Viimeisimmän sinkkulaivajakson ohjelmakuvauksesta:
"Sirpa on 55 -vuotias entinen bussikuski, nykyinen lähihoitajaopiskelija Kouvolasta. Sirpan yhteensä neljällä lapsella on kolme isää, ja Sirpa on syystäkin hieman pettynyt miehiin."
Kertokaapa naiset montako eri isää lapsilla ja montako miestä yhteensä olisi riittävä määrä jotta nainen voisi nähdä pettymystä myös itsessään eikä pelkästään miehissä?
Mitä enemmän ja useammin nainen pettyy parisuhdekokeiluissaan sitä enemmän viallisia tuntuvat miehet yleisesti ottaen olevan vaikka ainakin minun miehinen putkiaivologiikka olisi sitä mieltä että jos joku epäonnistuu useita kertoja jossain niin se olisi siinä tekijässä itsessään se vika sitten. Miten naisen logiikka siiis asian selittäisi loogisesti?
"Sirpa on 55 -vuotias entinen bussikuski, nykyinen lähihoitajaopiskelija Kouvolasta. Sirpan yhteensä neljällä lapsella on kolme isää, ja Sirpa on syystäkin hieman pettynyt miehiin."
Kertokaapa naiset montako eri isää lapsilla ja montako miestä yhteensä olisi riittävä määrä jotta nainen voisi nähdä pettymystä myös itsessään eikä pelkästään miehissä?
Mitä enemmän ja useammin nainen pettyy parisuhdekokeiluissaan sitä enemmän viallisia tuntuvat miehet yleisesti ottaen olevan vaikka ainakin minun miehinen putkiaivologiikka olisi sitä mieltä että jos joku epäonnistuu useita kertoja jossain niin se olisi siinä tekijässä itsessään se vika sitten. Miten naisen logiikka siiis asian selittäisi loogisesti?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Joillakin ihmisillä ei ole itsekritiikkiä juuri yhtään ja toisilta sitä taas löytyy vähän liiankin kanssa. Kaikki taitaa tuntea pari ihmistä joiden omakuva pursuilee yli, kuvittelevat itsestään ihan liikoja ja ovat sitä mieltä että ansaitsevat aina vaan kaikessa parasta.
Ja kaikki taitaa myös tuntea muutaman sellaisen tapauksen jotka kuvittelee etteivät ole koskaan riittäviä, peilikuva vääristää niin pahasti että itsetunto on mukiinmenevästä ulkonäöstä huolimatta pohjalukemissa ja överivaatimattomuus lähentelee ärsyttävyyden rajoja.
Näitä tyyppejä löytyy yhtä lailla miehistä kuin naisistakin. Kun parisuhteita kariutuu useita elämän aikana niin onhan siinä jo peiliin katsomisen paikkaa. Vika voi joskus olla ihan täysin siinä toisessa mutta todennäköisyys ei suosi sitä etteikö koskaan olisi itsessä vikaa.
Minulla ei ole kivaa - miesten vika
Miehillä ei ole kivaa - miesten vika
Olen lihava ja miehet eivät lähesty minua - miehillä on huonot standardit
Koulukiusattu nörttimies ei saa naista - hän on laiska luuseri, tekisi itselleen jotain
Eiköhän kaikki nämä 55-vuotiaat Sirpat ja Maurit ole onnellisempia pienen itsepetoksen kanssa. Muuttumisella on jo vähän myöhäistäkin, ja tv-ohjelmassa itsekritiikki ei ole kovin tehokasta markkinointiakaan.
Totta puhut. Mietin millainen pätkä tv-ohjelmaan tulisi kaltaisistani Liisoista, jotka viettävät totaalisen hiljaiselämän jo pelkästään murskaavan itsekriittisyytensä vuoksi. Lähtisin itsekin jääkaapille, jos sellaista näytettäisiin töllöttimestä!
Vikaahan voi olla kummissakin. Naisen ainoa vika voi olla se, ettei osaa valita miehiään.
Yleensähän sitä vähän on molemmissa mutta kuitenkin tuollainen historia minusta kyllä kertoo ettei naisesta ole vakavaan suhteeseen minkäänlaisen miehen kanssa. sitäpaitsi, jos nainen on osoittautunut noin huonoksi valitsemaan miehiä kukapa haluaisi olla seuraava epäonnistuja?
Olen minä joitain väärinvalitsevia naisia nähnyt, enkä sanoisi, etteikö heidän kanssaan hyvä mies voisi onnistua ja heistä löytää elämänsä naisen.
Toki riskit ovat keskimääräistä kovemmat jos tuollaisen historian omaavan kanssa yrittää. Mutta eivät kaikki aiemmissa suhteissaan epäonnistuneet ole samanlaisia.
Sama vika miehilläkin!
Eipä täälläkään rakentavaa itsekritiikkiä näy, pelkästään valitetaan ja haukutaan kaikkia.
eikö muka? Palstahan on täynnä miesten itsekriittisiä atm-valituksia, naisilta niitä näkee tosiharvoin, yleensä naiset täälläkin väittää olevansa niitä parempia ja miesten syystä ainoastaan sinkkuja.
Valitus on enemmänkin itsesääliä kuin itsekritiikkiä.
"miehinen putkiaivologiikka olisi sitä mieltä että jos joku epäonnistuu useita kertoja jossain niin se olisi siinä tekijässä itsessään se vika sitten."
Hyvin sanottu. Voisivatko ne miehiset putkiaivoATM.t nyt miettiä vakavana peilin edessä että missähän se vika on....... sytyttääkö vai loppuiko logiikka tähän?
ATM:illä hyvin harvoin on noin kirjavaa parisuhdehistoriaa niin ettei ole vertailukelpoinen siinä mielessä. Jos taas sinänsä hyvällä kuitillasi viittaat siihen että peilin edessä voi atm miettiä suosionsa vähäisyyttä niin onhan sekin toki totta että peilistä voi löytyä ainakin osasyy mutta siihen asiaan taas vaikuttaa niin paljon ympäristöseikat sekä naisten nirsous ettei voi oikeastaan verrata kun ei ole mitään konkreettista todistuspohjaa taustalla.
Sulla on konkreettista todistuspohjaa aloituksesi väittämälle?
Tuolla Sirpallahan sitä on jos kerran kolme eri isää neljällä lapsella, konkreettisesti siis vähintään kolmesta ja luultavasti useammasta on pitänyt erota, eikös se ole aika konkreettista?
Ja kun ATM ei kelpaa vaan saa kerta toisensa jälkeen pakit niin aika konkreettinen näyttö siitä että ATM.ssä on jotain vialla. Näinhän se logiikka toimii molempiin suuntiin.
Niin tietysti. Tosin moni ATM ei edes saa pakkeja. Mutta tosiaan, sama pätee. Erona vaan se, että ATM:llä voi olla kyse vaikka epämuodostuneista kasvoista. Paha niitä on mennä muokkaamaan. Vittumaista luonnetta sen sijaan voi ainakin periaatteessa muokata.
Mikähän pakko se on työntää itseään sen vittumaisen seuraan?
Kysypä tuolta aloituksessa mainitulta naiselta.
Se on vähän eri asia tunnistaa ihmisen kelvollisuus/kelvottomuus naisen nopealla vilkaisulla kuin pitkässä parisuhteessa osoittautunut näyttö. Jo se että atm ei osaa/uskalla lähestyä naisia voi olla syynä parisuhteettomuuteen mutta se ei välttämättä tee hänestä huonoa kumppania, saattaisi olla paras mahdollinen kenelle tahansa naiselle. Sama pätee siinäkin tapauksessa että vaikka atm tekee aloitteita mutta jos pinnalliset naiset hänelle jatkuvasti antavat pakkeja ei se silti ole osoitus parisuhdekelvottomuudesta. Sensijaan jos niitä parisuhteita on useampia kokeillut eikä ikinä onnist on se aika vahva näyttö parisuhdekelvottomuuden puolesta.
Kuinka nopealla naisen vilkaisulla luulet lapsia tehtävän?
Tarkoitatko että miehet on niitä vittumaisella luonteella varustettuja?
Niinpä, sehän se vähän ihmeellistä onkin kun se kumppani pitäisi tuntea jo ennen kuin niitä lapsia aletaan puuhaamaan, luulisi että kerrasta oppii ja silti toistuvasti samoihin virheisiin sortuu. sitten taas toisaalta naiset yhdellä vilkaisulla voi hyvinkin kelvollisen isäehdokkaan luokitella kelpaamattomaksi jonkin yksittäisen piirteen vuoksi.
Ihanko sinulle vakavissaan on vaikeaa ymmärtää, että molemmista sukupuolista voi löytyä vittumaisia? Ja että molempien sukupuolien edustajat voivat pitää joitain vastakkaisen sukupuolen edustajia vittumaisina?
Jotkut naiset eivät voi tehdä aborttia vakaumuksensa vuoksi. Eikös sitäkin pitäisi kunnioittaa siinä kuin puuhapeten hupsutuksia?
Jonnen joutavaa selittelyä. Eipä taida olla sen helpompaa myöntää omaa epäkelpoisuuttaan kuin tuon aloituksessa kuvaamasi naisen.
Kolahtiko yh.n poikaa nilkkaan?
Voi sinua raukkaa. Tuossa ei ole mitään logiikkaa, eikä se mihinkään osunut, sattumisesta nyt puhumattakaan.
Niin no minä en tässä edes ajatellut aborttiasiaa vaan sitä että luulisi sen ensimmäisen huonon kumpopanin ja yksinhultajaksi jättäneen sen verran opettaneen että olisi seuraavan kumppanin vähn tarkemmin valinnut tai ainakin lykännyt sitä lapsentekoa. Ehkäisykeinoja kyllä löytyy jos on halua niitä käyttää, tuskin nuo kaikki m mitään vahinkoja ovat kuitenkaan.
Minusta ihminen voi muuttaa omasta halusta sekä luonnetta että ulkomuotoa. Molempiin tarvitsee päättäväisyyttä.
Kylmää logiikkaa mutta naisenahan sinä luonnollisesti sen leimaat selittelyksi kun huomaat minun olleen koko ajan oikeassa. Minä kyllä voin myöntää "epäkelpoisuuteni" osittain tai ainakin selittää sitä sitoutumiskammoisuudella, osittain taas on aina parsisuhteiden päättymiselle ollut hyvä syy niin etten koe niissä varsinaisesti epäonnistuneeni eikä kukaan muukaan niin ole väittänyt.
Sinä miehenä voit siis olla hyvillä mielin lukuisten päättyneiden parisuhteiden jälkeen mutta samassa tilanteessa oleva nainen on kelvoton.
ei niitä niin hirveästi ole ollut mutta jotain kuitenkin ja pääpointti tässä asiassa onkin se etten ole oman kelvottomuuteni tietäen kuitenkaan naimisiin mennyt tai lapsia tehnyt kenenkään kanssa, toiminut vastuullisesti siis.
On se hyvä että on kaltaisasi yleisiä moraalinvartioita.
Samaa mieltä, jos ihmiset ajattelisivat hieman nenäänsä pidemmälle kuten minä ja jotkut muutkin niin kyllä voisi väittää että maailma olisi parempi paikka tai ainakin siinä olisi vähemmän surua ja murhetta.
Outo juttu kumminkin se että miten ATM maailma olisi parempi paikka kun tuntuu ettei ATM.llä ole mitään muuta sanomista kuin valittamista?
No mistäs tuon nyt vedit? Sinusta siis harkitsemattomasti tehdyt lapset kenelle tahansa ja avioerot on hyvä juttu? Itse ainakin väitän että lapset jotka syntyy onnellisiin perheisiin ovat onnellisempia.
Ei miehiin pettymisessä ole mitään omituista, mutta miksi ihmeessä niitä lapsia on pykättävä jokaisen kanssa, ihmettelen. Eikö nainen ole kuullut abortista, onko uskonnollista häiriintyneisyyttä vai yksinkertaisesti pitää kovasti lapsista? Luulisi elämän olevan muutenkin kyllin vaikeaa.
Puhumattakaan siitä, että 55-vuotiaana on teinibimbojen ohjelmassa, säälittävää!!! Henkinen kasvu tainnut jäädä lapsenteon alle.
Muru. Räyhäät nyt taas täällä, miksi?
No, aloitukseesi: en ole katsonut jaksoa, mutta jo tuo ”entinen bussikuski, nykyinen lähihoitajaopiskelija” kertoo ihmisestä. Ei ehkä muuten ”big deal”, mutta kun kyseessä on 55-vuotias ihminen. Joo, olen pahoillani, joissain asioissa olen kova – jos nuo asiat on CV:ssä 55-vuotiaana, kertoo se minulle paljon ihmisestä.
Se voi toki kertoa paljon hyvää ihmisestä, ts. ollut kotona pitkään lasten kanssa; sivussa ajanut bussia – ei mitenkään kuulostaisi erityislaatuiselta tarinalta Suomessa, lapset mahdollisesti tullut sellaisin väliajoin että opiskelut ja ura jääneet taustalle. On sitten hoidettu perhettä ja ajettu välillä bussia (tehty oma osuus tai enemmänkin leivän pöytään tuomiseksi) – perus-suomi-naisen settiä (lottien perinnettä kunnioittaen), eikö?
Noh, sitten lasten kasvettua (ja mahd. muista syistä; miehet kaikonneet, bussikuskin duunit loppuneet?) haluaa miettiä uutta uraa. No joo, positiivista se, että haluaa tehdä töitä eläkeikään asti, mutta ihan oikeasti mietityttää se, että mikä arvo on sillä että 55-vuotias käyttää yhteiskunnan resursseja opiskellessaan uutta ammattia?
Mutta jokainen elää elämänsä oman käsikirjoituksensa mukaan – tämä näyttäisi olevan Sirpan elämän käsikirjoitus.
Ai niin, sun kysymys koski jotain ihan muuta, naisten itsekritiikkiä. Sorry. Sirpan tapauksessa – vain Sirpa voi vastata; ts. et voi Sirpan esimerkkiä muihin yleistää – toisaalta me muut naiset emme voi Sirpan puolesta vastata. Ehkä / luultavasti Sirpa on mennyt kaikkiin suhteisiin parasta toivoen. Niinhän moni meistä tekee. Well, elämä ja miehet ei aina tarjoa parastaan. Eikä sillä, ei naisetkaan. Ihmisiä kun kaikki ollaan. Ja tietysti ylimitoitetuilla odotuksillakin voi olla oma roolinsa. Sirpalla on ehkä ollut omat haaveensa ja odotuksensa miesten suhteen – sinullakin on menneisyydessä se ”yksi, josta lauluja tehdään” joka näyttäisi määrittävän kaikki naiskontaktisi ja odotuksesi.
Pyydän anteeksi viimeistä lausettani, vyön alle lyöminen ei kuulu tyyliini, toisaalta olet itse asian palstalla maininnut... Itse asiaan ja kysymykseesi: mielestäni kaikki ihmissuhteet tapahtuu / kehittyy / onnistuu / epäonnistuu kahden ihmisen vuorovaikutuksessa – kukaan (mies tai nainen), ei ihmissuhdetta pysty yksin aloittamaan / jatkamaan / tyrimään / pelastamaan.
Oma ero oli hirveä pettymys. Vieläkin koen epäonnistuneeni ihmisenä, enemmän ja syvemmin kuin missään muussa asiassa elämässäni. Ja vieläkin koen toisen ihmisen epäonnistuneen, enemmän ja syvemmin kuin missään muussa. Mutta sellaista on elämä. Mielestäni on parempi yrittää ja epäonnistua (ja oppia) kuin olla edes yrittämättä.
Mutta taas harhailen, sanoit että ” jos joku epäonnistuu useita kertoja jossain niin se olisi siinä tekijässä itsessään se vika sitten”. Minun vastaus (jos nyt sellaista hait) on, että ei parisuhteissa ei ole yhtä tekijää. Niissä onnistutaan / epäonnistutaan yhdessä.
Jaa räyhään :D Joo kieltämättä vähän ehkä provosoin mutta on sille ihan syynsäkin, nimittäin se kun naiset ovat niin kovin hanakoita vaatimaan miehiltä aina vaatimaan "oikeanlaista" parisuhdetaustaa niin ihan hyvä on joskus näpoäyttää takaisinkin ettei se heidänkään pesä välttämättä aina ihan moitteeton ole miehen näkökulmasta.
Minä en itseasiassa tuosta ammaitllisesta taustasta ajatellut oikeastaan mitään, ihan hyvä kun on itsensä pystynyt elättämään ja varmaankin tuo arvailemasi lastenkasvatus vaikuttanut siihen "urakehitykseen", tuo tosiaan yhteiskunnan kannalta vähän turhalta tuntuu kouluttaa enää tuossa iässä kun luulisi nuorempiakin olevan tekijöiksi ja iäkkäämmät saisi jo päästää sitten vaikka varhaiseläkkeelle mutta henkilökohtaisella tasollahan tuo lienee ihan hyvä juttu kun haluaa vielä työelämässä olla.
Niin avauksella ei oikeastaan ollut tarkoitus sen kummemmin Sirpaa osoittaa, se vaan ajautui tuo keskustelu liian Sirpa-keskeiseksi, sitä oikeastaan ajoin takaa että hirveän usein naiset tuntuu syyttävän miehiä kun ei ole suhde/suhteet onnistuneet ja joskus kun treffeillä ollut eronneen naisen kanssa niin se on helposti mennyt naiselta siihen että ex-mies haukutaan ja siinä on kaikki vika, kieltämättä joskus varmaan niin onkin mutta paljolti samaa täällä keskusteluissakin huomannut että nainen haukkuu lähes aina exän mutta mies saattaa joskus kehuakin ja surra menetystään.
Saat anteeksi, ei tuo pahasti sattunut kun on niin vanha asia ja kun muutenkaan en tätä sinkkuuttani varsinaisesti sure niin ei siinä mitään, oikeastaan se on vain fakta joka vieläkin tavallaan vaikuttaa muttei mitenkään surtava asia kuitenkaan.
Tuosta en ihan samaa mielltä ole ettei kukaan yksin pysty tyrimään suhdetta, pienenä pessimistinä uskon että kyllä niitä on sellaisiakin ihmisiä jotka itsensä lisäksi osaa sotkea muidenkin asiat, toisaalta se on niille muille vaan hyvä kun eroon pääsevät sellaisesta niin sikälihän se ero ei ole edes huono juttu silloin.
Sinä varmaan olet sellainen "suorittaja" että otat raskaammin tuon erosi kuin joku muu ehkä ottaisi ja liikaakin saatat sitten syyttää itseäsi asioissa joille et olisi kuitenkaan mitään mahtanut. Minusta kannattaa yrittää siinä tapauksessa jos on olemassa hyvät edellytykset onnistumiselle, jos jo lähdössä vaikuttaa ettei tule mitään niin murheiden välttämiseksi saattaa olla joskus ihan hyvä vetäytyäkin.
Niin on se oli sellaista putkiaivologiikkaa, vrt. jos vaikkapa töissä joku työntekijä ei osaa tehdä jotain tehtävää ja useista yrityksistä huolimatta aina epäonnistuu niin jossain vaiheessahan se on uskottava ja etsittävä hänelle soveltuvampaa tekemistä kun ei vaan mene, samahan se voi olla noissa parisuhteissakin että jos joku vaan ei koskaan tunnu suhteissaan onnistuvan niin kannattaisiko sitten vaan elää tyytyväisenä sinkkuelämää pakonomaisen parinhakemisen sijaan.
55-vuotiaalla on vielä aikaa ennen eläkettä, ja aika monista olisi kiva saada ruokaa sen puuttuvan kymmenen vuoden ajan... Neropatit vielä haluavat nostaa eläkeikää lainkaan miettimättä, ettei viisikymppisille -tai jopa nelikymppisille- ole töitä edes nykyiseen eläkeikään saakka. Tästä kälätinkin (muiden muassa) Floran bakkanaaleissa, missä Fjäder lupasi Akavan ajavan jyrkästi ikärasismia vastaan.
Mutta ne nuoretkin pitäisi työllistää....
Saat räyhätä ja provosoida jos voit vaihtoehtoisesti vähentää yleistämisiä? :)
Kai meistä jokainen voi olla pettynyt itseensä ja toisiin ihmisiin aiemmissa suhteissa, mutta eikö ratkaisevaa kuitenkin ole se miten tulee ja on läsnä siinä uudessa suhteessa? Ei menneisyyttä voi/kannata tyhjiin pyyhkiä, vaan se pitää/kannattaa kääntää voitoksi / opiksi.
Tuosta suhteen yksin tyrimisestä olen sikäli kanssasi samaa mieltä, että sen voi toki tehdä yksinkin joillakin äärimmäisillä teoilla (pettämisellä, lyömisellä, päihderiippuvuudella tms.) mutta jos ei äärielementtejä ole suhteen ”takapiruina” niin mielestäni useimmiten suhteen tyrimiseen tarvitaan kaksi.
Tuo sitten mitä mainitset treffeiltä (ts. nainen haukkuu ex-miestä): ihan samanlaisia kokemuksia minulla on ollut naisena miehistä, ts. en osaa sanoa kummin päin on yleisempää, ehkä enemmän kertoo siitä että ko. henkilö ei ole käsitellyt edellistä suhdettaan loppuun asti asianmukaisesti. Se on luonnollisesti aina ongelma uudelle suhteelle.
Mistäs tuon suorittajan tempaisit? No joo, olin joskus suorittaja, en enää. Mutta joo, joskus on niin, että vaikka molemmat kaikkensa tekisivät onnistumisen suhteen, niin silti epäonnistutaan. Sekin on elämää ja se pitää pystyä sietämään, kaikessa ei voi onnistua vaikka parhaansa tekisi.
Mutta olen samaa mieltä ”kunhan pohdin” kanssa – itsekriittisyys on ominaisuus jota löytyy sekä miehistä että naisista ja että sitä voi olla liian vähän / sopivasti / liikaa. Mielestäni on enemmän yksilökohtainen ominaisuus kuin sukupuolisidonnainen.
Tuosta epäonnistumisesta: mielestäni ihmissuhteet on kuitenkin eri asia kuin esim. työtehtävät; uskoisin että jokainen aikuinen tajuaa ettei ole sopiva kaikkiin työtehtäviin, mutta toivoo että olisi riittävä edes johonkin ihmissuhteeseen. Näin ollen, ihminen lähtee uuteen ihmissuhteeseen toivoa ja yritystä täynnä. Mutta sikäli kyllä kanssasi samaa mieltä olen, että pakonomaisesta hakemisesta harvemmin mitään hyvää seuraa.
Joo, olet ihan oikeassa ja vaikka tuo aiempi kommenttini oli aika kärkäskin niin mielestäni on kunnioitettavaakin että vielä opiskelee jos ei muutoin töitä ole. Toisaalta, hieman alaa tuntevana, tiedän tapauksia joissa on alalle kouluttauduttu (kun siellä työvoimapulaa on), mutta ei ole sitten pystytty töitä tekemään mm. terveydellisistä syistä johtuen (suurin osa lähihoitajien töistä fyysisesti vaativia). Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö aloituksessa mainitulla henkilöllä olisi vielä monta potentiaalista työvuotta edessään – ja se on aina parempi kuin eläkeputkeen tms. siirtyminen. Eli siitä täydet pisteet tuolle Sirpalle.
Mutta joo, ei ole helppo yhtälö, kaikkien työllistäminen...
Enhän minä räyhää, enemmänkin naureskelen täällä itsekseni mutta enhän minä voi yleistämistä vähentää kun eihän sitä sitten voisi provoilla :D
"Kai meistä jokainen voi olla pettynyt itseensä ja toisiin ihmisiin aiemmissa suhteissa, mutta eikö ratkaisevaa kuitenkin ole se miten tulee ja on läsnä siinä uudessa suhteessa? Ei menneisyyttä voi/kannata tyhjiin pyyhkiä, vaan se pitää/kannattaa kääntää voitoksi / opiksi. "
No tässä ollaan ihan samaa mieltä, se menneisyys saa olla siellä taustalla kuitenkin ja uuteen lähdetään puhtaalta pöydältä liikenteeseen.
"Tuosta suhteen yksin tyrimisestä olen sikäli kanssasi samaa mieltä, että sen voi toki tehdä yksinkin joillakin äärimmäisillä teoilla (pettämisellä, lyömisellä, päihderiippuvuudella tms.) mutta jos ei äärielementtejä ole suhteen ”takapiruina” niin mielestäni useimmiten suhteen tyrimiseen tarvitaan kaksi. "
Niin eikä siinä tarvitse edes tyriä kummankaan, ihan hyvät ihmiset huomaavat etteivät olleetkaan oikeita toisilleen.
"Tuo sitten mitä mainitset treffeiltä (ts. nainen haukkuu ex-miestä): ihan samanlaisia kokemuksia minulla on ollut naisena miehistä, ts. en osaa sanoa kummin päin on yleisempää, ehkä enemmän kertoo siitä että ko. henkilö ei ole käsitellyt edellistä suhdettaan loppuun asti asianmukaisesti. Se on luonnollisesti aina ongelma uudelle suhteelle. "
Niin no minullahan on vain naisista kokemus ja sinulla miehistä mutta silloin kun joskus kävin treffeillä niin hirveän yleistä se oli että exää haukkuivat lyttyyn, tavallaan sen katkeruuden voi ymmärtää jos kovia kokemuksia mutta satavarmasti tappaa mielenkiinnon ainakin ko. ihmiseen.
"Mistäs tuon suorittajan tempaisit? No joo, olin joskus suorittaja, en enää. Mutta joo, joskus on niin, että vaikka molemmat kaikkensa tekisivät onnistumisen suhteen, niin silti epäonnistutaan. Sekin on elämää ja se pitää pystyä sietämään, kaikessa ei voi onnistua vaikka parhaansa tekisi."
No kun minulla vähän sellainen kuva tullut kirjoituksistasi kun et ihan tyhjäpäältä vaikuta, ensin olet käynyt koulut & opiskelut kunniakkaasti ja sitten työelämässäkin edennyt "uralla" käsittääkseni, kiltiit tyttö siis joka jo kouluputkessa oppinut tekemään asiat niin kuin pitää. Olettaisin että sellainen ihminen joka tekee asiat niin kuin "pitää" voi helposti myös sitten enemmän kokea epäonnistuneensa myös suhteessa kuin sellainen joka luiskahtelee rimaa hipoen asioista lävitse. Voinhan toki olla väärässäkin suhteesi, se oli vaan veikkaus :)
"Mutta olen samaa mieltä ”kunhan pohdin” kanssa – itsekriittisyys on ominaisuus jota löytyy sekä miehistä että naisista ja että sitä voi olla liian vähän / sopivasti / liikaa. Mielestäni on enemmän yksilökohtainen ominaisuus kuin sukupuolisidonnainen."
No joo, näin se ehkä menee, voi olla tuohon suorittamiseenkin jollaintavoin sidoksissa tuo itsekriittisyys. Toivottavasti se itsellä on suurinpiiretein kohdillaan.
"Tuosta epäonnistumisesta: mielestäni ihmissuhteet on kuitenkin eri asia kuin esim. työtehtävät; uskoisin että jokainen aikuinen tajuaa ettei ole sopiva kaikkiin työtehtäviin, mutta toivoo että olisi riittävä edes johonkin ihmissuhteeseen. Näin ollen, ihminen lähtee uuteen ihmissuhteeseen toivoa ja yritystä täynnä. Mutta sikäli kyllä kanssasi samaa mieltä olen, että pakonomaisesta hakemisesta harvemmin mitään hyvää seuraa. "
Onhan ne toki eri asioita mutta on se niinkin että toivomisesta huolimatta saattaa joku ihminen olla koko ikänsä liian kypsymätön tai muuten luonteenominaisuuksiltaan sellainen että hänelle itselleen ja varsinkin niille kumppaneille saattaisi olla paerempi etteivät he edes pariutuisi. Juu, ei sitä väkisin löydä passelia eikä siitä murheita kannattane ottaa jos ei löydy, viittaan jällen parsiuhde-palstaan jossa myös tilityksiä näyttää piisaavan ja monesti monisäikeisempiä kuin täällä sinkkujen puolella jossa lähinnä naisenpuute tuntuu olevan se suurin ongelma.
Se on niin hullua - Nokialta, Leafilta, mistä tahansa laitetaan keski-ikäisiä naisia lähihoitajakoulutukseen - ja keski-ikäiset lähihoitajat ovat uudelleenkoulutuksessa koska fysiikka ei kestä. Ei tässä kai muu auta kuin ristiä varpaansa siitä ilosta ettei ole espanjalainen.
Hmm, muuttaa sinne...
Olet sinä suorittaja edelleen, sen näkee tuosta suhtautumisestasi vaatimattomaan cv:hen.
Ei tuossa ole varsinaisesti mitään väärää. Mitä hyötyä siinä itseensä pettymisessä olisi? Uutta itseä ei saa, mutta uuden kumppanin voi ehkä saada.
Sen lisäksi nainen ei ole välttämättä onnistunut hankkimaan itselleen 'kunnollista' miestä ja on sitten antanut tilaisuuden epätäydellisille. Ne miehet ovat voineet jättää naisen, eikä siinä sitten mitään voi, jos tulee jätetyksi.
Kyllä minulle on riittänyt valtaisa pettymys yhden miehen kanssa siihen, että olen käynyt aika armotonta itsetutkiskelua läpi viime aikoina...
Naisia on erilaisia, kuten on miehiäkin. Jotkut oppivat kerrasta, toiset eivät koskaan. Toiset eivät kykene katsomaan itseään kriittisesti, jotta näkisivät vikoja myös itsessään. Toiset uskovat sokeasti rakkauteen kerta toisensa jälkeen ensimmäistä kahvikupposesta lähtien eivätkä missään vaiheessa käytä järkeä punnitessaan onkohan ko. ihminen sopivaa kumppaniainesta. Toiset ovat läheisriippuvaisia, ja ryntäävät suhteesta toiseen sen kummempia miettimättä. Toiset valitsevat väkivaltaisen isänsä kaltaisia kumppaneita, koska eivät koe ansaitsevansa parempaa, kun itsetunto on lapsena murskattu.
Syitä ko. naisen parisuhdekäyttäytymiselle on lukuisia, me täällä voimme vain arvailla niitä.
En ole nähnyt jaksoa (enkä kyllä muitakaan sinkkulaivan jaksoja :) Mutta mutta...eikös Sirpan pettyminen vastakkaiseen sukupuoleen ole ihan samaa pettymystä kuin ätmien pettymys naisiin? Petytään, kun ei saada toisesta sitä mitä halutaan.