Moi! Mitenköhän tulee toimimaan tälläinen yhdistelmä, jossa toinen(=minä) parisuhteessa on urheilullinen ja toinen ei... Itse rakastan urheilua ja käytän mielusti vapaa-aikani hikoiluun ja aktiivisena olemiseen. Toinen taas tykkää syödä hyvin ja juoda kaljaa.
Tähän asti ainakin on toiminut, mutta olen miettinyt että voiko toimia pidemmän päälle. Tai näköjään itseäni jonkin verran häiritsee tai mietityttää asia.
Muita? Mielipiteitä?
Tähän asti ainakin on toiminut, mutta olen miettinyt että voiko toimia pidemmän päälle. Tai näköjään itseäni jonkin verran häiritsee tai mietityttää asia.
Muita? Mielipiteitä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Toimii jos laittaa toimimaan. Miksei voisi toimia? Asia mitä luultavimmin on enemmän ongelma sinulle kuin kumppanillesi. Pelkäät, että jaksatko jos toinen paisuu ihrapalloksi... Jos rakkautta riittää ja toisen kanssa on hyvä olla, niin ei pitäisi olla ainakaan se suhdetta kaatava syy. Eri asia jos teillä muutenkin on erilaiset srvomaailmat ja yhteisiä mielipiteitä & kiinnostuksen kohteita ei löydy.
Kaljottelu on suhteessa pitkän päälle huono merkki ,onko silti hyvin syöminen sinulta jotenkin pois, varmaan sinä itsekin kuitenkin syöt jotakin? Ja kai kumppanisi jotakin silti tekee tai harrastaa? Osaatko antaa tilan toiselle ja antaa toteuttaa itseään omalla tavallaan, vai onko kumppanin sovittava valmiiksi määrittelemääsi muottiin?
Onko sinulla kirjoittamattomia odotuksia, että tiettyinä päivinä lähdetään kuudelta urheilemaan yhdessä tai mielenrauhasi järkkyy ja suhde pitää kyseenalaistaa?
Enemmän suhdetta varmaan häiritsisi ääneenlausumattomat odotukset, joihin sitten muka petytään, ja puhumattmuus, kuin se, että ihmiset ovat jokatapauksessa monissakin asioissa aivan erilaisia. Urheilutavat on vain yksi asia koko elämästä, missä sitä joustoa pitäisi olla puolin ja toisin lähes kaikissa asioissa.
On mahdollista toimia oikeinkin hyvin. Pääasiahan on, ettei vahingoita itseään omilla elämäntapavalinnoillaan ja että kykenee myös joustamaan silloin kun tulee tilanne jossa joustoa tarvitaan.
Jokaisella on oikeus omiin valintoihinsa, ja parisuhteessa niistäkin syntyy usein keskustelua - onhan kyse kahdesta itsenäisestä ihmisestä jotka elävät saman katon alla -, joten valintojen tulee olla argumentoitavissa myös järjellä pelkän fiilistelyn lisäksi.
Kiitos vastauksistanne, ne olivat hyviä ja saivat ajattelemaan! :) Kaikkea sitä tulee mietiskeltyä, kun on muuten ihan hyvä suhde niin näköjään aina näitä "ongelmakohtia" löytyy..
Meillä on vähän sama juttu, mutta toisin päin. Itse liikun kyllä ihan kohtuullisesti, mutta toinen on himoliikkuja.
Jos jotain voin suositella niin sitä, että älä ainakaan painosta toista liikkumaan. Minua se rasittaa ja ärsyttää niin helvetisti. Aluksi saatoin lähteä ihan mielelläni ja omasta tahdostani mukaan johonkin, mutta kun saan kaikenlaisia neuvoja ja hoputusta ja painostusta, niin eipä se huvita.
Minun kehoni on kuitenkin minun kehoni. Älkää tehkö niin kuin me tehtiin... nyt en sitten ihan periaatteen vuoksi tai vahingossakaan tule yhtään mihinkään. Ja jos syömisestä tulee kuittailua (vaikka olen ihan ihannepainoinen, syömistyyli vain on eri) niin uhallakin syön toisin kuin toinen vaatii.
Voisko niissä lajivalinnoissa vähän joustaa? Mulla ei mies jousta. Ne on hänen lajit joissa on järkeä, muissa ei ole järkeä. Voisko hän joskus tulla mun kans ihan vaan kävelemään tunniksi? Tai uimaan? No, meillä tämä ei toimi mutta suosittelen kokeilemaan.
Hyväkuntoinen himoliikkuja näkee kävelyn varmaan ajanhukkana. Hän haluaa maksimoida tulokset. Uinti on hyvä, mutta se menisi siihen, että miehesi painaa täysiä, eikä ota sinua mitenkään huomioon.
Minun mielestäni siis eri kuntotasoisten ei kannata harrastaa liikuntaa yhdessä. Voittehan te keksiä muuta yhteistä tekemistä. Tai jos mies on jo päivän liikunnat aiemmin tehnyt, niin kyllä hän varmaan voisi kävelylle lähteä (ajatellen sen palauttavana lenkkinä :D).
Parempikuntoinen voi vetää intervallia edestakasin kun toinen menee oman kykynsä mukaan?
Kävin exän kanssa joskus lenkeillä niin välillä vedin spurtin horisonttiin ja takasin ja sitte sen kanssa samaa tahtia turisten että syke tuli alas ja sitten taas hetken päästä pieni spurtti. Tosin on se vähän tylsää, kieltämättä, mutta menee hyvällä tahdolla.
Tottapuhuen sitä korpes toi mun tapa sen verran ettei se kovin kauan viittiny mun kanssa liikuntaa harrastaakaan mutta tulipahan yritettyä..
Väärin arvattu. Minä uin nopeammin kuin mies, koska olin aikoinani valmennusryhmässä. Mieskään ei ole huono uimari, mutta ei vain pidä lajista yhtä paljon kuin minä. Siispä jos haluan uida, saan uida yksinäni.
Ei siinä mitään, mutta se tosiaan ärsyttää että minua painostetaan tekemään jotain muuta mistä en pidä.
Tässä ei oikeastaan kannattaisi puhua paremmista ja paremmista liikkujista. Sen minä kyllä tiedän, että mies on mielestään niin helkkarin hyvä ja nopea ja vahva, mutta se johtuu siitä että näitä asioita tarkastellaan tiettyjen lajien sisällä. Kyllä sen nyt vähän vituttaa tällaista suht' urheilullista ihmistä, että vain yhden tai kahden lajin asiat ratkaisevat - eivätkä suinkaan ne lajit, joissa itse pärjään.
Ongelmia saattaa esiintyä koska liikkumaton ei ymmärrä liikkujan tarpeita ja motiivia.
Eräs tuttavani ajautui aviolliseen kriisiin 4-kymppisenä.
Ukko harrasti kesäisin aktiivsesti lenkkeilyä juosten ainakin kerran kesässä maratonin. Ymärrät hyvin sen vaativan muutakin kuin saunalenkin.
Talvisin hiihti paljon.
Rouva pahoitti hiljalleen mielensä ja viikoittain muutaman kerran, ukon ollessa lenkillä, meni naapurin muijan kanssa juoruamaan ja juomaan kaljaa.
7-vuotias poika jäi hieman heitteille vaikka ukko talvisin hiihtelikin ajankulukseen pojan kanssa.
Ymmärrystä vaatii!
En ymmärrä miksi elämäntavoiltaan erilaiset ihmiset edes haluavat elää yhdessä. siksi että saa säännöllistä seksiä?
Luulisi olevan helpompaa etsiä sellainen ihminen jonka kanssa on sama vuorokausirytmi ja samanlaiset elämäntavat.
Parisuhdetta suunnittelevien tulisi lukea alkuvirkkeesi täydellä vakavuudella!
Elämäntapojen lisäksi perusasenteet arkisiin asioihin alkavat pitemmän päälle vaikutamaan yhdessä viihtymiseen.
Asenteet, paisi liikuntaan ja urheiluun, niin myöskin rahan käyttöön, kulttuuriin (musiikkimaku, konsertit, teatteri yms.), matkusteluun, lasten kasvatukseen, yhteikunnallisiin asioihin ja -harrastuksiin, yhdistystoimintaan jne.
Kun alusta alkaen noissa asioissa on riittävästi aitoa yksituumaisuutta niin eipä ole pahempia riitoja se seksikin sujuu haudan partaalle saakka
Periaatteessa noinkin, mutta sitten toisaalta kahta samanlaista ihmistä ei olekaan. Sekä minä että mieheni olemme liikunnallisia yövalvojia. Muistutamme muutenkin hyvin paljon toisiamme.
Niin samanlaisia ihmisiä ei olekaan, etteikö tarvitsisi ottaa huomioon sitä, että toinen ihminen on toisenlainen. Sillä on omat tunteet ja omat tarpeet. Voihan sen riidan saada aikaan esimerkiksi siitä, että onko se hyvä liikuntalaji nyt sitten mieheni laji x (jota vihaan) vai joku muu.
En minä nyt sen takia ryhdy uutta kumppani etsimään, että en pidä hänen yhdestä tietystä harrastuksestaan. Yksin voi tehdä omia juttuja.
Toimii ja hyvin toimiikin. Ei naiset halua tälläistä joka käy salilla säännöllisesti hikoilemassa. Se kaljan kittaaja on naisten unelma mies aina. Mietis nyt kun se lihoo porsaaksi ja sitten panee sua niin on se seksikästä. Lähdenkin tästä kohta salille taas katelee naisten per.seitä.
Miehenä harratan urheilua koska olen siä koko ikäni harratantu ja hyvpin seinille jos ei pääse iteään rääkkäämään mutta otan sitä oluttakin ihan riitävästi että silleen. Naiseni olen kanssa saanut houkuteltua salille ja pyöräilemään mutta hänellä ei ole sellaista asennetta että otetaa kropasta kaikki irti että silleen mutta liikkuu omaa tahtiin riittävästi. Kerran sain houkuteltua yli40km polkupyörälenkille ja poljettiin hänen tahtiin niin itelle ei tullut edes hiki kunnolla mutta loppumatkasta nasiellani meinasi kunto loppua että silleen. Parenpi vähän kun ei mitään.
"Urheilullinen ja epäurheilullinen Mitenköhän tulee toimimaan tälläinen yhdistelmä, "
-Pidemmän päälle varsin huonosti.
Puhun omakohtaisesta kokemuksesta.
Niin poikkeavat elämänarvot alkavat ajan mittaan väkisinkin hiertämään välejä. Vaikka alussa tuntuisikin ettei se ole iso juttu, mutta vaikutus on kumulatiivinen.
Kun vuosien mittaan toinen vaan istuu sohvalla mättäämässä suklaata/sipsejä/tms schaissee ja toinen treenaa tosissaan ja laskee syömiset ja rakentaa viikkoaikataulutkin treenien ympärille, ni ongelmia tulee.
Elämäntavat voivat olla yhdistävä tai erottava tekijä.
Tästä syystä en itse enää koskaan edes harkitse vakavan suhteen aloittamista naisen kanssa joka ei myös itse treenaa tosissaan/ammattimaisesti.
Se ei vaan toimi pidemmän päälle.
Myös oma kokemus.
Jo seurusteluvaiheessa ilmeni yhteinen mielenkiinto urheiluun.
Tuleva vaimoni oli harrastanut pikamatkoja ja pituutta. Minä poikaiässä painia ja sittemmin kilpailumielessä punttia.
Molempien kiinnostus oli omia lajeja paljon laveampi.
Nyrkkeily ja lätkä olivat vaimon kiinnostuksen ulkopuolella.
Minun, ja sittemmin poikamme harrastusten myötä, vaimon mielenkiinto laajeni myös painonnostoon. Painia hän oli seurannut jo aikaisemminkin.
Talvisin hiihtelimme yhdssä.
Kävimme katsomassa kahdet Baltic-Cup kisat, kaksi maaottelua ja yhdet SM-kisat.
Vaimo jopa näkee hieman lajin"sisään".
Puutteentorjuntavuodet huolineen ja muuttoineen katkaisi harrastuksení 38:ksi vuodeksi mutta vaimo oli tukemassa "uudelleen heräämistäni" 6-kymppisenä.
Koskaan meillä ei ole ollut erimielisyyttä urheilusta. Ainoastaan se, menemmekö kisoihin ( lähinnä yu- ja talvilajitn) vai katsommeko tv:sta on aiheuttanut keskustelua.
Vaimo mukautui kitkatta siihen, että minä suunnittelen, ostan ja valmistan sapuskat ottaen huomioon hänen viimeaikaiset rajoitukset.
Aamuisin, 5krt/viikko, vaimo lähtee lenkille entisen työkaverinsa kanssa. Minä lähden samaan aikaan salille.
Kun lisäksi perusasenteemme lasten kasvatukseen, rahan käyttöön, matkusteluun ja tiettyihin perheasioihin ovat saman suuntaisia niin ei ole ihme, että 44 yhteistä, tyydyttävää vuotta tulee täyteen tänä vuotena.
Ps. Vaimo vetää suoran yhteyden punttisalista ja raittiudesta vanhan ukon "kotikuntoon".
Toivottavsti ymmärrät kuinka äärimmäisen harvinaislaatuinen nainen sinulla on ja kuinka onnekkaita olette molemmat. =)
Pitkästä aikaa jotain positiivista luettavaa näillä palstoilla.
Onnea teille kummallekkin jatkoon. =)
Ennustuksesi toteutui poikamme kohdalla. 7-vuotta ja matot halki.
En malta olle kertomatta yhtä esimerkkiä vaimoni sitoutumisesta liikuntaan ja punttiin.
Poikamme lähtiessä opiskelemaan Otaniemeen oli vaimoni suurin murhe se, että lopettaako junnu saliharrastuksen!
Rauhoitin vaimoani sanomalla, että siitä on muodostunut elämäntapa. Vain joku, todella suuri muutos elämässä muuttaa tilanteen.
Ei ole tullut muuta muutaman kuukauden katkoja on junnulla ollut.
Täyttää ensi vuonna 40-vuotta.
Elämästä yleensä. Olen vain ihmetellyt miten ihmiset viitsivät elää riitaisissa parisuteissa.
Mm. Pojallemme tuli avioero 7:n yhteisen vuoden jälkeen. Erilaiset luonnetyypit, ikävällä tavalla. Vain yksi yhteinen mielenkiinnon kohde!
Hänen nykyisellä vaimollaan on kilpahiihtäjän ja suunnistajan tausta.
Yhteiset salireisut eivät ole tapa mutta eivät harvinaisiakaan.
Uusi vauveli vaatii omansa.
Sanat perversio, fetismi ja parafilia ovat määreitä, jotka kuvaavat etäisyyttä tai eroamista tai "vääristyneisyyttä" suhteessa normiin, erityisesti sukupuoli- ja seksuaalisiin normeihin, usein käytetään myös sanaa häiriö, joka sekin on poikkeama normitilasta.
Ei tietenkään normaali ole mikään fetismi tai fiilia, vaan siitä normaalista poikkeavat.
Psykologisessa tautiluokituksessa parafiliat kuuluvat seksuaalisiin käyttäytymis- ja kohdehäiriöihin, joissa yksilö on riippuvainen jostakin epätavallisesta tai sosiaalisesti ei-hyväksyttävästä ärsykkeestä seksuaalisen mielihyvän kohteena tai välineenä.
Se että hoikka, urheilullinen, hyvä kroppainen on läskin, ei-urheilullisen ja muodottoman kanssa, on normista poikeamista ja siksi siis jokin fiilia tai fetismi. (esim. Läskifetismi)