Mitä ajattelet tästä?

samanlainen tilanne, minulla miehiä on vain yksi.

Naurettavan, yksinkertaisen ja huonolla itsetunnolla varustetun ihmisen aivoyrjö. Noin huonotasoinen kirjoitus alkeellisine, no, lapsellisen typerine ajatuksineen ei kelpaisi painettavaksi novelliksi, ei edes naistenlehteen. Seksiosuuskin on niin huono, että Jallukaan ei tuollaista painaisi. Kukaan ei jaksa lukea ihmisen, jolla ei ole todellista sanottavaa muille, ajatuksia. Tää blogi, jos sellaista on tulossa, ei kuulu mun lukemistoon.

Mitä ajattelen?

Voisin itse kirjoittaa vastaavaa petetyn vaimon näkökulmasta. Sisältö näyttäisi olevan aivan sama eli minäkin saan juuri saman mieheltäni kuin sinä, mutta en ole ns. käyttötavara, jolla voi tyydyttää vain jonkun tarpeen. Minulla on koko paketti iloineen ja suruineen, ja se on juuri se elämän suola. Nappaamme nautintoja miehen kanssa siivota voi myöhemminkin. Harvoin on yksinäistä ja tylsää, ehkäpä se aika, kun lapset opiskelee, mutta innolla odotan aikaa, jolloin olen se mummi, jonka syliin pikkuiset kiipeää ja toivottavasti vaarikin on sekoilunsa silloin sekoillut.

Ehkäpä saat lukijakuntaa kaltaisistasi siskoista. Menestystä vaan yritykselle.

Ei kaikkiin parisuhteisiin missään tapauksessa kuulu pettäminen, ongelma kuitenkin taitaa olla marginaalinen. Ei ollut tarkoitus tehdä mitään yleistystä, eikä osoittaa, että jokainen parisuhteessa oleva mies tarvitsee minunlaistani taustalle. Tai millään tavalla vähätellä niitä suhteita, joissa ilo on se, mitä minä vältän.

Kirjoitin tarkoituksellakin provosoivasti, keskustelua kun asiasta haen.

Se mitä äidinkielen taidottomuuteeni tulee, niin annettakoon se minulle anteeksi vuosia ulkomailla asuneena. Ajatus kun kulkee toisella kielellä, kuin mitä kirjoitan.

Mutta onko kenellekkään kirjoituksesta suivaantuneelle tuttua missään muussa elämäntilanteessa, ettei kaikkea voi saada?

En saanut minäkään, minä aikani yritin ns. normeja täyttävää parisuhdetta pitää yllä. Enkä edes yhtä kertaa. Voisin jopa antaa itselleni meriitin; kaikkensa yrittänyt.

Enkä minä nyt ihan hirviö ole, minä odotan kanssa ilolla aikaa jos saan lapsenlapsia. Minulla todennäköisesti on ihan samanlaiset toiveet ja unelmat tulevaisuudesta, kuin minut tuomitsevallakin. En vain enää ole ajatellut jakaa niitä puolison kanssa. On minun aikani tehdä valtaosa asioista yksin. Yksinäiseksi en itseäni koe, päin vastoin.

Ja pahoittelen, etten jaksanut kuvailla seksiä sen tarkemmin, ei vain tuntunut olennaiselta.

Rakastetaanko, jokainen tavallaan.

Vai niin, jos minun miestäni lainaat niin saat myös pitää hänet ja lapsemme.

No helvettiin tuollainen elämä lopulta johtaa. Mitään muuta en voi tuohon sanoa.