Mieheni ilmoitti sunnuntaina, että hänen mielestään suhteessamme ei ole järkeä. Syyksi sanoi riidat. Riitamme ovat kuitenkin viimeaikoina olleet niitä parisuhteen pikku vänkäämisiä(ehditäänkö bussiin, minne syömään..mennäkö kotiin..) mies tuntee nämä todella stressaaviksi ja ollut viime viikon todella äkäinen. Rakkaudesta tässä ei varmasti ole juttu kiinni. Meillä on aiemmin ollut ongelmiakin, mutta ne on selvitetty.
Tarvitseeko mies vain aikaa nyt, ja olisi mahdollisuus ettei tämä painajainen olisi lopullinen?
Voinko tehdä jotain, onko parempi antaa tilaa vai yrittää puhua? (tämä on todella repivää, mutta jossain takaraivossa tykyttää toivo, että kyse olisi miehen henkilökohtaisesta kriisistä ja että tulisi "järkiinsä".)
Olemme olleet yhdessä n. 1 1/2vuotta.
Auttakaa minua!
Tarvitseeko mies vain aikaa nyt, ja olisi mahdollisuus ettei tämä painajainen olisi lopullinen?
Voinko tehdä jotain, onko parempi antaa tilaa vai yrittää puhua? (tämä on todella repivää, mutta jossain takaraivossa tykyttää toivo, että kyse olisi miehen henkilökohtaisesta kriisistä ja että tulisi "järkiinsä".)
Olemme olleet yhdessä n. 1 1/2vuotta.
Auttakaa minua!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tietysti kannattaa vielä yrittää ja yrittää nimen omaan keskustelemalla. Mistä sinä voit tietää miten kumppaniasi auttaa, jos hänkään ei tiedosta mitkä kaikkia asiat häntä juuri nyt kuormittavat... Yhdessä asioita puiden jutut yleensä selviää.
Jos ette asu vielä yhdessä, voi sekin olla syy poikakaverisi fiiliksiin; hän saattaa olla turhautunut ja ottaa siksi kaikki erimielisyydetkin niin kamalan vakavasti.
Jutelkaa asioista, tukekaa toisianne, raivatkaa arkeenne tilaa parisuhteenne kipupisteiden käsittelylle älkääkä antako periksi ennen kuin molemmilla on parempi olo.
Parisuhteen ongelmat syntyvät usein siitä, kun jotain jätetään hoitamatta tai huomioimatta ja vain ajelehditaan eteenpäin toivoen, että kaikki olis hyvin.
Joskus pitää pysäyttää koko homma ja analysoida asioita hiukan pintaa syvemmältä.
Kiitos vastauksesta! Tuo puhuminenhan olisi ihanaa ja sitä minä haluaisin. Poikakaverini ei ole siihen valmis ja se tuntuu työntävän häntä vain kauemmaksi, kinkkinen tilanne.
Eli taidan odottaa ja yrittää sitten?
Ihana vastaus ja tuota tilannetta toivoisin ja siihen tähtäisin jos toinenkin vain olisi valmis..
Ap
Minkäänlainen jatkuva riitely parisuhteessa ei ole normaalia. Jatkuva riitely kertoo epäterveestä suhteesta. Voit esittää oman mielipiteesi miehelle, mutta sen jälkeen sinun on annettava hänen tehdä itse omat päätöksensä parisuhteenne suhteen.
et voi pakottaa ketään olemaan kanssasi.
eikä pelkkä välittäminen riitä jos ihmiset eivät vain ole sopivia yhteen!
tietysti kannattaa puhua asiat selväksi.
Satsaa hyvään seksiin!
Heh,satsaisin jos olisi mahdollista.. Tässä tilanteessa se ei kuitenkaan ole ratkaisu, kun ero kuitenkin tuli, ja nyt tosiaan pohdin ratkaisuja miten LOPULLINEN ero välttyisi..
Ap
Joskus vain mitta tulee täyteen ja kuppi menee yli. Ei jaksa samaa p-askaa kerrasta toiseen... Tiedän tunteen! Aika menee hyödyttömään käninään sen sijaan, että olisi AIDOSTI kivaa toisen kanssa.
1½ vuotta ei ole kovin pitkä aika parisuhdetta ja jos teillä on ollut jo aiemmin ongelmia, mies ehkä ei näe teillä tulevaisuutta, sillä vaikka nykyisen sotkun selvittäisittekin, mikä takaa, ettei taas muutaman kuukauden kuluttua olisi uudet vääntämisen aiheet kehissä?
Toistan: tiedän tunteen, kun ei enää jaksa vääntää ja kinata joka asiasta....
olet aivan oikeassa!
Tiedän, eihän kukaan jaksa aina riidellä.. Mutta, jotenkin tuntuu, että tuo kun tuo toinenpuolisko asennoitunut niin, että nyt tulee joka asiasta riitaa, niin silloin kaiken sanomiseni tulkitsi riidanhaastamiseksi vaikkei tarkoitukseni riiteleminen missään nimessä ole ollut :(
Uskon, että miehellä myös (ehkä, hyvin luultavasti) opiskelu stressiä ja yksinkertaisesti tarvetta omaan aikaan.. Sitähän parisuhde välillä rajoittanut, kun ei opiskelua, ystäviä, harrastuksia, PARISUHDETTa ja ennekaikkea omaa aikaa saa aina samaan viikkoon mahdutettua..
Mietin siis, että olisko se oman ajan antaminen parasta lääkettä nyt.. Kun pääse vähän irti ja saa omaa aikaa, niin realiteetitkin usein selviää, kun paremmin tietää mihin omia voimavaroja. Kuitenkin ei parisuhteessa vain anneta, vaan myös saadaan. Ja olen todellakin aina ollut valmis rakkaani rinnalla seisomaan ja tukemaan.
Niin, että josko se mieli vielä voisi muuttua..
Emme ole riidoissa eikä välit poikki, sovimme ettemme vähään aikaan yhteydessä.. Pahaa tekee..
Puhuimme puhelimessa eilen kaksi kertaa, ei riidelty vaan täysin sovussa. Sovimme jopa, että sunnuntaina nähtäisiin. Mutta kun kävi ilmi ikäväni ja toiveeni , hän ei halunnutkaan nähdä.
ja puhui siitä, että nyt kannattaisi vain mennä eteenpäin..
Puhuimme toisenkin kerran ja siitä puhelusta jäi aivan erisävy: "sähän oot sanonu et annat mulle nyt aikaa, ja jos sä kelaat et me joskus palattas yhteen ei tää sitä ainakaan edistä"..
Josko siis sitä aikaa ja tilaa vaan :( ?
en kai ihan pöpi ole jos en uskoani menetä
Ap
Ja vielä yks juttu: älä luule tietäväsi, mitä toinen ajattelee.... Älä tee omia tulkintojasi, mitä hän ehkä tarkoittaa rivien välissä - älä, vaikka toivoisitkin yhteenpaluuta. Anna hänen olla rauhassa ja olla se, joka ottaa sinuun yhteyttä sitten, kun haluaa olla seurassasi. Tai jos haluaa.
Tiedätkö tämän: jos toista rakastaa, toisen antaa mennä = antaa tilaa. Jos toinen palaa takaisin, hän rakastaa sinua. Jos ei palaa, hän ei ole koskaan rakastanutkaan todella.
Tuo riski on vain otettava, koska et voi toista pakottaa rakastamaan itseäsi.