Rakastan miestäni ja olemme erittäin onnellisia. Haluamme vain toisemme ja seksikin sujuu kaikinpuolin. Ainoa asia mikä painaa mieltäni on mieheni kyvyttömyys osoittaa romanttisia eleitä. Kukkia, koruja, suloisia pieniä lahjoja tai yllätyksiä ei näy. Olen vihjaillut asiasta mutta mieheni ei koe sen olevan tarpeellista. Itse yllätän miestäni silloin tällöin illallisilla ja pienillä lahjoilla, ja haluaisin hänen tuntevan halua ilahduttaa minun arkeani tällaisilla satunnaisilla huomion osoituksilla. Asia on pieni mutta olen kova romantikko ja suhdekkin on vasta alussa. Kotona isä on aina yllättänyt äitiä ja tälläinen on mielestäni syvien tunteiden osoittamista parhaimmillaan. Mitä voisin tehdä kertoakseni miehelleni että kaipaan huomiota välillä kukkien ja suklaan muodossa sanomatta sitä tylysti suoraan jolloin romantiikka katoaa. Ongelma on pieni ymmärrän mutta kaipaan romantiikkaa!
Minkä takia mies ei osoita huomiota?
nainen22v
421542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Odota hetki, niin tähän alle ilmoittautuu koko joukko persaukisia joiden mielestä todellinen romantiikka on sitä, että mies joskus käskettäessä vie roskapussin. Eikä miehen kuulu mitenkään huomioida naista vaan sinun pitää aina ensimmäiseksi kysyä itseltäsi, paljonkos olet timanttikoruja miehelle tähän mennessä itse ostanut.
Hohhoijaa, mennään me nukkumaan...
Ei osoita siksi, että hän ei ole siihen tottunut. Keskustelkaa siitä mitä kumpikin pitää suhteessa tärkeänä. Mies ei ehkä osaa arvostaa sinun eleitäsi niin paljon kun itse toivot, vaan saattaisi toivoa ennemmin jotain muuta.
Naisena en kyllä lähtisi vaatimaan tuollaista jatkuvasti mieheltä, jos muuten kaikki on kunnossa...
Olet pinnallinen harakka kiiltävän perään.
Romantiikkaa voi osoittaa muutenkin kuin lahjoilla.
Jos asia on tärkeä, vaihda miestä. Jos mies on tärkeä, opi näkemään romantiikkaa siinä mitä hän tekee, ei siinä miten isäsi kohtelee äitiäsi.
Voit sanoa miehelle suoraan, että toivot häneltä tuollaisia tekoja, ja sinun pitääkin sanoa se suoraan koska vihjailu ei mitä ilmeisimmin ole mennyt perille. Hän voi haluta opetella täyttämään toiveesi, mutta jos hän ei ole tuolla tavalla romanttinen luonnostaan niin se voi olla vaikeaa oppia, saati ylläpitää sellaista käytöstä.
Toivon, että arvostat enemmän miestä kuin "romanttisuutta", joka perustuu tiettyihin kotoa opittuihin malleihin. Ja niitä lahjoja ja kukkia voi ihan itsekin ostaa itselleen, esimerkiksi perjantaisin kimpun leikkokukkia viikonlopun piristykseksi.
mitä mies siitä saa, että hän kantaa naiselle kaikkea?
hyvä mieli ei riitä vastaukseksi, koska sitten naisenkin pitää kyllä panostaa rahallisesti siihen mieheen!
Minä sanon suoraan mutta se kuullaan vaatimuksina ja valituksina. Miten sitten sanot toiselle mitä toivot???
Tapa sanoa vaikuttaa paljon.
En siis todellakaan tarkoita mitään timanttikoruja tai ulkomaanmatkoja, vaan esimerkiksi sitä että mies tuo kauppareissulta suklaalevyn tai naistenlehden ilahduttaakseen. Tai että ajattelisi huomioida ruusukimpulla merkkipäivänä. Itse teen paljon tällaisia pieniä eleitä ja välillä tuntuu ettei mies oikein osoita tunteitaan muutenkuin sanoin,mikä sekin toki ihanaa. Niin kuin jo sanoin, ongelma ei ole iso eikä suhdetta määrittelevä. Olisi vain mukava lisä suhteeseen.
Kiitos 15 19 , voi tosiaan olla että mies ei koe yllätyksiä ja pieniä hemmotteluja samanlailla kun itse koen.
Jos mä odottaisin että nainen täyttää ihan kaikki mun odotukset, niin vaikeaa olisi, todella vaikeaa...
"Kukkia, koruja, suloisia pieniä lahjoja tai yllätyksiä ei näy"
sinäkö vai kannat MIEHELLESI lahjoja ja yllätyksiä kokoajan??
Kohta saa menolippuja Marsiin, oliskos semmonen lomareissu joissakin tapauksissa hyvä lahjaidea naiselle?
Itse olen kuullut mieheltäni vihjailuja/toiveita, että joskus odottaisin jalat levällään valmiina tai ottaisin heti töitten jälkeen suihin... Niin, no joskus olen toiveita toteuttanutkin, mutta mites itse kokisit asian, luontuisiko romantikolta tuollainen? Jos miehesi arvostaisikin yllätyksenä tuollaista?? Olisiko kiva, jos se ei sinun luonteelle olisikaan ominaista...
Itse olen erittäin avoin toteuttamaan mieheni toiveita niin seksuaalisia kuin muunkilaisia. Pidän sellaisista itsekkin niiden toiveiden toteuttaminen tulee ihan omasta halusta. Ja yllätän miestäni monilla eri tavoilla. Välillä pienillä välillä hieman isommilla.
turhaan sä nyt kyllä netissä asiaa puit kun sun pitäisi puhua miehesi kanssa teidän odotuksistanne teidän suhteellenne
Miehes on nysvä joka ajattelee munillaan.
sanoisipa mies joo joskus edes niitä tunteita,mutta ei.olisit edes kiitollinen siitä et tunteistaan puhuu ja muuten kaikki on hyvin ja seksiäkin on,niin ei aina ole esim,kun suhde on kestänyt sen 5 vuotta voi tunteen osoituksetkin ja seksi vähentyä/loppua,jos näin teille käy myöhemmin mitäs sit teet?kun sulle ei näytä nytkään mikään riittävän?sit kun kunnon todellinen arki tulee et mieti enään mitään turhanpäiväsiä lahjoja,vaan toivot sitä et ees joskus näyttäs tunteensa ja vaikka veis sen roskapussin =D
Mun avokki on ehdottanut pariin kertaan, et mitäs jos ostaisi mulle jonkun kaulakorun tai sormuksen. Olen kauniisti kieltäytynyt - en ole niinkään koruihmisiä ja omassa korulippaassa koruja on riittämiin lapsuuden ja teini-iän eri vaiheilta. Ei munkaan avomies ole tuonut mulle kertaakaan kukkia, ei kyllä haittaakaan. Kotona hoitelee meidän viherkasveja kuin mikäkin pikku puutarhuri... :)
Ilman lahjojakin suhde toimii hyvin, kun ottaa toisen muulla tavalla huomioon: läheisyyttä (suukottelua, halailua, seksiä, sanoo rakastavansa), yhdessä tekemistä (kävelylenkkejä, ravintolaan syömään, käydään sukuloimassa jne.). Välillä niinkin, että toinen esim. tarjoutuu maksamaan kokonaan vaikka ruokakauppaostokset. Ei sen aina tarvitse olla mitään ylihienoa. ;)
Olen mies ja olen mielestäni aika romanttinen. Aina olen ostanut kukkasia naiselleni syntymäpäivänä, suklaata koska se rakastaa suklaata. Myös naisten päivänä hemmottelin hieronnalla ja viemällä treffeille. Olen ostellut koruja , suklaata, kukkasia ja teetin tyynyn ompelijalla jossa rakkaani nimi.
Haise pahalle, taidat kusettaa :D Vaikka sopii toki mulle jos huomioit naistasi, no ehkä olet sitten tosi romanttinen kundi jos tuo on totta. Kunhan et sano että askartelet sille pinkkejä pahvisydämiäkin, se ei enää mene läpi. Itse en ole kukkasuklaamiehiä mutta hieron mieluusti, olen siinä jopa kohtuullisen hyvä. Niska-hartioita toisinan arki-iltaisin, vkl kokovartalohieronta nilkoista niskaan. Enemmänkin tulee oltua käytännöllinen niin että kysyn jos nainen vaikka haluais tai tarvis jotain ja ostan ex-tempore jos vaan osaan. Muuten mennään yhdessä ostoksille ja mä maksan. En sen romanttisempi osaa olla vaikka mieheksi melko tunteva olenkin. Kukkia ostan siis about ne pakolliset eli viimeksi Naistenpäivänä. Kun täällä nyt aletaan kerran listaaman niin..
Olen miehesi sukulaissielu.
Jo aivan suhteemme alussa tein selväksi, että tuollainen lahjuskulttuuri puuttuu minulta täysin.
En ole koskaan ostanut kenellekään mitään merkki- tai juhlapäivälahjuksia.
Avioliittomme alussa vaimoni joskus huomautti asiasta jolloin sanoin, että meillä on yksi yhteinen tili ja rinnakkaiset kortit. Hän tietänee itse mitä tarvitsee.
Sain kyllä kuulla, ettei se ole sama asia mutta kun minä en osaa niin en osaa.
Kukkia olen ostanut kolmasti. Kaksi kertaa synnytyslaitokselle ja kerran, olikohan vuosi sitten, lomapaikkamme markkinoilta ison puskan krysanteemeja ( merkki kerrottiin kotona ) kun halvalla sai.
Muita vaimon toivomuksia, sanottuja ja välillisesti aistittuja, olen täyttänyt.
Lämpimien merien risteilyistä ja kiertomatkoista kultaleijoniin ja yhden kiven timukoruihin.
Kaksi kokopitkää turkkia, toinen ateljeetyönä.
Mutta mitään ei kalenteriin perustuen.
Yritä vain tottua! Eivät nuo itserakkauttasi hivelevät pikkulahjukset ole elämän tärkeimpiä asioita.
Sika oot, mutta hatunnostonarvoinen sika!
Ensinnäkin olet tehnyt pelisääntösi selväksi.
JA olet tehnyt jotain ruodusta poikkeavaa.
hyvä.
Lisää sikailua. Helyjä ja kukkia paremmin uskon arkiseen käytännön toimintaan.
Vaimon mentyä kotivuosien jälkeen markettiin osa-aikatyöhön hän oli työssä lauantaisin klo 9 - 15.
Sinä aikana siivosin lasten kanssa talon ja vaimo saapui klo 15,15 siistin talon keittiön valmiisen kahvipöytään.
Yhtenäkään loma-aamuna vaimo ei ole tehnyt itse aamupalaa. Minä herään aikaisemmin.
Viimeisen 12-vuoden aikana vaimo on vuosittain valmistanut yhden aterian.
Minä hoidan homman marketista valmistuksen kautta pöydän kattaukseen.
22:n vuoden kassalla istumisen aikana vaimo näki, kertomansa mukaan, riittävästi ruokia. Meni mielenkiinto. Edes kauppahalleihin en saa häntä mukaani.
Jo aivan avioliittomme alusta alkaen minä käsittelin kokolihat, riistat ja kalat.
Minä hoidan osan pyykeistä. Pesulan kautta.
Siivouksessa vaimo pyyhkii pölyt ja aloittaa imuroinnin. Minä teen muun.
Ei nätä puuhia ole minulle ehdotettu mutta vaimoni tuntuu pitävän näistä järjestelyistä ja osoittaa sen myös.
Fyysisiä eikä psyykkisiä esteitä ei vaimollani ole paitsi tietenkin huonekalujen ja mattojen kantelu jotka sopivat minulle paremmin.
Noista perinteisen feministisistä askareista huolimatta ovat kivekseni tallella vaimoni säätelemässä käytössä.
Mutta kukilla ja rihkamalla merkkipäivien mielistely ei minulle sovi.
Poikkeus oli 40-vuotishääpäivä jolloin menimme läheiseen, todella tasokkaaseen ravintolaan illalliselle.
Ps. Lähdemme vaimon ehdotuksesta 12.05. Sisiliaan mutta vain viikoksi.
Eräällä tyttöjen matkalla hän tykästyi saareen. Minä en ole käynyt siellä.
Eräs ystäväni ei osaa antaa lahjoja tärkeimmille ihmisilleen(lapsiaan lukuunottamatta).
Syy on se, että hän lapsena yritti tehdä äitinsä onnelliseksi lahjoilla. Joskus äiti heitti yritykset roskiin. Kerran kävi niinkin, että ystäväni oli säästänyt rahaa kuukausia saadakseen hienon lahjan... se kelpasi melkein - äiti kävi vaihtamassa toisen väriseen.
No olipas surkea äiti :(
Jep.
Syntyneiden haavojen syvyys ... nooh. Tässä tapauksessa surullista kyllä, ei taida yksi elinikä riittää niiden ylittämiseen.
Ihminen tuppaa luonnostaan osoittamaan rakkauttaan tavalla jolla itse tahtoisi tulla huomioiduksi. Kyse ei siis ole siitä, että olisit kiiltävän perään oleva pyryharakka, vaan siitä että sinulle pieni (ei kallis) lahja on rakkauden osoitus. Siksi annat kumppanillesi lahjoja, mutta hän ei niistä ole kiinnostunut, koska lahja ei merkitse hänelle samaa kuin sinulle.
Lueppa linkin teksti ja kerro oliko tästä jotain apua. http://www.avioliitto.fi/lukunurkka/rakkauden_kieli/ Lukekaa vaikkapa yhdessä poikaystäväsi kanssa, josko saisitte uusia ideoita. Toki myös sinun on tiedettävä mistä hän pitää ja toteutettava sitä vaikkei se itseltä tunnu luontevalta.
Ihminen joka ei tunne itseään rakastetuksi saadessaan lahjan, (kuten ilmeisesti suurin osa vastaajista) ei voi ymmärtää mikä lahjan merkitys on sinulle. Aina voi toki verrata, oma "kieleni" on kosketus ja jos en saa esim. halausta, tuntisin oloni samanlaiseksi kuin sinä. Meillä miehen kieli puolestaan on yhteinen aika, jonka aluksi koin todella oudoksi. Harjoituksen myötä olen oppinut osoittamaan puolisolleni rakkautta tavalla jota hän parhaiten ymmärtää joten tuossahan tuo näyttää vieressä kulkevan.
Hieno vastaus.
Siinä oli ihmisen mieltä tuntevaa viisautta.
Pitää vielä jatkaa...
on pyryharakoita, jotka haluavat kiiltävää. Tämän ketjun aloittaja ei vaikuta siihen jengiin kuuluvan.
Sitten olemme me, jotka ovat ehkä kovin kipeän kautta oppineet, että jokin tietty rituaali on välittämisen merkki ja tuon merkin puute sattuu.
Vuosien myötä opimme tuntemaan itseämme ja sen myötä ymmärrämme, mikä on tärkeää ja miksi.
Otanpa tästä lady2:n sekä assadaamin viesteistä vaarin, eipä mennyt ihan hukkaan notkua tällä "turhalla" palstalla. Ehkä opin olemaan vieläkin parempi kumppani naiselleni näiden ohjeiden jälkeen. Aina sitä näköjään vaan oppii uutta ja pystyy kasvamaan vielä pykälän ihmisenä. Kaipa mä keksin sen rituaalin ja merkin jolla osaan osoittaa kiintymykseni ja rakkauteni tuota ihanaa naista kohtaan.
Näitä alan tästä työstämään mielessäni, kiitos arvon ihmiset ja kivaa lauantaiehtoon jatkoa
Nöyrä kiitos kiitoksesta ja arvostuksesta lady2 ja miesvm1967, olen kirjoituksianne lukenut ja hyviä vinkkejä olen teiltäkin saanut. Olen teitä molempia nuorempi, mutta sokea kanakin voi löytää jyvän. Lisäksi uskon, että kokeneempia ihmisiä kuuntelemalla voi välttää aika monta virhettä, siksi olen korva tarkkana siitä mitä minulle kerrotaan. Nämä keinot ovat osoittautuneet hyviksi omassa avioliitossani, vaikka työtä se vaati että oppi osoittamaan rakkautta toisen omalla kielellä. *kiittää ja niiaa*
haa, te kaksi assadaami ja miesvm1967 olette sanoneet sanoja, joiden vuoksi olen viimeisinä neljänä päivänä ollut täällä paljon.
Viestienne lukeminen on tehnyt mielelle hyvää. Kiitos!
Assadaami kertoi olevansa nuorempi. nuoruus/vanhuus (ja tällainen iiihana myöhäinen keski-ikä). ... ei juttu ole siinä. Juttu on siinä, että on olemassa ihmisiä, joiden asenne kulkee samaan suuntaan.
Tänä iltana olen täpinöissäni. Nuorimmaiseni tuo morsiammensa huomenna meille "virallisena". Siinä on nuori Nainen, jolle niiaan hänen upean asenteensa vuoksi!
tuo pätkä rakkauden kielestä oli hyvä. Meillä taitaa miehen kanssa olla erilainen kieli. Minkä ei pitäisi olla mikään yllätys kun olemme verbaalisesti muutenkin erilaisia. No puolen vuoden seurustelun jälkeen kaikki ei vielä ole selvää pässinlihaa. Mun pitää tiedostaa että mies ilmaisee tunteitaan olemalla oikeasti läsnä, kuuntelemalla, tekemällä pieniä palveluksia ja koskettamalla.
Mä olen oppinut ilmaisemaan tunteeni sanoin. Kerron rakastavani, kehun, annan positiivista palautetta. Mies koki tämän alkuun hämmentäväksi. Mutta kait on vähitellen siihen tottunut. Mutta ei ilmaise omia tunteitaan sanoin tai kehu että oletpas tänään nätti. Huomaan sitä kaipaavani.
Tätä erilaista ilmaisutapaa pitää mietiskellä, jotta oppisin ymmärtämään hänen tapaansa imaista rakkautta. Ja en kaipaisi niitä sanoja. Sanat on vaan niin mun juttu muutenkin. hmmm..
Kysyitkö jossain kelpaisiko kosioretkelle ns. käytetty sormus? En muista kuka sitä kysyi, mutta tuli tuosta virallistamisesta vain tuli mieleen. Itselleni olisi kelvannut millainen sormus tahansa, mutta meillä mies suunnitteli molempien sormukset, ja minä en tiennyt mistään mitään ennen kuin hän kosi. Enkä usko kauniimpia sormuksia olevan, minun silmissäni siis. Mutta kyllä, esim. vanhempien tai perintölahjana saadun sormuksen olisin ilman muuta hyväksynyt myös. Itselläni tallainen sormus on toisessa kädessä muistona pois nukkuneista.
Se vaatii työtä ja paljon, mutta ensimmäinen askel on otettu jos ymmärrätte olevanne erilaisia, ja silti toisianne arvostavanne. Loppujen lopuksi ne voimavarat joilla osoitatte rakkautta nyt pitää vain valjastaa hieman erilaiseen käyttöön. Onnistuu kyllä!
Kumppanisi voi oppia osoittamaan rakkauttaan sanoilla, ja sinä voit oppia ehkä sanomaan tunteistasi vähemmän ja olemaan läsnä enemmän.
Ei ole helppoa ei, ja monta kertaa lipsuu takaisin siihen omaan äidinkieleen. Mutta kovalla työllä, tahdon voimalla se onnistuu.
"Tämä ihminen on minulle rakas, ja haluan hänen sen tietävän kuten hän parhaiten ymmärtää, ei miten minulle parhaiten sopisi."
Juu, minä sitä käytettyä sormusta kysyin.
Henkilökohtaisesti vain pidä kovin paljon siitä, että...
Jos on käytössä 500 euroa, siitä laitetaan 300 käytettyyn ja saadaan "komiat ja kauniit" ... ja se 200 käytetään ihan turhana ekstrana tärkeän päivän nauttimiseen.
Jos ja kun hän sinusta pitää, hän kertoo sen jollain tavalla.
Se tapa ei välttämättä ole se, jonka heti tunnet, mutta toivottavasti opit tuntemaan.
Mä ihan liikutun, kun täällä on näin hyviä neuvoja, oikeaa keskustelua ja toisten arvostamista. Kiitos!
jos puhumme parisuhteesta ja siinä hyvästä olosta - ARVOSTAMINEN ja sen mukaan toimiminen on se tärkein juttu!
Mie nainen ostan kotiin kaiken. Mies ei ole kotiin mitään koskaan ostanut, ei myöskään kovin mieluisia lahjojakaan minulle, vaikka olen yrittänyt niistä vihjailla. Muistamisena tulee hajuvettä, vaikka vihjaan toivovani korua, en mitään kallista pyydä. Aloin ostaa koruni nyt itse, omilla rahoilla, en niitä muuten saisi. Arvostaisin sellaisia muistamisia enemmän, mistä jää muisto ja mikä ei kulu, kuten hajuvesi.
Miehet ovat itsekkäitä paskapäitä. Minunkin avokki meni töihin toiselle paikkakunnalle, ja se oli vain ilmoitusluontoinen asia hänelle, kaikki oli suunniteltu asuntoa myöten valmiiksi. Ja nyt ihmettelee, kun en hyväksy asiaa ihan mukisematta..Jos ei 53 ikävuoteen ole oppinut alkeellisimpiakaan käytöstapoja ja toisen huomioimista, ei sitä opi millään keskusteluilla eikä toiveilla. Toivotan hänelle onnea seuraavan 'uhrin 'kanssa.
WTF??? Mies ei saa mennä töihin???
Mulle ei ole tullut suhteen alun jälkeen mieleen pyytää mitään. Mies teki heti selväksi että mitään en tule koskaan saamaan. Itse hän vaatii muistamista, lahjoja, hierontaa, kasvohoitoja jne..