Viikonloppuna vanhempani kielsivät tapaamasta erästä henkilöä joka on ystäväni ja minulle hyvin tärkeä ja rakas. Olen toki huomannut hänen olevan aika-ajoin aika ärsyttävä. Hän puhuu miellään itsestään ja viettää aikaa enemmän niiden ihmisten kanssa joita hän näkee pävittäin. Itse tapaamme harvoin mutta pidimme yhteyttä todella tiukkaan että se ei periaatteessa haitannut minua mutta nyt vappuna hän kertoi menevänsä maalle serkkujensa luokse, mutta samana iltana paljasti olevansakkin kavereidensa kanssa kaupungilla. Tämä loukkasi minua, mutta jatkoin elämää muitta mutkitta.
Joten mitä te sanotte? Pitäisikö minun vain unohtaa hänet ja jatkaa elämääni vai taistella ystävyytemme eteen? Ja tekevätkö vanhempani oikein kun he kieltävät meitä tapaamasta ja pitämästä yhteyttä?
Joten mitä te sanotte? Pitäisikö minun vain unohtaa hänet ja jatkaa elämääni vai taistella ystävyytemme eteen? Ja tekevätkö vanhempani oikein kun he kieltävät meitä tapaamasta ja pitämästä yhteyttä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet vielä lapsi. Luota vanhempiesi tietämykseen. HE ovat eläneet, kokeneet ja nähneet paljon enemmän kuin sinä. VAIN HEILLE sinä olet kallein ja arvokkain.
Vain sinua he haluavat suojella, tukea ja turvata - eivät tuota "ystävääsi" jonka nyt jo itsekkin olet huomannut epäluotettavaksi ja valheelliseksi.