Mistä saan tukea ja neuvontaa. Meillä on uusioperhe jossa lapset ovat joka toinen viikko meillä ja joka toinen viikko ex-puolisoilla. Nyt mieheni vanhin lapsi vaan ilmoitti muuttavansa meille puoleksi vuodeksi ja me emme tule toimeen. Omistan kodista suurimman osan ja lapsi käyttäytyy minua kohtaa huonosti ja välimme ovat kireät. Mitkä ovat siis minun oikeuteni sanoa muuttaako hän meille vai ei? En kestä puolta vuotta putkeen kireää tilannetta kodissani. Joka paikassa on asiaa lastensuojelusta mutat missään ei vanhemman suojelusta..
Kuka suojelee minua puoison lapsilta? Mitkä ovat oikeuteni ?
kireät hermot
32417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kuuleppa istu tämän lapsen kanssa rauhassa ja keskustele miksi hän ei sinusta pidä ja miksi sinä et pidä hänestä!? Moni asia ratkeaa puhumalla! Ei tänne kirjottamalla!
En pyytänyt täältä ratkaisua. Tiedän syyn miksi hän ei pidä minusta (ja syy on pelkästään se että olen uusi vaimo ja se on ihan sama kuka se olisi ollut. Näin on tyttö itse sanonut). Kysyin täältä mistä saa neuvoa asiaan (tarkoitan lakioikeuteni kodissani vastaan lapsen oikeus päättää kummalla vanhemmalla asuu) jne.
No lapsi ei ole sinun ja sinun ei ole pakko ottaa omaan kotiisi ketään asumaan. Minulla sama tilanne parin vuoden päästä kun mieheni poika muuttaa asumaan luoksemme. Vaan minunpa nimi ei ole vuokrasopimuksessa että kestettävä on. Tosin asennevamma on minulla kun tiedän joutuvani pojan elättäjäksi koska mieheni ei pysty siihen.
Ei se lapsi pysty tuollaista ilmoitusta ominpäin tekemään, eikä miehesi voi yksin tuollaista ilmoitusta hyväksyä. Sinä voit sanoa että ei muuten tule asumaan teille.
Tai sitten voit jättää miehen asumaan lapsen kanssa kahdestaan ja etsiä jonkun miehen jolla ei ole tuollaista taakkaa jälkeläisistä.
perhepalaverin aika tuossa tapauksessa. istutte kaikki pöydän ääreen ja setvitte ongelmanne
Kuinka vanhasta lapsesta on kyse... Miksei viihdy äitinsä luona? Jos siihen on joku oikeasti hyvä syy, ettei tule äitinsä kanssa toimeen jostain syystä, niin sinänsä ymmärrän teinin kotkotuksen, jos ei ole paikkaa missä olisi hyvä olla. Onko kenties äidilläkin uusi mies, jota sietää vielä sinuakin vähemmän. Pitänee sinua jonkinsortin perheenrikkojana? Tokihan kaikki lapset toivoisivat että perhe on kasassa yhden katon alla, uusperhe-elämä on varmasti vaikeaa ja kun on muutenkin jo hyvin vaikeaa olla teini-iässä. Mitä luultavimmin teidän välit kuitenkin vuosien myötä helpottuu, kun kasvavat aikuisiksi. Jos siis et ole paha äitipuoli.
Miten olisi Väestöliitto? Sieltä voisi ainakin löytyä ulkopuolinen, mutta asiansa tunteva ihminen, jonka kanssa voisit keskustella mahdollisuuksista.
No huhhuh... Aikuisena et osaa keskustella asiasta lapsen kanssa, tai lapsen ja lapsen isän kanssa yhdessä? Lapset nyt sanovat mitä tahansa, varsinkin ns. tuntemattomille ihmisille jotka "väkisin" tulevat elämäänsä. Itsekään en nuorena tullut toimeen isän uuden vaimon kanssa. Sellaista ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.
Ota asia siis esille. Uusioperhe palaveriin ja tytölle säännöt. Ihan sama miten äidin luona käyttäydytään, teillä käyttäydytään näin!
Ja voi vanhempainsuojelu oli yks iso vitsi. Viaton, kehittymätön ja maailmasta ymmärtämätön lapsi tarvitsee suojelua - toivottavasti sinä et aikuisena sellainen ole!
Ja paskat lapset mitään viattomia on. Jos aikuiset käyttäytyisivät samalla tavalla niitä pidettäisiin vähintään väkivaltaisina narsisteina tai muuten pahasti persoonallisuushäiriöisinä. Ei omatkaan teinit voi sietää isäpuoltaan joten he eivät tapaa lainkaan vaan tapaamiset hoidetaan muulla tavoin kuin että lapset kävisivät luonamme.
Tyttö on 17v ja viihtyy äidillään (ovat kuuleman mukaan ja käsityksenikin mukaan samanlaisia). Äidillä on myös uusi mies ja kuulemma ok. En ole perheenrikkoja. Isä oli ollut eronnut jo kauan sitten ennen minua. Äiti taas halusi eron ja uusi mies tuli kuvioihin ennen minua. Tyttö asui hetken äidillä ja nyt päätti muuttaa nyt meille. Syytä hänen haluunsa emme tiedä (äiti sitä enemmän varmaan haluaa). Uusperheen elämä on kyllä vaativaa :( Teen varmasti virheitä (poistumalla taka-alalle lapsiviikolla, välttyykseni purkauksilta, haukuilta väärästä ruuasta jne jne). Mieluummin poistun kun odotan mistä ex-vaimo ja lapset seuraavaksi keksii haukkua minua. Tämä muuttohalu tuli yllättäen. Eilen sain haista vi--n ämmä pas..a ja tänään päätin muuttaa teille. En siis oikeasti jaksa ja halua häntä lähelleni kuukausiksi ilman "lomaa hänestä". Tämä purkaus tuli siitä että ilmoitin ettei hän voi olla "yksin" enää meillä kun olemme pois koska hän järjesti kotibileet vasten sopimusta.
No en tuollaista pissistä kotiini päästäis minäkään. Pidä pääsi ja esitä kantasi asiassa miehelle, jos valitsee tytön niin pakkaa sinä kamasi ja muuta pois.
että katsotaanpas muutama kuukausi ensin ja jos tyttö alkaa kunnioittamaan sinua niin voit harkita asiaa.
Samaten tyttö voi tehdä teillä sitten ruuan jos teille muuttaa. Silloin saa aina mieleistä safkaa ja sinä pääset hellan äärestä.
Heh.. Tyttö keitti vko sitten ekaa kertaa elämässään perunoita ja tarvitsi siihen ohjeita.. Tätä huonoa ilmapiiriä on kestänyt jo vuosia, joten en usko kunnioituksen tuloon :(
Vaikea uskoa, että tyttö ei olisi edes koulun kotitaloustunnilla keittänyt perunoita tai äiti olisi sitä opettanut kotona.
Tapauksessa taitaa olla tyypillinen perheen hajoaminen sekavan erokarusellin jälkeen, jossa lapset on jätetty epätietoisuuteen ja ulkopuolelle. Mikä ihme on, että pitää heti ne uudet kumppanit tutustuttaa muutenkin sielunelämältään rikkinäisiin lapsiin.
Ketjun luettuani ajattelen ketjun aloittajan olevan perinteisen äitipuolen, joka ei voi sietää/jakaa miestään edes lasten kanssa. Mustasukkaisuus jyllää puolin ja toisin!
Kasvakaa itse ensin aikuisiksi ja sitten vasta ottakaa puolisoksenne mies, jolla on edellisestä suhteesta lapsia.
Aika vässykkä kyllä se sinun miehesi jos ei omia lapsiaan saa kuriin. Juttele ensin hänen kanssaa kunnolla, että et voi hyväksyä epäkunnioittavaa käytöstä. Sitten istutte kaikki saman pöydän äärelle juttelemaan. Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi et voi myöksään koko vastuuta miehellesi kasata, jos kerran parisuhteessa olette niin mielestäni tämä on teidän yhteinen tehtävä.
Vaadin omilta lapsiltani että sekä minua, nykyistä avopuolisoani samoin kuin lasten äitiä, exääni ja hänen miestään tulee kohdella kunnioittavasti. Ja samaa vaadin avokkini lapselta, vaikka tietysti samaa ongelmaa ei ole, asuu jo omillaan.
Omat lapseni eivät ole vielä ihan noin vanhoja, mutta kyllä 14-vuotiaskin aika kovaa tekstiä suustaan päästää ajoittain. Toisaiseksi auktoriteettini on riittänyt vaikka olen huomannut, että välillä kuria tarvitsee kiristää.
Hän on miehesi lapsi, joten minusta hänellä tulisi olla oikeus asua joko äitinsä tai isänsä luona. Yli 12 v lapset saavat jo valita itse. Miten voisit kieltää häneltä asumisen teillä, koska se on myös hänen kotinsa, koska hän on isänsä tytär. Ihan eri juttu sitten on käytös. Tietysti kaikkien on käyttäydyttävä kunnioittavasti toisiaan kohtaan. Tuo on sitten asia erikseen. Jos ongelmia on, niin perheneuvolan puoleen voi kääntyä.
Totta, asian pointti onkin se että hän saa päättää asumispaikastaan, mutta jos minä omistan yli puolet kodista, niin eikö minulla ole mitään oikeutta? Asiallista käytöstä vaaditaan niin minä kuin miehenikin. Kyse ei ole siitä. Olen vaan lopen väsynyt tähän tyttöön enkä halua häntä enää ahdistamaan kodin ilampiiriä kokoaikaisesti (joka toinen viikko kestän kun on pakko) Mutten halua 24/h vasten tahtojani häntä meille.
Vain sinä voit suojella itseäsi puolisosi lapsilta tässä maailmassa.
Lakkaa jankuttamasta "minä omistan yli puolet", Olet tyhmä. Lapsella on oikeus asua myös isänsä luona. Sinä voit mennä psykiatrille, olet sen tarpeessa. Kai se tyttö sen tajuaa, että sinä inhoat ja vihaat sitä yli kaiken. Olet suuri ääliö. Tiedän yhden sinunlaisesi ämmän. Miehellä kaksi lasta, eikä kumpikaan saa mennä isänsä luo, joka oli heidän entinen kotinsa. Sinä saat kaiken tuon vielä eteesi moninkertaisena. Turha on sitten valittaa. Olet suoraan sanottuna kamala ämmä! Hyi s***na
Miehelläsi on velvollisuus ottaa lapsi kotiinsa niin kauan kuin lapsensa on ala-ikäinen.
Toisaalta sinulla on myos oikeus asua samassa, omistamassasi kodissa.
Vaihtoehtoja:
paras = sopia kaikkien osapuolien kanssa käytostavoista ja kunkin perheenjäsen velvollisuudesta toisiaan kohtaan. Se suoranaisesti tarkoittaa että jos tytto ei osaa siivota suutaan ja käyttäytyä ihmismäisesti, te kolme valitsette, laskeakko tytto takaisin aitinsä luo vai antaakko hänelle mahdollisuus parantaa käytostään. (on jo tarpeeksi vanha tajuamaan tuon)
toiseksi paras= sinä yhtenä rauhallisena hetkenä teet kupit teetä tai jätskiannokset sinulle ja tytolle. Kutsut hänet ystävällisellä äänellä rupattelutuokioon. Tai vain lähestyt häntä kun hän on rauhallisella mielellä.
Yksinkertaisen ystävällisesti selität että nyt te 3 olette samaa perhettä. "Minä (tarkoitat itseäsi) en lähde minnekkään tästä kodista ,joten meidän on parasta tottua toisiimme. JA että haluan auttaa tyttoä kaikessa mihin vain hän apua tarvitsee."
Kerro myoskin että hän on tervetullut kotiinne ja että sinä haluat kohdella tyttoä älykkäänä ihmisenä. Siksi odotat häneltä sen mukaista käytostä kaikkia kohtaan.
Kolmas = antaa miehesi hakea oma asunto jossa voi elää lapsensa kanssa ilman sinua.
Neljäs = Sinä haet oman asunnon ja toivot että mies maksaisi sinun sijoituksesi nykyisestä kodistanne. Tuo jättäisi miehen lapsensa kanssa nykyiseen asuntoonne.
Hyviä ohjeita oikeastaan kaikki.. Olemme monesti pitäneet palaveria asiasta ja jopa luulleet että se toimii. Vko äidillä josta tarttuu taas oma mielipide matkaan sekoittaa kaiken. Eroa en edes ajattele, koska mieheni on minulle tärkeä ja elämäni rakkaus. Rahallinen tilanne ei taas anna myöden pitää kahta kotia kun juuri on saatu rakennettua uusi koti. Tilanne on vaan vuosien jatkuvan pinnan jälkeen sellainen, että en kestä elää hänen kanssaan samassa tilassa. Aikuisena tietenkin käyttäydyn hyvin, mutten pysty elämään normaalisti (kyselemään kuulumisia jne) Olo on joka toinen vko paha, mutta kestän sen kun tiedän ettei tämä ole loputonta. Tässä vaiheessa puolivuotta tuntuu kuitenkin tappotuomiolle ja siltä että happi loppuu. Siitä hänen vihataan ja syyttelystä den verran etten käsitä että seuraavana päivänä hän päättääkin muuttaa meille..
Tässä viimeinen viestini. Ketjussa arvostellaan niin minua kuin miestänikin, vaikka itse asian keskellä olevana tiedän, että kyseessä ei ole ilkeä äitipuoli tai mustasukkaisuus miehestä jne. Meillä on takana jo vuosia ja asiat ei ole muuttuneet yrityksestä huolimatta mihinkään. Näissä ketjuissa käy aina ihmisiä jotka haluavat loukata, lukea asiat kuten tahtoo ne ymmärtää jne. Ihmisten pahuus joskus tuntuu kohtuuttomalle ja aina ihmettelen, mitä joku siitä saa, kun provosoi muita tai henkilöä joka pyytää neuvoa ahdingossaan. Itsekkään en pyytänyt arviota itsestäni tai miehestäni, vaan tietoa, mistä voisi mahdollisesti saada neuvoa tilenteeseen ja onko jollain ehkä ollut vastaava tilanne. Ajattelisin että ilkeiden vastausten takana on jotenkin narsistinen ja vääristynyt luonne. Itselläni on hyvä omatunto siitä, etten kertaakaan ole huutanut hänen lapsille, en kironut, en raivonnut jne. Sanonut olen asioita tiukasti mutta rauhallisesti. Tästä syystä minua on vaikea provosoida huonona äitipuolena. Myös minulla on ollut tytär joka oli erittäin vaikea teini-iässä. Tunnen siis teini-ikäisten käyttäytymiset jne. Tiedän eronneena myös miten perhe kestää sen alun pahasta olosta huolimatta. Minä eikä minun ex-mieheni ole missään vaiheessa kiusannut toistaan tai yrittänyt vahingoittaa toistensa uusia perheitä saatikka omia lapsiaan. Asiat hoidetaan asioina jne. Tässä on kyseessä ex-rouvan kautta tarttunut viha ja katkeruus monesta asiasta meitä kohtaan (vaikka hän erosta joskus on päättänyt itse). Todisteita tähän tuli juuri viikko sitten. Äidillä menee ex-puolison kiusaaminen lasten hyvinvoinnin edelle. Jos äiti haukkuu meitä paskaksi jne jne lapsilleen, on heillä taatusti vaikeaa. Itse säälin heitä siitä, että tiedän lasten rakastavan molempia vanhempiaan vaikka he olisivat millaisia tahansa. Jos toinen vanhemmista uhkailee toista, haukkuu häntä lapsilleen ja tekee tyhmyyksiä, on lasten varmasti vaikea elää siinä ja voida hyvin. Äiti on niin voimakas vaikuttaja ja hänen puolelleen on helppo mennä. Tytön muuttoaie meille on taatusti äidin päätös, koska hän tietää sen aiheuttavan meille ongelmia ja nauttii siitä. Lasten ei ole tarvinnut tehdä koskaan kotona "mitään" ja se näkyy mm tuossa perunan keitossa. En sano että olen itse ollut parempi tässä asiassa, koska en kovastikkaan ole ruuanlaitoa vaatinut jne. Tähän pitää tehdä muutos, sen olen päättänyt oman lapseni kohdalla. (Selvennökseksi, että heitä on kaksi joista toinen on jo aikuinen). Sain kuitenkin nyt selkeän vastauksen ammattilaiselta joka oli, että lapsi ei voi yksin päättää muuttamisesta miten tahtoo, vaan se on tosiaan aikuisten käsissä. Ei voi myöskään olla niin, että lapsi käyttäytyy, huonosti ja sitten olettaa, että siihen sopeudutaan. Meidän tehtävä on suojella kodin ilmapiiriä. Muiden lasten ja itsemme vuoksi. Myös siis minun hyvinvoinnilla on väliä. Tällaistä päätöstä ei tee vain se, joka niin tahtoo jos muut sitä ei hyväksy. Tätä vastausta odotin tuekseni, koska tiesin sen olevan niin, mutta tahdoin siihen ammattilasen tuen. Tiedän että lasten äiti hyökkää asiassa meitä vastaan ja voin todistaa kantani ja oikeuteni. Kerron tämän koska muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien on tärkeää tietää, että kun lastenvalvoja sanoo että lapsi voi päättää itse missä asuu, hän ei voi päättää sitä yksin, kun perheessä on myös muita kuin äiti ja isä. Voimia kaikille uusperheille jotka kohtaavat pahoja ongelmia tiellään!
Onneksesi asunto on teidän molempien nimissä. Jos olisi miehen asunto, tilanne olisi toinen? Olen ihan samaa mieltä, että jos 17-vuotias ei viihdy kotona, hän voi aivan hyvin muuttaa opiskelija-asuntoon tms. omilleen. Ei tarvitse enää isukin hoivaa ja huolenpitoa. Ja uskon myös, että pääpointti on sinun kiusaamisesi yhteistuumin tytön äidin kanssa, ei mikään muu. Haluavat tehdä teidän uusioparin elämän hankalaksi, ehkä eroon asti. Pidä puolesi. Tyttö ei voi itse päättää asumisestaan, vaan paras pysyä viimeinenkin vuosi aiemmassa sopimuksessa. Yli 18-vuotiaana häntä ei tarvitse majoittaa lainkaan.
Yhtä tärkeää on ymmärtää että talossa on KAKSI aikuista jotka kantavat vastuun ja luovat säännöt joihin lapsen on sopeuduttava. Ja vähintään yhtä tärkeää on että MOLEMMAT aikuiset sitoutuvat yhtä tiukasti sääntöihin sekä tukevat TOISIAAN lasten vaatimusten ja kiukutteluiden edessä. Sellainen on aikuisten oikea parisuhde. Eikä se tarkoita että lasta vain rajoitetaan, hänen mielipiteitään kuunneellaan ja asioista sovitaan YHDESSÄ ja niistä sitten pidetään kiinni.
Toisekseen, tiedän kyllä miten exä kykenee vaikuttamaan lapsen käsitykseen uudesta aikuisesta vanhemman rinnalla, todellakin paljon.
Vastaus aloittajan kysymykseen: Kunnan sosiaalivirastosta löytyy lastenvalvoja, joka vahvistaa lasten huolto- ja tapaamisoikeudet. Soita hänelle ja kysy neuvoja.
Herranjestas! Se on ap kirjoittajan koti, jossa hän ei enää viihtyisi pätkän vertaa jos tyttö sinne muuttaisi vakituisesti asumaan! Älä suostu!
Ei voi ajatella niin, että asunnon toisella omistajalla on kotonaan koko ajan paha olla ja saa olla varpaisillaan. Omassa kodissa täytyy olla hyvä olla.
Itse luikin aina kesämökille kun tätä miehen jälkikasvua tuli, mutta pidemmän päälle alkoi tuokin rassaamaan.
Ei tuo sinulle varmaan yllätyksenä tullut? Mene itseesi. Miehesi lapset ovat myös sinun lapsiasi, et ole niille äiti, mutta SINUN PITÄÄ käyttäytyä heitä kohtaan kun äiti. Muista, että vaikka "omistat kodista suurimman osan" (todella typerästi kirjoitit), on miehesi lapsien toinen koti se, missä lasten isäkin on -vaikka omistatkin enemmistön. Ei ole äijäparka tainut tajuta, minkälaisen hirviön otti, varmaan katuu että jätti Oikean Lasten Äidin tuommoisen luuskan takia. HÄPEÄ
Voisit itsekin vähän miettiä, että onko tuo nyt asiallinen tapa kommunikoida ja kirjoittaa. Nimittelet, kiroilet - ja lopuksi kehotat muita häpeämään?
Juu juu, parempi vain käskeä lapsen etsiä itselleen oma asunto ja miettiä miten elättää itsensä, kun hän on nyt vähän tiellä näissä kaiken maailman uusperhe-kuvioissa. On suuri vääryys, että lapselle pitäisi olla koti vielä teini-ikäisenäkin. Eihän niitä enää silloin jaksa, kun on uusi elämä jo aloitettu eikä edellisen parisuhteen lapset enää mahdu siihen kuvioon. Ulos vaan.
Lapsella on KOTI. Pysyköön siellä.
Mikä miehesi kanta on tähän kaikkeen? Eikö se ole aika oleellista?