholia harvoin ja silloinkin vain muiden seurassa. Olen hyvin reilu ja hyvin avoin kaikille. Minuun on helppo tutustua. Autan toista hädässä, jos vain pystyn. Enkä odota mitään muutakuin samaa toiselta kun sitä tarvitsen. Monet kaverit ovat sanoneet, että joku nainen saa minusta vielä hyvän miehen.
Ainoa ongelmani on sopivan kumppanin löytäminen. Olen asunut siitä lähtien yksin, kun lähdin kotoa maailmalle. Toisin sanoen yli 10 vuotta. Olen aikalailla jo tottunut asumaan yksin. Mutta viime aikoina on tämä yksin asuminen alkanut maistumaan entistä enemmän puulta. Kavereiden kanssa tulee vietettyä vapaa-aikaa. Arkipäivät menevät töiden parissa. Mutta tämä ei enää tahdo riittää minulle. Kaipaisin jotain uutta piristystä elämääni.
Olen käynyt nettitreffien kautta naisten kanssa treffeillä. Joidenkin kanssa parikin kertaa. Mutta silti eivät ole johtaneet mihinkään syvällisempään. Viime aikoina ei ole edes viitsinyt jatkaa tuota netti hommaa. Koska sama kaava tuntuu toistuvat kerta toisensa jälkeen. Juttu vain ei johda mihinkään. Minulla ei ole hirveästi kokemusta seurustelurintamalla. Tämä tarkoittaa sitä minun tapauksessa, et naisen on tultava vastaan asioissa. Jos on liian vaikeasti tavoitelta niin minun mielenkiintoni loppuu siihen.
Olen myös yrittänyt enemmän viihtyä kaupungissa/baareissa mutta se toimii vielä huonommin. Toki sieltä on aina tarjolla joku känniääliö, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Minua kiinnostaisi tavata toinen ilman alkoholia.
Yksin baariin lähteminen kiinnostaa minua yhtä paljon kuin seurata maalin kuivumista. Mielummin lähden vaikka leffaan, mökille tai vietän rauhallista koti-iltaa.
Olen miettinyt että onhan asiani liian hyvällä mallilla. En ole tarpeeksi kiinnostava mies naisten näkökulmasta. Minun kohdalla naiset todellakin tuntuvat rakastuvan ympärillä oleviin renttuihin.
En oikein tiedä, mitenkä voisin kääntää tämän seurusteluun liittyvän epäonnen onneksi. Jos tämä herättää mielenkiintoa tai kysymyksiä. Saa kysyä vapaasti.
Epäasialliseen viestiin en vastaa.
Olen 30 kymppinen mies. Minulla on hyvä työpaikka.
Taloudellisesti asiani ovat hyvällä mallilla. Omistan oman kämpän x2 ja auton.
Tulen toimeen omillani. En polta. Juon alkoholia harvoin ja silloinkin vain muiden seurassa. Olen hyvin reilu ja hyvin avoin kaikille. Minuun on helppo tutustua. Autan toista hädässä, jos vain pystyn. Enkä odota mitään muutakuin samaa toiselta kun sitä tarvitsen. Monet kaverit ovat sanoneet, että joku nainen saa minusta vielä hyvän miehen.
Ainoa ongelmani on sopivan kumppanin löytäminen. Olen asunut siitä lähtien yksin, kun lähdin kotoa maailmalle. Toisin sanoen yli 10 vuotta. Olen aikalailla jo tottunut asumaan yksin. Mutta viime aikoina on tämä yksin asuminen alkanut maistumaan entistä enemmän puulta. Kavereiden kanssa tulee vietettyä vapaa-aikaa. Arkipäivät menevät töiden parissa. Mutta tämä ei enää tahdo riittää minulle. Kaipaisin jotain uutta piristystä elämääni.
Olen käynyt nettitreffien kautta naisten kanssa treffeillä. Joidenkin kanssa parikin kertaa. Mutta silti eivät ole johtaneet mihinkään syvällisempään. Viime aikoina ei ole edes viitsinyt jatkaa tuota netti hommaa. Koska sama kaava tuntuu toistuvat kerta toisensa jälkeen. Juttu vain ei johda mihinkään. Minulla ei ole hirveästi kokemusta seurustelurintamalla. Tämä tarkoittaa sitä minun tapauksessa, et naisen on tultava vastaan asioissa. Jos on liian vaikeasti tavoitelta niin minun mielenkiintoni loppuu siihen.
Olen myös yrittänyt enemmän viihtyä kaupungissa/baareissa mutta se toimii vielä huonommin. Toki sieltä on aina tarjolla joku känniääliö, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Minua kiinnostaisi tavata toinen ilman alkoholia.
Yksin baariin lähteminen kiinnostaa minua yhtä paljon kuin seurata maalin kuivumista. Mielummin lähden vaikka leffaan, mökille tai vietän rauhallista koti-iltaa.
Olen miettinyt että onhan asiani liian hyvällä mallilla. En ole tarpeeksi kiinnostava mies naisten näkökulmasta. Minun kohdalla naiset todellakin tuntuvat rakastuvan ympärillä oleviin renttuihin.
En oikein tiedä, mitenkä voisin kääntää tämän seurusteluun liittyvän epäonnen onneksi. Jos tämä herättää mielenkiintoa tai kysymyksiä. Saa kysyä vapaasti.
Epäasialliseen viestiin en vastaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta tuntuu, että nykyaikana naisen saaminen on lähes mahdotonta. Ihmiset ovat luoneet unelmakumppaneilleen sellaiset vaatimukset, että tosielämässä sellaista ei oikeasti löydy. Ja ei pystytä joustamaan vaatimuksista tippaakaan. Itsessänikin huomaan vähän sitä. Lähinnä oma vaatimukseni olisi löytää lapseton ja hoikka 25-40v nainen. Sekin on jo lähes mahdoton tehtävä. Netistä ei koskaan löydä naista, se on tullut omalla kohdallani hyvin selväksi. En käy itse missään, joten en tiedä miten naiset suhtautuvat minuun livenä. Työkaverit ovat pääosin naisia ja kivoja.
No mutta pointtini kai oli tässä se, että nykyään on oikeasti lähes mahdotonta löytää haluamansa nainen eikä kompromisseja oikein voi vaatimuksistaan tehdä jos haluaa olla onnellinen parisuhteessa. Siksi parempi olla kaiketi yksin, kun vapaa-ajalla tehdä järjetön määrä lisää töitä naisen etsimiseen.
Toki vähän kärjistettyä mielipidettä tässä, mutta joo. Välillä yksinolo rassaa, vaikka sen olisi puolittain itse valinnutkin.
Olet 30-kymppinen (yhdyssana!) eli 300-vuotias...
Minä taas olen pätkätyöluuseri naiset katselee mun tiukkoja paikkoja jotka on treenattu ja huippua trendikästä vaatetustani. Uranaiset kuolaa mun perään vaikka tietävät että olen luuseri ja tykkäävät keskustella mun kanssa kun tiedän elämästä paljon ja olen komeuden lisäksi hyväluontoinen. Samoin voisin saada 10 vuotta nuoremman vaikka olen yli 30v. Ensi viikolla uudet pelit käyntiin ja antamaan elämän piristystä jollekin onnekkaalle naiselle (tai naisille).
Sussa ei ole mitään särmään, varmaan olet joku tylsä ja ikävä insinööri. Ei tommosesta kukaan kiihotu toisinkin kuin bodari tuunarista joka osaa jutella.
ei ap ole mitään vikaa,kyse on vaan ettei ole sattunut sitä oikeaa kenen kanssa kemiat natsais kohdalle.
on täysin paskapuhetta että valtaosa naisista valitsee sen rentun joka heitää härskiä huumoria sukujuhlien lounaspöydässä,oikea elämä on osoittanut minulle sen ettei mikään tollanen väite pidä paikkaansa.
Kaverisi ovat oikeassa, susta joku saa hyvän miehen. Mutta entä luonteeesi? Huumorintajusi? Millainen se on? Avaatko sitä vähän lisää?
Luonteeltani olen rento ja rauhallinen. Ehkä vähän ujo aluksi. Osaan keskustella ihan jokapäiväisistä asioista. Olen kohtelias ja huumorintajua löytyy ihan joka lähtöön. Osaan myös nauraa itselleni. Toki käytän huumoria sen mukaan mitenkäs toinen sitä käyttää. Olen tavannut ihan mukavia naisia tässä 2 vuoden aikana. Mutta en ole ollut kenestäkään kiinnostunut. Yksi naisista oli todella kiinnostunut minusta. Oli vielä 10 vuotta nuorempi. Mutta ongelma oli etten löytänyt itsestäni sellaista paloa/tunnetta häntä kohtaan. Enkä viitsi lähteä kenenkään tunteilla leikkimään. Jouduin laittamaan pelin poikki. Nyt jälkeenpäin harmittaa ja olen miettinyt että teinkö virheen hänen kanssa. Jotenkin kuitenkin pidä sitä oikeana ratkaisuna. Tunnetta pitää olla toista kohtaan. Muuten pidemmällä juoksulla homma loppuu alkuunsa.
30 kymppinen on ihan hirveen vanha. Siis kuka haluaisi deittailla 300-vuotiasta?!
Niinpä..."Siis kuka haluaisi deittailla 300-vuotiasta?! " kun ei 28v kelpaa myöskään.