"Kodinsärkijät"?

tässä maailmassa. Aina syytetään sitä puolisoa, joka lähti kodista toisen miehen/naisen kelkkaan. Pitäisi aina vähän avarammalla mielellä miettiä, minkälainen toinen puoliso on ollut kotona. Itse olin tilanteessa, joka olin se "paska", joka lähti toisen perään. Päätin kestää ympäristön paineen, ja nyt olen ollut onnellinen uuden puolisoni kanssa. Nyt en ole vilkuillutkaaan muita miehiä, eikä käynyt mielessäkään toinen mies!

kyllä se niin ettei se lapsi ketään syytä .kyllä sen aikuinen sen pieneen päähän sen iskostaa. Ja mistä se edes tietäisi tai edes ymmärtäisi näitä asioita. jos äiti/isä puhuu jatkuvasti että kun se toinen tuli ja vei(pistikö naruun ja talutti siinä?) niin tootakai puhuu lapsikin. Eli kyllä tässäkin tapauksessa vastuu on vanhemmilla ja he ovat syyllisiä näihin puheisiin...

minä vaan kirjoitti:

kyllä se niin ettei se lapsi ketään syytä .kyllä sen aikuinen sen pieneen päähän sen iskostaa. Ja mistä se edes tietäisi tai edes ymmärtäisi näitä asioita. jos äiti/isä puhuu jatkuvasti että kun se toinen tuli ja vei(pistikö naruun ja talutti siinä?) niin tootakai puhuu lapsikin. Eli kyllä tässäkin tapauksessa vastuu on vanhemmilla ja he ovat syyllisiä näihin puheisiin...

Lue lisää

Henkilökohtaisesti moinen toiminta on minusta eritäin epäkypsää ja kostonhimoista, typerää. Vastuu on vanhemmilla; siinä olet mielestäni oikeassa. Luokittelet kuitenkin lapset aika vähä-älyisiksi ihmisiksi, joka kertoo mielestäni tietyntasoisesta kokemattomuudesta (en tarkoita suinkaan, etteikö sinulla mahdollisesti olisi lapsia...).

Aina vanhempien hyvä tahto ei vain riitä. Vaikka lapselle olisi kuinka hienovaraisesti, mutta perusteellisesti kerrottu, ettei kolmas osapuoli ole syypää erotilanteeseen, lapsi mieltää kuitenkin alitajuntaisesti eron kolmannen syyksi. Sen kolmannen ilmestyminenhän toi muutoksen lapsen elämään.

No se siitä paatoksesta. Lähden syömään ja miettimään lapselleni vastauksia tämän illan varalle kysymykseen "missä isi on?". Tänne voin kyllä vastauksen kertoa; isi on kahvittelemassa tällä kertaa neljännen korvapuustin kanssa.

Aika samoilla ajatuksilla kanssasi..

Keskustelin eilen miespuolisen ystäväni kanssa parisuhteista (itse olen nainen). Totesimme, että alku on aina kaunista ja intohimoista; itsestä koetetaan antaa mahdollisimman positiivinen kuva, yritetään olla sitä mitä kuvitellaan toisen haluavan ja mahdollisimman vähän puututaan uuden kumppanin negatiivisiin seikkoihin.

Alkaako valehtelu suhteessa jo tästä? Josasin vaiheessa on pakko "täydellisyyden" roolista laskea irti, jotta oma minuus säilyisi ehjänä. Silloin alkaa se normaali ihmissuhde, jossa olisi kyettävä hyväksymään sekä itsensä että se kumppani hyvine ja huonoine puolineen. Mutta pystyykö ihminen tähän? Tai nykyaikana kun kaikki on vaihdettavissa ja korvattavissa, niin tarvitseeko tähän edes kyetä?

Parisuhde tuntuu olevan moneen negatiiviseen asiaan syypää; uskottomuus, alkoholiongelmat, psyykkiset oireet jne. Onko ihmiselle helpompi juuri tämä tapa, että syy on aina itsen ulkopuolella? Ikään kuin tekijä olisi vain onneton olosuhteiden uhri?

Joku ystävistäni heitti kerran 3kympin kriisissä "etsivänsä itseään". Ja sanoi hetken päästä, että tuskin koskaan uskaltaa tunnustaa, millaisen tyypin loppujen lopuksi löysi. Ja näin se ihmisenä kasvu tulee jatkumaan: vaikka joskus ymmärtäisi omat puutteet ja heikkoudet, yrittää kuitenkin sosiaalisissa kontakteissa salata ne sekä itseltään että muilta.

Illuusiosta tulee vankila, kun arjen päämäärä on vain hyvänolon ylläpitäminen. Varattujen puheet suhteidensa ongelmista saattavat toki olla totta. Mutta jos yksipuolisen tarinan perusteella ryhtyy "toiseksi" mieheksi tai naiseksi, rakentaa sekä itselleen että varatulle "turvallisen" pseudomaailman, joka hajoaa vasta siinä vaiheessa, kun samat ongelmat kerrotaan seuraavalle "toiselle" osapuolelle.

Elämässä kaikki on kuitenkin mahdollista. "Kakkosesta" voi tulla ykkönen, rinnakaissuhde saattaa herättää parin tarkastelemaan omaa suhdettaan rakentavan kriittisesti. Tai sitten ei..

Ihmisellä on vastuu valinnoistaan ja teoistaan. Sattuma ja kohtalo pitävät meitä välillä pilkkanaan heitellen houkutuksia, vastoinkäymisiä ja haasteita eteemme. Jokainen kuitenkin päättää itse, mitä loppujen lopuksi tekee.

Limppu kirjoitti:

Aika samoilla ajatuksilla kanssasi..

Keskustelin eilen miespuolisen ystäväni kanssa parisuhteista (itse olen nainen). Totesimme, että alku on aina kaunista ja intohimoista; itsestä koetetaan antaa mahdollisimman positiivinen kuva, yritetään olla sitä mitä kuvitellaan toisen haluavan ja mahdollisimman vähän puututaan uuden kumppanin negatiivisiin seikkoihin.

Alkaako valehtelu suhteessa jo tästä? Josasin vaiheessa on pakko "täydellisyyden" roolista laskea irti, jotta oma minuus säilyisi ehjänä. Silloin alkaa se normaali ihmissuhde, jossa olisi kyettävä hyväksymään sekä itsensä että se kumppani hyvine ja huonoine puolineen. Mutta pystyykö ihminen tähän? Tai nykyaikana kun kaikki on vaihdettavissa ja korvattavissa, niin tarvitseeko tähän edes kyetä?

Parisuhde tuntuu olevan moneen negatiiviseen asiaan syypää; uskottomuus, alkoholiongelmat, psyykkiset oireet jne. Onko ihmiselle helpompi juuri tämä tapa, että syy on aina itsen ulkopuolella? Ikään kuin tekijä olisi vain onneton olosuhteiden uhri?

Joku ystävistäni heitti kerran 3kympin kriisissä "etsivänsä itseään". Ja sanoi hetken päästä, että tuskin koskaan uskaltaa tunnustaa, millaisen tyypin loppujen lopuksi löysi. Ja näin se ihmisenä kasvu tulee jatkumaan: vaikka joskus ymmärtäisi omat puutteet ja heikkoudet, yrittää kuitenkin sosiaalisissa kontakteissa salata ne sekä itseltään että muilta.

Illuusiosta tulee vankila, kun arjen päämäärä on vain hyvänolon ylläpitäminen. Varattujen puheet suhteidensa ongelmista saattavat toki olla totta. Mutta jos yksipuolisen tarinan perusteella ryhtyy "toiseksi" mieheksi tai naiseksi, rakentaa sekä itselleen että varatulle "turvallisen" pseudomaailman, joka hajoaa vasta siinä vaiheessa, kun samat ongelmat kerrotaan seuraavalle "toiselle" osapuolelle.

Elämässä kaikki on kuitenkin mahdollista. "Kakkosesta" voi tulla ykkönen, rinnakaissuhde saattaa herättää parin tarkastelemaan omaa suhdettaan rakentavan kriittisesti. Tai sitten ei..

Ihmisellä on vastuu valinnoistaan ja teoistaan. Sattuma ja kohtalo pitävät meitä välillä pilkkanaan heitellen houkutuksia, vastoinkäymisiä ja haasteita eteemme. Jokainen kuitenkin päättää itse, mitä loppujen lopuksi tekee.

Lue lisää

suuresta rakkaudesta naimisiin siis oikeesti!
kelatkaa vähän. tulee perheenperustamisvimma tietyssä iässä- perhe on saatava kasaan kohtuullisen sopiva kandi tulee vastaan ja sitten se perheleikki alkaa?
sitten joka puolella hoetaan suuresta rakkaudesta ja nämä puolittain rakastuneet alkavat etsimään "kadonnutta puolikastaan" näin se menee, illuusio suuresta rakkaudesta ajaa meitä takaa kuin kuolema ja sitten taas tehdään mitä nyt sattuu....

katriina kirjoitti:

suuresta rakkaudesta naimisiin siis oikeesti!
kelatkaa vähän. tulee perheenperustamisvimma tietyssä iässä- perhe on saatava kasaan kohtuullisen sopiva kandi tulee vastaan ja sitten se perheleikki alkaa?
sitten joka puolella hoetaan suuresta rakkaudesta ja nämä puolittain rakastuneet alkavat etsimään "kadonnutta puolikastaan" näin se menee, illuusio suuresta rakkaudesta ajaa meitä takaa kuin kuolema ja sitten taas tehdään mitä nyt sattuu....

Lue lisää

Itsekkin kyseenalaistanut kaikkien avioliittojen pohjautumisen siihen suureen rakkauteen.. Luulen kyllä, että kaikki oikeasti haluavat asian olevan niin.

Mutta taidamme tuon rakkausilluusion kanssa olla samaan aikaan takaa-ajajia että -ajettuja. Yksiselitteisesti rakkautta ei voi määritellä ja kohteen vaihtuessa rakkauden tuntemuksetkin saavat erilaisia vivahteita.

Illuusio on taas kuvitelma, mikä ei ole saavutettavissa.. Ja ehkä siinä sen loputon viehätys =)

Hmm..
Hyviä näkökantoja, myös "Joku" ja "Heidi". Mielestäni siinä, että varattuna ottaa vastaan huomiota tai imartelua, ei ole väärää, mutta rajanveto esimerkiksi flirtin suhteen on mielestäni varatun osapuolen asia. Eli kyky pistää stoppi siinä kohtaa, kun tuntee, että huomionosoitukset menevät liian henkilökohtaisiksi. Eli kuten Heidi sen muotoili "...joutuu kieltäytymään kiusauksista".

Tässäpä kohtaa monesti varatut osapuolet eivät suinkaan tee stoppia, vaan tiputtavat muutaman "valkoisen valheen" tyyliin "olemme asumuserossa" saadakseen huomionosoitukset jatkumaan.. Ja kaikki eivät edes saa suustaan ulos lausetta "Olen varattu".
Ja kuten "Joku" fiksusti oivalsikin, asiassa on aina myös toinen näkökulma, jota harvoin pääsee kuulemaan, eli varatun osapuolen puolison tuntemukset. Mutta onhan se vaikeaa lähteä kenellekään soittelemaan: "Hei, halusin vain varmistaa, että oletteko oikeasti asumuserossa?". Valitettavan usein käy sitten näitä yllättäviä tilanteita, joista hyvä esimerkki tämän palstan kirjoitus "Toinen" nainen (jossa puoliso sai tietää yllättäen ettei olekaan se ensimmäinen vaan toinen)

Ja tällä palstalla on myös paljon kirjoituksia näistä kolmas osapuoli -tapauksista, jossa varattu osapuoli häilyy parhaassa tapauksessa vuositolkulla epätietoisuuden tilassa kykenemättä päättämään, mihin suuntaan lähteä. Sellainen alkaa olla jo todella epäreilua kaikkia osapuolia kohtaan..

N30 kirjoitti:

Hmm..
Hyviä näkökantoja, myös "Joku" ja "Heidi". Mielestäni siinä, että varattuna ottaa vastaan huomiota tai imartelua, ei ole väärää, mutta rajanveto esimerkiksi flirtin suhteen on mielestäni varatun osapuolen asia. Eli kyky pistää stoppi siinä kohtaa, kun tuntee, että huomionosoitukset menevät liian henkilökohtaisiksi. Eli kuten Heidi sen muotoili "...joutuu kieltäytymään kiusauksista".

Tässäpä kohtaa monesti varatut osapuolet eivät suinkaan tee stoppia, vaan tiputtavat muutaman "valkoisen valheen" tyyliin "olemme asumuserossa" saadakseen huomionosoitukset jatkumaan.. Ja kaikki eivät edes saa suustaan ulos lausetta "Olen varattu".
Ja kuten "Joku" fiksusti oivalsikin, asiassa on aina myös toinen näkökulma, jota harvoin pääsee kuulemaan, eli varatun osapuolen puolison tuntemukset. Mutta onhan se vaikeaa lähteä kenellekään soittelemaan: "Hei, halusin vain varmistaa, että oletteko oikeasti asumuserossa?". Valitettavan usein käy sitten näitä yllättäviä tilanteita, joista hyvä esimerkki tämän palstan kirjoitus "Toinen" nainen (jossa puoliso sai tietää yllättäen ettei olekaan se ensimmäinen vaan toinen)

Ja tällä palstalla on myös paljon kirjoituksia näistä kolmas osapuoli -tapauksista, jossa varattu osapuoli häilyy parhaassa tapauksessa vuositolkulla epätietoisuuden tilassa kykenemättä päättämään, mihin suuntaan lähteä. Sellainen alkaa olla jo todella epäreilua kaikkia osapuolia kohtaan..

Lue lisää

Flirttailu ei mielestäni kuulu tähän pettämsiasiaan ollenkaan. Olen ainakin itse soittanut kakkosnaiselle ja kysynyt hänen kantaansa asiaan. Olen sen tehnyt, koska minulla ei ole ollut mitään menentettävää enää jos kerran mieheni on menetetty toiselle. Asia vain on selvinyt minulle edulliseen suuntaan. Kait mies tajusi soitosta tehneensä äärimmäisen loukkaavasti ja nainen kuullut myös petetyn mielipiteen miehestä. Omasta halusta sitten on kiinni antaako miehelleen anteeksi ja pystyykö koskaan enää luottamaan mieheensä. Itselläni on tämä prosessi vielä kesken ja harkinnan alla.

Olen samaa mieltä, että suhde pitäisi pystyä lopettamaan ilman kolmansia osapuolia. Pitäisi.. Tämän palstan kirjoitusten perusteella vaikuttaa siltä, että varattu osapuoli hakee usein kolmannesta osapuolesta myös jonkinlaista rohkaisua tehdä mielessä ehkä jo pitempään itänyt lähtemispäätös. Joillekin näyttää päätös olevan nopea, joillekin taas vuosien soutamista ja huopaamista.

Aika ykskantaan "Eräs" toteaa, että miehensä väsy ja nuoruusvuosien kaipaaminen sekä tämä "saalistava kolmas osapuoli" olivat avioeron syypäitä. Hän itse oli uhrautunut tehden "molempien velvollisuudet". Onko ex-miehesi samaa mieltä eron syistä? Vaikuttaa vähän siltä, että ilmassa on havaittavissa hitunen katkeruuden katkua...

Hyvää jatkoa Sinulle silti!

N30 kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että suhde pitäisi pystyä lopettamaan ilman kolmansia osapuolia. Pitäisi.. Tämän palstan kirjoitusten perusteella vaikuttaa siltä, että varattu osapuoli hakee usein kolmannesta osapuolesta myös jonkinlaista rohkaisua tehdä mielessä ehkä jo pitempään itänyt lähtemispäätös. Joillekin näyttää päätös olevan nopea, joillekin taas vuosien soutamista ja huopaamista.

Aika ykskantaan "Eräs" toteaa, että miehensä väsy ja nuoruusvuosien kaipaaminen sekä tämä "saalistava kolmas osapuoli" olivat avioeron syypäitä. Hän itse oli uhrautunut tehden "molempien velvollisuudet". Onko ex-miehesi samaa mieltä eron syistä? Vaikuttaa vähän siltä, että ilmassa on havaittavissa hitunen katkeruuden katkua...

Hyvää jatkoa Sinulle silti!

Lue lisää

Minä itse ehdotin miehelle omista syistäni aikalisää alkuvuodesta, syy oli lähinnä miehen vähäisen vapaa-ajan käyttö. Mies oli sitä mieltä ettei todellakaan halua eroa ja jos olisi halunnut minusta eroon olisi voinut tarttua siihen oljenkorteen.

Katkera olen ehkä, mutta myös surullinen sillä niin paljon on rikki revitty meidän perheen elämässä, jo pelkät rahalliset tappiot ovat kovat mitä ero on aiheuttanut molemmille osapuolille. Lapsiraukat käyvät psykologilla kun ero on ollut niin raskas.

Ja sitä paitsi ei se miehen uusi suhde edes kestänyt, nainen lähti toisen miehen matkan reilun puolenvuoden yhdessä olon jälkeen, kun oli ensin pettänyt muutaman kuukauden ex-miestäni oman uutensa kanssa. Mies itki kotiin pääsyä, mutta itse tiensä valitsi...

Mies taisteli pitkään omien henkilökohtaisen
ongelmansa (alkoholi) kanssa ja sinnitteli
arjessa mukana.
Ehdotin jossain vaiheessa lepoa suhteeseen,en
eroa,että vuokraisimme asunnon hänelle ja hän
saisi todella aikaa miettiä ja ehkä toipua.
Asiat kuitenkin sujuivat joten kuten ja hän
sanoi ,ettei voisi elää erossa minusta ja lapsista
ja se olisi melkein itsarin paikka.
Sitten tuli työpaikalle nuori neitonen,jonka
oma liitto oli kriisissä ja etsi kuumeisesti
uutta siippaa.
Mies kertoi minulle,että tuo tyttö (12 v nuorempi)
yrittää iskeä jatkuvasti ja kysyi neuvoa miten
pääsisi eroon.Mies haki neuvostani uuden työpaikan,mutta tyttö kuuli sen ja hänelle tuli
kiire,irtisanomisajan lopussa oli peli pelattu.
Lähtiessään kotoa mies sanoi,että teen varmasti elämäni
suurimman virheen,mutten pysty tuota vastustamaan.
Ja niin tuli ero,asiaan tuli vielä monta mutkaa
matkaan,mies seilasi minun ja tytön väliä.
Lopulta päätin päästää irti ja jatkaa omaa elämääni ilman miestä.Anssi Kelan sormus kappale
jossa sanotaan "ja lähdin sydäntäni hautaamaan"
sai aikaan osittain "heräämiseni",käsitin ettei
paluuta entiseen ole enää milloinkaan.
En pystyisi antamaan anteeksi miehelle,sänkyyn
menosta en nyt puhu se on pikkuseikka sen rinnalla
että perheeni hajosi.Lapsistani tuli erolapsia.
Omaisuus meni uusjakoon ja vaivalla kerätty
elintaso ja velat joita ei olisi ollut paljoa
jäljellä kasvoivat huimasti.
Ilman tätä kolmatta osapuolta ei olisi eroa
tullut,ainakaan silloin.
En ole katkera,minulla on ihana oma elämä elämätta
ja uudet kuviot.
Se joka on katkera minulle on yllättäen Ex-mies,
hän kuulemma menetti erossa kaiken ja on tiukoilla.
Tottakai on ,kolmen lapsen elarit ja elämä aloitettava alusta.Uudella vaimolla bruttopalkka
sama kuin minun netto,elintaso siin putoaa huimasti.
Olisi tehnyt mieli kommentoida,että ei se rakkaus
aina riitä,mutten viitsinyt lietsoa eripuraa.
Toista ei voi kuitenkaan omistaa,on parasta nauttia niistä yhteisistä hetkistä,niin kaun niitä riittää.Koskaan ei tiedä mitä huominen
tuo tullessaan,sen olen oppinut.

saman kokenut kirjoitti:

Mies taisteli pitkään omien henkilökohtaisen
ongelmansa (alkoholi) kanssa ja sinnitteli
arjessa mukana.
Ehdotin jossain vaiheessa lepoa suhteeseen,en
eroa,että vuokraisimme asunnon hänelle ja hän
saisi todella aikaa miettiä ja ehkä toipua.
Asiat kuitenkin sujuivat joten kuten ja hän
sanoi ,ettei voisi elää erossa minusta ja lapsista
ja se olisi melkein itsarin paikka.
Sitten tuli työpaikalle nuori neitonen,jonka
oma liitto oli kriisissä ja etsi kuumeisesti
uutta siippaa.
Mies kertoi minulle,että tuo tyttö (12 v nuorempi)
yrittää iskeä jatkuvasti ja kysyi neuvoa miten
pääsisi eroon.Mies haki neuvostani uuden työpaikan,mutta tyttö kuuli sen ja hänelle tuli
kiire,irtisanomisajan lopussa oli peli pelattu.
Lähtiessään kotoa mies sanoi,että teen varmasti elämäni
suurimman virheen,mutten pysty tuota vastustamaan.
Ja niin tuli ero,asiaan tuli vielä monta mutkaa
matkaan,mies seilasi minun ja tytön väliä.
Lopulta päätin päästää irti ja jatkaa omaa elämääni ilman miestä.Anssi Kelan sormus kappale
jossa sanotaan "ja lähdin sydäntäni hautaamaan"
sai aikaan osittain "heräämiseni",käsitin ettei
paluuta entiseen ole enää milloinkaan.
En pystyisi antamaan anteeksi miehelle,sänkyyn
menosta en nyt puhu se on pikkuseikka sen rinnalla
että perheeni hajosi.Lapsistani tuli erolapsia.
Omaisuus meni uusjakoon ja vaivalla kerätty
elintaso ja velat joita ei olisi ollut paljoa
jäljellä kasvoivat huimasti.
Ilman tätä kolmatta osapuolta ei olisi eroa
tullut,ainakaan silloin.
En ole katkera,minulla on ihana oma elämä elämätta
ja uudet kuviot.
Se joka on katkera minulle on yllättäen Ex-mies,
hän kuulemma menetti erossa kaiken ja on tiukoilla.
Tottakai on ,kolmen lapsen elarit ja elämä aloitettava alusta.Uudella vaimolla bruttopalkka
sama kuin minun netto,elintaso siin putoaa huimasti.
Olisi tehnyt mieli kommentoida,että ei se rakkaus
aina riitä,mutten viitsinyt lietsoa eripuraa.
Toista ei voi kuitenkaan omistaa,on parasta nauttia niistä yhteisistä hetkistä,niin kaun niitä riittää.Koskaan ei tiedä mitä huominen
tuo tullessaan,sen olen oppinut.

Lue lisää

Itselläni meni erossa Koti, perhe (kolme lasta..)asunto,työpaikka, ansiot. Kaikki sen vuoksi, että vaimolle tuli uusi teiniaika 40-vuotiaana.Pari vuotta aikaisemmin jo hänellä vakava seksisuhde toiseen salaa minulta, jäi kiinni! Piti olla joku toinen, ei väliä vaikka yhteinen iso maatila, kolme hienoa tyttöä,kaikki mallillaan, velat lähes hoidettu, ja koti kuntoon laitettu. Oli vaan niin,että tilamme oli hänen kotitilansa, ja olin vain työmies jonka piti lähteä yhteisestä kodista, vaikka omistin ilman ehtoja tilasta puolet. Vailla mitään kokemusta uusi suhde jolla ei edes omia lapsia tai kokemusta tilan hoidosta änkesi tilalleni, ja ex oli päästä pyörällä, kun joku mies johtavassa asemassa lisäksi, oli hänestä kiinnostunut.
Lapset myös nyt psykiatrilla..kiitos uuden suhteen.. vain nainen voi olla NÄIN tyhmä. maksaa nyt kiimastaan lähes 100.000 euroa,ottaa lisäksi velat vastuulleen, sen takia että saa uuden miehen..
Itse hoidin aina tilan asiat ok, hoidin myös itseni, urheilin ja harrastin... suhteemme ei kaatunut seksiin, tai sen puutteesen, sen tiedän varmasti.. asia joka myös ex:n mukaan toimi meillä...Mutta ei, pää meni sekaisin, rakastui ja nyt on kait hyvin? Vaimolle jäi kaikki tulot entiselleen, omaisuus ja asunto. Mitä jäi minulle? EI mitään! Lapsetkin mies käytännössä erossa menettää aina, sanotaan mitä sanotaan.. Nyt lähes vuosi kun lähdin kotoa. Vihaan sekä ex:ää, että väliimme änkenyttä uutta miestä niin paljon, että kukaan ei voi ymmärtää katkeruuttani..
Ikinä en halua olla missään väleissä heidän kanssaan, tuli sitten häät tai hautajaiset, joko heille tai yhteisille lapsilleni, perhejuhlia en heillä ikinä vietä!

saman kokenut kirjoitti:

Mies taisteli pitkään omien henkilökohtaisen
ongelmansa (alkoholi) kanssa ja sinnitteli
arjessa mukana.
Ehdotin jossain vaiheessa lepoa suhteeseen,en
eroa,että vuokraisimme asunnon hänelle ja hän
saisi todella aikaa miettiä ja ehkä toipua.
Asiat kuitenkin sujuivat joten kuten ja hän
sanoi ,ettei voisi elää erossa minusta ja lapsista
ja se olisi melkein itsarin paikka.
Sitten tuli työpaikalle nuori neitonen,jonka
oma liitto oli kriisissä ja etsi kuumeisesti
uutta siippaa.
Mies kertoi minulle,että tuo tyttö (12 v nuorempi)
yrittää iskeä jatkuvasti ja kysyi neuvoa miten
pääsisi eroon.Mies haki neuvostani uuden työpaikan,mutta tyttö kuuli sen ja hänelle tuli
kiire,irtisanomisajan lopussa oli peli pelattu.
Lähtiessään kotoa mies sanoi,että teen varmasti elämäni
suurimman virheen,mutten pysty tuota vastustamaan.
Ja niin tuli ero,asiaan tuli vielä monta mutkaa
matkaan,mies seilasi minun ja tytön väliä.
Lopulta päätin päästää irti ja jatkaa omaa elämääni ilman miestä.Anssi Kelan sormus kappale
jossa sanotaan "ja lähdin sydäntäni hautaamaan"
sai aikaan osittain "heräämiseni",käsitin ettei
paluuta entiseen ole enää milloinkaan.
En pystyisi antamaan anteeksi miehelle,sänkyyn
menosta en nyt puhu se on pikkuseikka sen rinnalla
että perheeni hajosi.Lapsistani tuli erolapsia.
Omaisuus meni uusjakoon ja vaivalla kerätty
elintaso ja velat joita ei olisi ollut paljoa
jäljellä kasvoivat huimasti.
Ilman tätä kolmatta osapuolta ei olisi eroa
tullut,ainakaan silloin.
En ole katkera,minulla on ihana oma elämä elämätta
ja uudet kuviot.
Se joka on katkera minulle on yllättäen Ex-mies,
hän kuulemma menetti erossa kaiken ja on tiukoilla.
Tottakai on ,kolmen lapsen elarit ja elämä aloitettava alusta.Uudella vaimolla bruttopalkka
sama kuin minun netto,elintaso siin putoaa huimasti.
Olisi tehnyt mieli kommentoida,että ei se rakkaus
aina riitä,mutten viitsinyt lietsoa eripuraa.
Toista ei voi kuitenkaan omistaa,on parasta nauttia niistä yhteisistä hetkistä,niin kaun niitä riittää.Koskaan ei tiedä mitä huominen
tuo tullessaan,sen olen oppinut.

Lue lisää

... mutta kyllä mies aivan itse teki valinnan ruveta pettämään, totta ... kiusaus oli varmasti suuri ... mutta hän oli se, joka ei tälle "tytölle" sanonut EI KIITOS. Ihminen ei ole niin tahdoton kuin joskus jopa itselleen uskottelee...

Kunnon mies kirjoitti:

Itselläni meni erossa Koti, perhe (kolme lasta..)asunto,työpaikka, ansiot. Kaikki sen vuoksi, että vaimolle tuli uusi teiniaika 40-vuotiaana.Pari vuotta aikaisemmin jo hänellä vakava seksisuhde toiseen salaa minulta, jäi kiinni! Piti olla joku toinen, ei väliä vaikka yhteinen iso maatila, kolme hienoa tyttöä,kaikki mallillaan, velat lähes hoidettu, ja koti kuntoon laitettu. Oli vaan niin,että tilamme oli hänen kotitilansa, ja olin vain työmies jonka piti lähteä yhteisestä kodista, vaikka omistin ilman ehtoja tilasta puolet. Vailla mitään kokemusta uusi suhde jolla ei edes omia lapsia tai kokemusta tilan hoidosta änkesi tilalleni, ja ex oli päästä pyörällä, kun joku mies johtavassa asemassa lisäksi, oli hänestä kiinnostunut.
Lapset myös nyt psykiatrilla..kiitos uuden suhteen.. vain nainen voi olla NÄIN tyhmä. maksaa nyt kiimastaan lähes 100.000 euroa,ottaa lisäksi velat vastuulleen, sen takia että saa uuden miehen..
Itse hoidin aina tilan asiat ok, hoidin myös itseni, urheilin ja harrastin... suhteemme ei kaatunut seksiin, tai sen puutteesen, sen tiedän varmasti.. asia joka myös ex:n mukaan toimi meillä...Mutta ei, pää meni sekaisin, rakastui ja nyt on kait hyvin? Vaimolle jäi kaikki tulot entiselleen, omaisuus ja asunto. Mitä jäi minulle? EI mitään! Lapsetkin mies käytännössä erossa menettää aina, sanotaan mitä sanotaan.. Nyt lähes vuosi kun lähdin kotoa. Vihaan sekä ex:ää, että väliimme änkenyttä uutta miestä niin paljon, että kukaan ei voi ymmärtää katkeruuttani..
Ikinä en halua olla missään väleissä heidän kanssaan, tuli sitten häät tai hautajaiset, joko heille tai yhteisille lapsilleni, perhejuhlia en heillä ikinä vietä!

Lue lisää

Kyllähän sinä sen ymmärrät, ettei suteenne ollut kunnossa jos vaimosi harrasti sivusuhteita ja lopulta päätyi eroon ... millä logiikalla se olisi ollut kunnossa, eihän sellaisesta suhteesta lähdetä. Se mikä mätti on tietenkin mahdotonta sanoa, sen vain exäsi osaisi meille kertoa. Tai jos hän todella on niin TYHMÄ mitä kerroit, mitä se sitten sinusta tai hänen uudesta miehestään kertoo jos NIIN tyhmän naisen kanssa yhteistä elämää pitää.

Menikö ositus mielestäsi väärin, jos nyt ymmärsin oikein niin exäsi lunasti osuutesi johon otti 100 tonnia uutta velkaa. Kirjoitit : "Vaimolle jäi kaikki tulot entiselleen, omaisuus ja asunto. Mitä jäi minulle? EI mitään! " ... jos todella näin, niin miksi suostuit ?

Lapset kärsivät erosta ETENKIN jos vanhemmilla noinkin suunnaton katkeruus ja viha, aivan varmasti mielipiteesi tapahtumista ja äidistään ei ole jäänyt lapsillenne epäselväksi ... ero lapsille on vaikea paikka, eikä tuollainen uho sitä todellakaan helpota tai tilannetta paranna ( kirjoitit : " Ikinä en halua olla missään väleissä heidän kanssaan, tuli sitten häät tai hautajaiset, joko heille tai yhteisille lapsilleni, perhejuhlia en heillä ikinä vietä! " ) .

Yleensä erossa mies ei periaatteessa eikä myöskään käytännössä "menetä" lapsia ... en minä, eikä moni muukaan. Miten teillä muuten on tapaamiset hoidettu ?

se on nykypäivänä toi arjen eläminen, niin vaikeaa, ettei niitä voimavaroja käytetä kuin uuden kypsyttelyyn.
Se että se arki tulee varmasti uusissakin suhteissa vastaan, ehkä rankemmin uusioperheissä, kun luullaan että tästä vaan aletaan elämään..mutta mutta siellä ne on edellisen parisuhteen serkut, isovanhemmat jne. joilla tunteet etenkin lapsiin ovat kovin vilpittömät..ja tulisi myös lapsien kannalta muistaa , että heidän omiin sukulaisiin pidettäisiin avoimet suhteet ihan siksi että lasten oma turvallinen verkosto ei romahtaisi..ei ne lapset ole rakastuneet uuteen, eikä pidä kieltää heiltä tapaamisia omien sukulaistensa kanssa.
Samaa mieltä että ei suhteessa pakko ole olla, mutta sellainen vuoden rinnakkaissuhteen ylläpito että laitetaan omat asiat "kulisseissa" kuntoon ja sitten paskahousumaisesti räväytetään kumppanille pöytään, ja huudetaan ymmärrystä ja yritetään viikossa luikkia entisestä elämästä turvalliseen uuteen on todella raukkamaista, eikä anneta sitten omalle pitkälle parisuhdekumppanille mahdollisuuksia toipua shokista, lapset kainaloon ja menoksi.
Totuus esiin silloin kun sen tietää, ne valheet ja ppuhumiset tulevat esille ennemmin tai myöhemmin ja vain vaikeuttavat etenkin jos lapsia, niin kaikkea sopimista tulevaisuudessa, sekä eron käsittelyä henkisesti kun se kumminkin on jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin tehtävä.
Ja motto lopuksi...opetelkaa arjen elämistä..se vaan tulee vastaan siellä uudessakin uskokaa vaan.
T:M30

M36 kirjoitti:

Kyllähän sinä sen ymmärrät, ettei suteenne ollut kunnossa jos vaimosi harrasti sivusuhteita ja lopulta päätyi eroon ... millä logiikalla se olisi ollut kunnossa, eihän sellaisesta suhteesta lähdetä. Se mikä mätti on tietenkin mahdotonta sanoa, sen vain exäsi osaisi meille kertoa. Tai jos hän todella on niin TYHMÄ mitä kerroit, mitä se sitten sinusta tai hänen uudesta miehestään kertoo jos NIIN tyhmän naisen kanssa yhteistä elämää pitää.

Menikö ositus mielestäsi väärin, jos nyt ymmärsin oikein niin exäsi lunasti osuutesi johon otti 100 tonnia uutta velkaa. Kirjoitit : "Vaimolle jäi kaikki tulot entiselleen, omaisuus ja asunto. Mitä jäi minulle? EI mitään! " ... jos todella näin, niin miksi suostuit ?

Lapset kärsivät erosta ETENKIN jos vanhemmilla noinkin suunnaton katkeruus ja viha, aivan varmasti mielipiteesi tapahtumista ja äidistään ei ole jäänyt lapsillenne epäselväksi ... ero lapsille on vaikea paikka, eikä tuollainen uho sitä todellakaan helpota tai tilannetta paranna ( kirjoitit : " Ikinä en halua olla missään väleissä heidän kanssaan, tuli sitten häät tai hautajaiset, joko heille tai yhteisille lapsilleni, perhejuhlia en heillä ikinä vietä! " ) .

Yleensä erossa mies ei periaatteessa eikä myöskään käytännössä "menetä" lapsia ... en minä, eikä moni muukaan. Miten teillä muuten on tapaamiset hoidettu ?

Lue lisää

Suhteessa ei välttämättä tarvitse olla mitään vikaa kun ruvetaan hakemaan uutta. Turha syyttää kumppania siitä, että "piti hakea uutta". Olet naiivi, jos kuvittelet, että suhteessa on vikaa, kun haetaan uutta. Mikä se kolmas osapuoli suhde oikein on? Se on kahden ihmisen aikaansaannos, joka ei taatusti parane lisäämällä sotkuun kolmas. Jos jossakin mättää, on se uuden hakijan korvien välissä. Vanhan suhteen kai voi reilusti lopettaa ennen kuin alkaa jahdata uutta.

Psykologien mukaan, ihmisen täytyy käydä läpi kaikki ikävaiheet ja ne, joilta teini-ikä on jäänyt käymättä läpi, käyvät sen läpi ennemmin tai myöhemmin, usein 4-kymppisinä ja aivan väärän ihmisen kanssa, väärään aika. Silloin ihastutaan ja rakastutaan ja kaikki yhdessä puolison kanssa rakennettu tuntuu tyhmältä, vanhalta ja mäntiltä.

Lapset kärsivät aina erosta, sopuisastakin, koska lapset haluaisivat pitää vanhempansa saman katon alla; eri asia tietysti väkivaltaiset tai päihdeongelmaiset.

M36 kirjoitti:

... mutta kyllä mies aivan itse teki valinnan ruveta pettämään, totta ... kiusaus oli varmasti suuri ... mutta hän oli se, joka ei tälle "tytölle" sanonut EI KIITOS. Ihminen ei ole niin tahdoton kuin joskus jopa itselleen uskottelee...

Lue lisää

Puhut asiaa M36! Kyllä se "EI KIITOS" -sanominen kuuluu parisuhteessa jo elävälle. Vähintäänkin "OLEN VARATTU" olisi hienoa osata sanoa, jos kerran varattu on.
Eikä ketään tahdottomana taluteta pois toimivasta parisuhteesta tai "saada saaliiksi" vastoin tahtoaan.

Kovasti täällä puhutaan kolmannesta osapuolesta ja kuinka pitäisi pystyä ensin eroamaan vanhasta, pitämään vuoden tai kahden henkinen sulattelukausi ja sitten vasta alkaa uuteen suhteeseen. Entä jos se oikea kävelee vastaan vaikka aamuruuhkassa, oli ero sitten missä vaiheessa tahansa tai vasta alkamassa ? Eihän ihminen ole mikään kone joka voi aikatauluttaa tunne-elämänsä itselleen sopiviin jaksoihin.

Jos ajatellaan millä perustein ihmiset puolisonsa yleensäkin valitsevat, niin esim. parikymppisenä aloitettu seurustelu joka johtaa avioliittoon ja lapsiin, ei välttämättä ole kovin syvälliseltä pohjalta alunperinkään lähtenyt liikkeelle. Suurin tekijä silloin on ollut se inhimillinen vaisto ja tuntemus, jonka mukaan on toimittu. Välttämättä seurusteluaikoinakaan ei tule toisen sopivuutta itselleen testattua ja kohta jo ollaan aviossa ja pari lasta. Siinä puhuu silloin realiteeetit eikä mietitä välttämättä sitä ollaanko oikeasti ne sopivimmat ihmiset toisilleen. Jos on tapahtunut ns. virhevalinta, niin sitä on mielestäni turhaa yrittää parannella parisuhdekursseilla yms. vain sen takia että on perhe ja omaisuus yhteistä.
Tähän kun sitten kolmas osapuoli sattuu osumaan ja vaikka johtaa rakastumiseen ja lopulta avioeroon, niin miksi se olisi huonompi valinta (ottaen huomioon toivottavasti keräytyneen elmänkokemuksen) kuin parikymppisenä tehty puolisonvalinta. Onko ainoa syy se että on yhteiset lapset ja asunto ?

niin kirjoitti:

Suhteessa ei välttämättä tarvitse olla mitään vikaa kun ruvetaan hakemaan uutta. Turha syyttää kumppania siitä, että "piti hakea uutta". Olet naiivi, jos kuvittelet, että suhteessa on vikaa, kun haetaan uutta. Mikä se kolmas osapuoli suhde oikein on? Se on kahden ihmisen aikaansaannos, joka ei taatusti parane lisäämällä sotkuun kolmas. Jos jossakin mättää, on se uuden hakijan korvien välissä. Vanhan suhteen kai voi reilusti lopettaa ennen kuin alkaa jahdata uutta.

Psykologien mukaan, ihmisen täytyy käydä läpi kaikki ikävaiheet ja ne, joilta teini-ikä on jäänyt käymättä läpi, käyvät sen läpi ennemmin tai myöhemmin, usein 4-kymppisinä ja aivan väärän ihmisen kanssa, väärään aika. Silloin ihastutaan ja rakastutaan ja kaikki yhdessä puolison kanssa rakennettu tuntuu tyhmältä, vanhalta ja mäntiltä.

Lapset kärsivät aina erosta, sopuisastakin, koska lapset haluaisivat pitää vanhempansa saman katon alla; eri asia tietysti väkivaltaiset tai päihdeongelmaiset.

Lue lisää

Kyllä siinä aivan välttämättä on vikaa... ei ehkä sinun mielestäsi ja omalla kohdallasi kaikki pelaa kuin tanssi vaan. MUTTA se joka sitten vaikka uutta hakee, niin hänen parisuhteessa on vikaa ja PALJON. Eli, jos vaikka sinä jaksatkin juosta maratoonin ja nauttia joka hetkestä, niin minä olisin vainaa jo 5 km jälkeen ... vaikka ihan samassa kilpailussa ollaan.

En ole syyttämässä kumppania siitä että toinen päättää lopettaa yhteiselämän (pl. "ääritapaukset"), ehkä vain kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä eivät voineet elää enää yhdessä ... sinä olisit, hän ei. Syyt sitten siihen ovat moninaiset miksi niin kävi, tai miksi ei nähty enää mahdollisuutta korjata suhdetta molempia tyydyttäväksi, oliko syynä osaamattomuus, voimattomuus, rakkaudettomuus ... en tiedä tapauksessanne, exäsi ehkä...




Kuka hullu hakee "uutta" jos kokee rakastavansa puolisoaan ja elävänsä onnellisessa sekä toimivassa parisuhteessa.... kysyn vaan.




Niin no, jos koet että syy toisen osapuolen päässä, olet aivan oikeassa ... hänen päässään tuntui että kanssasi ei kerta kaikkiaan kykene elämään yhdessä ... hän koki että suhteessanne oli vikaa. Ei toista voi pakottaa rakastamaan tai haluamaan sinua, ellei tunne ole aito. Tuosta suhteen "reilummasta" lopettamisesta olen kyllä samaa mieltä kanssasi




Kyllä kyllä, tästä olen tietenkin samaa mieltä... eli tasapainoinen koti toisiaan rakastavien vanhempien kanssa on ehdottomasti paras ympäristö kasvattaa lapset. Mutta kun valitettavasti näin ei aina käy ... lapset aistivat kyllä jos perheessä vanhempien suhde toimimaton, ja toisella (yleensä molemmilla) pahaolla tai polla hajoomassa kun kokee suhteen täysin mahdottomaksi ja ahdistavaksi. Paljon parempi vaihtoehto tällaiselle kulissille on että vanhemmat eroavat, ja lapsilla täysipäiset vanhemmat jotka heitä rakastavat ... lastesi vuoksi, hyväksy tapahtuneet tosiasiat ja jatkuvan murehtimisen sijaan ala rakentaamaan elämää niillä eväillä mitä on, katkeroituminen ei auta ketään.

M36 kirjoitti:

... mutta kyllä mies aivan itse teki valinnan ruveta pettämään, totta ... kiusaus oli varmasti suuri ... mutta hän oli se, joka ei tälle "tytölle" sanonut EI KIITOS. Ihminen ei ole niin tahdoton kuin joskus jopa itselleen uskottelee...

Lue lisää

olen samaa mieltä ja en sitä "tyttöä" syytäkään.
Ja kuten sanoinkin,en ikinä voi antaa miehelle
anteeksi sitä,että hän rikkoi perheemme.
"Tyttö" elää nyt sitä vaikeaa elämää alkoholistin
(joka aina määräajoin retkahtaa,vaikkei uusi
puoliso sitä uskonutkaan,valitettavaa mutta tiedän retkahduksen tulevan 15 v:n kokemuksella
miehestä) kanssa ja toivon,että heillä menee
hyvin,ihan lastenikin vuoksi.Se on tosin toinen
tarina,ettei lapset yhteishuoltajuudesta huolimatta pääse isälleen,kun uusi puoliso on
aina niin väsynyt...mutta se on toisen palstan
asioita.
Mutta sen tiedän,että kyllä se kolmas osapuoli
oikealla hetkellä saa vahvankin liiton rikkoutumaan.
Itse en usko mihinkään vuoden katumusaikoihin,onni pitää ottaa silloin kun se
kohdalle osuu.
Mutta en tosiaankaan olisi halunnut kolmen lapsen
kanssa elämää ilman miestä,olisin halummut heidät
kasvattaa biologisen isänsä kanssa.Kaikki lapset
kun ovat yhdessä suunniteltu ja toivottu,kyllä
vanhemman vastuu pitäisi ylittää omat mielihalut.
Tarkennukseksi vielä; meillä toimi seksi,me pystyimme puhumaan asiat aina halki ja meillä
meni hyvin.Mies itki olkaani vasten eron tuskaa,mutta mentävä oli.Se yllätti,jopa hänen
parhaat ystävänsä.En tiedä mikä siellä päässä
vinksahtaa 40 iässä,on sen verran tavallinen tarina.Ehkä asiat on liian hyvin,ettei sitten enää näe metsää puilta.
Mutta erosta toipuu ja elämä on ihanaa ja uuden
kumppanin löytökin nopeasti yllätti minut täysin.
Kaikille kolmansille osapuolille haluaisin vain
sanoa,että muistakaa sen uuden kanssa saattaa seurata lapsia ja iso sukukin,eikä ne kaikki hyväksy sinua helposti.Kannattaa olla tosi varma
suhteesta,ennen kuin varattuun sekoaa,siinä voi
saada sellaisen likaryöpyn niskaansa,ettei osaa
odottaakaan.
Exäni häihin ei mennyt kukaan hänen suvustaan,vaan he hiljaisesti boikotoivat häitä.
Minä jopa sanoin exän äidille,että mene hän on kuitenkin sinun poikasi,muttei se mitään auttanut.Itse toivon äitinä,että osaan hyväksyä
lasteni päätökset ja tukea heitä,tekivät he millaisia ratkaisuja hyvänsä,heidän elämäänsähän
se on.
Meidän tapauksessa exäni sai naisen,jolla on jo
(27 vuotias) ollut useampi mies kierroksessa ja pelkään pahoin,ettei exäni jää viimeiseksi.Olisi se exälle liian kova hinta,kun on jo särö syntynyt
lasten ja muunkin suvun välille.

M36 kirjoitti:

Kyllähän sinä sen ymmärrät, ettei suteenne ollut kunnossa jos vaimosi harrasti sivusuhteita ja lopulta päätyi eroon ... millä logiikalla se olisi ollut kunnossa, eihän sellaisesta suhteesta lähdetä. Se mikä mätti on tietenkin mahdotonta sanoa, sen vain exäsi osaisi meille kertoa. Tai jos hän todella on niin TYHMÄ mitä kerroit, mitä se sitten sinusta tai hänen uudesta miehestään kertoo jos NIIN tyhmän naisen kanssa yhteistä elämää pitää.

Menikö ositus mielestäsi väärin, jos nyt ymmärsin oikein niin exäsi lunasti osuutesi johon otti 100 tonnia uutta velkaa. Kirjoitit : "Vaimolle jäi kaikki tulot entiselleen, omaisuus ja asunto. Mitä jäi minulle? EI mitään! " ... jos todella näin, niin miksi suostuit ?

Lapset kärsivät erosta ETENKIN jos vanhemmilla noinkin suunnaton katkeruus ja viha, aivan varmasti mielipiteesi tapahtumista ja äidistään ei ole jäänyt lapsillenne epäselväksi ... ero lapsille on vaikea paikka, eikä tuollainen uho sitä todellakaan helpota tai tilannetta paranna ( kirjoitit : " Ikinä en halua olla missään väleissä heidän kanssaan, tuli sitten häät tai hautajaiset, joko heille tai yhteisille lapsilleni, perhejuhlia en heillä ikinä vietä! " ) .

Yleensä erossa mies ei periaatteessa eikä myöskään käytännössä "menetä" lapsia ... en minä, eikä moni muukaan. Miten teillä muuten on tapaamiset hoidettu ?

Lue lisää

Onko totta, että uskottomia ovat vain ongelmaisessa parisuhteessa elävät ihmiset? Uskallan nyt epäillä. On taatusti ihmisiä, jotka eivät tänä päivänäkään osaa sanoa, miksi ovat pettäneet kumppaniaan.

En itse halua nöyryyttää petettyä enää sillä, että vakuuttelisin hänelle suhteessa olleen jotain niin pahasti pielessä, että pettäminen on ymmärrettävää.

Olen pitänyt ajatuksistasi yleensä. Tässä nyt ollaan hiukka erimieltä. Katkeruuden tunne taatusti hellittää edellisellä kirjoittajalla, kunhan aikaa kuluu ja luottamus itseen palaa.

M36 kirjoitti:

Kyllä siinä aivan välttämättä on vikaa... ei ehkä sinun mielestäsi ja omalla kohdallasi kaikki pelaa kuin tanssi vaan. MUTTA se joka sitten vaikka uutta hakee, niin hänen parisuhteessa on vikaa ja PALJON. Eli, jos vaikka sinä jaksatkin juosta maratoonin ja nauttia joka hetkestä, niin minä olisin vainaa jo 5 km jälkeen ... vaikka ihan samassa kilpailussa ollaan.

En ole syyttämässä kumppania siitä että toinen päättää lopettaa yhteiselämän (pl. "ääritapaukset"), ehkä vain kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä eivät voineet elää enää yhdessä ... sinä olisit, hän ei. Syyt sitten siihen ovat moninaiset miksi niin kävi, tai miksi ei nähty enää mahdollisuutta korjata suhdetta molempia tyydyttäväksi, oliko syynä osaamattomuus, voimattomuus, rakkaudettomuus ... en tiedä tapauksessanne, exäsi ehkä...




Kuka hullu hakee "uutta" jos kokee rakastavansa puolisoaan ja elävänsä onnellisessa sekä toimivassa parisuhteessa.... kysyn vaan.




Niin no, jos koet että syy toisen osapuolen päässä, olet aivan oikeassa ... hänen päässään tuntui että kanssasi ei kerta kaikkiaan kykene elämään yhdessä ... hän koki että suhteessanne oli vikaa. Ei toista voi pakottaa rakastamaan tai haluamaan sinua, ellei tunne ole aito. Tuosta suhteen "reilummasta" lopettamisesta olen kyllä samaa mieltä kanssasi




Kyllä kyllä, tästä olen tietenkin samaa mieltä... eli tasapainoinen koti toisiaan rakastavien vanhempien kanssa on ehdottomasti paras ympäristö kasvattaa lapset. Mutta kun valitettavasti näin ei aina käy ... lapset aistivat kyllä jos perheessä vanhempien suhde toimimaton, ja toisella (yleensä molemmilla) pahaolla tai polla hajoomassa kun kokee suhteen täysin mahdottomaksi ja ahdistavaksi. Paljon parempi vaihtoehto tällaiselle kulissille on että vanhemmat eroavat, ja lapsilla täysipäiset vanhemmat jotka heitä rakastavat ... lastesi vuoksi, hyväksy tapahtuneet tosiasiat ja jatkuvan murehtimisen sijaan ala rakentaamaan elämää niillä eväillä mitä on, katkeroituminen ei auta ketään.

Lue lisää

Syntyykö parisuhde itsestään? Onko se apsurdi käsite, joka irrallisena vain roikkuu yhteiskunnan rakenteissa?

Mistä parisuhde syntyy? Siitä, että kaksi ihmistä kohtaavat, tuntevat vetoa toisiinsa ja haluavat kulkea yhdessä. Mutta yksilöt eivät koksaan häviä, kun parisuhde alkaa.

On siis hieman outoa ajatella, että vika on parisuhteessa. Myöhemmin tekstissä itsekin viittasit siihen, että yksilöt kokevat asiat eri tavoin. Tämä antaisi sitten aihetta esittää kysymyksen, onko "vika" sittenkin yksilössä itsessään?

Täydellistä ihmistä kun ei ole, niin tuskin voidaan luoda täydellistä parisuhdetta. Kahden tasavertaisen aikuisen suhde on aina siinä elävien yksilöiden kykyjen, taitojen, persoonallisuuksien, arvojen ja sosiaalisen perimän yhtymäkohta.

Pettäjiä on aina ollut kaikenlaisissa suhteissa. Todellista naiviutta on olettaa, että "onnellinen" parisuhde on kaiken pahan ulottumattomissa. Onnellinen parisuhde kun on pikemminkin epätäydellisyyden hyväksymistä itsessä ja toisessa, eikä pakonomaista täydellisyyteen pyrkimistä!

Limppu kirjoitti:

Syntyykö parisuhde itsestään? Onko se apsurdi käsite, joka irrallisena vain roikkuu yhteiskunnan rakenteissa?

Mistä parisuhde syntyy? Siitä, että kaksi ihmistä kohtaavat, tuntevat vetoa toisiinsa ja haluavat kulkea yhdessä. Mutta yksilöt eivät koksaan häviä, kun parisuhde alkaa.

On siis hieman outoa ajatella, että vika on parisuhteessa. Myöhemmin tekstissä itsekin viittasit siihen, että yksilöt kokevat asiat eri tavoin. Tämä antaisi sitten aihetta esittää kysymyksen, onko "vika" sittenkin yksilössä itsessään?

Täydellistä ihmistä kun ei ole, niin tuskin voidaan luoda täydellistä parisuhdetta. Kahden tasavertaisen aikuisen suhde on aina siinä elävien yksilöiden kykyjen, taitojen, persoonallisuuksien, arvojen ja sosiaalisen perimän yhtymäkohta.

Pettäjiä on aina ollut kaikenlaisissa suhteissa. Todellista naiviutta on olettaa, että "onnellinen" parisuhde on kaiken pahan ulottumattomissa. Onnellinen parisuhde kun on pikemminkin epätäydellisyyden hyväksymistä itsessä ja toisessa, eikä pakonomaista täydellisyyteen pyrkimistä!

Lue lisää

Ei, kuten sanoit ... kaksi ihmistä luovat parisuhteen. Kun molemmat kokevat yksilöinä elävänsä hyvässä parisuhteessa, niin homma toimii.




Yleisesti tosiaan puhun "toimimattomasta parisuhteesta", vaikeiden asioiden pohtimisen "nopeuttamiseksi"... mutta todellakin yksilöt sen toimimattomuuden toiminnallaan aiheuttavat. Mikä yksilöissä sitten aiheuttaa parisuhteen missä toisella tai molemmilla on paha olla? Joskus syy voi olla hyvinkin selvä ... väkivalta, tai alkoholismi mihin ei haeta apua, ja miksi ei patologinen pettäminen (mikä kuitenkin harvinaisempi pettämisen muoto, kuin huonon suhteen oirehtiminen) tai sairalloinen mustasukkaisuus... näissä jopa syyllisen nimeäminen on helpompaa.

Mutta yksilöiden vikaa on myös se, elleivät normaaleista suhteen (kahden ihmisen välisestä kanssakäymisestä) vaikeuksista kykene keskustelemaan, tai ei haluta kuunnella toista, tai kuvitellaan ajan hoitava pulmat, tai vähätellään toisen pahaa oloa (eihän meidän suhteessa "voi olla" mitään vikka, etkö sinä sitä tajua -tyyliin). Sitä onko omasta erostaan tänne kirjoittanut mies mitenkään "syyllinen" noihin ... emme voi tietää, ehkä ei hänkään.




Olen osin erimieltä, kaksi hyvinkin epätäydellistä ihmistä voivat luoda hyvinkin täydellisyyttä hipovan suhteen. Tiedän ihmisiä, joiden suhdetta ei voi kuin ihmetellä ... miten noilla kahdella VOI mennä noin hyvin? Ja molemmat jos toisentyyppisen (vaikka kuinka täydellisen) ihmisen kanssa parisuhdetta harjoittaisivat, niin ero olisi käsissä heti. Tuon täydellisen ihmisen olemattomuuden toteamisen otan luonnonlakina...




Tuokin on totta, mutta siihen yhtymäkohtaan ei voi itseääni, saati toista pakottaa ... ihmisen pitäisi olla rehellinen edes itselleen ja tietää mitä suhteelta tahtoo ja mitä ei ... muuten hajoo polla (tai tulee ero ennen sitä).




Määritetäänpä pettäminen ... se on toiselle annetun lupauksen, vakuutuksen, sopimuksen, tms. rikkominen. Yleensä puhekielessä tällä tarkoitetaan "vieraan partnerin polkemista kuin tulpatonta mopoa" ... mutta on pettämistä sekin, jos lupauksista huolimatta ei anneta suhteessa aikaa toiselle, jos lakataan olemasta kiinnostunut puolisosta vaikka olisi muuta sovittu, on vakuutettu että meidän suhteessa asiat puhutaan heti ... eikä niin tee. Pettämistä kaikki...


>

Totta, mutta lähimmäksi pahan ulottumattomuutta päästään jos parisuhdetta huolletaan ja tunnustellaan herkällä korvalla koko ajan "miten meillä menee"...


>

... niinhän se on "täydellisyys on hyvän vastakohta".

Limppu kirjoitti:

Onko totta, että uskottomia ovat vain ongelmaisessa parisuhteessa elävät ihmiset? Uskallan nyt epäillä. On taatusti ihmisiä, jotka eivät tänä päivänäkään osaa sanoa, miksi ovat pettäneet kumppaniaan.

En itse halua nöyryyttää petettyä enää sillä, että vakuuttelisin hänelle suhteessa olleen jotain niin pahasti pielessä, että pettäminen on ymmärrettävää.

Olen pitänyt ajatuksistasi yleensä. Tässä nyt ollaan hiukka erimieltä. Katkeruuden tunne taatusti hellittää edellisellä kirjoittajalla, kunhan aikaa kuluu ja luottamus itseen palaa.

Lue lisää

Tuskin olen missään sanonut, että uskottomuutta pelkästään suhteissa missä toisella tai molemmilla on paha olla (ovat se pahan olon syyt mitkä hyvänsä) ... ja lohtua tai pakokeinoa haetaan sivusuhteista. Mutta väitän että yleensä näin... vaikkei uskoton tai hänen puolisonsa sitä valttämättä tunnusta tai edes näe.

Niin, varmasti "patologisia pettäjiä" (tuskin lääketieteellinen termi) on, jotka eivät kerta kaikkiaan vietilleen mahda mitään... kuin on "Paroni von Münchauseneita" joilla sairalloinen tarve valehdella ilman syytä ... onhan näitä luonnehäiriöitä lähes jokaiseen "tyhmyyteen" mitä ihminen voi tehdä. Mutta jos poikkeuksilla perustellaan se, että puolisoni petti minua koska "sekosi" (suhteemme muuten täydellinen), tai että olin uskoton koska sille en mitään mahda (eli, ei haluta olla rehellisiä itselleen ... miksi petän?) ... niin silloin ihminen pistää päänsä pensaaseen ... eikä tahdo, osaa tai uskalla tarkastella tilannetta "ulkopuolelta", jolloin voisi oppia tapahtuneesta, ja tehdä asioille jotakin.




Kuten edellä totesit, suhde muodostuu kahden ihmisen tahdosta elää yhdessä ja pitää annetut lupaukset. En näe miten se petettyä nöyryyttää, jos ex-puoliso ei enää pitänyt parisuhdetta tyydyttävänä, eikä hänellä ollut itsellään voimia tai tahtoa ryhtyä sitä korjaamaan (tai näkemystä paremmasta tulevaisuudesta) ... surullista toki kaikille, mutta ei varsinaisesti kenenkään syy. Tyylitöntä on erota "loikalla uuteen suhteeseen", mutta hyvin inhimillistä ... asioita voi ymmärtää, vaikkei hyväksyisikään.




Hyvä hyvä, ikävää jos aina ihmiset samaa mieltä olsivat.




Sitä toivon myös, enkä vähiten hänen lastensa vuoksi.

M36 kirjoitti:

Kyllähän sinä sen ymmärrät, ettei suteenne ollut kunnossa jos vaimosi harrasti sivusuhteita ja lopulta päätyi eroon ... millä logiikalla se olisi ollut kunnossa, eihän sellaisesta suhteesta lähdetä. Se mikä mätti on tietenkin mahdotonta sanoa, sen vain exäsi osaisi meille kertoa. Tai jos hän todella on niin TYHMÄ mitä kerroit, mitä se sitten sinusta tai hänen uudesta miehestään kertoo jos NIIN tyhmän naisen kanssa yhteistä elämää pitää.

Menikö ositus mielestäsi väärin, jos nyt ymmärsin oikein niin exäsi lunasti osuutesi johon otti 100 tonnia uutta velkaa. Kirjoitit : "Vaimolle jäi kaikki tulot entiselleen, omaisuus ja asunto. Mitä jäi minulle? EI mitään! " ... jos todella näin, niin miksi suostuit ?

Lapset kärsivät erosta ETENKIN jos vanhemmilla noinkin suunnaton katkeruus ja viha, aivan varmasti mielipiteesi tapahtumista ja äidistään ei ole jäänyt lapsillenne epäselväksi ... ero lapsille on vaikea paikka, eikä tuollainen uho sitä todellakaan helpota tai tilannetta paranna ( kirjoitit : " Ikinä en halua olla missään väleissä heidän kanssaan, tuli sitten häät tai hautajaiset, joko heille tai yhteisille lapsilleni, perhejuhlia en heillä ikinä vietä! " ) .

Yleensä erossa mies ei periaatteessa eikä myöskään käytännössä "menetä" lapsia ... en minä, eikä moni muukaan. Miten teillä muuten on tapaamiset hoidettu ?

Lue lisää

Heips vielä. Tapaamiset hoidan lasteni kanssa suoraan, toimii hienosti.Lapset 17,15,10, isommilla jo poikakaverit ym kaverit kuviossa, nuorin kärsinyt eniten. Eipä tosiaan ole jäänyt heiltä epäselväksi mitä ajattelen heidän äidistään. Minkälaisen mallin hän antoi tyttärilleen!. Minkälainen mies sekaantuu tämänkaltaiseen perheen elämään?Laskelmoiva tyyppi, sanoisin, varmasti sai asunnon itselleen ilmaiseksi, työmatkat lyheni entisestä 40 km, yms hyviäpuolia. 3-lapsen äiti-40 v, alla maatila ja asiat päälisenpuolin kaikkien mielestä ok. Siihen vaan sekaan. Kukaan naimisssa oleva mies tuskin olisi moiseen lähtenyt, varsinkin, kun omia lapsia ei ole lainkaan.
Mitä tulee ositukseen, annoin mielestäni ex:lle lahjana noin 30.000 euroa Tyydyin siis avio-osuuttani huomatavasti pienenpään osuuteen, se on varmaa. Maa on kallista täälläpäin, ja kun metsää ja koneita paljon, nousee hinta nopeasti isoksi. Minulle jäi tietysti rahaa, jolla sain asunnon, sillä hinnalla ei kuitenkaan saa kuin rivarista kolmion, jos sitäkään.KUn toiselle jää lähes 100ha maatila, on se aika pieni hyvitys. Lisäksi pitää muistaa ansionmenetys tulevina vuosina, joka on huomattava. Vielä siitä katkeruudesta. Mielestäni minulla on oikeus olla sitä, vihata loppuelämäni tätä miestä ja ex:ää joka tuhosi elämäni, etenkin lasteni elämän. Koskaan ei lapsillani ole kotia, jossa isä&äiti.
täältä tähän

kunnon mies kirjoitti:

Heips vielä. Tapaamiset hoidan lasteni kanssa suoraan, toimii hienosti.Lapset 17,15,10, isommilla jo poikakaverit ym kaverit kuviossa, nuorin kärsinyt eniten. Eipä tosiaan ole jäänyt heiltä epäselväksi mitä ajattelen heidän äidistään. Minkälaisen mallin hän antoi tyttärilleen!. Minkälainen mies sekaantuu tämänkaltaiseen perheen elämään?Laskelmoiva tyyppi, sanoisin, varmasti sai asunnon itselleen ilmaiseksi, työmatkat lyheni entisestä 40 km, yms hyviäpuolia. 3-lapsen äiti-40 v, alla maatila ja asiat päälisenpuolin kaikkien mielestä ok. Siihen vaan sekaan. Kukaan naimisssa oleva mies tuskin olisi moiseen lähtenyt, varsinkin, kun omia lapsia ei ole lainkaan.
Mitä tulee ositukseen, annoin mielestäni ex:lle lahjana noin 30.000 euroa Tyydyin siis avio-osuuttani huomatavasti pienenpään osuuteen, se on varmaa. Maa on kallista täälläpäin, ja kun metsää ja koneita paljon, nousee hinta nopeasti isoksi. Minulle jäi tietysti rahaa, jolla sain asunnon, sillä hinnalla ei kuitenkaan saa kuin rivarista kolmion, jos sitäkään.KUn toiselle jää lähes 100ha maatila, on se aika pieni hyvitys. Lisäksi pitää muistaa ansionmenetys tulevina vuosina, joka on huomattava. Vielä siitä katkeruudesta. Mielestäni minulla on oikeus olla sitä, vihata loppuelämäni tätä miestä ja ex:ää joka tuhosi elämäni, etenkin lasteni elämän. Koskaan ei lapsillani ole kotia, jossa isä&äiti.
täältä tähän

Lue lisää

hieman kommentia ja ajtuksia ...




Oikein hyvä että hoidat suhteesi lapsiisi ja he sinuun *nostaa hattua*




En ihmettele että nuorin on kärsinyt eniten … lapsia ei saa pistää arvottamaan vanhempien välisiä asioita. Tässä mielestäni toimit väärin, ehkä vanhin lapsista kyllin vahva ja kypsä toimimaan ”terapeuttinasi”, nuorin ei … heidän äidin mustamaalaaminen (vaikka kuinka olet sitä mieltä että mielipiteesi oikea) on julmaa ja tuomittavaa.


>

ja sinun isän malliko on sitten kovin mairitteleva? Jos kerrot kuinka KAMALA heidän äitinsä on … niin eivätkö he ihmettele miksi sinä herra TÄYDELLINEN olet hänen kanssaan kolme lasta saattanut maailmaan. AJATTELE !




Ja tuohan on kokonaan vaimosi ja miehen valinta – mitä sillä päätäsi vaivaat?




Tuskin ehkä, mutta ois voinut …




Miksi, kuka painosti … jos ex-vaimosi niin paha ihminen mitä annat ymmärtää , oliko pakko lahjoittaa 30.000 ekee … olet sinä erikoinen mies.




Kuinka kuulostaa nyt katkeran miehen tilitykseltä … jos on laittomuus tapahtunut TEE ASIALLE JOTAIN … jos oelt omaisuuttasi lahjoittanut VOI KYYNEL…

M36 kirjoitti:

hieman kommentia ja ajtuksia ...




Oikein hyvä että hoidat suhteesi lapsiisi ja he sinuun *nostaa hattua*




En ihmettele että nuorin on kärsinyt eniten … lapsia ei saa pistää arvottamaan vanhempien välisiä asioita. Tässä mielestäni toimit väärin, ehkä vanhin lapsista kyllin vahva ja kypsä toimimaan ”terapeuttinasi”, nuorin ei … heidän äidin mustamaalaaminen (vaikka kuinka olet sitä mieltä että mielipiteesi oikea) on julmaa ja tuomittavaa.


>

ja sinun isän malliko on sitten kovin mairitteleva? Jos kerrot kuinka KAMALA heidän äitinsä on … niin eivätkö he ihmettele miksi sinä herra TÄYDELLINEN olet hänen kanssaan kolme lasta saattanut maailmaan. AJATTELE !




Ja tuohan on kokonaan vaimosi ja miehen valinta – mitä sillä päätäsi vaivaat?




Tuskin ehkä, mutta ois voinut …




Miksi, kuka painosti … jos ex-vaimosi niin paha ihminen mitä annat ymmärtää , oliko pakko lahjoittaa 30.000 ekee … olet sinä erikoinen mies.




Kuinka kuulostaa nyt katkeran miehen tilitykseltä … jos on laittomuus tapahtunut TEE ASIALLE JOTAIN … jos oelt omaisuuttasi lahjoittanut VOI KYYNEL…

Lue lisää

Terve vaan
Kun kyseessä on maaseutu, elämä siellä ja kaikki mitä siihen liittyy.. Niin sitä on aika vaikea kertoa, mutta noihin asioihin liittyy aina hirveä määrä tunteita, elämäntapa, sukutila, jatkuvuus, appivanhemmat, heidän työ tilalla, sisarukset( heidän vanha koti..)Näitähän riittää. Vähiten ei asiaan aikuta se, että maatila on lapsieni koti. Se tarkoittaa sitä, että jos olisin vaatinut osuuteni viimeistä euroa myöten ,ei tilaa enää olisi! Osoitin mielestäni aika suurta lojaaliutta, kun tyydyin sellaiseen summaan, jolloin myös tilan toiminta voi jatkua edes jotenkuten. Tietysti olen se suuri roisto, joka vei kaiken. Emmehän tiettysti maksaneet tilasta paljon mitään, koska ostimme sen ex:n vanhemmilta spv kaupalla, jolloin hinnat ovat aivan muuta kuin käyvät!
Tässä vähän taustaa näihin lahjoituksiin. Tätä taustaa vasten ex:n vaatimukset elatusmaksuista yms ovat törkeitä, ja häikäilemättömiä. Mielestäni olen ne jo kuitannut, kun rahaa sain niin vähän.Kyllä se helpottaa, kuten sanoit. Mutta vuosi erosta ei ole yhtään mitään 20 vuoden yhdessäolon jälkeen..ja aioin pitää oikeudestani olla loukkaantunut ja vihainen ex.n tavasta erota. lin vain renki, joka teki työt, kun hän salaa piti työpaikalla suhdetta, joka johti sitten tähän. Hän on aina kylähuora minulle. Omasta elämästäni selviän tavalla tai toisella, mutta lapsiani käy sääli. Miten Äiti voi tehdä lapsilleen näin?
Ja vielä, ero ei koskaan ole vain siihen osallisten välinen aasia. Meilläklin puhelimet oli kuumina, kun ex:n vanhemmat soitteli minun vanhemmilleni, ja haukkuivat minua, että pyydän älyttömiä summia (heidän mielestään...)VAhoilla ihmisillä kun ei ole mitään käsitystä nykyrahoista, ja varsinkaan asuntojen hinnoista yms.. pyysivät vanhempiani sekaantumaan asiaan uhkailivat käräjillä, kun tuli puhe heidän tyttärensä pettämisistä yms.. Omassa tyttäressä ei siis tietty mitään vikaa ollut..Raadollsita peliä, jossa suhteet katkeavat myös sukujen kesken täysin, näin ainakin meillä. Osasiko ex tätäkään ajatella.
Se että hän sai uuden kumppanin, aiheutti lapsille usean ihmissuhteen katkeamisen, samoion monille muille (kummilapset yms..)
Elämä jatkuu, kaikille on ottaja, minullekin. Kyse onkin sitoutumisesta parisuhteeseen, sitä ei ex koskaan ymmärtänyt.

Ensiksi voin allekirjoittaa täysin kantasi jokaisen suhteen alamäistä ja kriiseistäkin, kuuluvat asiaan. Kysymys onkin siitä, miten pari osaa käsitellä ne ... ja se onkin jo eri keskustelun aihe.

Ja toinen asia sitten on haluaako ihminen kolmanneksi pyöräksi, sinä ilmeisesti et. Arvaan että sinua harmitta ettei ihastuksesi kohde ollut rehellinen sinullekaan. Silti, et olisi "saanut" tätä naista itsellesi ellei hän sitä olisi tahtonut (ja tätähän emme lopulta tiedä). Pointti on, että kyse oli hänen valinnasta pettää miestään kanssasi... ei että tulit heidän väliin "väkisin" (etenkään kun et tiennyt). Älä huoli, hän löytää kyllä toisen miehen jolla moraalikäsitys eri kuin sinulla, jos niin jälleen tahtoo ja parhaaksi katsoo.

Ja monikohan tänne kirjoittaneista IKINÄ palaisi yhteen puolison kanssa joka tämän keskustelun aiheen mukaiseti päättänyt liitostaan lähteä ... että se siitä sanomastasi "kolmas pyörä joutuu itse hylätyksi ja "rikottu pari" palaa takaisin yhteen, kun vanhat erimielisyydet unohtuvat."

Mutta siitä olen samaa mieltä, että sivusuhteen kautta eronneelle hmiselle saman valinnan tekeminen uudelleen on helpompaa kuin monelle muulle, se on opittu tapa käsitellä kriisiä (joillan nyrkki). Silti, on myös hänen vallassaan hoitaa uusien suhteiden kriisit toisin... jos tahtoo...

M36 kirjoitti:

Ensiksi voin allekirjoittaa täysin kantasi jokaisen suhteen alamäistä ja kriiseistäkin, kuuluvat asiaan. Kysymys onkin siitä, miten pari osaa käsitellä ne ... ja se onkin jo eri keskustelun aihe.

Ja toinen asia sitten on haluaako ihminen kolmanneksi pyöräksi, sinä ilmeisesti et. Arvaan että sinua harmitta ettei ihastuksesi kohde ollut rehellinen sinullekaan. Silti, et olisi "saanut" tätä naista itsellesi ellei hän sitä olisi tahtonut (ja tätähän emme lopulta tiedä). Pointti on, että kyse oli hänen valinnasta pettää miestään kanssasi... ei että tulit heidän väliin "väkisin" (etenkään kun et tiennyt). Älä huoli, hän löytää kyllä toisen miehen jolla moraalikäsitys eri kuin sinulla, jos niin jälleen tahtoo ja parhaaksi katsoo.

Ja monikohan tänne kirjoittaneista IKINÄ palaisi yhteen puolison kanssa joka tämän keskustelun aiheen mukaiseti päättänyt liitostaan lähteä ... että se siitä sanomastasi "kolmas pyörä joutuu itse hylätyksi ja "rikottu pari" palaa takaisin yhteen, kun vanhat erimielisyydet unohtuvat."

Mutta siitä olen samaa mieltä, että sivusuhteen kautta eronneelle hmiselle saman valinnan tekeminen uudelleen on helpompaa kuin monelle muulle, se on opittu tapa käsitellä kriisiä (joillan nyrkki). Silti, on myös hänen vallassaan hoitaa uusien suhteiden kriisit toisin... jos tahtoo...

Lue lisää

minkä rakennan

Olen samaa mieltä kanssasi kun on kerran pettänyt pettää toistekin. Edellinen suhteeni kesti 17 vuotta. Meillä oli alusta alkaen "avoin" suhde ja välillä kumpikin kävi tahoillaan vieraissa. Kuitenkin ajan kuluessa väheni muut ja olimme vuosia toistemme ainoat. Tutustuin reilut 7 vuotta sitten nykyiseen aviomieheeni ja hänellä oli myös kiinteä suhde. Seurustelimme salaa 3 kuukautta kunnes päätin jättää edellisen mieheni ja muuttaa nykyisen miehen luo. Nyt ole taas samanlaisessa pisteessä. Minulla on ollut muutaman kuukauden rakastaja ja mietin taas eroa. Rakastajani on sinkku ja oli aluksi aivan kauhuissaa tunteistaan minua kohtaan. Hän on hyvä ystävämme ja oli erittäin surullinen kun tajusi mitä välillämme on tapahtumassa. Rohkaisin rakastajaani kuitenkin myöntymään tunteisiinsa. Minä olen täysin syyllinen kun/jos avioliittomme hejoaa. En ole vielä kertonut asaiasta miehelleni. Rakastajalle lupasin puoli vuotta ja sitten päätän kumman miehen otan.Rakastajani kyllä lupasi olla minun ikuisesti vaikka en häntä valitsisikaan.

pettäjä kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi kun on kerran pettänyt pettää toistekin. Edellinen suhteeni kesti 17 vuotta. Meillä oli alusta alkaen "avoin" suhde ja välillä kumpikin kävi tahoillaan vieraissa. Kuitenkin ajan kuluessa väheni muut ja olimme vuosia toistemme ainoat. Tutustuin reilut 7 vuotta sitten nykyiseen aviomieheeni ja hänellä oli myös kiinteä suhde. Seurustelimme salaa 3 kuukautta kunnes päätin jättää edellisen mieheni ja muuttaa nykyisen miehen luo. Nyt ole taas samanlaisessa pisteessä. Minulla on ollut muutaman kuukauden rakastaja ja mietin taas eroa. Rakastajani on sinkku ja oli aluksi aivan kauhuissaa tunteistaan minua kohtaan. Hän on hyvä ystävämme ja oli erittäin surullinen kun tajusi mitä välillämme on tapahtumassa. Rohkaisin rakastajaani kuitenkin myöntymään tunteisiinsa. Minä olen täysin syyllinen kun/jos avioliittomme hejoaa. En ole vielä kertonut asaiasta miehelleni. Rakastajalle lupasin puoli vuotta ja sitten päätän kumman miehen otan.Rakastajani kyllä lupasi olla minun ikuisesti vaikka en häntä valitsisikaan.

Lue lisää

Miksi petätä, miksi hankit rakastajan (jos vika yksin sinussa)? Tekisitkö niin, vaikka eläisit kenen hyvänsä kanssa? Eikö sinkkuna olisi hyvä?

M36 kirjoitti:

Miksi petätä, miksi hankit rakastajan (jos vika yksin sinussa)? Tekisitkö niin, vaikka eläisit kenen hyvänsä kanssa? Eikö sinkkuna olisi hyvä?

Sen kun tietäisin miksi aika ajoin petän miestä ja rakastun toiseen. Kaikki muuthan ovatkin ikuisesti uskollisia....Voisin väittää syyksi että mies juo liikaa, huonontunut seksi, vähemmän älykäs ja charmantti kuin rakastajani. Itsepähän aikanaan rakastuin häneen ja ehkä osa edellämainituista ovat olleet aikanaan ihania piirteitä. Jotkut parit sanovat että ovat kasvaneet erilleen. Mutta onko sekin vain tekosyy. Tietysti olisi hyvä lopettaa suhde ja vasta sitten ryhtyä uuteen, mutta kun asiat eivät mene aina niin kuin suunnitellaan.