Tai ainakin minua. Olen huomannut tässä vuosia sinkkuna olleena sen että kuinka ennen olin itsevarma ja miehiä riitti vaikka muille jakaa. Omaa hölmöyttäni toki ja nuoruuden vuoksi jätin monta hyvää tilaisuutta parisuhteeseen käyttämättä. Aloitin noin 2vuotta sitten nettideittailun ja treffipalstoilla käymisen ajatellen että tämä on sitä nykypäivää. Nykyisin itsetuntoni on karissut lähes olemattomiin enkä enää koe itseäni kauniiksi ja viehättäväksi. Netissä ihmiset tekevät mitä käsittämättömiä ohareita jo pelkästään tutustumis vaiheessa. Tulee fiilis että kukaan ei enää halua minua tai edes tutustua minuun ihmisenä. Ainoastaan seksiseuraksi kelpaa nainen joka nettideittailemaan on lähtenyt. Tai vaihtoehtoisesti jonkun varatun miehen iloksi, mutta ei kenenkään fiksun ja kivan sinkkumiehen seuraksi. Ihan käsittämätön sitoutumiskammo ja tapa vältellä parisuhdetta sinkkumiehillä tänä päivänä. Ystäväni hokevat minulle että olen tullut hulluksi kun väitän olevani ruma ja että kukaan mies ei kiinnostu minusta. En myöskään enää uskalla lähestyä itse miehiä baarissa, joka ennen oli ihan normaalia. Nykyisin katselen vain sivusta ja jään itse ilman miestä kun en uskalla heittäytyä tilanteisiin ja peräännyn heti jos sellainen tulee :/ miehet luulevat varmaan että olen liian nokkapystyssä baarissa kun en vaivaudu edes ottamaan katsekontaktia heihin vaikka todellisuudessa kammoksun lähestyä tai ottaa vastaan heidän yrityksiään lähestyä minuun. Ja syytän tästä nyt vain ja ainoastaan nettiä ja tätä sairasta deittailu maailmaa täällä jossa ihmiset etsivät jotain mitä ei ole olemassakaan.
Nettideittailu syö ihmistä!
Pettynyt_n
36813
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kuules siskoseni.. ihan sama juttu minullakin!
Nettiin ovat eksyneet kaikenlaiset mielenhäiriöiset, jotka sekoittavat muidenkin päät.
Pois ja äkkiä nettitreffeistä, pieni hengähdystauko, sitten kohti uusia tuulia ja pelkästään live-elämässä!
Täällä kolmas nainen, samat on tunnelmat täälläkin.
Sivustakatselijaksi taidan jäädä, on täällä sellaista peliä että oksat pois.
Tuo ohari-homma on tullut valitettavan yleiseksi tavaksi.
Ainakin miehet tekee nimenomaan sitä, naisista en tiedä muuta kuin
että itse en sellaista harrasta.
Kyllä sieppaa, jos aikuiset ihmiset ei sen vertaa pysty ilmoittamaan,
ettei tässä nyt olekaan sitä mitä hain tms. VAAN jäävät hiljaisuuteen.
Todella moukkamaista käytöstä. Etenkin kun ensin on intona kirjoiteltu
ummet ja lammet. Ja sitten yhtäkkiä, syytä sanomatta, ei enää mitään.
Ei voi muuta kun arvailla... helppoa ja halpaa ja nopeeta on tänne kirjoittelu.
Että johtuisikohan tuosta? Että tilanne etenee nopeesti, siihen pisteeseen että pitäs jotain todella tehdä... jolloin helposta, halvasta ja nopeesta tulee jotain ihan muuta.
Ettikää suhde jostain muualta? Ite en ainakaan netistä aio etsiä...
jo sen verran roskapostia, pelkkien emailaamisen takia.
täälläkin nejäs nainen helppoa ja halpaa ja nopeeta on tänne kirjoittelu.
Nettiin ovat eksyneet kaikenlaiset mielenhäiriöiset, jotka sekoittavat muidenkin päät.
http://keskustelu.suomi24.fi/search/s24search/seksiseuraa?term_keywords=seksiseuraa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11450763#comment-61382097
Tosi pitkän parisuhteen jälkeen aloin treffailemaan. Kuudesta miehestä yksi oli rehellisen ja täysjärkisen oloinen - harmi vaan, ettei meillä kemiat kohdanneet. Loput viisi sekaisin kuin käkikello sinkkuuden ja nettideittailun rajattomista mahdollisuuksista. Yksi ihan oikeasti luonnehäiriöinenkin mahtui mukaan, jonka tapaamista kadun loppuelämäni. Harmittaa vaan niiden uusien hyväuskoisten puolesta, joiden pitää kokea tämä karuus henkilökohtaisesti ennen kuin uskovat, että kaikki ihmiset eivät todellakaan ole hyvin aikein liikkeellä.
"Omaa hölmöyttäni toki ja nuoruuden vuoksi jätin monta hyvää tilaisuutta parisuhteeseen käyttämättä."
"Ihan käsittämätön sitoutumiskammo ja tapa vältellä parisuhdetta sinkkumiehillä tänä päivänä."
Niin, voisiko sinusta sanoa myös samaa - vai etkö näe sanoissa ja teoissasi ristiriitaa? Naisille on ok suhmuroida menemään, mutta kun miehet tekevät samaa - niin vika on miehissä? Huoh.
Tuosta mielestäni kävi ilmi se että nuorempana en ollut valmis itse mihinkään vakavaan suhteeseen ja sen myötä jäi muutama tilaisuus käyttämättä. Toki johtui siitä että olin eronnut tuolloin myös yli 5 vuotta kestävästä suhteesta enkä heti tahtonut uutta tilalle. Nyt aivan eri tilanne kun vuosia mennyt ja olisin itse valmis taas parisuhteeseen, mutta helppoa tämä ei enää ole.
Ihmiset muuttuu ja kasvaa. Jos on nuorena jättänyt tilaisuudet käyttämättä, onko se nyt sitten oikein kärsiä, jos nyt haluaisikin sitoutua? On se vaan niin kiva olla aina sanomassa muille, että miten pitää ja saa elää...
Ja naiset puhuu miesten mokista, koska harvemmin tietävät naisten mokista. En minä ainakaan tiedä mitä muut sinkkunaiset puuhailevat, mutta miesten puuhista tiedän enemmän.
"Jos on nuorena jättänyt tilaisuudet käyttämättä, onko se nyt sitten oikein kärsiä, jos nyt haluaisikin sitoutua?"
ON!!!!! Ja tiedätkö miksi? Elämä ei ole reilua. Maailma ei kohtele ihmisiä tasavertaisesti, eikä kaikille siunaannu läheskään samoja mahdollisuuksia.
Monesti olen huomannut varsinkin naisten ajattelevan, että: "no nyt ei ole ehkä ihan vielä oikea aika, mutta kyllähän noita tilaisuuksia tulee." Kun totuus on ettei niitä oikeasti enää välttämättä tule.
Tai ainakaan ne eivät välttämättä enää ole "niin hyviä" kuin ennen olivat. Ihmiset eivät välttämättä kasva, mutta kaikki vanhenevat ja varsinkin naisten "markkina arvo" tuppaa laskemaan iän myötä. (tutkittu juttu)
Joten ei ole mikään ihme, ettei nainen enää löydä sopivaa kun kilpailutilanne on muuttunut ja jos vaatimukset ovat edelleen samat niin siinä ristiriita. Tai ainakin tavoitellun tasoista voi oikeasti joutua etsimään pitkään. Jopa kymmeniä vuosia. Siinä kyllä joutuu mielenterveys koetukselle ihan ilman nettiäkin.
Yritän nyt tässä muistuttaa naisia, että älkää liian kevein perustein hylätkö tilaisuuksia joita vastaan tulee. Jos ylenkatsotte tilaisuutenne, odotatte ehkä jotain vielä parempaa tai ajattelette että kyllä tässä vielä myöhemminkin ehtii...
Niin faktaa kuitenkin on että TILAISUUS ON MENNYT, eikä vastaavaa välttämättä enää tule kohdalle KOSKAAN!
Joten ehkä joidenkin naisten kannattaisi hieman vakavammin suhtautua tilaisuuksiin, koska koskaan ei tiedä etteikö vaikka juuri tämä tilaisuus jäisi viimeiseksi.
Me olemme kaikki ainutkertaisia, ja niin ovat tilaisuutemmekin.
Kylläpä huvitti lukea kommenttiasi mies 26v. Sinun omat parhaat päiväsi taitaa olla ohi kun noin katkerana kirjoitat tai olet tullut naisen torjumaksi syystä että hän ei ole ollut valmis parisuhteeseen juuri tuolloin.
Olen kyllä jo seurustellut nyt vuoden verran ja siitä ajasta viimeiset 3 kuukautta asuttu yhdessä.
Mielestäni tekstissäni ei ole mitään katkeraa, koska ei itse ole tarvinnut paria kuukautta kauempaa olla sinkkuna jos ei ole halunnut.
Nuo ovat vain havaintoja joita olen ihan oikeasti elämässä tehnyt.
Monen tutun naisen olen huomannut noudattavan tuota kaavaa ja ne heistä jotka eivät ole mitään täysiä kymppejä ovat oikeasti vaikeuksissa, koska pitävät rimaa samalla tasalla kuin 5-10 vuotta sitten vaikkei se enää ole realistista.
Itselläni on nyt tätä nettideittailua takana kolmisen vuotta. Välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti. Muutamaa eri sivustoa olen kokeillut ja pääosin sanoisin niiden olevan loppujenlopuksi samanlaisia.
Kun aloitin tämän puuhan, oli itsetuntoni melko maltalla. Yli vuosikymmenen kestänyt parisuhde, ydinperhe ja koko elämä sellaisena kun sen tiesin oli tahtomattani mennyttä. Totesin pian, että minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten baareissa (tai muuallakaan) voisi tutustua naisiin. Ja todennäköisesti epätoivoni näkyi kilometrin päähän.
Jossain vaiheessa löysin sitten itseni nimenomaan täältä suomi24:n treffipalstalta. Tätä keskustelupalstaa kun lukee, niin monet valittaa ettei naiset vastaa tai että treffeille ei pääse. Mä en kokenut samanlaista ongelmaa, aika usein mulle vastattiin ja melko monta naista tapasinkin. Mutta siitä huolimatta niitä tapauksia oli vielä enemmän, että muutaman vaihdetun viestin jälkeen nainen katosi ihan tietämättömiin. Ja puhun kuitenkin kirjeenvaihdosta jossa oli jo puhuttu melko henkilökohtaisiakin asioita. Ja samoin, saattoivat käydä kanssani vaikka kaksillakin treffeillä mutta sitten yllätten, kadota kokonaan, eivät vastanneet enää puheluihin tai viesteihin. Oma ylpeyteni ei kuitenkaan missään vaiheessa sallinut sitä, että alkaisin itkeä kenenkään perään, jos muutaman kerran soitan saamatta vastausta ja laitan sitten tekstiviestin johon ei siihenkään vastata niin asia on osaltani ohi.
Tarkoitan siis, että arvellakseni ongelma oli siinä, että niin moni tuntui suhtautuvan asiaan niin, että jos ollaan tavattu "netissä" niin toisella ei ole ihmisarvoa, häntä voi kohdella miten tahansa, normaalit käyttäytymissäännöt ei päde. Sillä ne muutamat treffit millä kävin netin ulkopuolella menivät hyvin toisella tapaa, Vaikka ei sitten varsinaisesti natsannutkaan, niin eivät he myöskään salamyhkäisesti kadonneet minnekään. Asiallisesti vastasivat, että eivät usko että tapailua kannattaa jatkaa.
En minäkään ajattele, että jos pari kertaa tavataan niin jo seurustellaan. Tai että kirjeenvaihto tarkoittaisi mitään kummempaa kuin kirjeenvaihtoa. Mutta jotenkin on käsittämätöntä, että toiselle kirjoitetaan pitkiäkin viestejä, käytetään aikaa ja vaivaa, mutta sitten kun syystä tai toisesta tulee olo, että tästä ei tämän pidemmälle ole, niin ei voida sitä sanoa. Vaan kadotaan. Sen jotenkin vielä ymmärrän, että kaikkiin viesteihin ei ehditä tai haluta vastata mitään, mutta jos kontakti jo on niin silloin pitäisi olla myös selkärankaa katkaista se.
Vasta kun törmäsin muutamaan naiseen jotka selvästi eivät tapailleet ja kirjoitelleet useiden miesten kanssa samaan aikaan jutut tuntui etenevän johonkin. Ja sillä että joku kohtelee kanssaihmisenä, sellaisena joka on kiinnostava oli selvästi iso vaikutus itsevarmuuteenkin. Aika nopeasti aloin pitää itselläni selkeänä sääntönä sitä, että jos minulla on fiilis että toinen katselee vielä jokasuuntaan eikä keskitä senhetkistä huomiotaan minuun nähdäkseen miten meidän suhde voisi kehittyä en lähde minäkään koko juttuun mukaan. Mutta en myöskään katoa minnekään, toivottelen hyvät jatkot ja kiitän yhteisestä ajasta. Vastaavasti kirjoittelin itse hyvin valikoiden, profiilista todella piti olla imua. Ja en kirjoittanut kuin yhdelle kerrallaan, saatoin odottaa viikonkin mahtaako hän vastata ja jos ei niin vasta sitten aloin katsella muita profiileja ja miettiä kenelle kirjoittaisin seuraavaksi.
Saattaisi olla oikeasti hyvä idea piilottaa profiili aina siksi aikaa kun alkaa kirjoitella jonkun kanssa, silloin, vaikka tahtoisitkin pitää jutut avoimena, et joudu hylkäämään ketään kun kirjoittelet jonkun toisen kanssa ja toisaalta kiinnität energiasi ja huomiosi kunnolla siihen yhteen ihmiseen. Uskon vilpittömästi, että onnellisia toisensa löytäneitä pareja syntyisi enemmän.
Meillä tuo ainakin toimi. Nyt olen ollut muutaman kuukauden parisuhteessa. Kumppanini kokemukset kun tästä ollaan keskusteltu on aika samansuuntaisia.
Todella hyvä kirjoitus, olen täysin samaa mieltä.
Erityisesti tätä kirjoittamaasi on hyvä korostaa:
"Sen jotenkin vielä ymmärrän, että kaikkiin viesteihin ei ehditä tai
haluta vastata mitään, mutta jos kontakti jo on niin silloin pitäisi
olla myös selkärankaa katkaista se."
Miettikää nettideittailijat.
On täällä näköjään järkevästikin asiaan suhtautuvia. Hiljaa hyvä tulee :-) Sellaisen seikan olen huomannut, että aika moni 30 nainen on ihan teinin asteella kirjoitustaitonsa kanssa. Siksi pyrinkin nopeaan f2f kontaktiin, sillä huonokin kirjoittaja voi olla mukava ihminen :-)
kyllähän naiset täällä osaa katkaista nämä kontaktit. Valitettavasti se tapahtuu, niin ettei sitten enään viitsitä vastata yhtään mitään. Näyttää naisia vaivaavan sama asennoituminen kun aloittajalla, eli "katsotaan nyt vielä löytyiskö parempi, kun vientiä tuntuu olevan". Viestittely loppuu kun tällainen norminäköinen äijä näyttää kuvansa sille tuiki tavallisella sutturalle. Kyllä kysyntää on, niin *****un vaan kaikki käytöstavat.
Minulla on elämässäni ollut niin päin että parikymppisenä pidin itseäni todella rumana (en pidä kasvoistani ja jostain syystä en sitten "tiedostanut" koko muuta kroppaani olleenkaan, koin olevani ikäänkuin pelkkä pää ja siksi ruma). Ei olisi tullut mieleenkään hakea miestä viinanhuuruisista kammottavista paikoista ettei kohdella rumasti tai naureta että mitäs se pallinaama tänne änkee. Hain kirjeenvaihdon kautta kumppania, ja vuosia kestäneitä parisuhteita on kertynyt kaksi.
Nelikymppisenä jätetyksi tultuani en ole edelleenkään halukas etsimään raitista miestä sieltä missä vedetään viinaa, ja humppalavat eivät vieläkään kiehdo. Kirjeenvaihdon tilalle on tullut tämä hemmetin nettideitti. Olen 3 v turhaan hakemalla hakenut kumppania. Olen saanut tutustua katkerien ja kostonhimoisten miesten maailmaan, kun yhtälailla yksin olevat tai jääneet ottavat yhteyttä vain haukkuakseen minut siitä hyvästä etten tutustu nimenomaan heihin.
Se jatkuva haukuttavana ja arvosteltavana oleminen ei kuitenkaan ole saanut minua murtumaan, vaan itsetuntoni on päinvastoin noussut. Koen että olin idiootti kun nuorena kuvittelin olevani joku ihmisen irvikuva, ja vaikka nyt tietenkään enää enää naamaltani kakarasta käy, niin katson etten ole sen kummempi kuin muutkaan ihmiset.
Se mikä silti surettaa ajoittain lähes itkuun ja parkuun asti on se ettei sitä tiettyä, valittua, spesiaalia ihmistä löydy. Sitä jonka kanssa olisin heti alusta asti samalla taajuudella. Kaikki mäkättävät että ei saa olla liian vaativa ja pitää tyytyä, mutta miten voi tyytyä siihen ettei tunne toista ihmistä kohtaan yhtään mitään, koska ei koe että voisi jakaa hänen kanssaan sisimpänsä aivan kokonaan? Jos toisen seurassa on kuin muukalaisen kanssa, ei ole hyvä. Pitää olla tunne että on kuin kotiinsa tullut! Muu ei käy.
Jatkan nettideittailua koska yksinäisyys joka tapauksessa syö minut tyhjäksi sisältä, joten eipä tämän pahemmaksi olo enää deittailemallakaan tule. Vaikka konkreettisia deittejä ei tosin olekaan kuin pari vuodessa kun on raakannut epäsopivimmat pois.
Voin olla vanhanaikainen,mutta nettideittailua hetken kokeiltuani ihan hyvällä
"menestyksellä",totesin,että siirryn livemaailmaan.Siellä tapaa itselleen sopivampia
helpommin.
Jotenkin koen nettideitit keinotekoiseksi.Kuvattomat miehet lähes olemattomilla
tiedoilla lähettelee viestejä ja kyselee henkilökohtaisia asioita.
Kuvattomuus on S 24 deittisivuston ongelma.
Suosittelen,jos joku haluaa olla esim. S 24 deittisivuilla,maksamaan sen pienen
summan pluspalvelusta.(ja tämä ei ole sponssausmainos).Sen avulla tuorekkin
deittailija näkee toisen tilastot ja osaa tehdä johtopäätöksiä..
on täysin paska puhetta "elä oo nirso vaan ota mitä satut saamaan"
en itse voisi ajatella mitään parisuhdetta ihmisen kanssa joka ei sisäisesti ja ulkoisesti miellytä minua tippaakaan.
En ole oikeinn itään koskaan odottanut nettideittailusta ja olenkin huomannut että naisille on miehen ulkonäkö kaikkein tärkein juttu. Ulkonäkö ja rahaa jos ei ole niin mies ei ole kiinostava. Yhtään vastausta en ole saanut parin kolmeen vuoteen. Nettideitit on täynnä pinallisia naisia jotka luulevat olevansa itse täydellisiä ja vaatimat mieheltä täydellisyyttä.
Ihan käsittämätöntä tää naisten ennakkoluuloisuus. Mies ei voi olla hyvä jos ei ole töissä tai ei ole komea. Selvästi tavikset ja selvästi ylipainoisetkin naiset vaativat aivan mahdottomia ja eivät halua edes tutustua tavis miehiin. Baareissa ei uskalla lähestyä naisia koska ne mulkoilevat heti et " mitä tuokin kuvittelee" jos niitä lähestyy.
Ja naisille pitäis tehdä 5 minuutis kauhea vaikutus. Muuten naista ei enään kiinnosta
"Ihan käsittämätöntä tää naisten ennakkoluuloisuus. Mies ei voi olla hyvä jos ei ole töissä tai ei ole komea. Selvästi tavikset ja selvästi ylipainoisetkin naiset vaativat aivan mahdottomia ja eivät halua edes tutustua tavis miehiin."
Hohhoh :D Miehillä sitä vasta onkin tätä piirrettä, että tavisnaiset ei kelpaa, kun treffeille odotetaan Prinsessa Ruususta!!!
Sori vaan "tavis mies", mutta kyllä on syytä tehdä jonkinnäköinen asennetarkistus. En minkäkään ole mikään komea, en atleetti, enkä ainakaan rikas ja silti vastauksia ja treffejä on molempia osunut osakseni. Oletko viesteissäsi kenties ylimielinen, katkera, epätoivoinen?
Jos edes epäilet tätä, koita muuttaa sävyä positiivisempaan.
Pitää kyllä paikkansa, että alkuvaikutelma, joka kantaa melko pitkälle, muodostuu hyvin nopeasti. Mutta ei treffit ole silti silloin vielä ohi. Edelleen voit olla kiinnostava deitti ja jättää olon, että sinuun on syytä tutustua. Ja tässä pätee sama kuin kirjoittelussa, ylimielisyys, katkeruus ja epätoivo karkoittavat.
Sanonpahan vain sulle että on toivottaman typerää ja aneemista alkaa heittelemään jollekin ihmiselle jolle ei vastata niin noita "taidat olla ylimielinen, katkera ja epätoivoinen" kommentteja.
Etkö huomaa omaa ylimielistä suhtautumista tähän "tavis mieheen"?
Vaikutat oelvan vain itse epätoivoinen katkera inisijä.
"En minkäkään ole mikään komea, en atleetti, enkä ainakaan rikas ja silti vastauksia ja treffejä on molempia osunut osakseni. "
Joo, mutta olet vitun tyhmä.
Oletteko huomannet,että nettitreffeille jää koukkun?
Se on vähän niinkun peliriippuvuus.
Kenellekään ei kelpaa mikään,etsitään ja etsitään jos löytyisi parempi ja parempi.
Jos joku löytää jotain,silti jäädään etsimään,taas parempaa.
Näin se sit menee,ja lopuksi jää ns naru vetäjän käteen.
Harva vaan myöntää,että olisi jäänyt koukkuun.
Yleisin selitys on, "etsin kaikessa rauhassa".Kun ei pystytä myöntämään,että kukaan ei kelpaa.
En allekirjoita tätä omalta kohdaltani, vaikka vietinkin useamman vuoden nettideittaillen aktiivisesti. Luovuin nettideittailusta erittäin mielelläni heti, kun kohtasin naisen, joka tuntui juuri oikealta minulle. Olennaista lienee se, että hänen kohdallaan tunteeni heräsivät. Sitä ennen ei edes ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa etsimistä jokaisen uuden kohtaamisen jälkeen. Pelkältä järkipohjalta ei varmasti kukaan lähde suhteeseen.
Minulla on ihan sama että HETI lopettaisin jos löytäisin miehen joka tuntuisi ihan oikealta minulle (ja minä hänelle). Jos toisen kanssa aivan aidosti viihtyy, mitä ihmeen järkeä ja tarvista on vilkuilla nurkan taakse että josko löytyisi vielä parempi?
Kyllä näin vanha kuin minä olen on jo ehtinyt kokea ihastumisia ja tietää miltä se tuntuu kun toinen ihminen tuntuu erityisen spesiaalilta. Jos toisesta ei pääse INNOSTUMAAN oikein tosissaan, kyseessä on parhaimmillaankin pelkkä kaveruus.
Ihmiset jotka eivät ole koskaan tykästyneet tosissaan kehenkään ilmeisesti olettavat että sitä voi päättää noin vain alkaa olla kenen kanssa tahansa. Luullaan että kumppani valitaan kuin ostoslistan kanssa kaupassa käyden. Pitää olla ne ja ne ominaisuudet. Pyh. Se lista on vain lista siitä millaiseen ihmiseen todennäköisesti ihastuisi.
Jos ne tunteet eivät herää, on aina parempi olla yksin eikä pilata kahden ihmisen elämää aloittamalla suhdetta jossa kumminkin on katkera ja hapan ja tahtomattaankin kostaa sen toisellekin, jos ei ole itse niin jumalattoman kurinalainen ihminen että pitää mölyt mahassaan vaikka ei osaa rakastaa eikä arvostaa toista millään tavalla. Itse kyllä varmaan vääntäisin itkua viimeistään siellä sängyssä seksin jälkeen jos "kiitollisuudesta" harrastaisin seksiä, eli vain sen takia että pitää maksaa jotenkin sille miehelle joka on suuresta armosta hyväksynyt minut kumppanikseen. Tuntuisi että myyn itseäni jokaikinen päivä, jos en saa olla suhteessa jossa oikeasti rakastan toista!
Hei, kuulkaas naiset!
Ihan sama juttu se on miehenäkin.
Sen takia oli viisas veto lähteä pois nettideitistä.
Kyse ei ollut mistään itseluottamuksen, itsetunnon tai itsevarmuuden menettämisestä vaan sen varmuuden löytämisestä itsestä etten siedä sitä pelleilyä enempää ja mahdollisuus löytää lapseton normaalivartaloinen fiksu sinkkunainen netistä jolla ei ole noussut pissa päähän ja jonka kanssa natsais oikeasti on täysin olematon.
Nettideitissä aluksi miehenäkin voi olla siisti olo kun voi ottaa naisiin kontaktia tuosta vain, mutta kun pelin ydin vaikuttaa olevan leikkiminen niin ei vain kiinnosta.
En pelaa lottoa, enkä seikkaile nettideitissä. Seksiseura, yhden yön jutut, säädöt yms. ei kiinnosta eikä mitkään pikaromanssit joita moni nainen hakee joista pitäisi sitten joku oikea kumppanuus rakentaa.
Etsin parisuhdetta, ennen kaikkea kumppanuutta enkä mitään "kaikki mulle heti nyt ehkä katotaan huomenna josko on samat fiilikset sitten" ihmistä tai suhdetta.
No jos tarkemmin luit, huomasin, että en esittänyt kenellekään että: "taidat olla ylimielinen, katkera ja epätoivoinen" kommentteja.
Kysyin ainoastaan onko mahdollista, että viesteistä - tai treffeillä voisi muodostua sellainen kuva?
Ihan vain siksi, että vaikka mahdollisesti olenkin itse ***** tyhmä, niin siitä huolimatta jos sinnikkäästä yrityksestä huolimatta ei pääse treffeille, kannattaa miettiä omaa asennettaan ja viestejään eikä jäädä syyttämään naisia. Se oli olevinaan avustusta, ei halveksuntaa. Niillä on eroa.
Netissä pärjää, kun ei ota liikaa itseensä, sillä miten tuntemattomat voi
tietää millainen joku oikeasti on.
Aluksi minäkin kauhistuin, että mihin hel-vettiin olen nokkani työntänyt,
mutta nyt jätän omaan arvoonsa, jos joku alentuu louskuttamaan.
Niin miten voi jättää omaan arvoonsa, kun pääsee monta kertaa treffeille. Saattaa tavata useammankin kerran ja sitten yhtäkkiä nainen katoaa ilmoittamatta mitään.
Toista tämä sama kolme tai neljä kertaa ja kerro minulle, miten se ei sotkisi ajatuksiasi tai laskisi itsetuntoasi. Arvoton olo tulee täällä monelle miehelle ja naiselle.
Joo minä puhuin nyt aidan seipäästä sori, mutta joo kyllä se syö miestä ja naista,
jos kadotaan savuna ilmaan. Olipa oltu yksillä, tai kaksilla treffeillä.
Enkä ala nyt toistamaan tätä moneen kertaan.
Jotenkin huvittavaa tämä naisten valitus, kun joku mies on jättänyt vastaamatta viestiin, etenkin tällaisen naisen tapauksessa, joka vielä kehuskelee miten itse aiemmin jakeli pakkeja kaikille. Tuo vastaava "hylkiminen" on täysin arkipäivää meille miehille.
On se nyt kauheeta, kun kaikki miehet eivät sitten olekaan rähmällään ja palvomassa arvon neitejä. Toki nettikin on pullollaan miehiä, jotka ovat valmiita parisuhteeseen ja haluavat perustaa perheen, mutta nämä harvemmin löytyvät niistä naisten suosimien pelimiesten keskuudesta.
Kannattaisikohan tulla sieltä baareista välillä ulos että huomaisi olevan sellaisiakin naisia joita ei peliemiehet kiinnosta ja jotka eivät jakele pakkeja ihan vaan pakkien jakamisen ilosta.
Meitä on muitakin naisia kuin niitä baariprinsessoja joiden naisten kopeudesta valittavat miehet kuvittelevat olevan koko naissukukunnan edustajia!
Baarittelua en kyllä harrasta, koska olen ns."semi-raitis" eli en itse juo humalahakuisesti. Olen kyllä useinkin kuullut huhuja näistä mainitsemistasi myyttisistä naissukukunnan edustajista, mutta itse en ole moisia onnistunut bongaamaan noin 10 vuotisen nettideittikokemukseni aikana. Toki välillä on tullut useampikin vuosi väliä ilman nettideittiä, joten ehkä sen vuoksi nämä ovat jääneet havaitsematta, jos he ovat tavoitettavissa vain ajoittain.