Kerron lyhyesti tarinamme:
Olemme nuori pariskunta, seurustelleet noin kaksi vuotta. Nyt asumme jo saman katon alla. Olen opiskelija ja käyn samalla töissä, mieheni käy myös töissä. Olemme helliä ja onnellisia keskenämme, rakastan häntä ja hän minua. Ainoa mutta on vain se, että hän on alkoholisti. Tiesin tämän piirteen hänessä jo suhteemme alkaessa, mutta itsekin tuolloin olin mieluusti bailaamassa joka välissä. Nyt olen rauhoittunut ja yritän tukea häntäkin hillitsemään juomistaan. Vaihtelevin tuloksin.
Tiedän hänellä olevan hyvin paljon kipeitä asioita joita hän ei ole koskaan kunnolla käsitellyt. Nämä asiat sitten purkautuvat tietyn promillen jälkeen riidanhakuisuutena, masennuspuuskina, mustasukkaisuutena, aggressiivisuutena. Koskaan fyysisesti hän ei ole minua kohdellut väkivalloin, mutta henkinen puoli.. nojoo, I rest my case. Tänään sain (lopulta) vietyä kunnalliseen mielenterveys-ja päihdehuoltoon, avoimeen päivystykseen. Tulevaisuus näyttää lupaavalta. Olen hyvin ylpeä hänestä. Kumppanini myös itse tahtoi tätä, ja vaikuttaa siltä että hän on löytämässä ryhdin itseensä.
Onko muita joilla on samanlaisia tilanteita? Mielelläni kuuntelisin ja jakaisin kokemuksiani, sillä lähipiirini ei tunnu ymmärtävän tilanteen vakavuutta (ja sitä miten raskasta tämä aika on/saattaa tulla olemaankin). En tietenkään toivoisi turhaa kettuilua, sillä uskon että asia koskettaa monia ihmisiä, mutta jokainen tyylillään.
Olemme nuori pariskunta, seurustelleet noin kaksi vuotta. Nyt asumme jo saman katon alla. Olen opiskelija ja käyn samalla töissä, mieheni käy myös töissä. Olemme helliä ja onnellisia keskenämme, rakastan häntä ja hän minua. Ainoa mutta on vain se, että hän on alkoholisti. Tiesin tämän piirteen hänessä jo suhteemme alkaessa, mutta itsekin tuolloin olin mieluusti bailaamassa joka välissä. Nyt olen rauhoittunut ja yritän tukea häntäkin hillitsemään juomistaan. Vaihtelevin tuloksin.
Tiedän hänellä olevan hyvin paljon kipeitä asioita joita hän ei ole koskaan kunnolla käsitellyt. Nämä asiat sitten purkautuvat tietyn promillen jälkeen riidanhakuisuutena, masennuspuuskina, mustasukkaisuutena, aggressiivisuutena. Koskaan fyysisesti hän ei ole minua kohdellut väkivalloin, mutta henkinen puoli.. nojoo, I rest my case. Tänään sain (lopulta) vietyä kunnalliseen mielenterveys-ja päihdehuoltoon, avoimeen päivystykseen. Tulevaisuus näyttää lupaavalta. Olen hyvin ylpeä hänestä. Kumppanini myös itse tahtoi tätä, ja vaikuttaa siltä että hän on löytämässä ryhdin itseensä.
Onko muita joilla on samanlaisia tilanteita? Mielelläni kuuntelisin ja jakaisin kokemuksiani, sillä lähipiirini ei tunnu ymmärtävän tilanteen vakavuutta (ja sitä miten raskasta tämä aika on/saattaa tulla olemaankin). En tietenkään toivoisi turhaa kettuilua, sillä uskon että asia koskettaa monia ihmisiä, mutta jokainen tyylillään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostipa liiankin tutulta. Mutta minä lopetin suhteen mielenterveys ongelmaisen miehen kanssa.
Kiltillä miehellä ei tee mitään. Naiset rakastuu alkoholistiin ja kuten kirjoitukses osoitti niin tiesit että se on alkoholisti ja jatkoit siltin sen kanssa olemista. Turha siis valittaa koska tiesit mihin ryhdyit. Naiset rakastaa alkoholisteja.
Voi juma. Alkoholismi on sairaus. Hienoa, jos joku on niin vahva, että pystyy ongelmasta kärsivän ihmisen rinnalla elämään aidosti onnellisena ja haluaa tukea häntä pääsemään ongelmasta eroon.
Mikä sun mielestä tekee miehestä kiltin? Sä joka välissä julistat tuota samaa asiaa. Miten sä olet kiltti omasta mielestäsi? Tekeekö miehestä kiltin pelkästään se, ettei juo eikä petä? Sen mä tajuan, että väkivaltainen mies ei ole kiltti.
Mun mielestä kiltti mies ei ole väkivaltainen eikä petä. Hän on itsevarma ja kunnioittaa naistaan. Hänellä on huumorintajua. Hän saa naisen nauramaan. Hän tukee naista, kun elämä välillä mättää. Hän puolustaa naistaan vaikka tietää, että nainen teki hölmösti. Hän uskaltaa sanoa mielipiteensä eikä mielistele koko ajan muita.
Millainen sä olet?
Mulla ei ole kokemusta juuri tällaisesta, mutta toivotan onnea matkaan. Avun hakeminen, haluaminen ja huoliminen on hyvä merkki, oli se ongelma sitten mikä hyvänsä.
Sinun kannattaa etsiä myös itsellesi vertaistukea. Samassa tilanteessa olevien kanssa jutteleminen auttaa ihmeesti. Auttaa esimerkiksi jaksamaan silloin, kun tulee takapakkeja, ja toisaalta kun asiat sujuvat, saman kokeneet ymmärtävät, kuinka tärkeästä kehityksestä on kyse. Molempia tulee kuitenkin vastaan.
voi sitä alkoholistia rakastaa eri asunnostakin niin hänenkään prosessia ei häiritse parisuhteen kieroon kasvava dynamiikka.
jos haluat nimittäin oikeasti AUTTAA miestäsi mäessä, niin hae itsellesi apua, se on todella tärkeää.
Jos kuvittelet nimittäin ettäjako on tämä että miellät itse olevasi "terve" ja hän "sairas", ja katsot miten hän menee hoitoon ja häntä hoidetaan ja hän parantuu..niin voi tulla pieni ylläri.
jos et pysy kyydissä ja hae itsellesi samalla vertaistukea ja mahdollisuutta, nii suhteen voi käydä huonomman puoleisesti.altistut täysin niille pettymyksille kun ensin vaivalla kuskaat häntä hoitoon ja pidät "saarnoja", kohta huomaatkin miehen taas ryyppäävän juuri kun luulit että hän ymmärsi. Toivottavasti hän raitistuu nyt, mutta jos on tosi alkoholisti niin ei välttämättä ihan kerralla tapahdukaan mitään ratkaisevaa.
Otetaan esimerkiski asumispuoli. Kun asut alkkiksen kanssa, tulet sietäneeksi erilaisia asioita ja näin hän ei kans opi mitä asioita kanssaihmiset sietää ja mitä ei.
Jos sulla on määräysvalta ja hän kunnioittaa tiettyjä rajoja, niin ok, mutta alkoholistin ollessa kyseessä niin melko epätodennäköistä.
Jos sun oma rakkaus sammuu siinä prosessissa vaikka.
Tai jos hänen rakkaus sammuu sua kohtaan siksi että siedät asioita ja siten et anna kunnioitettavaa vaikutelmaa..Hän pääsee syyttämään sua. sun pitää siis kunnioittaa itseäsi ihan täysin, muuten et pysty myöskään alkoholistille sitä itsekunnioitusta "opettamaan" mitä hän tarvii. Ja sitä vertaistukee kannattaa hakee jostain muualtakin kuin suomi24, jopa terapiaa, menet esim a-klinikalle.
Minulla alkoholisti ja mielenterveys häiriö mies:( aluksi näytteli niin raitista ja viksua kahden vuoden jälkeen repes:( En tiedä mitä teen perheeni ja sukuni meni tämän miehen takia koska hän ei halunnut että olen kenenkään kanssa tekemisissä. Hän uhkaa tappaa itsensä jos jätän hänet. Auttakaa mitä teen, lähdenkö omille teille ja annan toisen olla omien höpinöittensä kanssa, sillä en ole mikään hänen psykiatrikaan jos tappaa niin tappakoon. Olen ihan loppu