Olen jo komekymppinen mies ja mun sydän rikottiin kunnolla vasta nyt ensimmäistä kertaa. Raskastuin niin nopeeta, etten edes ehtinyt sitä itse tajuta. Ystävälliset sanat vieraalta ihmiseltä vei multa jalat alta täysin. Mutta nyt se on loppu reilun kuukauden jälkeen, yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ennen tätä olen pystynyt suojelemaan itseäni rakastumiselta, mutta nyt kun annoin sydämen voittaa järjen, kävi heti näin. Loppu tuli klassiseen tyyliin "vika ei ole sinussa". Kaikki oli hetken valoisaa, mutta nyt olen taas samassa pimeässä paikassa, jossa olen ollut jo vuosia. Mä en edes pysty lopettamaan kyseisestä ihmisestä pitämistä, vaikka kuinka haluaisinkin. Kun olisi edes joku ihminen, jonka kanssa pystyisin puhua tästä. Kumpa tämä tuska menisi vaan ohi...
Miten selvitä?
murskattu sydän
3381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Öistä näpyttelyä, kun nukkumatti ei tule.....
Rakkaudessa on vain se juttu, ettei sitä voi saada jollei uskalla olla avoimin sydämin, ottaa sen riskin, että tulee haavoitetuksi!!!!!!
Ei sun tarvitsekaan lopettaa kyseisestä ihmisestä pitämisestä. Kaivata saa, mutta ei saa lopettaa elämästä. Ei ripustautua liikaa niihin kauniiisiin muistoihin, jäädä yksin sinne pimeään itkemään.
Eilisaamu oli kamala. Tuntui, ettei jaksa raahautua ovesta pihalle. Parvekkeen kautta matka alas olisi käynyt nopeammin, mutta hissillä nätisti matkustin. Kotimatkalla sitten eteenpäin tallustellessani näin joutsenen. Vastaan pyöräilevä ventovieras mies tokaisi minulle, että siellä uiskentelee kaunis joutsen. Ei sen ihmeellisempi tapahtuma, mutta muistutti taas siitä, että jos olisin hautautunut kotiini murehtimaan sydänsurujani, en olisi kohdannut tuota miestä enkä nähnyt suloista lintua. Eli jos suljen taas sydämeni, annan periksi, en saa tietää mitä kivaa seuraava päivä voikaan tuoda tullessaan, jopa niiden kyynelien keskelle. Se yksinäinen joutsen voi löytää sen sielunkumppanin.......
Aika on asia joka auttaa, eikä pidä yksinään murehtia, puhu siitä, kerro toisille siitä tuskasta mitä kannat sisälläsi. Jollei oo ystäviä niin sitten vaik baaritiskillä tuntemattomalle. Meitä kyl löytyy jotka haluu jelppaa. Tapaat kyllä vielä jonakin päivänä sen joka pysyy rinnallasi! Toivon niin. Voimia sinulle!
Googlaa kriisipuhelin, nimettömänä voi myös soittaa. Käyntejä voi myös tehdä.
kannattaa myös järki pitää mukana noissa jutuissa. jos ei järkeä yhtään kuuntele niin sattuu ja aika pahasti!