Olen nyt ollut yhdessä poikaystäväni kanssa muutaman viikon. Aloimme seurustelemaan noin kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen, mutta voimme jo sanoa rakastavamme toisiamme.
Eilen vappuaattona olimme minun kavereideni kanssa juhlimassa Helsingin keskustassa (poika itse asuu Porvoossa) ja koska en ollut pitkään aikaan nähnyt kavereitani ja oli sentään vappu saatoin olla vähän liian innoissani kavereiden näkemisestä ja juttelin enimmäkseen heidän kanssa...
... Olen muutenkin vähän hajamielinen hömppä välillä eikä järjenjuoksu ole aina se loogisin, joten epähuomiossa ja vahingossa jätin poikaystäväni vähälle huomiolle eikä hän oikeen heti päässyt juttuun kavereidenikaan kanssa. Tästä meillä sitten alkoi iso riita ja hän sanoi että minun pitää valita joko kaverit tai hänet.
Sanoin että en pysty valitsemaan, koska kummatkin ovat tärkeitä ja noh kuitenkin loppuillan olimme koko porukalla ja hänkin pääsi vauhtiin tutustuessaan uusiin ihmisiin ja meillä oli hauskaa.
Aamulla kun heräsimme hän kuintekin sanoin että ei voi olla kanssani koska olen itsekäs ja en voi muka valita hänen ja kavereiden välillä ja että sillä tavalla huomioimatta jättäminen on pettämisen jälkeen pahin asia.
Mitä mieltä olette, tarvitsisin apua. Haluan todistaa poikaystävälleni kuinka paljon häntä rakastan, mutta hän sanoo ettemme voi olla yhdessä ellen muutu. Pitäisikö minun hakea jotain esim. terapeuttista apua itsekkyyteeni ja ajattelemattomuuteeni?
Eilen vappuaattona olimme minun kavereideni kanssa juhlimassa Helsingin keskustassa (poika itse asuu Porvoossa) ja koska en ollut pitkään aikaan nähnyt kavereitani ja oli sentään vappu saatoin olla vähän liian innoissani kavereiden näkemisestä ja juttelin enimmäkseen heidän kanssa...
... Olen muutenkin vähän hajamielinen hömppä välillä eikä järjenjuoksu ole aina se loogisin, joten epähuomiossa ja vahingossa jätin poikaystäväni vähälle huomiolle eikä hän oikeen heti päässyt juttuun kavereidenikaan kanssa. Tästä meillä sitten alkoi iso riita ja hän sanoi että minun pitää valita joko kaverit tai hänet.
Sanoin että en pysty valitsemaan, koska kummatkin ovat tärkeitä ja noh kuitenkin loppuillan olimme koko porukalla ja hänkin pääsi vauhtiin tutustuessaan uusiin ihmisiin ja meillä oli hauskaa.
Aamulla kun heräsimme hän kuintekin sanoin että ei voi olla kanssani koska olen itsekäs ja en voi muka valita hänen ja kavereiden välillä ja että sillä tavalla huomioimatta jättäminen on pettämisen jälkeen pahin asia.
Mitä mieltä olette, tarvitsisin apua. Haluan todistaa poikaystävälleni kuinka paljon häntä rakastan, mutta hän sanoo ettemme voi olla yhdessä ellen muutu. Pitäisikö minun hakea jotain esim. terapeuttista apua itsekkyyteeni ja ajattelemattomuuteeni?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et sinä ole itsekäs etkä ajattelematon, vaan normaalisti ajatteleva ja tunteva ihminen. Olit vappunakin vain sitä mitä tossa alussa kuvailit: innoissasi kun näit vihdoin taas kavereitasikin. Ei siinä ollut mitään väärää!
Jätkä ei nyt vaan kestänyt sitä, että sulla oli vaihteeksi hauskaa muidenkin kanssa eikä hän ollut enää ainut huomiosi kohde. Eii ole sinun vikasi, että hän veti herneen nenään jopa noinkin pienestä asiasta.
Voit kysästä häneltä seuraavan kerran keskustellessanne, että miltä se tuntuisi hänestä itsestään, jos asetelma olisi toisinpäin ja sinä vaatimassa häntä valitsemaan joko sinut tai kaverinsa, koska molempia ei mukamas ihmisellä saa olla.
Sehän on ihan järjetön vaatimus ja hänkin sen kyllä tajuaa jahka pääsee nyt yli ensishokistaan. Normaaliin rakkaussuhteseenkin kuuluu sosiaalisuus ja huomion jakaminen muillekin kuin vain rakkauden tunteen kohteelle. Te opiskelette sitä nyt livenä ja se on ihan luonnollista.
Ei saa antaa periksi heti ekan erimielisyyden eteen tullessa! Keskustelkaa asiasta ja opetelkaa nauttimaan yhdessäolosta MYÖS kavereiden seurassa ollessanne.
Älä koskaan annan toisen ihmisen vaatimusten sumentaa omaa järkeäsi. Kyllä sinä tiedät ja tunnet mikä on oikein ja mikä väärin, joten luota siihen, niin ja rauhoittele nyt sitä pillastunutta ritariasi. Ei ne sun kaverisi ole mikään uhka hänelle niin kuin eivät hänenkään kaverinsa ole sulle. :)
Minä kyllä ymmärrän hyvin poikaystäväsi tuohtumuksen. Mikään ei ole niin kurjaa kuin olla aveccina vieraiden ihmisten keskellä ihan oman onnensa varassa. Sinä et auttanut häntä tutustumaan kaverihisi, eikä kukaan kavereistasi muutenkaan ilmeisesti välittänyt jutella poikaystäväsi kanssa. Hänellä oli siis tylsä, yksinäinen vappu, ja samaan aikaan hän katseli kuinka kivaa sinulla oli.
Kyllä sinä minusta olit vähän itsekäs ja ajattelematon. Ymmärrettävää sinäsä, että on hauskaa viettää aikaa omien kavereiden kanssa, mutta kyllä tuollaisessa tilanteessa sinulla on jonkin verran vastuuta myös poikaystäväsi viihtymisestä.
Jos päätätte vielä olla yhdessä, teidän kannattaa keskustella, miten vastaavissa tilanteissa jatkossa toimitte. Mitä tehdä silloin, kun toisella on valtavan hauskaa, mutta toinen kokee itsensä kaiken aikaa aina vain enemmän ulkopuoliseksi.
Valitset tietenkin kaverit. Poikaystäväs on hulu kun edes pyytää valitsemaan. Ajatteles nyt itsekkin että poikaystäväs määräilee sua nyt jo joten suhteessakin sull astulee olemaan tosi kurjaa kun et saa kohta soittaa kenellekkään ja et saa tavata ketään. Se on narsisti sun miehes.
Noni, ei mennyt taas kauan kun se narsisti diagnoosi sieltä taas napsahti. Suomessa paskat psykiatrit kun joutuvat käyttämään useita istuntoja dg:n antamiseen. Täällä spesialistit pystyvät samaan alle minuutissa, potilasta ei tarvitse edes tavata. Riittää kun ulkopuolinen kirjottaa pari riviä vinkkejä kaivaten.
Jaaa niiin meinaakko, että aloittajan tulee alistua ja unohtaa kaverinsa, koska mieäs on se, joka päättää, mitä nainen saa tehrä ja mitä taasen ei.
Kirjoitin ainoastaan F60.8:sta ja diagnostiikasta.
Hankkiudu äkkiä eroon tollasesta!!
Toi on niin klassista narskua. Jos tota suhdetta jatkat, niin tulet huomaamaan että pikkuhiljaa luovut kaikesta mistä poikaystävä ei pidä tai mikä suoraan ei häneen liity... ja tuota perus kiristystä ja syyllistämistä saat kuulla koko ajan.
Normaali ihminen tossa tilanteessa ja tapauksessa ehkä voinut sanoa "et olis ollu kiva jos olisit pikkasen huomannut minuakin välillä... " ylipäätään normaali ihminen olis bailannut mukana ja koittanut tutustua sun kavereihin...
Hyvä kumppani ei laita valitsemaan itsensä ja kavereiden väliltä.
Narskuko... no en usko. Omahyväinen kyllä. Siis poikaystäväsi. Ei ole tainnut seurustella ennen sinua, on hyvin nuori tai mistä johtunee tuollainen noin huono itsetunto. On niin hirvittävän mustasukkainen kavereillesi, kun on joutunut sivusta seuraamaan miten sinulla on ollut paljon hauskempaa kavereidesin kanssa juuri sillä hetkellä. Poikaystäväsi tässä on erittäin itsekäs, et sinä. Lapsellinen ja itsekäs. Ei ketään voi vaatia valitsemaan tuolla tavalla, jos on kyse normaaleista kaverisuhteista. Hän se tässä terapiaa tarvitsee. Onko hänellä itsellään kavereita? Kaverisuhteet saattaa hyvällä onnella kestää koko loppuelämän, parisuhteet kaatuilee paljon herkemmin. Ja vielä, kun et näe kavereitasi edes muutenkaan kuin harvakseltaa, niin ei pitäisi olla ongelmaa. Toki voisit yrittää huomioida poikaystävääsi yhtälailla kuin kavereitasikin, milloin olette porukalla jossain. Saattaisi poikanen vähitellen hyväksyä kaverisi.
Aloittaja:
Jos joku laittaa valitsemaan itsensä ja ystävien välilä, valinta on selvä: AINA YSTÄVÄT VALITAAN. Parisuhteet eivät kuitenkaan kestä, joten on äärettömän tärkeää että omat ystävät ovat jäljellä. Jos heistä luopuu, niin parisuhteen päätyttyä olet YKSIN. Tämän virheen tekevät valitettavan monet naiset, jotka sitten yksin jäätyään epätoivoisena huutelevat niiden entisten ystävien perään, joista on aiemmin tieten tahtoen miehen takia luovuttu.