Olen 20-30v mies. Ihannenaiseni piirteistä saisi vaikka kuinka pitkän listan mutta yksi asia on sellainen joka voi kuulostaa oudolta mutta on minulle hyvinkin tärkeä piirre. Mietin vain että onko nykyään ikäryhmässäni sellaisia naisia jotka täyttäisivät tuon piirteen edes osittain.
Arvostan nimittäin suuresti sellaista seikkaa että nainen osaa säädellä sitä miten paljon itsestään kullekin kertoo mutta toisaalta osaa puhua estoitta, asiallisesti ja rehellisesti silloin kun siihen on aihetta.
Ajatellaan vaikka parisuhdetta. Arvostaisin kovasti sellaista naista joka osaa pitää tietyn "henkisen reviirin" jolla olevia asioita ei kertakaikkiaan jaeta kenenkään kanssa, jaetaan vain minulle tai sitten voi olla jopa niin että jotkut asiat pidetään "tyttöjen keskisinä", eli oma äiti, naispuoliset sisarukset ja mahdollisesti lähimmät ystävättäret tietävät jotkut asiat mutta ne ovat minulle salaisuus. Tuota "reviiriä" soisi puolustettavan määrätietoisen napakasti mutta samalla ystävällisesti. Se, mitä tuolle alueelle kuuluu ja kuinka laajassa jakelussa ne ovat, on täysin naisen oma asia. Mutta naisiltahan niitä löytyy, paino, painoindeksi, kuppikoko, tyydyttelyt jne.. Painostakin kumppani voisi sopivassa keskustelussa ihan hyvin sanoa että haluaisi olla aavistuksen laihempi tai tukevampi mutta tarkat mitat jäävät sitten hänen omaan tietoon.
Miksi? Ensinnäkin pieni määrätietoinen salaperäisyys viehättää. Se ehkä kertoo naisesta että hänellä on tervettä itsekunnioitusta naiseuttaan kohtaan mutta toisaalta vaikkapa painosta yleisellä tasolla mainitseminen kertoo terveestä itsekritiikistä sikäli kun maailma ei kaadu ko. asian takia niskaan vaan voi olla sinut itsensä kanssa vaikkei ihan tyytyväinen olisikaan.
Toisaalta taas naisella tulisi olla kykyä ajoissa, asiallisesti mutta suoraan puhua myös vaikeista asioista, myös niistä jotka kuuluvat tuolle "reviirille", jos niistä alkaa olla haittaa minulle. Sellaisistakin jutuista jotka perinteisesti ehkä mielletään ns. akkojen löpinäksi. Meitä miehiä monesti syytetään siitä ettemme osaa puhua mutta moni nainenkin saisi kaivaa käsilaukustaan sen peilin ja katsoa siitä itseä ja kysyä että osaanko rehellisesti ottaen puhua ja jos en niin miksi?
Jos vaikka hormonitoiminta on heittänyt tenää ja siitä on tullut riitaa niin sopivassa välissä olisi todella kiva käydä keskustelu että mitä silloin tapahtui ja miltä se hänestä konkreettisesti tuntui. Oliko mahdollisesti joku tunne sellainen että se sai pinnan tiukalle ja olin sitten vain laukaiseva tekijä. Ja onko vastaavat tilanteet hänellä kuinka yleisiä ja jos vastaavaa tulee jatkossa niin miten niitä voisi välttää. Toinen voisi olla gynekäynnit. Asia joka ei sinänsä kuulu minulle tippaakaan mutta jos se aiheuttaa etukäteishermoilua niin olisi ihan kiva että ennen sitä saisin tietää että silloin ja silloin voi olla pinna tiukalla ja toisaalta, käynnin jälkeen, tiedon että kaikki on ok. Se, mitä vastaanotolla tarkalleen tapahtui, on sitten sellaista minkä ei tarvitse minulle kuulua.
Miksi? Ensinnäkin siksi että avoimuus ja vaikeista asioista puhuminen kertoo hyvin positiivista kumppanista ja suhteen tilasta ja toisaalta, jos vaikkapa hormonien tai gynekäynnin aiheuttaman hermoilun jälkeen tulee morkkis niin puolet anteeksipyyntöä on jo siinä että on muistanut kertoa etukäteen jolloin pahimmat kiukut menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Arvostan nimittäin suuresti sellaista seikkaa että nainen osaa säädellä sitä miten paljon itsestään kullekin kertoo mutta toisaalta osaa puhua estoitta, asiallisesti ja rehellisesti silloin kun siihen on aihetta.
Ajatellaan vaikka parisuhdetta. Arvostaisin kovasti sellaista naista joka osaa pitää tietyn "henkisen reviirin" jolla olevia asioita ei kertakaikkiaan jaeta kenenkään kanssa, jaetaan vain minulle tai sitten voi olla jopa niin että jotkut asiat pidetään "tyttöjen keskisinä", eli oma äiti, naispuoliset sisarukset ja mahdollisesti lähimmät ystävättäret tietävät jotkut asiat mutta ne ovat minulle salaisuus. Tuota "reviiriä" soisi puolustettavan määrätietoisen napakasti mutta samalla ystävällisesti. Se, mitä tuolle alueelle kuuluu ja kuinka laajassa jakelussa ne ovat, on täysin naisen oma asia. Mutta naisiltahan niitä löytyy, paino, painoindeksi, kuppikoko, tyydyttelyt jne.. Painostakin kumppani voisi sopivassa keskustelussa ihan hyvin sanoa että haluaisi olla aavistuksen laihempi tai tukevampi mutta tarkat mitat jäävät sitten hänen omaan tietoon.
Miksi? Ensinnäkin pieni määrätietoinen salaperäisyys viehättää. Se ehkä kertoo naisesta että hänellä on tervettä itsekunnioitusta naiseuttaan kohtaan mutta toisaalta vaikkapa painosta yleisellä tasolla mainitseminen kertoo terveestä itsekritiikistä sikäli kun maailma ei kaadu ko. asian takia niskaan vaan voi olla sinut itsensä kanssa vaikkei ihan tyytyväinen olisikaan.
Toisaalta taas naisella tulisi olla kykyä ajoissa, asiallisesti mutta suoraan puhua myös vaikeista asioista, myös niistä jotka kuuluvat tuolle "reviirille", jos niistä alkaa olla haittaa minulle. Sellaisistakin jutuista jotka perinteisesti ehkä mielletään ns. akkojen löpinäksi. Meitä miehiä monesti syytetään siitä ettemme osaa puhua mutta moni nainenkin saisi kaivaa käsilaukustaan sen peilin ja katsoa siitä itseä ja kysyä että osaanko rehellisesti ottaen puhua ja jos en niin miksi?
Jos vaikka hormonitoiminta on heittänyt tenää ja siitä on tullut riitaa niin sopivassa välissä olisi todella kiva käydä keskustelu että mitä silloin tapahtui ja miltä se hänestä konkreettisesti tuntui. Oliko mahdollisesti joku tunne sellainen että se sai pinnan tiukalle ja olin sitten vain laukaiseva tekijä. Ja onko vastaavat tilanteet hänellä kuinka yleisiä ja jos vastaavaa tulee jatkossa niin miten niitä voisi välttää. Toinen voisi olla gynekäynnit. Asia joka ei sinänsä kuulu minulle tippaakaan mutta jos se aiheuttaa etukäteishermoilua niin olisi ihan kiva että ennen sitä saisin tietää että silloin ja silloin voi olla pinna tiukalla ja toisaalta, käynnin jälkeen, tiedon että kaikki on ok. Se, mitä vastaanotolla tarkalleen tapahtui, on sitten sellaista minkä ei tarvitse minulle kuulua.
Miksi? Ensinnäkin siksi että avoimuus ja vaikeista asioista puhuminen kertoo hyvin positiivista kumppanista ja suhteen tilasta ja toisaalta, jos vaikkapa hormonien tai gynekäynnin aiheuttaman hermoilun jälkeen tulee morkkis niin puolet anteeksipyyntöä on jo siinä että on muistanut kertoa etukäteen jolloin pahimmat kiukut menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sikäli mikäli tajusin edes puoliakaan oikein, niin tajusinko että sä kysyt onko naisia, jotka pitävät kiinni "henkisestä reviiristään"? Eli naisella on jotain asioita, jotka hän salaa...
- kaikilta
- kumppaniltaan
- ystäviltään
- perheeltään?
Tajusinko nyt pointin?
Itsestäni voinen sanoa (vaikken vielä 20-ikäryhmään kuulu, tänä vuonna kuitenkin), että mulla on asioita, joita en kerro kenellekään. On asioita, jotka jaan vain frendien kanssa tai vain perheeni kanssa. Sen sijaan mulla ei ole mitään asioita, jotka salaan kumppanilta, koska mulla ei ole sellaista. Mutta on sellaista, jota ei edes mahdolliselle kumppanille kerrota.
Ymmärsinkö oikein vai väärin?
Siinä mielessä tajusit oikein että toivon juuri sitä että naisella on pelisilmää tuon suhteen eikä niin että joka hemmetin yksityisasia lauotaan kelle tahansa. Sitäkin kun on tullut nähtyä, meitä ihmisiä kun on niin moneen eri junaan.
Ja toisaalta, vaikka kumppanilla olisikin joitain asioita joita ei kertakaikkiaan kerrota kellekään niin jos suhteessa ne alkavat vaivata niin ne kuitenkin osataan ottaa rohkeasti esiin ennenkuin kärpäsestä kasvaa, ihan turhaan ,härkänen.
Toisin sanoen nainen, joka ei lörpöttele liikaa? :D
Eihän sellaista miestä voi olla, joka ei naiselta toivo kun "henkisen reviirin" tajuaminen ja siitä kiinnipitäminen! Vau vau, sanon minä :)
Eli häpeäisit kumppania joka sattuisi puhumaan liikaa?
No, ongelma sekin...
Useimmilla ei ole mitään sellaista, mitä ei voisi kumppanille kertoa, mutta en alkaisi esittelemään esim. entisiä miesystäviäni ja suhteitani, gynekäynneistä luulen ettei mies tiedö naisen anatomiasta juuri mitään, joten en selvittäisi niitäkään kovin tarkkaan. Miksi et voisi miehenä sanoa, että voithan kuunnella hänen asioitansa, mutta et välttämättä ymmärrä kaikkia "naisten omia juttuja". Miksi toisaalta kuvittelet, että nainen kertoisikaan sinulle aivan kaiken, vaikka olisi puheliaskin nainen? Koominen ajatuskin, että mies edes kuvittelisi naisen tulevan puhuneeksi hänelle samoja asioita kuin naisten kanssa, vaikka ei sitä erikseen tiedostaisikaan. Et kai itsekään puhu naiselle samoja juttuja kuin toisten miesten kanssa? Uhkaako se jotenkin miehisyyttäsi, jos saat tietää naisen alapäänvaivan tai painokilot?
Tuota eiköhän suht kaikilla ole jonkinlainen "nämä pidän omana tietonani" rajoitin pääkopassaan. Mulla ainakin on paljon asioita, joista en ole puhunut kenenkään kanssa tai vain joidenkin kanssa. Joku juttu on ehkä kerrottu 10 vuotta sitten parhaalle kaverille, mutta kukaan muu sitä ei minun ja hänen lisäksi tiedä tai joku kumppani on kuullut jonkun asian mitä joku toinen ei ole jne. Mulla ei ole ongelmaa kertoa kumppanille ihan mitä vaan, mutta en pidä kaiken kertomista tarpeellisena. Tulee puheeksi joskus jos tulee, ellei aihe tosiaan ole sellainen että se voisi meidän parisuhdetta jotenkin muuttaa tai kumppania haitata.
Vaikeaa uskoa, että kukaan ihminen ihan kaiken puhuisi kaikille.
Eihän tälläisiäkään naisia ole, kuten rehellinen tai fiksu.