Olin tuossa jo toistamiseen tahdonvastaisessa hoidossa, eli pakkohoidossa.
Kävin tässä miettimään, että onko minun pakko syödä siellä minulle määrättäviä lääkkeitä? Taas sama juttu, että minulle määrättiin siellä laitoksessa isot annokset neurleptiä, mitä en missään tapauksessa haluaisi syödä.
Koska tämä kerta ei välttämättä tule olemaan viimeinen kerta kun pakkohoitoon joudun, niin kysynpä tässä jo etukäteen, että tarvitseeko siellä syödä lääkkeitä, jos ei halua?
Kysymys pakkohoidosta
kyssäri...
15
351
Vastaukset
- 8+13
Jos ei syö neuroleptejä niin ne annetaan piikillä.
- jep 999
Eivät anna. Tapelkaa vastaan. Medikalisaatiota harjoittavan psykiatrian tarkoitus ei ole auttaa, vaan lukita teidän henkinen kehitys, jotta se ei uhkaisi haurasta järjestelmää, jolla ihmiset on orjuutettu.
- Biponen kiltsi
Kait voit yrittää, mutta mulle ainakin pelkästä kysymisestä tuikattiin piikki ahteriin ja vipattiin eristykseen. Jos sun olinpaikassa sua kohdellaan kuin ihmistä, voinet kenties kysyä. Mä en uskaltanut sen ekan kerran jälkeen, vaan söin kiltisti kaiken mitä eteen tuotiin.
Kotona vasta omatoimisesti vähensin sitä norsunkin kaatavaa annostusta. Jos ne pöpilän hemmot olis saanu päättää, mä ryömisin edelleen kuin maan matonen nuppi sekasin. - miten minun käy
Ohiksena kyselen seuraavaa
- minulle myös annettiin muutaman viikon tutkimusjakson jälkeen dg bipo II ja siihen sellainen lääkitys jota en ole muilla kuullut olevan elikkä Seroquel Prolong 1g Risperdal 3mg Deprakine 1500mg Imovane 7,5mg sekä vielä tarv Ketipinor 200mg
Tulin tuosta lääkityksestä mielisairaaksi, en osannut ajatella kuin miksi olen elossa ja mikä on tarkoitukseni ja valtava väsymys ym neuroleptien haittavaikutukset.
Vierotin itseni kotona kaikesta tuosta myrkkymäärästä ja lähdin töihin. Töihin jota en enää psykiatrin mukaan saa tehdä vaan minun paikkani olisi työkyvyttömyyseläkkeellä.
Luonteeltani olen hiljainen, arka ja pelokas. Sain kaksi vuotta sitten muhkean masennuslääkityksen jonka myötä ajauduin maniseen tilaan, kun lopetin lääkkeet jäi jäljelle masennus joka muuttui psykoosiiksi.
Olen tosiaan lopettanut lääkkeet jo 7 kk sitten, mutta olen hakenut psykiatrin määräämät lääkkeet apteekista jotka kuitenkin olen jättänyt syömättä.
Nyt olen väsynyt tuohon pelleilyyn ja tiedustelen, että jos en enää ilmesty psykan poille hakemaan reseptejä voivatko viranomaiset etsiä minut ja toimittaa pakkohoitoon, koska olen jättänyt lääkkeeni hakematta ja syömättä?
Tuo lääkemäärä maksaa yhteiskunnan veronmaksajille 600 euroa kuukautta kohti ja olen nyt siis tuhlannut rahaa lääkkeisiin tuhansia euroja joita en edes tarvitse.
Uskovatko edes minua jos sanon, että voin paremmin ilman lääkkeitä? Vai onko tässä maassa mielisairaaksi luokiteltujen syötävä näitä ihmisyyden tappo lääkkeitä?
Oli vika liike hakea apua, koska syvemmälle suohon ajauduin.- 5555
On sulle kyllä kauhee lääkearsenaali määrätty... tuollaisella lääkityksellä sun elinikäs lyhenis merkittävästi jos niitä söisit...
psykiatrien näkemys on että "mielisairaudesta" ei voi parantua, eli kerran kun leimasin heilahtaa niin leima on ja pysyy.
Psykiatria on vähän sellainen catch22, että kerran kun ansaan joudut, pois et hevin pääse.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet paikkakuntaa ja tiedänpä yhden joka harkitsee maasta muuttoa kun on psykiatrit häntä jatkuvasti jahtaa, että miten olis paikkakunnan vaihto?
Se on ihan sattuman kauppaa, että päättävätkö tulla kuntosi tarkastamaan mikäli ilmoitat ettet lääkkeitäsi syö, psykiatreilla on kyllä aikamoinen pakkomielle saada "potilaat" keinolla millä hyvänsä syömään lääkkeensä eivätkä takuulla usko mikäli sanot, että masennuslääkitys johti maniaan (vaikka masennuslääkepurkeissa on varoitus asiasta!!).
Muistutuksena vielä, että lääkekielteisiä ihmisiä tykkäävät psykiatrit piikittää, että jos ilmaiset heille olevasi lääkekielteinen, tuskinpa kovin positiivisesti asiaan suhtautuvat kun psykiatrien työnkuva on nimenomaan määrätä lääkkeitä.
Otan osaa. - miten miiun käy
5555 kirjoitti:
On sulle kyllä kauhee lääkearsenaali määrätty... tuollaisella lääkityksellä sun elinikäs lyhenis merkittävästi jos niitä söisit...
psykiatrien näkemys on että "mielisairaudesta" ei voi parantua, eli kerran kun leimasin heilahtaa niin leima on ja pysyy.
Psykiatria on vähän sellainen catch22, että kerran kun ansaan joudut, pois et hevin pääse.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet paikkakuntaa ja tiedänpä yhden joka harkitsee maasta muuttoa kun on psykiatrit häntä jatkuvasti jahtaa, että miten olis paikkakunnan vaihto?
Se on ihan sattuman kauppaa, että päättävätkö tulla kuntosi tarkastamaan mikäli ilmoitat ettet lääkkeitäsi syö, psykiatreilla on kyllä aikamoinen pakkomielle saada "potilaat" keinolla millä hyvänsä syömään lääkkeensä eivätkä takuulla usko mikäli sanot, että masennuslääkitys johti maniaan (vaikka masennuslääkepurkeissa on varoitus asiasta!!).
Muistutuksena vielä, että lääkekielteisiä ihmisiä tykkäävät psykiatrit piikittää, että jos ilmaiset heille olevasi lääkekielteinen, tuskinpa kovin positiivisesti asiaan suhtautuvat kun psykiatrien työnkuva on nimenomaan määrätä lääkkeitä.
Otan osaa.Miten minun käy vastaa
Nimenomaan olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle, työpaikkani on siellä. Tuolta vanhalta paikkakunnalta on sinne matkaa reilut 100km, en kuitenkaan kovin kauas lähtenyt, mutta lähdin kuitenkin ja soin itselleni uuden alun.
Uutta alkua varjostaa kuitenkin pelko siitä, että psykiatrian pitkä kynsi ulottuu sinne saakka.. vaikkapa Kelan tms viranomaisten kautta.
Ensi viikolla soitan psykanpolille ja ilmoitan muutostani ja kerron samalla etten enää tarvitse tämän kylän mielenterveyspalveluja. Miten mahtaa homma edetä? Ottavatko uuden paikkakuntani selville ja tiedottavat sinne päähän minun sairauksistani ja lääkityksistäni?
Jos vain nämä haaskat minua seuraavat ja uuten alkuni pilaavat olen todellakin sitä mieltä etten halua jatkaa tällätavoin.
Tuollaista lääkemäärää noilla lääkkeillä ei kestä kukaan, nuo ajavat ihmisen mielisairaaseen tilaan, tilaan jossa elää kuin kuplan sisällä. Ei edes kokemani psykoosi ole verrattavissa neuroleptien avaamaan maailmaan.
Voi helvata helvata mihin paskaan olen itseni ajanut
- Hansonsyster
No sun tietoja ei voida lähettää, ellet uudella paikkakunnalla hakeudu esim. aikuispsykiatrian polille ja tee asiakirjapyyntöä. Se pitää itse kirjallisena ja allekirjoitettuna sinne jättää. Jos siis haluat siirtää hoitos sinne. Mut jos koet olevas terve, niin et sitte vaan tunge sinne hoitoon väkisin.
Kela ei myöskään voi jaella tietoja, hehän on vaan ilosia etteivät joudu antamaan lääkekorvauksia. Mä en tiedä, miks haluat ilmoittaa vanhan asuinpaikan polille muutostas, mut jos esim. perut jonkun ajan, niin sun ei todellakaan tarvii kertoa syytä tai varata uutta.
Polit jos lähettää ilman pyyntöä tietoja, ne narahtaa siitä, koska heillä ei ole sun allekirjoittamaa asiakirjapyyntöä. Mä kun päätin, etten enää käy mielenterveystoimistossa ja pyysin papereitani, niin ihan omistakin papruista pitää tehdä asiakirjapyyntö.
Mä olin sentään just päässyt suljetulta osastolta, kun lopetin hoitoni. Arvaa kiinnostaako ketään, jos et enää käy lääkärillä. Ei todellakaan. Mullekin vaan sanottiin, et olis hyvä etsiä joku hoitokontakti, kun just oli psykoosi loppunut ja sit toivottivat hyvää jatkoa.
Käyn tarvittaessa yksityisellä psykiatrilla ja niitä ei kiinnosta potilaan tila senkään vertaa. Tarviin mun bipon takia joskus jotain et pystyn nukkumaan. Muuten en hoitoon ole hakeutunut.- miiten minun käy
Kiitos sinulle vastauksesta.
Huomenna vaan ilmoitan psykanpolille, etten tule 7.5.2013 vastaantolle. Tiedän, että respan henkilö kyselee uuden ajan varaamisesta...
Toivottavasti eroon pääseminen olisi näin helppoa. En kestä enää yhtään tätä mielenterveysteemaa.
Kunhan saa uuden kodin ja uuden elämän alku rullaa kivasti voin varmasti aloittaa mielessäni järjestelmällisen unohtamisen kaikkeen mielenterveyteen liittyvän.
Sekin vielä, että olen saanut papereihin leiman mielisairauksista. Kun joudun uuden duunin työpaikkatarkastuksen kannattaako mainita psykoosi ja bipo II diagnoosi vai jätänkö kertomatta? Psykoosin myönnän 100% sairastaneeni, mutta bipo diagnoosi meni metsään, korkeintaan minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Tuon häiriön kanssa olen elänyt 42 vuotta ja selvinnyt ihan siinä missä muutkin.
Toivottavasti ensi viikolla saan asunnon duunipaikkakunnalta ja saan pääsisin karsitelemaan tämän kylän tomut vaatteistani. - sada980
miiten minun käy kirjoitti:
Kiitos sinulle vastauksesta.
Huomenna vaan ilmoitan psykanpolille, etten tule 7.5.2013 vastaantolle. Tiedän, että respan henkilö kyselee uuden ajan varaamisesta...
Toivottavasti eroon pääseminen olisi näin helppoa. En kestä enää yhtään tätä mielenterveysteemaa.
Kunhan saa uuden kodin ja uuden elämän alku rullaa kivasti voin varmasti aloittaa mielessäni järjestelmällisen unohtamisen kaikkeen mielenterveyteen liittyvän.
Sekin vielä, että olen saanut papereihin leiman mielisairauksista. Kun joudun uuden duunin työpaikkatarkastuksen kannattaako mainita psykoosi ja bipo II diagnoosi vai jätänkö kertomatta? Psykoosin myönnän 100% sairastaneeni, mutta bipo diagnoosi meni metsään, korkeintaan minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Tuon häiriön kanssa olen elänyt 42 vuotta ja selvinnyt ihan siinä missä muutkin.
Toivottavasti ensi viikolla saan asunnon duunipaikkakunnalta ja saan pääsisin karsitelemaan tämän kylän tomut vaatteistani.Jätät tietenkin kertomatta. Ei työnantajan tarvitse tietää sun sairaushistoriaa. Sulla terveys kunnossa ja se riittää. Ei työnantajalle tarvitse kertoa yhtään mitään, vaikka ne olisi tietenkin kaiken penkomassa.
- alalla liki 20 v
sada980 kirjoitti:
Jätät tietenkin kertomatta. Ei työnantajan tarvitse tietää sun sairaushistoriaa. Sulla terveys kunnossa ja se riittää. Ei työnantajalle tarvitse kertoa yhtään mitään, vaikka ne olisi tietenkin kaiken penkomassa.
Työnantajalle ei todellakaan tarvitse kertoa sairauksistaan, sen sijaan _työterveyteen_ ne on kerrottava, lääkäri sitten katsoo onko kyseinen henkilö sopiva kyseiseen työhön.
Ja jos on ollut hoidossa julkisella sektorilla niin siellähän ne tiedot ovat ja siirtyvät muuttovaiheessa mukana. Eri asia jos on ollut yksityissektorilla hoidossa ja ei ole antanut lupaa tietojen luovutukseen. Sama toisin päin, yksityinen ei saa julkisen tietoja jos ei ole antanut siihen lupaa, sen sijaan julkisen sektorin tiedot näkyvät siellä julkisella sektorilla vaikka se asuinpaikka muuttuu. - myös al.
alalla liki 20 v kirjoitti:
Työnantajalle ei todellakaan tarvitse kertoa sairauksistaan, sen sijaan _työterveyteen_ ne on kerrottava, lääkäri sitten katsoo onko kyseinen henkilö sopiva kyseiseen työhön.
Ja jos on ollut hoidossa julkisella sektorilla niin siellähän ne tiedot ovat ja siirtyvät muuttovaiheessa mukana. Eri asia jos on ollut yksityissektorilla hoidossa ja ei ole antanut lupaa tietojen luovutukseen. Sama toisin päin, yksityinen ei saa julkisen tietoja jos ei ole antanut siihen lupaa, sen sijaan julkisen sektorin tiedot näkyvät siellä julkisella sektorilla vaikka se asuinpaikka muuttuu.Miksi jouduit pakkohoitoon? Joku syyhän siihen on olemassa.
- ed,
myös al. kirjoitti:
Miksi jouduit pakkohoitoon? Joku syyhän siihen on olemassa.
Ed.kys. siis ap:lle.
- Totuus vai tehtävä?
alalla liki 20 v kirjoitti:
Työnantajalle ei todellakaan tarvitse kertoa sairauksistaan, sen sijaan _työterveyteen_ ne on kerrottava, lääkäri sitten katsoo onko kyseinen henkilö sopiva kyseiseen työhön.
Ja jos on ollut hoidossa julkisella sektorilla niin siellähän ne tiedot ovat ja siirtyvät muuttovaiheessa mukana. Eri asia jos on ollut yksityissektorilla hoidossa ja ei ole antanut lupaa tietojen luovutukseen. Sama toisin päin, yksityinen ei saa julkisen tietoja jos ei ole antanut siihen lupaa, sen sijaan julkisen sektorin tiedot näkyvät siellä julkisella sektorilla vaikka se asuinpaikka muuttuu.Muuten hyvä paitsi ettei psykiatrisen poliklinikan tiedot siirry yhtään minnekään ilman potilaan lupaa. Tiedän kun itse käynnit lopetin. Toisessa kaupungissa aloitin ihan "terveenä" kansalaisena.
Eikä julkisen sektorin esim. eri sairaaloiden tiedot liikuskele itsekseen, pitää täyttää se lomake, että annako luvan vai en. Millä alalla olet ollu 20v? Käyn mäkin 2:ssa eri sairaalassa, samassa kaupungissa, eikä todellakaan liiku tieto niiden välillä kun sen vartavasten kielsin.
Eikä todellakaan työterveyteen kerrota näitä, mikä ihmeen totuushulluus teillä on? Jos työhönottotarkastuksessa sanoo, että by the way mulla oli just tuo psykoosi, niin kauankos arvelet työsuhteen kestävän?
Nimim. "sada980" sen sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi, muuta ei tartte muistaa!
- Hansonsyster
Samaa mieltä, älä nyt mene kertomaan mitään ainakaan psykoosista. Vaikka sen itse tietää, jotta siitä tulee tolkkuihnsa, niin muden korvissa se kuulostaa pelottavalta. Mulla yks sukulainen haki töitä ja olis saanutkin, mutta kertoi sitte että hänellä on bipo. Siihen tyssäs se homma. Toista kertaa ei sitä virhettä tehnyt.
Eikä noista mielenterveysasioista pitäis edes kysyä, ellet sitte hakeudu hoitoalalle. Jos kauheasti rupeaa selittelemään mielenterveyshoitohistoriaa, niin sitten vasta työhönotossa kiinnostutaan asiaa kaivamaan. Mutta silti, ei mielenterveystoimistot edelleenkään saa luovuttaa tietoja ilman sun asiakirjapyyntöä. Jotta pelko asioiden kaivelusta on turha, ellet sitte mene itse lavertelemaan. - Ei oma vika
Ymmärsin. että sait psykoosin lääkkeiden lopettamisen yhteydessä. Ei sinulla silloin mitään oikeaa psykoosia ole ollutkaan, vaan lääkärin aiheuttama kemiallinen lääkepsykoosi.
Itse omana persoonana olet vapaa tällaisesta. Ei silloin pidä kenellekään sanoa että minä olen sairastanut psykoosin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su1538373- 664664
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1404343Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene233952Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko353483Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.423470Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla383358- 483123
Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?422861- 492634