Sain tänään kuulla että mieheni tekee koko ensi viikon töitä. Eihän siinä mitään mutta kun niitä töitä on nyt tehnyt jo noin 3 kk seitsemänä päivänä viikossa ja 12h päiviä. Olimme suunnitelleet, että käymme äitienpäivänä tervehtimässä äitiäni joka asuu 200 km päässä. Mieheni ilmoitti siis ettei mennä. Totesin että minä voin mennä käymään yksinkin. No sehän ei taas sopinut koska mieheni ei jaksa/halua hoitaa ja pitää koiriamme töissä mukana koko ajan. No joo itsepähän hän on ne halunnut sinne mukaan ottaa ja mielestäni koirien pitää pystyä olemaan normipäivä kotona kun ollaan töissä.
Omia menojani pitää kuulemma karsia että hän pystyy tekemään pitkiä päiviä ja minun pitää olla kotona koirien kanssa... Tämä ei nyt kuulosta ollenkaan hyvältä ja tuntuu että ennen niin rakas koti on muuttunut vankilaksi :(
Tokihan pidän menoistani kiinni mutta mies soittelee perään että pitää mennä koirien kanssa kotiin kun niiden pitää päästä ulos.... Ei tästä nyt varmaan kukaan saa mitään selvää.
Omia menojani pitää kuulemma karsia että hän pystyy tekemään pitkiä päiviä ja minun pitää olla kotona koirien kanssa... Tämä ei nyt kuulosta ollenkaan hyvältä ja tuntuu että ennen niin rakas koti on muuttunut vankilaksi :(
Tokihan pidän menoistani kiinni mutta mies soittelee perään että pitää mennä koirien kanssa kotiin kun niiden pitää päästä ulos.... Ei tästä nyt varmaan kukaan saa mitään selvää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No joko otat koirat mukaan tai sitte ilmotat miehelle että ne jää kotiin ja mies huolehtii niistä. Sä et aio tulla kotiin samanpäivän aikana. Piste.
Näinpä ajattelin tehdä. Eihän aikuinen ihminen voi tuolla tavalla määräillä toista. Tuntuu vain vähän selittelyltä tuo koirajuttu koska kauppamatkatkin pitää kuulemma tehdä nopeasti ettei koirat joudu olemaan kauan yksin. Omalla kohdallani koirat ovat toimineet aina elämän avartajana ja harrastusten lisääjinä mutta tässä suhteessa ne tuntuvat tekevän olemassa olostaan vankilan.
Kaikki riippuu teidän neuvottelutaidoistanne, niin kuin tähänkin saakka. Joustavuutta pitää löytyä molemmilta silloin, kun eletään ajanjaksoa, joka vaatii erilaista venymistä kuin ns. normaalisti.
Onko äidin mahdotonta matkustaa sinua tapaamaan, sekin on yksi vaihtari. Meillä tehtiin takavuosina niin, että me lapset maksoimme äidin matkat äitienpäivän viettoon tänne kaupunkiin, jonne hän itse halusi tulla, vaihtelun ja virkistyksen vuoksi.
Neuvottelutaidot on vähän niin ja näin koska miehellä on nykyisin tapana sanella mitä tehdään ja kuulemma jos ei kelpaa niin voin pakata tavarani. En tiedä onko sitten kyse siitä että mies haluaisi erota mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen. Tottakai molempien pitää joustaa mutta tasapuolisesti.
Toki äiti voisi matkustaa minua tapaamaan, mutta hänen selkänsä ei oikein kestä noin pitkän matkan vaatimaa istumista. Selkä on monesti leikattu ja mielestäni minun on kivuttomampi matkustaa hänen luokseen.
Kesäisin äitini viettääkin meillä aikaa mutta matkustamisen jälkeen menee aina pari päivää kovien kipujen kanssa.
Kuulostaa joltain pahalta työnarkomanialta. Ja koirat tosiaan kuulostaa tekosyyltä. Kyllä normiperheissä koirat joutuu 8 tuntiakin olemaan yksin kun ihmiset käy töissä. Ota koirat mukaan tai jätä kotiin, mutta on sinulla oikeus mennä välillä käymään jossain eikä tarvitse joksikin kotiorjaksi ryhtyä jonkun työnarkomaanin takia. Meneehän siinä jo mielenterveys.
Äitiä ei varmaankaan välttämättä saada matkustamaan, varsinkin jos lapsia on enemmän kuin 1
Näinpä juuri eli rouvan rooli näyttää vaihtuneen kotiorjan rooliin. Tuo työnarkomania lienee ihan tosiasia ja en todellakaan hakenut avioliittoa jossa mies käy vain kotona nukkumassa.
Viime aikoina on alkanut tuntumaan siltä että seinät kaatuvat päälle ja tätä ahdistusta olen alkanut purkamaan käymällä kuntosalilla. Tosin pitää miehelle selittää milloin menen jne... hohhoijaa
Äitini matkustaminen on vähän ongelmaista kuten tuossa edellisessä viestissä jo laitoin ja meitä lapsiakin on kaksi. Äitiäni lähellä olevalla siskollani on lisäksi oma lapsi joten kyllähän mummo haluaa äitienpäivänä viettää hänen kanssaan aikaa :)
Työuran loppukiri.
Ennen kurkotustani putken päähän painoin töitä viimeiset 3,5-vuotta putkeen vierailla paikkakunnilla.
Onneksi ei ollut koiraa eikä muitakaan kotieläimiä.
Lapsemmekin olivat yläasteikäisiä.
Vaikka olimme sopineet etuaikaisesta eläköitymisestämme niin vaimoni hermostui ja oli sitä mieltä, että ahneuteen täytyisi tulla loppu.
Koska en milloinkaan tiennyt seuraavaa keikkaa niin en uskaltanut pitää lomiakaan.
Kehoituksestani vaimo alkoi tekemään lomamatkoja, ensin lastemme kanssa ja sittemmin naisystävänsä kaverina.
Tämä ratkaisu sopi meille.
Kotiutumisemme jälkeenkin, vaikka matkustelemma kahdestaan melko paljon (?) niin vaimo tekee edelleenkin noita "soolomatkoja" vuosittain.
Juuri niin eli kyllä toisella pitää olla tilaa elää. Me emme koskaan edes matkustele yhdessä kun mies ei jaksa. En kyllä ihmettele ettei jaksakaan koska kyllähän tuollainen työnteko uuvuttaa kenet tahansa. Itse olen työuupumuksen joskus kokenut ja huolestuneena vain seuraan vieressä miten merkkejä alkaa ilmaantua. On hermostumista ja unohtelua mm. ulko-ovet auki, hellanlevyt päällä yms.
Itselleni sopisi tuo teidänkin käyttämä "soolomatkailu" mutta kun on ne koirat.... on on ja niin on monella muullakin ja jos minä niitä hoidan miltei yksin nyt niin ei liene kohtuuton vaatimus, että mies hoitaisi välillä.
Onko paikkakunnallanne ns koirahoitolaa? Koirat sinne ja mies maksakoon, koska pakostahan hänelle rahaa tulee noilla tuntimäärillä ovesta ja ikkunasta...
Anteeksi vain, mutta vähän oudolta kuulostaa - vai onko miehesi yksityisyrittäjä?
Tuossahan tulee jo työsuojelupiirikin ennemmin tai myöhemmin mukaan kuvioihin, siis seitsemän päivän viikkoa painetaan ja päivittäin ylitöissä.
Varmastiko on töissä tuon ajan?