Meillä tuli viistoista vuotta avioliittoa täyteen viime kuussa. Kaikki on yhä oikein hyvin. Välillä kyllästytään ja tosinaan on riideltykin. Paljon jutellaan ja yritetään olla syyllistämättä toista ihan turhasta.
Se pitää muista, että rakkaus haihtuu, jos siitä ei pidä huolta. Se vaatii ponnistetua. Toisesta pitää ajatella helliä ja hyviä ajatuksia, vaikka aina ei jaksaisi. Täytyy välillä niellä kitkerat sanat ja piilottaa töykeä käytös. On parempi sanoa kauniisti, kuin rumasti. Ja kauniisti on sanottava joka päivä. Toista pitää silittää vaikka ihan aina silityttäisi.
Ja se kannattaa muistaa, että hyvä seksi tasoittaa monta parisuhteen kuoppaa
Näillä on tähän asti pärjätty. Yllättävän lähellä on ollut sekin, että olis vaan annettu tunteen haihtua.
Se pitää muista, että rakkaus haihtuu, jos siitä ei pidä huolta. Se vaatii ponnistetua. Toisesta pitää ajatella helliä ja hyviä ajatuksia, vaikka aina ei jaksaisi. Täytyy välillä niellä kitkerat sanat ja piilottaa töykeä käytös. On parempi sanoa kauniisti, kuin rumasti. Ja kauniisti on sanottava joka päivä. Toista pitää silittää vaikka ihan aina silityttäisi.
Ja se kannattaa muistaa, että hyvä seksi tasoittaa monta parisuhteen kuoppaa
Näillä on tähän asti pärjätty. Yllättävän lähellä on ollut sekin, että olis vaan annettu tunteen haihtua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ole onnellinen, että olet tyytyväinen!
Itse inhoan kaikkea teennäistä ja väkinäistä.
Fttsinen kiihko laimenee mutta sen kompensoi kiintymys joka syvenee. Ponnistelematta!
En ymmärä puheita parisuhteen eteen ponnistelusta! Silloin on jotain pielessä jos suhteen vuoksi täytyy ponnistella. Sehän merkitsee jomman kumman tai molempien uhrautumista.
Minä uskon, että aito, luonnollinen asenne ja vilpittömyys kantavat parhaan hedelmän pitemmällä tähtäyksellä.
Yhtä käsittämättömiä asioita minulle ovat myös kumppaniin kohdistuva kitkeryys ja töykeys. Eivät kaverin tekemiset ja tekemättä jättämiset ole aina oman mielen mukaisia mutta joku motiivihan niidenkin takana on. Hänelle tärkeitä.
Olen myös lukenut riitojen sovittamisesta sängyssä. Tuntuu keinotekoiselta. Eihän seksi poista ristiriidan syitä!
Ollaan ja eletään aidosti omina itsenämme, ponnistelematta kumppanin miellyttämisen vuoksi. Puolin ja toisin.
Tietysti on otettava huomioon kumppanin tarpeet, hyvä olo ja mielihyvä. Nehän ovat kaiken perusta.
Seksuaaliset tarpeemme eivät ole täysin tasapainossa. Olemme keskutelleet asiasta.
En koe sitä pakonomaisena miellyttämisenä, että otan huomioon tuon virityseron.
Asia on kuin kovaa musiikkia soitettavassa paikassa. Hiljaisimmasta volyymistä pitävä päättää tason.
Mutta kukin tulee onnelliseksi tavallaan!
Olen ollut naimisissa vähemmän aikaa kuin aloittaja, mutta suhdetta takana reilut 20 vuotta. Mä näen ponnistelun siinä, että yrittää olla ihmisiksi.
Ei ajattele puolisonsa puolesta vaan kysyy, mitä hän ajattelee ja mistä hän pitää.
Puhuu kohteliaasti, ja silloinkin, kun se on vaikeaa, vähintään arvostavasti.
Nielaisee ilkeät kommentit ja on ylpeä siitä, että pystyi olemaan piikittelemättä.
Ei pidä puolisoa itsestäänselvyytenä, vaan muistaa joka päivä, että molemmat ovat suhteessa vapaaehtoisesti. Omasta halusta.
Ottaa vastuun omista tunteistaan ja ajatuksistaan.
Haluaa olla toiselle hyvä, ottaa toisen huomioon.
Itse tunnustan loukkaantuvani joskus turhan helposti, aiheesta tai aiheetta. Seksi ei poista riidan syytä, mutta kyllä se rentouttaa ja rauhoittaa, minkä mieheni hyvin tietää. Asiat pitää toki selvittää, mutta en näe pahana sitä, että mieheni yrittää saada mut paremmalle tuulelle :)
Seksi on mulle sitä, että tekee toiselle hyvää ja tuntee olevansa haluttu hyväksytty, rakastettu. Pelkkä tekninen suoritus sinänsä ei tee seksistä hyvää. Kun läheisyys ja luottamus on kunnossa ja seksistäkin voi puhua ja laskea leikkiä, hyvä seksi on helppoa ja sitä haluaa. Toiset enemmän, toiset vähemmän.
Meillä on ollut kausia, jolloin seksi ainakaan yhdynnän muodossa ei ole ollut mahdollista. Yhdessä kärsittiin, ja kiintymystä voi osoittaa muillakin tavoin.
ihanaa meilläkin , riidellään mutta sovitaan lähes kaikki, seksiä on ja molemmat ymmärtää toisten tarpeita hyvin, lapset tuo sisältöä ettei liika itsekeskeisyys korostu. terveys ja työ ovat tärkeitä ihmissuhteiden ohella
Hienoa kuulla, te kaksi tyytyväitä postaajaa!! :-)
Ihanaa että joku kirjoittaa jotain hyvääkin, älkää välittäkö noista negatiivisista arvostelijoista, itse olette oman parisuhteenne asiantuntijoita ja tiedätte miten sitä hoitaa! Nauttikaa elämästänne ja eläkää onnellisina puolisonne kanssa!
Katetutta on maailma pullollaan, mutta se myrkyttää vain kateellisen oman mielen.
Ja kun vielä tuon lisäksi ummistaa silmänsä puolison satunnaisille syrjähypyille, niin avioliitto kyllä kestää. Vanhempiemme sukupolvi sinnitteli uskottomuudesta huolimatta ja piti urheasti kulisseja pystyssä vuosikymmenien ajan.
Nykyisin uskottomuus on lisääntynyt, mutta sitä ei enää siedetä osana pitkää parisuhdetta. Itsekin olen eronnut uskottomuuden vuoksi ja teen saman taas ihan heti, jos parisuhteeseeni ilmestyy kolmas pyörä.
Miksi miltään pitäisi "ummistaa silmänsä"? Jos jotain silmien alle sattuu, siihen tietenkin otetaan kantaa. En kiellä, etteikö aikuisten ihmisten pitkän liiton aikana pieniä ihastumisiakin voisi sattua. Ne täytyy osata pitää kurissa ja rajoissa.
Toisaalta en näe, että tulisin onnelliseksi kaivelusta ja mustasukkaisesta epäluulosta. On paljon mukavampi elää puolisoonsa luottaen, kuin katkeran muistasukkaisena.
Eikö olisikin?
Vaimoni ehdoton luottamus oli viimeisenä lipsumisen esteenä!
Työmatkoilla, kursseilla, kouluttajakeikoilla oli houkutuksia ja muutaman kerran lipsuminen oli sanan mukaisesti "karvan päässä".
Viime hetkellä tuli moraalin vastaan. En vaan voinut.
Olin myös 12-vuotta viikot puutteentorjunassa muualla.
Oli pahuksen mukavaa palata kotiin omatunto puhtaana.
Jos vaimoni olisi ollut tippaakaan taipuvainen mustasukkaisuuteen niin luultavasti olisin käyttäytynyt oikuttelevan lapsen tavoin.
Hyvä on! "Kun kerran epäillään niin annanpa sitten aihettakin".
Vaimoni luottamus oli tehokkain lipsumisen este!
Vielä nyt ikärinäkin, jos juttu ei toimisi kotona niin luultavasti hankkiutuisin ammattilaisen asiakkaaksi
Muut mummelit eivät kiinnosta ja nuoremmat tuskin kiinnostuisvat minusta.
Hieno juttu! Onnea! Moni naureskelee partoihinsa juuri sitä vaimon sinisilmäisyyttä. Oikein porukalla sitten rehvastellaan, että kuka onkaan kaikkein ovelin häntäheikki.
En ole osunut tuollaiseen rehvasteluporukkaan!
Tuttavissani on muutamia aisan yli potkineita mutta kaikki ovat nolostuneina hiljaa jos keskustelu sivuaa ko. aihetta.
Ainoan tuntemani poikkeuksen tekee vanhempi veljeni.
Hän on tuollainen isoon ääneen rehvastelija eikä hänen vaimonsakaan ole välttynyt siltä!
Parsuhde ei ole työmaa vaan kahden ihmisen paikka kasvaa ja kehittyä turvassa, rakastaen. Se ei ole symbioosi, jossa ei ole tilaa olla oma itsensä. Se ei ole vankila, jossa tulee raportoida jokainen liike toiselle. Se ei ole valtapeli, jossa toinen määrää ja toinen alistuu. Se ei ole orjaleiri, jossa toinen raataa ja toinen ottaa kaiken valmiina. Kohtuus kaikissa vaatimuksissa ja enemmän huomiota siihen, miten tehdä toinen onnelliseksi. Riidat ja kriisit kehittävät suhdetta. Ikäviä asioita ei pidä lakaista maton alle.
Näen aloittajan sieluni silmillä kauniina ryhdikkäänä naisena joka aikanaan eli nuorena on saanut ja valinnut rinnalleen (komean) tunne-elämältään normaalin, suomalaiseksi avoimen ja puheliaan miehen. Kun mies on kiintymään ja luottamaan kykenevä, optimistinen ja muutenkin menee hyvin, mikäpä sitä on hyvää suhdetta vaaliessa.
Meille "kotivammaisille" tai jo syntymälahjana haasteellisen luonteen saaneille, meille tavallisille tai kolhoille naiseläjille ei unelmaprinssiä koskaan ollut jaossakaan. Muutamista huonoista vaihtoehdoista se lasten isä valikoitui, eikä olisi pitänyt niin huonossa suhteessa räpiköidä edes sitä kymmentäkään vuotta. Opettavaista on ollut elämä näin viisikymppisenä taaksepäin katsoen. Ja herttaista on nähdä tasapainoisia pareja, onnea joka tässä elämässä jäi kokematta.
Next time better luck?