Tunnetteko monikulttuurisia pariskuntia joille ero on tullut siksi, ettei pää kestä enää suhteen ulkopuolelta tulleita paineita? Ei siksi, että suhteessa olisi vikaa tai ettei rakkaus riitä, vaan että toisen tai molempien osapuolten pää ei kestä enää rasismia, perheen/suvun alentavaa käytöstä, ystävien ja kavereiden karttelua, vaivautuneisuutta, yleistämistä, facebookista poistelua, jne.
Joskus olen miettinyt kun oma suhde on ok mutta ulkopuolelta tuleva sonta joskus heikkona hetkenä meinaa murtaa. Haluaisi vaan käydä kaupassa ilman että tuijotetaan tai että kännipäissään tullaan baarissa aukomaan päätä ja kyselemään "Sherlockmaisia" kysymyksiä ulkolaiselta puolisolta jotta saataisiin varmuus siitä että kyseessä on oleskelulupakusetus, ei aito rakkaus.
Oletteko eronneet/tiedätkö eroja tämän vuoksi?
Joskus olen miettinyt kun oma suhde on ok mutta ulkopuolelta tuleva sonta joskus heikkona hetkenä meinaa murtaa. Haluaisi vaan käydä kaupassa ilman että tuijotetaan tai että kännipäissään tullaan baarissa aukomaan päätä ja kyselemään "Sherlockmaisia" kysymyksiä ulkolaiselta puolisolta jotta saataisiin varmuus siitä että kyseessä on oleskelulupakusetus, ei aito rakkaus.
Oletteko eronneet/tiedätkö eroja tämän vuoksi?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Paineita on ollut, lapseni eivät pidä enää yhteyttä, eivät halua olla missään tekemisissä nuoren puolisoni kanssa. Meillä on tosi iso ikäero ja on kyllä käynyt selväksi mieheni taholta, että vain oleskeluluvan takia meni kanssani naimisiin ja hänellä on myös kotimaassaan vaimo ja lapsia, minkä jätti kertomatta. Meidät vihittiin hänen kotimaassaan, jossa kaikki muut tiesivät mieheni ensimmäisestä vaimosta paitsi minä.
Sukulaisistani monet ovat myös jättäytyneet pois kuvioista, tuntevat myötähäpeää puolestani. Ero on edessä, ei tämä toimi todellakaan.
Sinulle toivon kaikkea hyvää elämääsi.
Miksi alunperinkään piti tuollaisen kelkkaan lähteä?
Nuo yllä kerrotut ovat vain jäävuoren huippu ja väistämätön aeuraus siitä, että rynnätään naimisiin pelkän eksotiikan sokaisemana ajattelematta vähäkään arkipäivän todellisuutta.
Harvemmin sitä ihminen naimisiin mennessään ajattelee että koko suku paljastuu punaniskoiksi. Itselleni suomalaisten rasismin taso tuli täytenä yllätyksenä. Tiesin että rasisteja on, mutta sitä en tiennyt että niitä on niin paljon, ja että tutustumisesta huolimatta, vaikka miten ollaan ystävää, niin kännissä lipsahtaa suusta se totuus: Ulkolaiselle ei koskaan ole tarjottukaan oikeaa mahdollisuutta ystävyyteen/kaveruuteen, vaan teeskennelty vain.
Jos arkipäivä kotona sujuu hyvin niin miksi muilla on oikeus pilata toisen onni, vaan siksi että se tummempi ulkokuori pelottaa niin paljon? Toisaalta kun miettii jälkikäteen että miten moni suomalainen nauttii siitä kun saa ylentää itsensä työpaikalla, sukujuhlissa ym. vertaamalla itseään huonompiosaisiin niin olisihan sen voinut arvata että ulkomaalaiskorttikin on helposti pelattavissa heikon itsetunnon pönkittämiseksi.
En tunne pariskuntia, jotka olisivat päätyneet eroon tuosta syystä, mutta joillakin on viileät välit sukulaisiin. Joskus niinkin päin, että ulkomaalaistaustaisen puolison lähipiiri ei ole hyväksynyt suhdetta.
Omalla kohdallani perheeni hyväksyi suhteemme, mutta vanhempani ovat tehneet pesäeroa joihinkin sukulaisiin ja tuttaviin, joiden asenteissa miestäni kohtaan olisi parantamisen varaa. Miehen perhe on hyväksynyt minut (helppoa, kun ei asuta samassa maassa?), mutta joillakin mieheni kavereilla täällä Suomessa oli aluksi aikamoisia ennakkoluuloja.
Aasialaisia miehiä ei ehkä koeta niin uhkaksi kuin tummempia, joten aika lailla rauhassa olemme saaneet olla. Isossa kaupungissa meidän on helpompi asua kuin pienellä paikkakunnalla. Baarielämä ei enää houkuta, mutta nuorempana, kun lähdimme iltaa viettämään, mukana oli yleensä suomalaisia kavereita. Ei tullut niin paljon ongelmia. Mieheeni suhtautumiseen on varmasti vaikuttanut sekin, että hänellä oli oleskelulupa-asiat kunnossa jo ennen kuin tapasimme.
Työpaikallani ulkomaalaisiin on totuttu. Ehkä jotkut ihmettelevät puolison valintaani, mutta eipä kukaan ole ääneen mitään sanonut - ehkä siksi, ettei olla enää ihan nuori pari. Mieheni työpaikoilla sen sijaan on ollut syrjintää. Usein kohtelu on muuttunut, kun on käynyt ilmi, että vaimo onkin suomalainen ja ihan normaali ihminen.
Oma valintahan tämä tietysti on, mutta kai silti sopisi toivoa, että ihmisiä kohdeltaisiin yhdenvertaisesti? Haasteita elämässä riittää muutenkin. Kyllästyttää, kun miestäni ei vuosikausien jälkeenkään voida nähdä ensisijaisesti työntekijänä, isänä jne. vaan aina vain ulkomaalaisena.
Mitäpä tässä neuvoisi... puhukaa asioista keskenänne. Pitäkää yhtä. Näette perheenne ja ystävänne ehkä toisenlaisesta näkökulmasta - miettikää, keiden seura on teille hyväksi ja keiden ei.
On helppo sanoa, että muuttakaa muualle. Sitä kannattaa harkita, mutta kaikille se ei ole ratkaisu.
Oletko kysynyt sukulaisiltasi / ystäviltäsi, missä mättää? Jotkut voivat toki olla rasistejakin, mutta usein taustalla on ihan ymmärrettävää epäluuloisuutta ja epätietoisuutta. Saatetaan esim. epäillä, että sinua käytetään suhteessa hyväksi tms. Kannattaa keskustella asiasta avoimesti ja suoraan.
Oletko muuten muuttanut omaa elämääsi ja olemistasi miehen myötä? Jos sukulaiset ja kaverit huomaavat muutoksia ja varsinkin muutoksia suhteessa heihin, he usein suhtautuvat vähän vieroksuen uuteen kumppaniin, olipa tämä minkä maalainen hyvänsä.
Kaksimieliset tummaan ihmiseen liittyvät vitsit sukujuhlissa lienee riittävä näyttö siitä että mikä mättää, eli suomalaisen miehen epävarmuus ja haluttomuus saada hieman kauempaa geenipoolia lähisukuun. Ehkä myös urbaanilegendat lähi-idän miesten sänkytaidoista aiheuttavat epävarmuutta.
Toisaalta ymmärrän että suomalaista sukulaismiestä harmittaa, koska ulkolainen mies ei juo alkoholia eikä muutenkaan voi osallistua keskusteluun samoin eväin kuin toinen suomalainen. Suomimies voi tuntea ettei hän saa riittävästi empatiaa sen vuoksi kun hänellä on krapula tai että vaimo nalkuttaa kotona kotitöistä, kun tämä ulkomaalainen taas on elänyt kadulla ilman puhtaita vaatteita ja ruokaa ja hänen on vaikea ymmärtää toisen ongelmia.
Siksi ymmärrän ettei ole helppoa ystävystyä ulkomaalaisen miehen kanssa.
Toinen asia mitä ulkomaalaisen voi olla vaikea ymmärtää on suomalaisten vapaaehtoinen halu tyytyä alempaan koulutukseen. Jos kotimaassaan parhaat yliopistot ja koulut on varattu rikkaille, ja köyhällä ei koskaan ole mahdollisuutta lukea esim. lääkäriksi tai juristiksi, heidän on vaikea ymmärtää miksi suomalainen ei petaa itselleen ja perheelleen parasta elämää kun valtio antaa opiskelulle tuen lukea vaikka tohtoriksi asti.
Myönnän, nämä on tosi vaikeita kommunikointiongelmia. Monen ulkomaalaisen mielestä suomalaisilla on niin helppo elämä, että ystävyyteen ja empatiaan voi olla vaikeaa panostaa.
Okei, nyt alkaa ongelmasi valjeta. Pääasiassa se taitaa löytyä peilistä. Voi tuota ahistuksen määrää.
"Ehkä myös urbaanilegendat lähi-idän miesten sänkytaidoista aiheuttavat epävarmuutta."
Ainoat urbaanilegendat, joista olen kuullut, ovat: mustilla on isot ja aasialaisilla pienet (ja Lähi-itä on Aasiassa, joten...)
"Toinen asia mitä ulkomaalaisen voi olla vaikea ymmärtää on suomalaisten vapaaehtoinen halu tyytyä alempaan koulutukseen."
Ei Suomessakaan yliopistoon sisään marssita, vaikka se "ilmaista" onkin. Eikä akateemisuus sovi kaikille. Yliopistoissa on jo liikaakin väkeä tietyillä aloilla.
Turhaa kitinää muutenkin, nämä suomalaisnaisten mokuliitot Lähi-idän miesten kanssa päättyvät melkein aina huonosti ja siten suku ja kaverit on yleensä oikeassa.
No käsittääkseni Suomalaisilla on kahdeksanneksi eniten maailmassa korkeakoulutettuja väkilukuun suhteutettuna, taakse jää esimerkiksi kaikki pohjoismaat. Tässä valossa tarkasteltuna ulkomaalaisen miehesi ihmettely johtuu huonosta yleistiedosta, jota voi kuitenkin kasvattaa ihan ilman koulutustakin.
Valitettavasti muiden Pohjoismaiden väestön "alempi koulutustaso" johtuu lähinnä siitä, että muissa Pohjoismaissa on ainakin perinteisesti ollut ja useissa on huomattavasti parempi työtilanne kuin Suomessa. Suomessa opiskelijat joutuvat pitkittämään ja pitkittämään opintojaan, koska pelkäävät työttömyyttä heti valmistumisen jälkeen.
Lähi-Idän miesten sänkytaidoista olen kuullut vain huonoja analyysejä.
Suomi on rasistinen maa ja niin ovat kaikki muutkin maat, ja sitten on niitä jotka eivät tiedä sitä.
Elämää on myös Hommafoorumin tuolla puolen, ja se elämä näyttää ihan toisenlaiselta.
Vihaisille nuorille miehille enemmän töitä ja tähdellistä tekemistä niin asennevikakin korjautuu.
Kyllä suomalainen osaa suhtautua ulkolaiseenkin ystävällisesti kunhan on vaan oikeanlainen ulkolainen. En usko, että esim. englantilaisilla, saksalaisilla, tai norjalaisilla on mitään vaikeuksia tulla toimeen suomalaisten kanssa.
Sanoisit vain suoraan että esim. saksalaisia tai englantilaisia ei katsota edes ulkomaalaisina. Ovathan maat kuitenkin osana Eurooppaa, eikä mitään hirveitä kulttuurieroja edes löydy. Usein nämä vielä näyttävätkin kuin olisivat suomalaisia. Ei ole erimuotoisia silmiä, ei tummempaa ihoa... Näissä maalaisissa vaan nähdään niin paljon sitä omaa itseään ettei heitä edes mielletä ulkomaalaisiksi.
Heh, "lähi-idän miesten sänkytaidot". Kyllä minua ainakin eniten huolestuttaa heidän kulttuurinsa viehättävät erityispiirteet ;) kuten naisen/tytön alistettu asema perheessä ja suvussa, uskonnon iskostamat vanhakantaiset asenteet, ehdottomuus ja yleinen epäluotettava maine.
Kyllä siinä moni sukulainen tuntee myös suurta huolta siskostaan tai serkustaan, kun hän tuo sukuun sulhasen jostain lähi-idästä tai Afrikasta...
Sinäpä sen sanoit Eurooppa 1234. ihmiset viihtyvät parhaiten itsensä kaltaisten parissa. Ihmisten joilla on sama kulttuuri, sama uskonto samat arvot.
Ja tämä on pysyvä totuus, halutaan se tunnustaa, tai ei.
Minä olen syntyjään suomalainen enkä koskaan ole tuntenut olevani kaltaisteni parissa. Ennemminkin vi*uttaa tämä umpimielinen ja alkoholisoitunut kansa joka ei osaa muuta kuin äänestää porvareita valtaan ja haukkua vähäosaisempiaan.
No Englantilaisilla ei ole sama uskontokunta, kuin Suomalaisilla, ja Irlantilaiset katolilaiset ja protestantti mieliset Irlantilaiset/Englantilaiset eivät mahdu samalle saarelle kovin helposti. Vaikkakin heillä on sama kulttuurikin, ei 700 vuoden kiista ole mihinkään kadonnut, joten pysyvän totuuden voit työntää kale12 ahteriisi.
Muutenkin tutkimus, tilasto ja lähde väitteiden mukaan kiitos.
"Minä olen syntyjään suomalainen enkä koskaan ole tuntenut olevani kaltaisteni parissa. Ennemminkin vi*uttaa tämä umpimielinen ja alkoholisoitunut kansa joka ei osaa muuta kuin äänestää porvareita valtaan ja haukkua vähäosaisempiaan. "
Ei hätää. Tämä kaikki johtuu siitä, että olet noin 15 vuotias tai vielä toistaiseksi henkisessä kehityksessäsi vastaavalla tasolla. Kyllä se siitä.
Ärsyttäviä kysymyksiä tulee viedä 10 vuoden avioliiton jälkeenkin. Ei keneltäkään suomi-suomi-pareilta kysyttäisi yhtä yksityisyyttä loukkaavia kysymyksiä. Eikä varmasti tultaisi aukomaan päätä puolison työstä tai tuloista. Keneltä suomalaisen kanssa aviossa olevalta suomalaiselta kysytään, että "lyökö sun mies sua?" tai "joudutko elättämään muijasi ja antamaan rahaa tämän sukulaisille?"
Varsin kummallista. Tänne kirjoittavat, ulkolaistenmiesten suhteistaan kertovat suomalaisnaiset kertovat etupäässä siitä kuinka heidän suhteensa on syystä, tai toisesta epäonnistunut.
Mutta niin houkuttelevalta tuntuu ilmeisesti suhde ulkomaiseen mieheen oleva, että vastoinkäymiset eivät estä heitä yrittämästä yhä uudelleen ja uudelleen.
Näin tehdessään he ilmeisesti toteuttavat sitä kuuluisaa naisenlogiikkaa.
eniten ihmetyttää jonkun vihaisen rasistisen nuoren miehen katkera soluttautuminen monikulttuuripalstoille puhumaan asioista joista hänellä ei ole itsellään mitään kokemusta tai tietoa. mutta kellonajoista ja jatkuvasta kommentoinnista päätellen, hänellä on ilmeisesti liikaa vapaa-aikaa. ei siis käy töissä.
tämä keskustelu on suunnattu monikulttuurisessa parisuhteessa ELÄVILLE,