Miltä tuntuisi olla alaraajahalvaantunut ja

Minulla on muutaman kerran noidannuoli iskenyt alaselkään jolloin olen hyvin lähellä liikuntakyvytöntä, pahimmillaan jalat ei kantaneet kuin hyvin hatarasti, askeleet tuettuna tipuaskeleita, voin kertoa että ei ole ollenkaan hauskaa, hankaloittaa yksinasuvana hyvin paljon elämää kun pelkkä postilaatikolla käynti kestää uskomattoman kauan.
Kyllä osaa arvostaa tämän ohi mentyä sitten normaalia liikuntakykyä!
Mikäli tällainen tila kestäisi pidempään, en varmasti pärjäisi yksin.

Minun nuoruuden kihlattu on halvaantunut vyötäröstä alaspäin.
Hänellä oli ankara noidannuoli ja käveli itse ensiapuun.
Kun hän heräsi ns. rutiinileikkauksesta, mies parhaassa oli halvaantunut lopullisesti.
Siellä nikaman välissä oli erittäin outo löydös, kirurgi kuori niin ettei jää mahdollisuutta levitä. Silmämääräisesti se näytti syövältä, ja sitä se olikin.
Henki pelastui ja tämä ihminen elää täyttä elämää, hänellä on 4 lastakin siunaantunut.

Se olisi todella rankkaa. Vaikea kuvitella. Pitäisi vaan alkaa miettimään keinoja miten siinä tilanteessa selviytyisi arjesta ja elämästä parhaiten. Onko sinulle käynyt niin?

Aluksi yhtä helvettiä ja siitä sitten opeutumista ja uusien asioiden opettelua entisten tilalle.