Näen lapsuudenaikasta ystävääni muutaman kerran vuodessa perheiden kesken, koska asumme eri paikkakunnilla. Nyt näihin näkemisiin on tullut ikävä lisämauste. Joka näkemiskerralla hän sanoo ulkonäöstäni jotain ikävää. Miksiköhän? En koskaan kommentoi toisen ulkonäköä, minulle hän kelpaa ystäväksi sellaisena kuin on. En niin välittäisi kuulla joka kerta negatiivista kommenttia ulkonäöstäni jolle en itse mahda mitään. Taitaa tapaamiset jäädä.
Oikeaa ystävyyttä?
satakieli6
6182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi et valistaisi häntä? Aivan suoraan vain ilmoitat että sinä et halua kuulla negatiivisia kommentteja enää koskaan. "Minä elän oman kehoni kanssa, et sinä. joten sovitaanko että sinä jätä omasta mielestäsi huonot puolet minun kehostani omaan tietoosi. Minä en lainkaan halua kuulla sinun mielipiteitä MIINUN ulkonäkoon liittyvästä."
Ei muuta. Mikäli ystävälläsi on yhtään älymolekyyliä jäljellä hä saa idean viestistäsi heti. Ellei, hän ilmeisestikin on kasvanut suuntaan josta sinä et halua osaa, et arpaa.
JA on aihetta etsiä uusi ystävä korkeammalta tasolta.
Ok, aion tehdä reilusti ja sanoa etten hyväksy ulkonäköni arvostelua. Varsinkin kun se on ihan ilkeilyä. Ja valinta on sen jälkeen hänellä, kiitos kommentista!
Pitääkö se ikävä sanominen paikkansa? Vai onko se arvostelua tyyliin "onpa hiukset ikävään malliin leikattu".
Aina ei toinen tajua että "kappas, sinusta on tullut kalju / lihava / harmaa" saattaa tuntua hyvinkin ikävältä kuulijan korvissa. Siksi voit sanoa että "tuo ei kyllä ollut kovin nätisti sanottu". Toisen ihmisen itsetunto voidaan joskus yliarvioida reippaasti, eli se minkä toinen tarkoittaa huumorina (naljailuna) voikin olla loukkaus.
Itse pitäisin oikeana ystävyytenä sitä että joku sanoisi että "toivon että et sanoisi noin" sen sijaan että vaikenee ja katoaa elämästäni.
http://urbaanisanakirja.com/word/naljailu/
Tässä selitetään parilla esimerkillä mitä naljailu on.
Jos kaverilla on mustat silmänaluset, niin pitääkö se kommentoida, että ompa sulla jumalattoman mustat silmänaluset ihan hirveet , kuin haudasta noussut -tee niille jotain tai että sun pitäisi jumpata kasvojas ettei toi kaksoisleuka enää kasva. Vaikka ne olisi tosiakin niin jos ne ei itseä häiritse -miksi kaveria niin että niistä pitää huomauttaa. Ei mene huumorilla.
Hän taitaa yksinkertaisesti olla sulle kade jostain jutusta.
Ei ole minun mielestäni oikea ystävä joka ilkeilee tuolla lailla, ja toistuvasti vielä. Yksi kerta ehkä menisi, mutta jo toinen on liikaa.
Mitä tekee ilkeillä ystävillä, jotka aiheuttaa pahaa mieltä? Ei tietysti mitään. Tervemenoa ja hellurei, minä sanoisin. Jos kerta ei kelpaa sellaisena kuin on.