alkaisi seurustella yli 30 -vuotiaan kanssa? Vaikuttaisiko lapsen sukupuoli tähän asiaan? Olisiko asia sinulle ihan helppo hyväksyä vai toivoisitko, että lapsen puoliso olisi samaa ikäluokkaa kuin lapsi itse?
Miten suhtautuisit jos 20-25 -vuotias lapsesi
ttt4
18556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Siis mitä ihmettä minulle vanhempana kuuluisi jos täysi-ikäinen lapseni seurustelisi n. 10 v vanhemman kumppanin kanssa?? Ei mitään.
Olen samaa mieltä ettei se kuulu vanhemmille millään tavalla minkä ikäisen kumppanin heidän täysi-ikäinen lapsensa itselleen ottaa. Eihän tuo 10 vuoden ikäero ole vielä edes kovin suuri. On niitä suurempiakin ikäeroja.
Ei hemmetti... Antaa aikuisten ite tehä päätöksensä. Ite oon 25 ja todellakin teen omat ratkasut ja päätökset. Jopa silloin sain tehdä omia päätöksiä kun täytin 18. Ei mun äiti ainakaan valittanu siitä että kenen kanssa seurustelen ymv. Oli puolestaan kiinnostunut kun kerroin hänelle että olin ihastunut yhteen 30 -vuotiaaseen miehee, kun itse olin 21...ei hän tänne ainakaan olisi tullut kirjoittelemaan. Antaa kaiken mennä omalla painolla, mitä sitä sörkkimään?
Voisihan asiasta keskustella, mutta ennemminkin kumppanin persoona ja sopivuus vaikuttaa, ei ikä. Mutta ei siis kannata mitään riitoja nostattaa, itse saa päättää kenen kanssa seurustelee. Sinä voit päättää, kutsutko kumppania kylään vai et.
Ehkä nuorimies-vanhempi nainen olisi oudompi, mutta taas - persoonat. 25 on ok seurustella yli 30v. kanssa, mutta 20 vs 30 olisi ehkä pahempi, kun eri vaiheissa elämää.
Ok, varmaankin. Mutta aina on se mutta
onko millanen historia sillä 30, olisin tarkempi kuin nuoremman kanssa.
On tapauksia , jossa manipuloitu, hyväksikäytetty ja pistetty nuoren naisen pää pyörälle jo alkumetreillä. Kun on yhteenmuutettu asiat alkaa paljastua.Tyyliin, oli liian hyvää ollakseen totta.
Tarkuutta ja tietenkin sitä parempaa vaihtoehtoa. Onnea.
Et voi vaikuttaa lapsesi tunteisiin.
Hyvään parisuhteeseen kuuluu paljon muutakin kuin ikä.
Voi aina yrittää hillitä nuoren intoa syöksyä tilanteeseen, joka ei voi päättyä hyvin, mutta rakkaus on asia, johon et voi vaikuttaa, kuten et voi vaikuttaa siihenkään, jos mielestäsi mitä onnellisin pari eroaa.
Varmasti sattuu vanhempiin huomatessaan että lapsensa päättää tehdä elämssään asiat aivan toisin kuin itse elämän ja kokemusten kautta on hyvksi huomannut.
Kuitenkin ainut mitä voit tehdä, on antaa lapsesi tietää että Sinä olet AINA taustalla tukipylväänä johon voi turvata silloin kun tarvitsee.
Lapsesi nykyinen vaihe on vain kokeilua. Kyllä hän aikanaan huomaa mikä on väärin, mikä oikein. Tuo toteaminen saatta tulla kuhmujen kanssa, mutta hänen on itse se koettava.
Yli 20 vuotias on laillisesti itsestään vastuussa joten sekin jo rajoittaa Sinun puuttumista hänen valintoihinsa. TOSIN, jos hän on Sinusta taloudellisesti riippuvainen, silloin Sinulla on enemmän päätosvaltaa.
Esim. Sinun rahoilla ei hummailla kenentahaansa kanssa. Jos lapsesi haluaa siitä huolimatta toimia omalla tavallaan, hän tietoisesti hylkää Sinun taloudellisen tuen ja päättää ottaa sen muualta ( kuten omalla tyollään).
Nuo ovat huomioon otettavia seikkoja josta täysi-ikäinen lapsesi voi itse päättää.
Ei tuossa puhuttu mitään rahan käytöstä.
Eikä se mies välttämättä ole virhe tai kokeilua. Saattaa olla onnellinen ja hyvä suhde.
No siitä vaan! Ovat kummatkin täysi-ikäisiä, joten hommassa ei ole mitään laitonta eikä väärää!
Äitinä en tykkäisi jos 20v lapseni rupeaisi suhteeseen 30v kanssa mutta siihen en voisi puuttua pitää antaa tehdä omat virheensä. Aina voi asioista puhua ja ilmaista oma mielipide ja se siitä. Semmosii me vanhemmat ollaan. Titetenkin on eri asia millanen vanhempi puoliso on, tärkeintä on että on hyvä ihminen ja tekee toisen onnelliseksi rehellisesti. Ei 20v ole vielä niin aikuinen vaikka laki niin sanoo ja jos joku sanoo et on niin et ole 20v vuotiaan vanhempi!
Jos lapsi ei ole kypsä esim. vanhemmuuteen kaksikymppisenä on jotain vialla ja vanhemman pitää katsoa peiliin.
En tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi yrittää hankkia lapsia sen ikäisenä, vaan että kaksikymppisen pitäisi olla jo niin kypsä, että voi ottaa vastuun itsestään ja muista.
Kaksikymppinen on irroittumisvaiheessa vanhemmista ja voi vaikuttaa lapselliselta oman tilan hakemisineen. Tämä korostuu varsinkin, jos vanhempi yrittää pitää kynsin ja hampain kiinni.
etpä taida olla vanhempi 20vuotiaalle. Jos nyt näkisit 20vuotiaan kaupassa parin lapsen kanssa ja vauva roikkumassa kainalossa niin olisko se sun mielestä hyvä kuva?! Sun mielestä 20vuotias on kypsä ja maailmaa nähnyt kehittynyt ihminen...ohho ajattele uudestaan! Enpä kutsuisi 20vuotiasta vielä kypsäksi maailmassa. Kukaan vanhempi ei varmaankaan halua pitää kynsin ja hampain kiinni 20vuotiaasta vaan on jo kyllä siinä että vanhemmatkin on iloisia kun saa vähän omaa aikaa, puhut tyhmiä.
Vanhemman pitää katsoa peiliin jos 20v ei ole kypsä...mitä sä luulet et me vanhemmat pystytään tekee??? jotain ihmeitä!!!?? 20vuotias on vasta alkamassa elämää...30vuotias on sitä jo nähny ja valmis perheeseen. On iso ero olla 20vuotias ja 30vuotias! Aivan eri paikassa elämässä. 30vuotiaan pitäs kattoo itseään peilistä että miksi haluaa olla suhteessa 20vuotiaan kanssa!
Enkö kirjoittanut tuossa, etten tarkoita, että pitäisi niitä lapsia silloin hankkia? Kaksikymppinen ei ole todennäköisesti kovin maailmaa nähnyt, mutta ei mikään teinikään. Jos kehitys on jäänyt lapselliseksi, niin, että ei osaisi tilanteen tullessa käyttäytyä vastuullisesti ja aikuisesti, niin kyllä vanhemman kannattaa miettiä miten on oman osansa hoitanut.
Lapset eivät ikuisesti ole lapsia, vaan kasvavat aikuiseksi. Osa vanhemmista jarruttelee kasvua ja ei todellakaan kaikki yritä päästä kaksikymppisestä lapsestaan eroon. Peräkamarin tyttöjä ja poikia löytyy kyllä paljon. Varsinkin nuorimmista pidetään kiinni.
Jos kaksikymppinen ei ole kypsä suhteeseen, vastuineen, niin olet oikeassa ei siinä vaiheessa enää mitään voi tehdä. Ei aikuisen elämään pysty kasvatuksella vaikuttamaan.... valitettavasti.
Kymmenen vuoden ikäero ei ole paljon. Ihmiset ovat erillaisia, eivätkä kaikki ole kiinnostuneita saman ikäisistä miehistä. Kaksikymppisenä minusta ainakin samanikäiset pojan tuntuivat todella lapsellisilta. Myöhemmin sellaista ei huomaa, kun vanhennutaan.
Suhteet taitaa yleensä perustua rakkauteen :)
20v on kypsä sun mielestä yhteen asiaan mutta ei toiseen no eiköhän se jo sano kaiken?. 20v on kypsä suhteeseen mutta minkälaiseen suhteeseen? Kukaan ei sano et 20v pitää mennä 20v kans mutta 20vuotias ja 30vuotias on aivan eri paikassa elämässä ja haluaa eri asioita kyllä sä varmaan sen tiedät? 10 vuoden ikäraja on paljon kun olet 20v. En todellakaan haluais mun tyttären menevän jonkun korpun kans. En haluaisi että mun 30v tytär menis 20v pojan kanssa myöskään...ajattele vähän!
suhteet perustuu rakkauteen...aika naiivia puhetta varsinkin jos on paljon vanhempi mies ja paljon nuorempi nainen!
Etkö osaa lukea, vai miten et tajua.
Ja kyllä yksikin viesti olisi riittänyt. Ei olisi tarvinnut teeskennellä kahta eri nikkiä.
Sinulla ei liene kokemusta kaksikymppisistä ihmisistä tai olet onnistunut kasvattamaan todella lapsellisia sellaisia. Minun lapseni ovat itsenäisiä ja osaavat tehdä vastuullisia päätöksiä. Jos he rakastuisivat kymmenen vuotta vanhempaan ihmiseen luottaisin heidän arviokykyynsä. Omilla vanhemmillani oli ikäeroa 16 vuotta ja olivat todella onnellisia. Minulla ja miehelläni on vain yhdeksän vuotta. En edes huomaa asiaa. Mutta oletettavasti sinulla ei ole kokemusta myöskään ikäeroista.
Mihinkäs sinun suhteesi perustuu?
Miksi ihmeessä?
Sen ikäinen ihminen on jo aikuinen, joten en puuttuisi asiaan Tietysti haluaisin tutustua ihmiseen. Lapsien kumppaneihin on mielestäni myös hyvä pitää hyvät välit
Tällä hetkellä minulla on vasta yksi miniäkokelas, mutta eihän sitä tiedä minkalaisia kumppaneita tytöt löytävät.