Naiset, älkää lähtekö uuden miehen perään ja jättäkö perheitänne. Päädyin ero ratkaisuun kun mies oli työn ja harrastuksen takia paljon poissa kotoa. Eron jälkeen uusi ihastus vaihtui toiseen ja lopulta päädyin uusperheeseen, jossa miehen lapset ovat lähas kokoajan meillä ja joudun väkisinkin rahoittamaan ruuan ja asumisen muodossa taloutta. Omat lapset osa jo aik. ja osa kotona, omat aik. akateemisesti koulutettuja ja miehen lapset huonosti kasvatettuja käytöshäiriöisiä, varastelevia ja mistään piittamattomia sotkijoita. Miettikää naiset niitä hyviä puolia puolisossa ja hakekaa apua parisuhde ongelmiin. Meillä mun elämä yhtä helvettiä varsinkin kun avomieheni entinen vaimo on sairas ja tunkee kokoajan elämään kun bailaamiseltaaan ehtii. Muistelen kaiholla "vanhoja hyviä aikoja" ja suren ja masennun kun omat lapset joutuu ravaamaan 2 kodin väliä ja kärsimään miehen häiriö lapsista. Joskus mietin miksi annan omille lapsille näin tapahtua. Hirveetä miten tyhmä ihminen voi olla ja tehdä pikkuasioiden takia suuria vahinkoja. Perheen tuntua ei saa ikinä takaisin.
AVIOERON JÄLKEINEN TODELLISUUS
Katuva ja onneton 90
29860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Äläs nyt! Mietipä vielä paremmin tuota asiaa.
Sulla ja sun miehelläsi oli jotain ongelmia, muuten et olisi kokenut olevasi vapaata riistaa lähtemään.
Et nähnyt sillähetkellä muuta ratkaisua, joten katuminen on turhaa.
Ole vaan rehellinen tunteillesi, jos haluat lähteä siitä uusioperheestä niin tee se tälläkertaa vaan hyvin: Hanki esim ulkopuolista apua, terapiaa tai jotain, joka auttaa sua pohtimaan asioita. Kun teet seuraavan siirtosi, on hyvä ettei sua kokoajan jännitä onko tää väärin vai oikein, vaan teet sen ihan tietäen että ainahan on sitten se terapeutti jos alkaa kaduttaa...jätä se sika ei sun tartte kattoa ja olla mikään yhtäkkiä uusperheen osa.
Sun ei tarvi katua silti KOKO elämääs tai sitä että jätit sen ekan miehes, vain sitä että nyt on uusi ukko väärä. Muuta sieltä omillesi, ehkä tuo ero kasvattaa sitä sun alkuperäistä ukkoa ja hän miettii mitä on tullut tehtyä väärin kun nainenkin jätti. Ehkä hän jokupäivä kolkuttaa ovellesi, ja palaatte jopa yhteen.
Jos hän sen sijaan aikoo olla loppuikänsä katkera, reissata liikaa, syyttää sua siitä että jätit ja lähdit tilanteessa jossa et NÄHNYT vaihtoehtoja itsellesi, niin se on hänen vikansa ei sinun. Jokainen on oman onnensa seppä.
hmm ihanat naiset pysykää vahvoina kriisin partaalla :)
NM äläs nyt on hienoa että sinun kaltaisia ihmisiä on olemassa, tätä tää kirjoittaminen tänne on parhaimmillaan. Saa apua ja tukea ja mikä tärkeintä, riippumattomia katsantokantoja ulkopuoliselta. KIITOS:). Pelastit päiväni.
Näin vanhempana sinkkuna ilman lapsia kyselen että montako avioeroa se "täydellinen" elämä vaatii?Ja monenko vieraan lasta pitää elättää?Riippuu varmaan avioerojen määrästä henkeä kohti.Pitäsköhän etsiä nainen millä on Esim. kolmen eri miehen lapset?Näettekö tulevaisuutta tilanteeseen?Minä en.Rahoistaan vaan eroon pääsee.Vanhat hyväuskoiset poikamiehet pääsee vaan elin-ikäisistä säästöistään lopullisesti eroon ventovieraiden hyväksi jos on tarpeeksi idiootti sinkku eikä pidä puoliaan.
Ihmisellä on oikeus kuitenkin olla onnellinen sitä suuremmalla syyllä vaikka olisi ollut monta avioeroa.
Joka itsensä pystyy elättämään, miksei lapsiakin omia tai vieraan.
Oma syyllisyydentunne voi kalvaa, mutta se on vain ihmisen omassa mielessä, että haluaisi jotenkin pakottaa kohtaloa, "vain yksi avioliitto". Todellisuudessa on sidottu vain sydämessään.
Kun sallii itselleen eikä näe mitään väärää, on ihan mahdollista elää sen verran täydellistä elämää, kuin se mahdollista.
Tällaista on liikaa nähty, muodollinen liitto, molemmat pettävät ja silti muka uskovat avioliiton pyhyyteen.
Oletko ikinä ollut rakastunut.
Minusta on ihan tervettä katua tekemisiään, jos tietää tehneensä väärin. Ihanne tietenkin olisi, että oppisi virheistään ja tässäkin tapauksessa sen, ettei se ero ole tae onnellisuudesta vaan ennen kaikkea satsaaminen nykyhetkeen ja parisuhteeseen.
Täydellinen, tai lähes täydellinen, elämä edellyttää viisautta ja epävarmuuden sekä ongelmien sietämistä ja niiden setvimistä. Eroaminen sen takia, että mies ei puolison mielestä ole tarpeeksi kotona, on erittäin tyhmää ja on syytä katuakin moista ratkaisua, joka perustuu vain oman onnellisuuden etsimiseen ja ehkäpä rakastumisen tunteen haikaluun.
Olen ollut monta kertaa ihastunut, parisen kertaa rakastunut mutta yhtä vain rakastanut monta vuotta ja todellakin, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Rakastaminen on taitolaji ja vaatii paljon. Rakastuminen on helppoa ja heppoista.
Toki voi katua, ja myös päästä siitä yli. Vaikka kuinka laskee, onni ei tule etsien vaan löytäen.
Alusta aloittaminen, se omasta tahdosta kiinni, entinen ei ehkä soisi, vaan neuvoo syyllistäen.
"lopulta päädyin"
Naisen ei ole pakko aina elää jonkun miehen kanssa. Kokeilisit itsenäisen naisen elämää.
Se, että itse on mokannut eikä ole osannut rauhoittaa elämäänsä eron jälkeen, vaan on lähtenyt testaamaan omaa kelpuutaan parisuhdemarkkinoilla sata lasissa ei tarkoita, että kaikki toimisivat samoin.
On typerää surkutella itseään ja lastensa elämää, kun on itse ko asiat pilannut ajattelemattomalla käytöksellään. Aivan kuin olisit uhri, joka on väkisin pakotettu yhteen käytöshäiriöisten lasten kanssa?!
Itse olen noudattanut elämässäni ohjetta "seuraukset on pystyttävä arvioimaan/kestämään ennen toimenpiteisiin ryhtymistä" ja hyvin on toiminut.
mitäs läksit. Se on turha enään pidätellä kun baskat on jo housuissa.
Terveissii vain omalle ex-rouvalleni joka teki samoin lullessaan että, ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen eikä se onni kukoistanutkaan uuden rakkaan kanssa paria kuukautta pidempään.
Takaisin en enää huoli. ;-)
No se on sun oma mokuli kans. et säkään parisuhdetta arvosta sen enempää, pidät vaan lähinnä koston välineenä että kun toinen on "mokannut" niin sinä kostat, kuka haluaa miestä joka on kuin haavoittunut ja vihainen villieläin. Joku on tehnyt sulle jotain vieläkin pahempaa ennen kuin muijasi joka jätti.
Se että sulla tulee tuollaista tekstiä, kertoo että itse et ole erosta yli pätkän vertaa, joten et ole valmis uuteen suhteeseen, et rouvasi etkä muidenkaan kanssa. sikäli oikea veto että et enää "huoli" takaisin. jos salaa haaveilet siitä ex-rouvasta niin suosittelen tekemään jotain oman mielenterveytesi hyväksi, niinkauan on aikaa kun ei ole liian myöhäistä.
naisten logiikkaa et heti ollaan taas miehiä syyllistämässä omista mokista. Ei meillä ollut sen suurempia ongelmia kuin rutiini ja arki vaivasi pitkää liittoamme ja tulinen intohimoinen rakkaus muuttui toverilliseksi tylsäksi parisuhteeksi (12-vuotta).
Ei minun mielenterveydessäni mitään vikaa ole enkä kostonhimoinen tai vihainen villieläinkään ole tosin kait minä jotain vahingoniloa tunnen siitä että exälläni meni hommat päin bersettä. Helpottaa kummasti omaa eroprosessia ja jätetyksi tulemista ;-)
Enemmän se olisi minua widuttanut jos hän olisi saanut minua komeamman, varakkaamman tai mukavamman miehen mutta kun EI SAANUT.
Minulla taas oli parempi tuuri hengailen tässä itseäni nuoremman ja kauniin naisen kanssa tosin kaunis ja viehättävä nainen exänikin on.
Mutta elämä on valintoja täynnä jotkut valinnat osuu napakymppiin ja jotkut uppoo lantakasaan.....et silleen.
No en ihmettele että euccosi jätti:) Edelleenkään.sinä "tiesit" muka mikä liittoasi vaivasi, ehkä nainen on yrittänyt saada sinua kuuntelemaan mutta tavanomaisen suomimiehen kanssa keskustelu on yleensä melkoisen yksiulotteista..
en mäkään jaksaisi vaikka olisi kuinka hyvä mies, sitä yksinäisyyden tunnetta kun jokainen keskustelu on lähinnä vuoro-monologi..
hae terapiaan itsesi..
voihan sitä naista ensin kaduttaa että on rumempi ukko..muakin vitutti jättää mieheni mutta kun ei siitä pässistä OLLU mihinkään..ei seuraa eikä aitoa yhteyttä..
Mieluummin olen ruman köyhän ja vaikka pienimunaisen miehen kanssa, kuin jonkun varakkaan mahtisonnin kanssa jonka kanssa silti kokee vain olonsa yksinäiseksi.sulla on kusi hatussa, en tiedä käytätkö alkoholiakin mutta tyypillistä tekstiä itserakkaalle, syystä tai toisesta
oma ukkoni oli 45 vuotias, minä 40. Löysin itselleni 30-sen miehen jolla on oikeasti se lookki kohdallaan ja iso ase;) keskustelutaitoa löytyy.
Silti, voin myöntää , rakastan sitä entistä ukkoani edelleen, ja harmittaa että oli pakko ihan oman mielenterveyden takia jättää se.
Jos kuulisin että hän on siitä vahingoniloinen, että minulla menisi huonosti (vaikkei mene) niin lähinä säälisin sitä raukkaa.
Oikeasti, oman tutun miehen jättäminen on HELVETTIÄ, vaikka saisi minkä adoniksen tilalle niin helppoa se ei ole. Ne yhteiset vuodet on rakkaita ja arvokkaita, ja se miehen kusipäinen itsekäs luonne vain pakotti minut jättämään ne hyvätkin asiat taakseni.
Joskus olen uudelle kyynelehtinyt, että antaako hän anteeksi kun ikävöin hetkittäin miestäni. Onneksi hän ymmärtää, ainakin osittain.
katkeraa uikutusta tuo sitten on? Ole nyt sitten onnellinen kun pääsit eroon siitä vanhasta PÄSSISTÄ ja nauti siitä uudesta valloituksestasi ei kai nyt nuo mainitsemasi pikku ongelmat tosi rakkautta kaada vai alkoiko sittenkin vanha suola janottamaan ?
En juurikaan käytä alkoholia ja rakastan myös lähimmäisiäni itseni lisäksi tietty ;-)
Noooh... menee se vapaa päivä näinkin kanssasi kinastellen.
Ihana nainen ei sinun kanssa ainakaan elämä tylsäksi kävisi olet sen verran räväkkää sorttia oletko myös nätti ???????????
PS. Jokainen meistä tekee elämässä virheitä mutta niin se kissakin joutuu nuolemaan omat haavansa ja paranee nekin ajan kanssa arvet tosin saattaa jättää jälkeensä.
Jos suhtaudut itseesi tuollalailla, toisiin ihmisiin samalla tavoin,
niin voisin kuvitella sinut hankalaksi elämänkumppaniksi kun olet noin "täydellinen"..
Kissa nuolee omat haavansa. en tiedä rasittavampaa piirrettä miehessä kuin tuo kyvyttömyys vastaanottaa myötätuntoa, antaa myötätuntoa..olet lähinnä sellainen rankaiseva.
sä kun puhut lähimmäisen rakkaudesta niin se vaatii sulta varmaan todella rajua laskeutumista jalustalta sen toisen ihmisen luo. senverran ylhäällä olet muihin nähden, et lainkaan samalla tasolla.
Kyllä janottaa vanha suola, kuten sanoin, teki pahaa jättää se mies jota rakastin.
Sillä hetkellä kun jätin, en tuntenut tietenkään rakkautta koska muuten en olisi pois ikinä päässytkään. Mutta kun pöly laskeutuu ja ilta hiipii hämärään asuntoon, vieressä tuhisee vieras mies,
ikävä on suunnaton. Ja minä pystyn tämän myöntämään, en ole mikään kissa joka nuolee häpeissään haavojaan "mitäs läksin"..erosta oli noin 2 kk niin hain lääkäristä saikkua masennuin niin etten päässyt enää töihin.
Silti ero oli oikea ratkaisu, mutta jos mieheni kasvaisi aikuiseksi niin varmasti ottaisin takaisin ellen ole uudessa suhteessa silloin.
hidasta nyt.. käyt selvästi ylikierroksilla en halua mitenkään loukata sinua.
Huomaan NYT että olet hyvin herkkä, kovin tunteellinen ja pohjimmiltaan varmasti ihan hyvä ihminen.
Sorry että vedin miehisen suoraviivaisen ajattellumallin vasten kasvojasi. Se ero meissä miehissä ja naisissa on että nainen tekee päätökset järjellä ja tunteella kun miehet pääsääntöisesti järjellä ja vähemmän tunteella. Enkä tarkoita sitä että naiset olisi tyhmempiä kuin miehet vaan päätöksiä tehdessään naisilla tunteet painavat vaakakupissa enemmän kuin meillä miehillä. Rankaiseva ja rankaiseva olen kaikista ankarin itselleni ruoskin itseni oikein kunnolla jos teen jonkun suuremman virheen.
Olen tehnyt elämässäni montakin virhettä. Anyway........
Virheistä oppii ei siinä toisten myötätunto, päähän silittelyt tai jeesustelu auta se vain lohduttaa hetkellisesti.
Kohta numero
1. Myönnä virheesi (et ollut vielä valmis eroamaan vaikka miehesi olisi kuinka kusipää pienimunainen lapsellinen pässi koska rakastat häntä ja jos toista rakastaa tarpeeksi niin sietää myös toisen huonot puolet kukaan meistä ei ole täydellinen et sinä ENKÄ EDES MINÄ VAIKKA OLEN SINULLE SELLAISEN KUVAN JÄTTÄNYT.
Ei toista ihmistä voi muuttaa mieleisekseen vaan sen on kelvattava sellaisena kuin se on tai sitten ei.
2. Kärsi (nuole haavasi niin kuin kissa tekee)
3.Anna itsellesi anteeksi ja kokoa itsesi
4.Sopeudu tilanteesi ja korjaa mitä vielä korjattavissa on eli minimoi niin henkiset, fyysiset kuin taloudelliset tappiot.
Tehtyä ei saa enään tekemättömäksi
Ei ymmärrä miksi sitten yleensä rakastuit mieheesi jos hän on lapsellinen baska ja perustit vielä perheen??? Muuttuiko hän vuosien varrella? Muutuitko kenties sinä itse jotenkin? Jos mies painaa duunia niskalimassa perheen ellannon eteen ja vastapainoksi haluaa harrastaa jotain toivottavasi muuta kuin ryypiskelyä tai naisissa juoksemista niin miksi hänelle ei voi sallia sitä.
Oletko sinä kenties kontrollifriikki tai läheisriippuvainen ?
lakatkaa nyt hyvät naiset valehtelemasta toisille ja ihan itsellennekin. Jos tekee itse mokan, se on ihan oma syy eikä kenenkään toisen.
No on täällä vaikeuksia ja silti ihmistä joka tykkää elää yksin elämänsä ni pidetään outona.Ei ole ongelmia kun yksin elää.Enkä ole homo.Sitä riimiä tungetaan yleisesti yksin asujalle.En kaipaa vaan avioliitto/parisuhde ongelmia.Eikö siitä tule verenpaine ja sydänongelmia Ja henkisiä juttuja kun erotaan,Taas löydetään uusi ja erotaan.Siellä on pian iso kersalauma ja joka kolmas on oma ja joka kolmannelle löytyy oma isä ja äiti.
ei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.....
Ei se ole aina kovin vihreää sillä ensimmäiselläkään puolella
ruoho ei ollutkaan niin kovin vihreää ensimmäisellä puoliskolla mutta jos se oli kuitenkin silti paljon vihreämpää kuin siellä toisella puolella kaikesta huolimatta.
Eikä se ruoho ole täydellisen vihreää muuta kuin puutarha aiheisissa lehdissä ja ei niitä unelma prinssejäkään ole olemmassa muualla kuin satu kirjoissa.
joskus on ihan kiva istua siinä aidallakin hajareisin ja nautiskella.
Pidä kuitenkin aita matalana. Siten näkee niityltä niitylle. Ja saat jalat tukevasti maahan, etkä pyllähdä jommallekummalle puolelle ja loukkaa itseäsi.
Sun pitäisi mennä tuosta kuviosta omaan asuntoon ja rauhaan. Miksi et ole sopinut miehen kanssa että asutte erillään? Miksi annat OMAAN kotiisi tulla vieraita ihmisiä ja lapsia. Varastavat, lääppivät käsillään tavaraa ja tuhoavat kaiken? Omat lapsesi ovat etusijalla ja heidän oikeutensa on olla ilman ulkopuolista väkeä.....rauhassa.
Sä et ole muiden ihmisten rahoittaja, ainoastaan omat lapsesi (rahasi kuuluu sulle ja omalle jälkikasvulle vain) - sillä nyk. miehesi lapsilla on isä ja exnainen eli äiti - ja heidän pitää maksaa omien lastensa menot täysin...... Miksi annat käyttää hyväksi lompakkoasi tuolla tavalla? Sä et saisi maksaa miehesi ruokia, hänen pitäisi hankkia omat - syö takuulla paljon ja juo. Hän on varmaan työelämässä.
Miksi mies ja ex vaimo eivät hae kasvatusneuvoja mistään. Eikö hälytyskellot soi, että oikeasti hankit oman asunnon toisaalta. Ja exvaimo siis tunkee edelleen... Miksi annat sen tulla? Sun pitää itse järjestää asiat eritavalla, kukaan muu ei sitä tee. Perheen tunnun saa kun muutat pois. Vaikka olis kuinka ihana mies, niin kaikella on rajansa..... Ja mies tulee luoksesi tai sä käyt hänen luonaan, jos jatkatte.
HEH HEH! Ai noix se menee se tasisarvo et nainen ei ookkaan velvollinen rahoittamaan
muita ihmisiä parisuhteessa vaan raha kuuluukin hänelle itelleen. Mix esim, mä joudun maksaa entiselle muijalle omista muksuist ja sit viel rahoittaa tän nykyisen muidun kakaratkin mitkä ei oo mun. Ei saaatana mut on ryöstetty
Tai voithan sä sen exäsi kanssa puhua ja katsoa onko vapaa joskus. Jos aiot sinkuksi vielä ensin. En ymmärrä miten jaksat melua ja melskettä, itse saan vähemmästäkin stressin. Ah ihana rauha.
Ap ei tehnyt väärin jättäessään miehensä, jolle työ ja HARRASTUS oli tärkeämpää kuin perhe. MUTTA AP teki virheen ottaessaan tuollaisen uuden miehen elämäänsä. Eron jälkeen kannattaa olla hetki yksin eikä sitoutua lennossa toiseen!
Kyllä taitaa vanha sanonta pitää hyvin paikkansa. Eli "kun lähtee sutta pakoon, tuleekin karhu vastaan.
Niin taitaa käydä monellekin, että sitä ei lähellä näe, kuinka hyvin asiat ovat, kun alkaa joku seikka närästää. Uudessa suhteessa täytyy alkaa alusta, eli et voi tietää millaisen kumppanin kanssa olet. Siihen tarvitaan aikaa ja se aika tulisi kyllä viettää eri kattojen alla ja seurustella. Näin on mahdollista nmähdä vähän enemmän kuin se seksi, joka ei yksinomaan riitä yhdessä elämiseen samassa kodissa.
Kun lisäksi vielä on haastena entisen liiton aikana syntyneet lapset molemmilla haastetta riittää.
Näitä tuskin niissä ihastumisen ja rakastumisen höyryissä ehtii ajatella, ainkin itse olen huomannut, että eivät nämä ihmiset muista siitä ajasta mitään.
Talous on ajautunut huonoon tilaan, millään muulla kun ei silloin ole väliä, kuin että on muka hauskaa.
Kannattaisi esimerkiksi katso tiliotteensa sitten kun on enimmät höyryt ohi, saattaa tulla näkyviin asioita, joita ei muista.
Meniköhän ne lastenkin lapsilisät ja elatusmaksut siihen hauskan pitoon.