Tästä huolimatta hän uskoo suhteemme onnistuvan. Hän on sitä mieltä, ettei hyvään parisuhteeseen tarvita tunteita. Kuulemma kaikki tunteet ovat vain opittuja ja matkittuja, eivätkä siis mitään aitoa. Mutta miten pystyisin olemaan suhteessa, jossa rakastan häntä yksin ja kaiken lisäksi olen tietoinen tästä? Pelkään, että en enää kykene nauttimaan yhdestäkään suudelmasta tai kosketuksesta, kun tiedän, ettei hän tee sitä rakkaudentunteesta minua kohtaan, vaan jonkun muun hyvän olon takia.
Poikaystävällä ei ole tunteita minua kohtaan
Töttöröö
6240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei mies satu olemaan dissosiatiivinen? Ei tuollaista lohkomista normaalit pidä.
Mielialalääkkeet latistavat tunne-elämän, ikävä kyllä myös sieltä alapäästä :(
terveisin terveyskeskuslääkäri
no miksi sun pitäisi olla ihmisen kanssa kuka ei sinusta välitä? oletko läheisyysriippuvainen?
Hän kyllä välittää minusta, mutta jotain tiettyä rakastumista/ihastumista hän ei minua kohtaan tunne. Ei minun ole pakko olla hänen kanssaan. Vielä tähän päivään asti luulin, että hän olisi edes ihastunut minuun jollain tavalla, sillä kaikki teot ja eleet viittasivat siihen.
Kuulostaa siltä, ettei poikaystäväsi edes tajua mistä puhuu, höpisee vain jotain omia teorioitaan kun ei koe osaavansa olla sellainen unelmakumppani, jollaisen LUULEE ainoastaan kelpaavan.
Tunteet ohjasivat hänetkin valitsemaan juuri sinut kaikkien naisten joukosta. Tunteidensa takia hän sitten jäi siihen, sinun poikakaveriksesi, eikä häippässyt mäkeen.
Tuskin siis uskoo itsekään höpinäänsä, kunhan vaan sanoo jotain kun tuntee olevansa niin pihalla kaikesta ja (kenties se kaikkein tyypillisi syy:) epäilee olevansa rittämätön sinulle.
Rauhoittele häntä vakuuttamalla, että sinun tunteesi ovat silti ennallaan, sanoipa hän mitä tahansa, koska sinä näet ja koet, että hän väittää ihan muuta kuin mitä todellisuudessa on.
Hänellä taitaa olla ollut surkea, "opittu ja matkittu", lapsuus. Kysele varovasti kauttarantain äidistä lapsuudenmuistoja. Ei hänestä välttämättä ole sinulle hyvää kumppania. Sitten joskus parinkymmenen vuoden päästä hän voi olla jo ihan eri ymmärryksessä naisten, tunteiden ja elämän suhteen.
Kysyisin yhden ainoan kysymyksen häneltä: rakastatko minua.
Siihen voi vastata rehellisesti vain kyllä tai ei, tekopsykologiset sönkötykset voit jättää juuri niin vähään arvoon kuin ne ansaitsevatkin.