Täällä viestejä lukiessa ei voi olla huomaamatta kerta toisensa jälkeen yhtä ja samaa väitettä: naiset katsovat vain kuvaa, ja jos naama ei ole aivan täydellinen, vastausta ei tule vaikka mies muuten olisi kaikilta ominaisuuksiltaan aivan täydellinen. Näin siis myös pitkäaikaista seuraa, ei ainoastaan sänkykumppania hakevilla.
Itse en oikein sulata tätä väitettä. En sano, ettei kuvalla olisi väliä - totta kai sillä on, sillä yhdessä tekstin kanssa se luo kuvaa ihmisestä. Väittäisin kuitenkin, että varsinaista ulkonäköä tärkeämpi on ihan vain kuvan laatu ja kuvaustilanne. Hyvälaatuinen, riittävässä valossa otettu siisti kuva tekee vaistomaisesti paremman vaikutuksen kuin hämärä, pahimmassa tapauksessa peilin kautta itse otettu nuhjuinen otos tai baarireissun räpsäisy, josta hädin tuskin tunnistaa koko ihmisen. Myöskin paidattomat pullistelukuvat jakavat varmasti mielipiteitä. Itse ajattelen automaattisesti, että sellaisia laittava mies ei ole aivan minua varten. Kivat, luonnolliset tilanteet tekevät paremman vaikutuksen kuin valjussa valossa synkkänä yrmistelevät omakuvat. Tässä mielessä kuva ei yhdisty ainostaan ulkonäköön, vaan se luo myös mielikuvia ihmisen luonteesta.
Väittäisin, että oikeaa kumppania etsiessä ulkonäkö on lopulta melko harvalle tärkein kriteeri. Useimmiten jo siististi otettu kuva tekee ihan riittävän vaikutuksen: kunhan kuva ei ole suorastaan ruma ja huono, huomio kiinnittyy siihen, mitä mies itsestään sanoo - onko teksti mielenkiintoista ja omaperäistä, kohtaavatko ajatukset, ovatko hakukriteerit samoilla linjoilla.
Totta tietysti on, että oikeassa suhteessa toista ihmistä on haluttava, ja ulkonäölläkin on siinä osansa. Vetovoima syntyy kuitenkin paljon muustakin kuin vain ulkonäöstä: "rakkaus tekee sokeaksi" ei aina ole aivan tuulesta temmattu väite.
Nillä, jotka valittavat, etteivät ikinä saa edes vastausta, koska naama ei miellytä: 1) Onko kuvasi hyvälaatuinen ja kuvana mielenkiintoinen? Komeakin näyttää rumalta huonolaatuisessa otoksessa ja vaatimattomammankin näköinen ihan kivalta hyvässä.
2)... vai olisiko sittenkin niin, että ulosannissa, profiilitekstissä ja aloitusviestissä on varsinainen ongelma, mutta on helppo torjua se vetoamalla vain siihen että kaikki naiset on niin nirsoja eikä heille kelpaa kuin täydellinen adonis? Näin ei nimittäin ole.
Sama pätee todellisen elämän kohtaamisiin: jos toisia treffejä ei tule, asia ei automaattisesti ole kiinni pelkästä ulkonäöstä. Ehkä juttelu ei vain sujunut, ehkä tavat olivat toiset kuin toinen toivoi tai sitten vain yksinkertaisesti pulssi ei hakannut sen lujempaa kuin tavallisesti.
Ihmisten tunteet ovat sen verran monimutkainen juttu, että on melkoista aliarviointia väittää, että kaikki on kiinni pelkästä ulkonäöstä, olipa kyse sitten miehistä tai naisista.
Itse en oikein sulata tätä väitettä. En sano, ettei kuvalla olisi väliä - totta kai sillä on, sillä yhdessä tekstin kanssa se luo kuvaa ihmisestä. Väittäisin kuitenkin, että varsinaista ulkonäköä tärkeämpi on ihan vain kuvan laatu ja kuvaustilanne. Hyvälaatuinen, riittävässä valossa otettu siisti kuva tekee vaistomaisesti paremman vaikutuksen kuin hämärä, pahimmassa tapauksessa peilin kautta itse otettu nuhjuinen otos tai baarireissun räpsäisy, josta hädin tuskin tunnistaa koko ihmisen. Myöskin paidattomat pullistelukuvat jakavat varmasti mielipiteitä. Itse ajattelen automaattisesti, että sellaisia laittava mies ei ole aivan minua varten. Kivat, luonnolliset tilanteet tekevät paremman vaikutuksen kuin valjussa valossa synkkänä yrmistelevät omakuvat. Tässä mielessä kuva ei yhdisty ainostaan ulkonäköön, vaan se luo myös mielikuvia ihmisen luonteesta.
Väittäisin, että oikeaa kumppania etsiessä ulkonäkö on lopulta melko harvalle tärkein kriteeri. Useimmiten jo siististi otettu kuva tekee ihan riittävän vaikutuksen: kunhan kuva ei ole suorastaan ruma ja huono, huomio kiinnittyy siihen, mitä mies itsestään sanoo - onko teksti mielenkiintoista ja omaperäistä, kohtaavatko ajatukset, ovatko hakukriteerit samoilla linjoilla.
Totta tietysti on, että oikeassa suhteessa toista ihmistä on haluttava, ja ulkonäölläkin on siinä osansa. Vetovoima syntyy kuitenkin paljon muustakin kuin vain ulkonäöstä: "rakkaus tekee sokeaksi" ei aina ole aivan tuulesta temmattu väite.
Nillä, jotka valittavat, etteivät ikinä saa edes vastausta, koska naama ei miellytä: 1) Onko kuvasi hyvälaatuinen ja kuvana mielenkiintoinen? Komeakin näyttää rumalta huonolaatuisessa otoksessa ja vaatimattomammankin näköinen ihan kivalta hyvässä.
2)... vai olisiko sittenkin niin, että ulosannissa, profiilitekstissä ja aloitusviestissä on varsinainen ongelma, mutta on helppo torjua se vetoamalla vain siihen että kaikki naiset on niin nirsoja eikä heille kelpaa kuin täydellinen adonis? Näin ei nimittäin ole.
Sama pätee todellisen elämän kohtaamisiin: jos toisia treffejä ei tule, asia ei automaattisesti ole kiinni pelkästä ulkonäöstä. Ehkä juttelu ei vain sujunut, ehkä tavat olivat toiset kuin toinen toivoi tai sitten vain yksinkertaisesti pulssi ei hakannut sen lujempaa kuin tavallisesti.
Ihmisten tunteet ovat sen verran monimutkainen juttu, että on melkoista aliarviointia väittää, että kaikki on kiinni pelkästä ulkonäöstä, olipa kyse sitten miehistä tai naisista.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Aivan kuin olisi omasta kynästäni tullut teksti :D Olen pohtinu juuri samoja asioita.
Tuntuu, että mieste olisi vain helppo sanoa että naiset ovat nirsoja ja tuijottavat vain ulkonäköä ja unohtaa samalla että ehkäpä syitä voisi olla muuallakin.
Harva varmaankin voi sanoa että toisen ulkonäkö on täysin se ja sama, mutta toiselle komea on toiselle "ruma" ja päinvastoin.
Minulla on kaksi hyvää ystävää ja meidän kolmen miesmaut poikkeavat täysin toisistaan. Minä pidän poikamaisista, pitkistä ja hoikista kuikeloista, yksi ystäväni suurikokoisista, pehmeistä miesnallekarhuista ja toinen ystäväni kaljuista/siilitukkaisista lihaskimpuista.
Lihaksikas mies voisi olla erittäin komea, mutta en silti syttyisi. Eli jos nainen ei halua jatkaa tutustumista kuvan nähtyään, se ei automaattisesti tarkoita että mies on hänen mielestään liian ruma/tavis. Mies ei vain ole naisen tyyppiä.
Mitenköhän miehet saisi ymmärtämään tämän? Jäisi paljon turhaa katkeruutta kehittymättä
Sanokaas se. Kun viimeksi olin treffeillä ja en kokenut sitä niin sanottua kemiaa miehen kanssa, hän oli kuitenkin minusta ihan ok näköinen. Ulkonäössä ongelma ei ollut. Eikä edes vähäpuheisuus, vaikka hän oli nimittänyt itseään etukäteen ujoksi. Ihan hyvin se juttu luisti. Jälkikäteen hän sitten luuli että hän on "ruma ja ujo" kun en syttynyt.
Syttymättömyys kuitenkin johtui siitä että meillä ei vaikuttanut olevan oikein mitään yhteistä. Pinnallisella tasolla juteltaessa kenen tahansa kanssa pystyy heittämään läppää yleisistä asioista, ja ainahan voi käydä läpi omaa henkilöhistoriaansa, mutta jos ei tule missään vaiheessa sellaista tunnetta että on todella innostunut keskustelemaan juuri tämän ihmisen kanssa, ei siitä mitään suhdetta sukeudu.
Lisäksi hän ei vaikuttanut olevan eritysen tottunut eläimiin, joita itselläni on, ja se on huonompi homma se.
Nainen etsii usein isänsä näköistä ja oloista miestä. Myös naisen exästä saa hyvän vinkin matsäävästä tyypistä.
Puolisot ovat usein, muttei aina, aika lailla samanlaisia. Meillä kotona kaikki ovat hoikkia ja urheilullisesti pukeutuvia.
No hyi helvetti.
Tietoisesti olen yrittänyt karttaa kaikin mahdollisin tavoin juurikin isäni näköiset ja oloiset miehet. Ja sitten kun sanoo miehelle että sori en halua alkaa tapailemaan isäni näköistä miestä, niin eikö tämä raivostu. Luullaan että se on tekosyy.
Isäni oli brunette ja haluaisin todella kovasti vaalean miehen, mutta suurin osa miehistä joita on tarjolla ovat näitä hemmetin "tummia" joihin pitäisi olla lääpällään - en ole.
Ja kaikkein vähiten jaksaa kiinnostaa juopot, kuten isäni.
Olipa erittäin fiksuja nuo ensimmäiset tekstit! Tämän suuntaista olen yrittänyt jo aiemminkin täällä kertoa, mutta ei vaan mene katkeruuden valinneille miehille perille.
Kuinkahan kauan kestää että joku kiltti mies. ja muut elämäntapakatkeroituneet tulevat taas väittämään päinvastaista ja syyttämään naisia pinnallisiksi bimboiksi...
Se vaan on se ikävä tosiasia, että keskustelut ja kaikki voi sujua erittäin hyvin, mutta sitten tulee se kuvien vaihto ja homma päättyy siihen. Eikä tässä ole katkeruuden hiventäkään, koska en koe itse menettäneeni mitään, jos tutustuminen tyssää pintaliitäjän suhteen. Minusta tuntuu, että naisille on tämän tosiasian myöntäminen paljon vaikeampaa. Tuskin tässä näin paljon tarvitsisi koko ajan muuten selitellä ns."mustaa valkoiseksi".
Kai tässä taustalla on vain se erittäin huono itsetunto ja pinnallisuuden mieltäminen huonoksi ominaisuudeksi, niin sitä koetetaan epätoivoisesti selitellä ikäänkuin asialla ei olisi mitään väliä. Kannattaisi kuitenkin olla aina rehellinen itseään kohtaan.
Blaa blaa blaaa blaaaa! Sama jaaritus miehiltä ketjusta toiseen, EIKÄ MENE PERILLE.
Miten voi olla niin helkkarin vaikeaa tajuta, että ei se ole pinnallista, jos toinen vain on eri tyyppiä kuin mikä itseä viehättää?!?
Juurihan tuolla nainen kertoi, että ymmärtää esim. bodatun kaljun olevan jollekin tosi hottis eikä sitä hän tosiasiaa itsekään kiellä etteikö mies olisi ulkoisesti "viehättävä", mutta kun ei vaan ole sitä OMAA tyyppiä, joka natsaa.
Jos kyse olisi pinnallisuudesta, nainen ottaisi sellaisen miehen, jonka tietäisi kelpaavan suurimmalle osalle muista naisista. Mutta kun tästä ei nyt ole kyse.
Se että osa tulee raakatuksi silkan rumuuden takia ei mitenkään poissulje sitä seikkaa että osa - suurempi osa ehkä - tulee raakatuksi sen takia ettei itse satu fanittamaan kyseistä olemusta.
Jos ei inhoa vaniljajäätelöä, mutta pitää mansikkajäätelöstä kuin hullu puurosta, niin kaiketi kaiken logiikan mukaan ihminen ottaa sitä mansikkajäätelöä. Eikä vaniljajäätelöä, vaikkei sitä inhoakaan. Mutta kun se oikea tykästys on sitä mansikkajäätelöä kohtaan.
Väärinhän se olisi että aloittaa suhteen sellaisen ihmisen kanssa jota ei osaa täysillä arvostaa, kun joku toinen saattaisi olla lääpällään juuri sellaiseen yksilöön. Tätä en ymmärrä miksi se on niin kauhean vaikeaa mukamas ymmärtää. Haluatteko te miehet todellakin suhteen jossa nainen huokailee aina silloin tällöin haikeana, koska miettii että olisi niin kauheasti halunnut tietynlaise miehen, mutta "tyytyi" johonkuhun koska ei häntä inhonnutkaan?
Juuri tätä tarkoittaa se että ei haluta "ihan kivaa", vaan se joka saa sukat pyörimään jalassa. Ei tilanne ole se että jos ei rakasta niin vihaa, se voi olla myös että jos ei rakasta niin EI vihaakaan, ei vaan tunnu oikein yhtään miltään.
Kyllä menee perille ja juuri tuohan oli minun pointtini myös. Eli se ulkonäkö menee kaiken muun edelle. Ei sillä ole merkitystä, että onko se pinnallisuus valtavirran mukaista vai ei. Pinnallisuutta kuitenkin, jos se ulkonäkö on kaiken määräävä tekijä.
Kaikkein hassuintahan tästä tekee se, että naiset kyllä arvostelevat hyvinkin rankasti sellaista miestä, joka toimii em. periaattein...
Ehkä teidän onkin parasta vain pysyä haaveilemassa sen "unelmaprinssin" perään, jos parisuhteen toimivuus on kiinni pelkästä ulkonäöstä. Se ulkonäkö kun tuppaa muuttumaan ajanmittaan... voi miten ankeaa teidän elämä tuleekaan olemaan eläkeikäisenä?
Ei ole mitään "unelmaprinssiä" jonka takia muita miehiä heivataan, vaan kyse on _kemiasta_, niinkuin tässä on yritetty moneen kertaan selittää.
Suhteen toimivuus on sen verran kiinni ulkonäöstä, että toiseen on tunnettava vetoa. Joskus se tapahtuu heti ensisilmäyksellä, joskuskehittyy ajan kanssa.
Suhde omaan puolisoon muuttuu iän myötä, rakastuminen muuttuu rakastamiseksi ja kumppanuudeksi, jolloin toisen rypyt ja harvenevat hiukset ovat aivan yhtä arvokkaita kuin alkuvaiheessa viehättävä olemus oli.
Näin ainakin minä ajattelen. Poikamaisen kuikelomieheni hiusraja pakenee otsalta ja hoikkaan varteen on kertynyt pieni etureppu. Minun silmissäni hän on aivan yhtä ihana kuin tavatessammekin :)
Ehkä naisten ja miesten välillä on vain ajattelussa jokin perustava ero, kun nämä asiat tuntuvat olevan miehille niin hankalia?
Ja kukas sen päätti että se on kiinni _pelkästä_ ulkonäöstä?
Kun sinä menet sinne baariin, tanssiaisiin tms. niin tuskin lähestyt siellä sitä ihmistä joka ei viehätä silmääsi millään tavalla. Ei, lähestyt sitä joka on ok näköinen ja jos hän kiinnostaa persoonanakin, niin sitten saatatte alkaa tutustumaan. Ei siinä auta ulkonäöt tippaakaan jos persoona onkin silkkaa suttua.
Jos olet niitä onnekkaita joilla on mielenkiintoisia persoonallisuuksia lähipiirissä ja sinun EI TARVITSE hakea ihmistä tuikituntemattomien seasta (mikä lopulta on aika tylsää touhua), niin voit päivittäin näiden kavereidesi kanssa tekemisissä ollessa vaikkapa rakastua heistä siihen jonka kanssa koet erityistä läheisyyttä. Silloinhan naama voi tietysti olla vähän vähemmän kiehtova ja kroppa kanssa.
Mutta valitettavasti meillä kaikilla ei ole tuota luksusta elämässämme että saamme kokoajan olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joihin voisi tykästyä.
Todella harvoin saa kirjoitellakaan sellaisen miehen kanssa jolla olisi jotain mielenkiintoista sanottavaa. Jos tällaisia kohtaisi, niin ehkäpä se naama ei olisi niin oleellinenkaan. Mutta jos jutut ovat tylsiä ja naamakin osoittautuu sellaiseksi joka ei miellytä, niin minkä ihmeen takia pitäisi tavata väkisin tai aloittaa suhde?
Että saa inhota sitä toista vai?
Onko nyt niin että miehet eivät rakastu naisiin ollenkaan, ja siksi heille on ihan sama kuka kanttura siinä alla makaa kun panolle pääsee...?
Ei siinä ole muuta hankalaa kuin se että miehet ovat aina kuvitelleet että he ovat se taho joka päättää kaikesta kaiken, on herra ja jumala. Se että naista ei pystykään pakottamaan pitämään omasta itsestä on aika karvas pala niellä.
Miehenä kuitenkin ajattelen juurikin noin, pitää olla jokin ulkonäössä joka kiinnittää huomiota positiivisesti. Yhden naisen tapauksessa se oli kaunis niska, eikö ole vähän hassua. Kasvot olivat melko "tavalliset" mutta niskan piirteet mielestäni sirot ja kauniit, jopa eroottiset. Tykkäsin pusutella niskaan :D
Ei tässä ole mitään hankalaa. Vaikka itse suhtaudun muodostan mielipiteeni muista ihmisistä muilla perustein kuin ulkonäön perusteella, niin ymmärrän kyllä, että joillekin se ulkonäkö on tärkein kriteeri.
Toki suhteessa pitää tuntea vetoa toiseen osapuoleen, mutta mielestäni siinä ulkonäölläkään ei ole väliä, jos henkisellä tasolla ei kohtaa toista ihmistä millään tavalla. En minä ainakaan haluaisi seurustella sellaisen naisen kanssa, joka on täysin "eri planeetalla" joka asiassa, vaikka olisikin sitten ulkonäöltään miten upea missi.
Kai minä olen vain sitten niin putkiaivoinen, mutta jotenkin lyö vaan pahan syntax errorin päälle, kun lukee näitä naisten juttuja, että ulkonäöllä ei ole väliä, mutta kuitenkin sillä on väliä ja se sama aaltopituus on tärkein, mutta ei kuitenkaan ole, jos ulkonäkö ei nappaa, mutta pinnallisuudestahan tässä ei ole kyse...
Se perustava ero tässä ainakin on, että minä "saan näppylöitä" tuplastandardeita.
"Ja kukas sen päätti että se on kiinni _pelkästä_ ulkonäöstä? "
Sehän nyt ilmenee lähes jokaisesta asiaa sivuavasta naisten viestistä, että muulla ei ole lopulta väliä, jos naama ei miellytä. Mutta tätä ei saa sanoa pinnallisuudeksi.
"Mutta jos jutut ovat tylsiä ja naamakin osoittautuu sellaiseksi joka ei miellytä, niin minkä ihmeen takia pitäisi tavata väkisin tai aloittaa suhde?"
Kuka edes tällaista nyt on väittänytkään? Minun kritiikkini ja pointtini oli juuri siinä, kun ulkonäöllisillä asioilla jyrätään kaiken muun yli. Toki sillä varmaan saadaan kaverit ja naapurit kateellisiksi, kun ollaan olevinaan kaunista&rikasta, mutta onko sekään suhde hyvä, jos ihmisten ainoa yhdessä pitävä voima on se, että on pitää olla ns."hyvännäköisen" kanssa.
"Onko nyt niin että miehet eivät rakastu naisiin ollenkaan, ja siksi heille on ihan sama kuka kanttura siinä alla makaa kun panolle pääsee...? "
Aika synkkää, jos kykenee kuvittelemaan muiden ihmisten arvostusta vain naamakertoimen pohjalta ja parisuhteen kohokohta on "panolle pääseminen". Itselläni on kyllä asioilla hieman erilainen arvojärjestys.
Valitettavasti itse olen sitten ilmeisestikin kasvoiltani ns. ruma nainen, koska jos haen kasvokuvan kanssa miestä, harva minulle vastaa. Jos sensijaan esittelen koko vartalon, jo riittää kaikenlaisia lipeviä tyyppejä lepertelemään jotta pääsisivät sänkyyn. Sellainen se miesten "arvojärjestys" siis on. (Vakavasti otettava, kumppania etsivä mies ei ala lepertelmään, lirkuttelemaan eikä vihjailemaan höpisten päiväkahveista, halipulasta tms.)
Summa summarum se on ihan herttaisen yhdentekevää jos naiset valitsevat miehen pärstäkertoimen perusteella, kun samaan aikaan miehet valitsevat naisen - millä kehonosalla milloinkin - vain ja ainoastaan sänkyyn. Ainakin se pärstän mukaan miehensä valinnut nainen on sen miehen kanssa pidempään kuin vain kertahoitoa etsivä mies.
MUTTA siltikin on olemassa se seikka että ulkonäkö EI RIITÄ suhteeseen, eikä se voi pitää suhdetta pystyssä (ellei sitten miehen mielestä, jos hän onnistuu saamaan jonkun missin?) Se mitä haluan korostaa on se että ulkonäkö toimii kiinnostuksen herättäjänä silloin kun mitään muutakaan ei ole tarjolla (ei siis ole aiemmin juteltu eikä tunneta), mutta JATKOSSA, siis J-A-T-K-O-S-S-A se ei riitä mikäli miehestä ei löydy yhtikäs mitään muuta kiinnostavaa. Tällöin voi mieskin päätyä pelkäksi kertahoidoksi, jos on hyvä kroppa mutta tyhjä pää...
Ja sitten taas sekin seikka on olemassa että kaikki me emme pidä samoja naamoja ja kehoja komeina. Mitenkäs sinä senkin selität ulkonäkökeskeisyydeksi että olen ihastunut lyhyisiin ja kaljuuntumassa oleviin miehiin? Minä selitän sen sillä että minusta lyhyet miehet ovat kauniita ja jos miehen luonne sopii omaani kuin nappi reikään, niin silloin ei se kaljuuntuminen paljon rassaa.
On hyvin helppo ajatella että "en kelvannut koska olen ruma". Mistä sen voi tietää oliko se siitä kiinni. Muutama mies on kamalasti vakuutellut ettei ulkonäössäni ole vikaa kun ovat joutuneet torppaamaan. Minäkin olen joutunut tekemään samaa, kun mies luulee että se oli naama mikä ei kelvannut, kun se olikin luonne joka ei kiinnostanut.
Asiat eivät ole aina niin helpon mustavalkoisia, kuitenkaan. Ja kaikki me emme ole epävarmoja tyttösiä ja poikasia jotka antavat ympäristön sanella mistä tai paremminkin kestä meidän kuuluu pitää.
Totta helvetissä sillä ON väliä, mutta se ei ole ainoa asia millä on väliä. Moni mies kun käy marisemassa netissä että vain komeimmat kelpaavat.
Ai niin, välillä jotkut käyvät marisemassa että vain sutkimmat kelpaavat. Siihen sentään luulisi voivan jotenkin vaikuttaa, mutta jos haluaa olla vain juro yrmyttäjä, niin eipä sitten kai. Vai meneeköhän se sutkiuskin geeneissä.
Nennia hei.. noinkin nuoreksi olet selvästi hyvin kypsä ja älykäs nuori nainen, onnittelut sinulle siitä. Kaikkea hyvää jatkoon sinulle :)
Selvempää kuvaa ei oikein saa mitä mulla on. Perus ihan uusi naamakuva josta näkee selvästi minkänäköinen olen. Ei naiset ole käyneet mun profiilissa pariin kuukauteen vaikka itse olen käynyt monien naisten profiileja tutkimassa.
Jos ulkonäkö ei muka ole tärkeä niin miten sitten tutustut miehiin jos et vastaa tai tapaile miestä. Kaikki aina lässyttää et luonteella on merkitysttä mut se on kyllä valetta kun ei viitistä edes tutustua.
Eikä naisten kuvatkaan ole aina mitään kovin hyviä. Ihan samantasoisia kuin miesten kuvatkin ja siltin olen vastannut naisille vaikka niillä on kolme riviä tekstiä profiilissa. Aloittaja on selvästi joku prinsessa joka lulee olevansa täydellinen ja etsii täydellistä miestä. Mitään vikoja ei saa miehessä olla.
Nyksällä oli vaan 2 riviä tekstiä profiilin esittelyssä missä sanoi olevansa "avoin" eikä mitään muuta tietoa profiilissa. Kuvan neito oli ihan ok niin heitin piruuttani että "juu avoin mutta aika suppea toi sun profiilisi". No, olin just vasta avannu oman profiilini enkä ollut ehtinyt ladata omaa kuvaa niin neito vastas heti että "on mulla ainakin kuva siinä (hymiö)" noin niinkus piikiksi mulle. Kiinnostuin heti noin röyhkeästä naisesta :D joten kun parin päivän päästä sain kuvani niin oli pakko mennä kuittamaan että nyt mulla on se kuva mutta sulla ei oo vieläkään mitään dataa tossa profiilissa. Nyt seurustellaan jo tiiviisti ja tehdään yhteisen tulevaisuuden suunnitelmia kovaa vauhtia. Molemmilla siis vielä omat asunnot kuitenkin.
Että joskus se voi lähteä näemmä noinkin pienestä liikkeelle. Vittuilemallakin siis voi löytää kumppanin, tulipa sekin todistettua. Ei vain, hyvin huumori-ihmisiä ollaan molemmat. Joku muu olis ehkä suuttunut?
Saa nähdä mihin kohtaan tämä viesti osuu kun saitti tahmaa.
Niin, vittuilua on kahdenlaista. Hyväntahtoista piruilua, ja sitten sitä että vain ivailee toista. Jälkimmäinen ei herätä sellaista mielenkiintoa että haluaa tavata kyseisen ihmisen. Mutta tuskinpa kai kauhean moni kuvitteleekaan että ivailulla saa naisen itselleen. Ovat vain päättäneet levittää omaa katkeruuttaan mahdollisimman laajalle.
En voi ymmärtää miten joku voi olla tietävinään että nainen, tai mies, on sitä tai tätä sillä perusteella ettei satu vastaamaan juuri omalle itselle. Se on sitä iänikuista "ämmä taitaa olla lespo kun ei tajua hyvän päälle" -settiä. Narsistinen loukkaus, kun ei olekaan toisen mielestä kiinnostava.