Sivuston "kauhukokemuksista"

Olipa kiva lukea kerrankin asiallinen ja "neutraali" viesti ilman turhia kauhukuvien maalailua, mutta kuitenkin eri asioita esiin ottaen.

Haluan vain kommentoida tuota "tehoaako puudutus, jos on tulehdus", siitä kun täällä melko paljon keskustellaan.

Jos hampaassa on akuutti tulehdus, eli pulpiitti (se helvetillinen särky joka valvottaa läpi yön eikä lähde särkylääkkeillä mihinkään), on kunnollisen puudutuksen aikaan saaminen joskus vaikeaa. Silloinkin on kuitenkin useita konsteja auttaa. Puudutetta voi ensinnäkin laittaa turvallisesti melkoisen paljon, 5-6 ampullia aineesta riipppuen on vielä täysin turvallisen rajoissa ja tuokin määrä lienee "varmuuden vuoksi" alakanttiin, kun takavuosina raja kulki siinä 10-12 ampullin kohdalla, josta sitä sittemmin laskettiin tuolle nykyiselle tasolle. Jos mikään muu ei auta, voi puudutetta sen jälkeen kun limakalvo on saatu puutumaan (tämä onnistuu kyllä käytännössä aina) laittaa suoraan hampaan ja luun välissä olevaan ns. parodontaalirakoon. Tuota ei tehdä kuitenkaan ihan ensimmäisenä, koska se saattaa jonkin verran vaurioittaa ainakin ohimenevästi hampaan kiinnitystä luuhun. Toinen vaihtoehto on porata niin pitkälle kuin inhimillisesti päästään (sovitaan esim. potilaan kanssa, että potilas ilmoittaa kun kipu käy sietämättömäksi), ja sen jälkeen uittaa neilikkaöljyssä uitettua vanupalloa poratun kolon pohjalla minuutti-pari ja taas voidaan jatkaa vähän syvemmälle. Jos hampaan ydin (pulpa) saadaan auki, voidaan puudutetta laittaa suoraan juurikanaviin. Kirpaisee muutaman sekunnin melkoisesti, mutta toimii lähes aina.

Jos hammas ei yksinkertaisesti millään puudu riittävästi, että juurihoito voitaisiin aloittaa, yleensä saadaan kuitenkin ydinontelo avattua hampaan kruunun osalta ja sinne voidaan laittaa neilikkaöljytuppo ensiapuna hammasta rauhoittamaan. Tämä rauhoittaa enimmän kivun, hillitsee tulehdusta ja seuraavalla käynnillä puutuminen onnistuukin jo paljon paremmin ja hoito voidaan viedä loppuun.

Tämä siis jos tulehdus on akuutti. Jos taas hammas on kroonisesti tulehtunut (juurenpäässä näkyy röntgenkuvassa tumma läiskä), ei puudutuksessa ole yleensä mitään ongelmia. Tällöin hammas on alkujaankin useimmiten lähestulkoon oireeton/kivuton ja juurihoito voidaan tehdä usein jopa ilman mitään puudutuksia, koska hammasydin on täysin kuollut. Tietty jos siellä vielä jotain eloa on, niin puudutus tehdään. Muistan yhdenkin potilaani, joka selvästi jännitti päivystyskäyntiään. Ylänelosesta oli lohjennut lähes koko kruunu pois, mutta mitään kipuja ei ollut ollut, vaikka juurikanava (kuollut sellainen) oli apposen avoinna lohkeaman pohjalla. Jouduin antamaan juurihoitotuomion tällaiseen hampaaseen ja hän parahti hätääntyneenä, että mitä vain, mutta ei juurihoitoa missään tapauksessa. Kyselin asiasta ja selvisi, että hänellä ei sinänsä ollut mitään juurihoitoa vastaan, ja että hän haluaisi säilyttää hampaansa, mutta pelkäsi sitä "hirveää kipua", josta oli kuullut muilta/netistä tai mistä nyt sitten olikaan. Minä siihen, että sopiiko sitten, että katselen vähän tätä hammasta, tutkiskelen ja tunnustelen ja hän sanoo heti jos tuntee kipua, jolloin puudutan. Näin tehtiin ja ujuttelin sitten juurihoitoneulan pikkuhiljaa kanavaan pituusmääritystä varten, eikä potilas tuntenut mitään. Kysyin vielä pariin kertaan, että ethän nyt varmasti tunne mitään. Laajentelin sitten siinä kanavan nopeasti lääkityslaajuuteen, laitoin lääkkeen sisälle ja väliaikaisen paikan päälle. Nostin tuolin ylös ja totesin, että hyvinhän se onnistui juurihoitokin vieläpä ilman mitään puudutuksia. Hän lienee edelleen yksi tyytyväisimpiä potilaitani ja helpottuneen iloinen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.

No eipä kyllä tosiaan voi noihin kauhukokemuksiin yhtyä, kyllä nykyisin hammaslääkärissä käyntiä ei voi edes verrata muutaman kummenen vuoden takaisiin. Neljä hammasta poistettiin, jokaisessa tulehdus. Ensimmäinen puudutuspiikki pistettiin alas poskeen ja sen jälkeen kolme hampaiden läheisyyteen. Ensimmäinen ihmetys oli se kun piikit ei tuntuneet ollenkaan. Näissä kauhukokemuksissa kun puhutaan, että tulehtunut hammas ei puudu, niin se ei kyllä pidä paikkaansa, jos ei puudu niin lääkäri ei osaa puuduttaa. Tunto meni totaalisesti kymmenessä minuutissa, sen jälkeen hampaat nyppäistiin pois eikä mitään tuntoa koko aikana, jos ei "värkit" olisi olleet suussa, niin olisin voinut vaikka laulaa, niin rentona sain koko toimenpiteen olla! Poistojen jälkeen vielä tulehdusten puhdistus, ei vieläkään minkäänlaista tuntemusta. Koko operaatio puudutuksen vaikuttaminen mukaan lukien kesti puoli tuntia ja puudutuksen vaikutus hävisi kahdessa tunnissa.

Tässä siis kertomus kaikille teille jotka pelkäätte, voin vannoa, että tänä päivänä pelko hammaslääkäriin menoon ja siellä olemisessa on aivan turhaa!

Joo, olen samaa mieltä siitä että hammashoito on mennyt huimasti eteenpäin 60-luvusta. Porat ovat kehittyneet kuten lähes kaikki instrumentit.
Nykyisin en juuri puudutusta kaipaa koska moni hammas on jo niin paikattu ettei elävää hammasta kaikissa kohdin ole.
Puudutuspiikin laittaminen oli minulleki kauhunpaikka.
Viimeksi otin siveltävän puudutuksen kun otatin hammaskiveä. Sillä vanhalla menetelmällä. Minusta lasermenetelmä sattuu enemmän vaikka onkin nopeampi.
Sitten olisi kysymys: Molemmilta puolilta alaleuassa on tokavika takahammas niin pahasti mennyt ettei paikkaaminen enää tule kysysmykseen. Toisessa on paraikaa lääkepaikka ja toinen lohkesi juuri. Molemmissa on ollut amalgaamia.
Nyt mietin josko ottaisi pois mokomat vai vieläkö kannattaa laittaa kruunut.
Ei se ainakaan paras ratkaisu se pois ottaminen ole.

kiitos tarinoista