Tilanne alkoi 7v sitten,puolisoni ilmoitti keväällä että ei rakasta minua ja ei tunne niinkun pitäisi tuntea
Se oli kova järkytys minulle miehenä joka oli luullut aina että puolisoni on se joka on umpi rakastunut minuun
ja se oli aiheuttanut sen että pidin puolisoa itsestään selvänä
Tilanne oli paha siis todella paha ei ollut kuulemma mitään mahdollisuutta että suhde saataisiin kuntoon vaikka yritin kaikkea sanoa että muksut 2kpl kärsii ja mitään pahaa ei vielä ole sattunut
No sain kuitenkin ylipuhuttua että mentäisiin perheterapeutille,mistä puoliso meinasi ettei ole mitään apua
Tilanne alkoi korjaantumaan ja minä myönsin virheeni ja opettelin rakastamaan ja arvostamaan puolisoani enemmän
Siitä vuosi eli seuraava kevät ja sama tilanne
Kulunut vuosi oli ollut onnellinen ja kummallekkin hyvä mutta taas samat sävelet jopa samat sana muodot eli tunteet ja rakkaus ja niitä ei kuulemma saa korjattua kun ne toisen kerran jo katoavat,ja taas terapeutin puheille ja noin 2kk päästä alkoi elämä näyttämään paremmalta
Elämä ei ole ollut helppoa
Kun nämä tapaukset oli päällä lapset oli3v&5v
mutta ajattelin että kaikkeni teen ettei kaikki mitä oli tehty yhteisen onnen eteen olisi turhaa
Tähän kaikkeen siis vielä yhteinen talo
Siitä sitten taas rakennettiin tyhjästä suhdetta eteenpäin ja oli todella onnellisia vuosia peräti 5v
Sitten tänä keväänä vaimoni isoäiti kuoli joka oli todella tärkeä ihminen
ensin oli suru joka näkyi päälle päin että ihmisen on huono olla
oli varmaan muutakin ongelmaa mutta ei mitään suurempaa
Yritin olla avuksi surussa ja mutta ei se tainnut riittää ja nyt taas ollaan siinä tilanteessa että vaimoni kyseesilaistaa meidän suhteen ja haluaisi varmaan erota
Aikaa kahdestaan on huonosti niinkuin kaikilla perheellisillä,ja elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista
Nyt minusta alkaa aina välillä tuntumaan että ei tässä taida olla mitään järkeä ja en taistelisi ellei olisi lapsia "nykyään"3kpl ajattelen vain heidän parasta ja antaisin asian olla jos se jollekin olisi parasta
Viimeisen kerran jälkeen siis 5v sitten vaimoni sanoi kaiken jälkeen että hakeutuu hoitoon tai hakee itselleen apua ettei näin kävisi,mutta nyt ei taas muista mitään sellaista
On mussakin varmaan vikoja en kiistä sitä mutta en koskaan ole vaimoani pettänyt tai muuten kohdellut huonosti ja arvostan häntä kaiken tämän jälkeen
Se oli kova järkytys minulle miehenä joka oli luullut aina että puolisoni on se joka on umpi rakastunut minuun
ja se oli aiheuttanut sen että pidin puolisoa itsestään selvänä
Tilanne oli paha siis todella paha ei ollut kuulemma mitään mahdollisuutta että suhde saataisiin kuntoon vaikka yritin kaikkea sanoa että muksut 2kpl kärsii ja mitään pahaa ei vielä ole sattunut
No sain kuitenkin ylipuhuttua että mentäisiin perheterapeutille,mistä puoliso meinasi ettei ole mitään apua
Tilanne alkoi korjaantumaan ja minä myönsin virheeni ja opettelin rakastamaan ja arvostamaan puolisoani enemmän
Siitä vuosi eli seuraava kevät ja sama tilanne
Kulunut vuosi oli ollut onnellinen ja kummallekkin hyvä mutta taas samat sävelet jopa samat sana muodot eli tunteet ja rakkaus ja niitä ei kuulemma saa korjattua kun ne toisen kerran jo katoavat,ja taas terapeutin puheille ja noin 2kk päästä alkoi elämä näyttämään paremmalta
Elämä ei ole ollut helppoa
Kun nämä tapaukset oli päällä lapset oli3v&5v
mutta ajattelin että kaikkeni teen ettei kaikki mitä oli tehty yhteisen onnen eteen olisi turhaa
Tähän kaikkeen siis vielä yhteinen talo
Siitä sitten taas rakennettiin tyhjästä suhdetta eteenpäin ja oli todella onnellisia vuosia peräti 5v
Sitten tänä keväänä vaimoni isoäiti kuoli joka oli todella tärkeä ihminen
ensin oli suru joka näkyi päälle päin että ihmisen on huono olla
oli varmaan muutakin ongelmaa mutta ei mitään suurempaa
Yritin olla avuksi surussa ja mutta ei se tainnut riittää ja nyt taas ollaan siinä tilanteessa että vaimoni kyseesilaistaa meidän suhteen ja haluaisi varmaan erota
Aikaa kahdestaan on huonosti niinkuin kaikilla perheellisillä,ja elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista
Nyt minusta alkaa aina välillä tuntumaan että ei tässä taida olla mitään järkeä ja en taistelisi ellei olisi lapsia "nykyään"3kpl ajattelen vain heidän parasta ja antaisin asian olla jos se jollekin olisi parasta
Viimeisen kerran jälkeen siis 5v sitten vaimoni sanoi kaiken jälkeen että hakeutuu hoitoon tai hakee itselleen apua ettei näin kävisi,mutta nyt ei taas muista mitään sellaista
On mussakin varmaan vikoja en kiistä sitä mutta en koskaan ole vaimoani pettänyt tai muuten kohdellut huonosti ja arvostan häntä kaiken tämän jälkeen
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ja käyttityisikö terve järkevä aikuinen nainen tällä tavoin,Ja tiedän se että jos minä nyt annan periksi niin ero tulee
Olen niellyt kaikki paskat ja oman arvoni.
Olen kestänyt tämän ainoastaa lasten takia ja myös sen takia että kun tästä taas selvitään nii lapsilla on todella hyvä äiti ja perhe.
en ajattele tässä itseäni enkä mitään maallista
Ja kolmatta puolta ei ole
Taas talutat vaimon perheterapeutille. Ikäkausikriisi ja suruun liittyvä elämänvaihekriisi. Ei sinuun liittyvää mitenkään muuten kuin että satut tulilinjalle ekana kun hän ei ole onnellinen omassa elämässään. ei raukka tajua mitä se olisi jäädä kolmen kanssa yksin, asua kerrostalon vuokrakaksiossa, kituutella köyhyydessä ja olla 24/7/365 kiinni pienissä lapsissaan. ainakin melkein, jos joka toinen vkl olisivat isällä.
Yksi keino myös on että ilmoitat pitäväsi lapset eron tullessa. Onko nuorin jo kolmen? Onko hän valmis jättämään hyvän miehen ja kolme lasta omakotitaloon, lähteä itse kohti suurta tuntematonta? Ehkä on, jos tosiaan ei enää rakasta (miksi teitte kolmannen lapsen, voi pohtia).
Synnytysmasennus, ym. hormonihörhiöt nyt tekevät hänelle vaikeaksi rakastaa muita kuin lapsia.
Lapset on 3v 7v 10v
Mutta tuntui nii pahalle välillä kun aikoinaan eka lapsi syntyi en mitenkään ollut valmis isäksi ja en varmaan olisi edes halunnut lapsia?
Mutta kun on kasvatettu sillä ajatuksella että pitää kantaa vastuu mitä tekee ja tee nii muille ku toivoisit sinulle tehtävän
Ja sitten se kun on töiden puolesta nähnyt nii paljon pahaa mitä aikuiset aiheuttaa omille itse tehdyille lapsille nii ei voi olla tekemättä kaikkea mitä pystyy omien puolesta,
Sattuu vaan ku yrittää toiselle järjellä selostaa asiaa että meillä ei oo oikeasti mitään niin suurta ongelmaa mistä ei selvittäisi,ja toinen ei sano siihen oikeen mitään vaan tuntuu siltä että se odottaa että aamulla kun herää kaikki olisi hyvin ja kaikki olis onnellisia,ei se nii mee pitää vaan päättää että tilanne korjaantuu kun vaan viitsii uhrata vähääkään itseään.Mutta eihän se onnistu itserakkaalta ihmiseltä
On kyllä myöntänyt vian olevan hänessä ja pyytänyt anteeksi
Nyt en enää suostu heittopussiksi ja ota kaikkea itseeni
Tämän jälkeen puidaan niitä vanhoja asioita läpi jossain vaimoni ja myös itseni takia,ennemmin ei itselle oo tullu tällaista oloa että parempi olla kotoa pois mutta nyt vaan vituttaa nähä koko akka enkä tiedä meneekö tämä ohi ilman apua
Mutta kun oon aikuinen pohojalaanen miäs nii mä kestän kaiken
Nytkin ku kirjoittaa nii itku ei oo kaukana
Mutta tämäkin autta ku saa kirjoittaa tänne
Ja jos mulla ei olisi kaikkina näinä vaikeina aikoina ollut ystäviä kellekkä puhua olisin varmaan seonnut KYLLÄ YSTÄVÄT ON PARASTA APUA NÄIS ASIOISSA ja varsinkin sellaiset jotka on kokenut saman
Tsemppiä sulle. Omalla kohdalla käyn tällä hetkellä eroa. Se on ollut viimeisten vuosien aikana parasta mitä minulle on tapahtunut. Onhan se älyttömän raskasta, varsinkin kun on niitä lapsia. Siihen kun lisätään kaikki talot ja muut perusherkut jotka on saavutettu täysin omalla selkänahalla. Niin välillä tuntuu että ei tästä millään enää nouse, sitten muistaa että itsellä on kaikki hyvin. Lapsista on pidettävä huoli aina. Itse pystyn siihen omillani huomattavasti paremmin, sillä ennen olin aina väsynyt, vihainen, kiukkuinen ja lapsetkin sen näki. Meillä ei vaan vaimon kanssa enää ollut kun kämppis suhde. Minä kun koitin asioita vielä korjata ja kertoa että yritetään saada meidän kahden suhde toimimaan. Niinku teilläkin niin hetken kaikki oli hyvin sitten oltiin lähtöpisteessä. Varmaan kaksi vuotta myötäilin menetin itseni ja ajauduin sellaiseen tilaan jossa en koskaan halua olla. Nyt olen omillani ja pärjään hyvin. Lapsiin välit on aivan loistavat nähdään päivittäin ja aina minulla löytyy niille aikaa kun vaan tarvitsevat. Omaa elämää järkkäilen sitten kun siihen on lapsilta aika. Vaimo taas valitettavasti tuntuu tekevän päinvastoin oma elämä ykkönen ja kaikki muu sitten. Tosin senkin olen älynnyt että siihen en voi mitenkään vaikuttaa. Vaan hoidan oman osuuteni sata lasissa ja pystyn katsomaan lapsiani silmiin, sillä tiedän tehneeni kaikkeni heidän eteen. Kannattaa miettiä asioita, sillä meillä on vaan yksi elämä. Voimia ja ei se itkukaan aina pahasta ole...
Joo kyllähän elämää on eron jälkeenkin,nyt selviä sen verran että oli talven aikana ollut viestittelyä jonkun kanssa mutta ei sen enempää,ehkä piti sitä nii viattomana mutta on se hassua mitenkä kaikki vaikuttaa kaikkeen
tuntuu siltä että olin itsestään selvyys,ja kun töissä ja harrastuksissa oli hauskaa ja sitten joku ulkopuolinen antaa huomiota nii kyllähän se ihmiseen vaikuttaa
ei ihminen huomaa sitä mitä sillä on vaan kaipaa jotain aina lisää
Ehkä tästä selvitään?
Mutta mitenkä tästä saa enää luottamuksen takaisin ja voiko sitä edes saada
Rakastan edelleen vaimoani mutta alkaa itseäkin epäilyttämään tuo luottamus,tulooko tämä aina kaivamaan mieltä jolloin se ei ole kummallekkaan oikein
Ja onhan tämä jo tosiaan kolmas saman tapainen taistelu ja ainut taistelia alku vaiheessa olen minä
Ja en voi enempää tehdä vaikka haluaisinkin,
No joo alkaa liitto olemaan aikans valamista
Vaimo oli ihastunut ensin alku vuodesta johonkin mieheen mitään fyysistä ei ollut tapahtunut ja sen vielä uskon no ei kuitenkaan tästä itse kertonut vaan kuulin siitä muualta mies oli jäänyt vaimolleen kiinni viestittelystä
No tämän jälkeen alkoi käynnit pariterapiassa ja vaikean alun jälkeen alkoi vähän näkymään valoa tunnelin päässä,mutta siihen se sitten jäi,välillä halusi saada asiat kuntoon välillä taas ei,tämä vatkaaminen alkoi jo vähän epäilyttämään kunnes tänään selvisi että koko ajan oli viestitelly jollekkin ihastukselle
Ja vielä väittää että kyllä hän oikeasti ajatteli että ne terapia käynnit auttaisi häntä saamaan rakkauden meidän välille uudelleen
Ja sitten se sama syy tähän kuin aina ennemminkin,olen ollut vaimoni ensimmäinen seksisuhde ja se vaivaa jotenkin häntä.en minäkään mitenkään kokenut ollut ennen meidän 13v suhdetta,en ainakaan ole kokenut mitään yhtä mahtavaa kun kaksi rakastututta ihmistä harrastaa seksiä missä on tunteet vahvasti mukana
Ja tämä kaikki meinaa nyt rikkoa 3 lapsen kodin.Itse olisin vieläkin valmis yrittämään korjata asiaa mutta nyt tuntuu että vaimolla ei taida löytyä munaa siihen hommaan ja voihan se olla ettei tällaisesta ole enää paluuta?
Ja siis kaikki oli vielä kunnossa ennen joulua mutta sen jälkeen pikkuhiljaa alkoi kuulemma homma viilenemään,maaliskuussa vaimo vielä itse yritti keksiä jotain millä olisi saanut makuuhuoneeseen vipinää mutta tuolloin oli jo se toinen ihastus kuvioissa
Jotenkin tuntuu että minä en voi enää pärjätä näille uusille ihastuksille
Ja vaikeaahan se on jos vaimon pitäisi ihastua muhun uudelleen,voipi olla mahdottomuus
Mieli tekis heittää se menemään mutta vieläkin nään enemmän hävittävää kuin voitettavaa jos ero tulee
oikeestaan tämä uusin paljastus ei tuntunut miltään tuli vaan selvyys miksi on ollut niin vaikeaa vaikka kaikkeni olen yrittänyt
Tunnen kyllä itseni pikkuhiljaa melko tyhmäksi,ei kylläkään varmaan enää juurikaan oo tunteita vaimoa kohtaan ehkä enemmän pelko että kuinka sitä pärjää yksin ja mitä tämä aiheuttaa lapsille
Ja sitten kenenkään turha väittää ettei lapset siitä kärsi ja että kyllä ne sopeutuu,kyllä ne kärsii ja kyllä niihin jäljet jää
On kumma miten ihmisen oman itsensä ajattelu ajaa kaiken edelle.
Oikeasti vaimoni on ollut aina tunteella eläjä eikä haluaisi kellekkään pahaa mutta kun tällainen jakso koittaa nii millään ei ole väliä
Niin vaan se yksi elämä joka nyt on sirpaleina, perhe hajonnut...
Teidän liittonne ei ole ihastusten takia lopussa. Ihastukset tulevat kuvioon silloin kun asiat ovat jo valmiiksi pielessä. Onnelliseen avioliittoon eivät ihastukset mahdu. Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Valitettavasti siinä vaiheessa kun tunteet toista kohtaan ovat kuolleet, ei niihin juuri lääkettä löydy vaikka tekisitte mitä.
Joo sen tiedän että helpompi ihastua jos oma vanhaliitto väljähtynyt.
Kaks kertaa ennemmin ollaan selvitty ja rakastuttu uudelleen mutta näin vahvaa ihastusta ei silloin ole ollut
Meidän liitto on ollut hyvä olosuhteisiin nähden 3lasta jotka kasvavat ja hakee paikkaansa rahaa ei ole ollut liikaa koska minä ainut töissä käyvä 8v
Olen kuitenkin vaimoani rakastanut ja halunnut aina ja kunnioittanut ihmisenä ja lasteni hyvänä äitinä Kehunut kauniiksi usein kuiskannut karvaan että hän on himoittavan näköinen
Olen huomioinut häntä lastenhoidossa ja kodin töissä kun vaimo viime syksynä työt aloitti
Tiedän tai ainakin epäilen että yhtä hyvää ja helppoa ei tule olemaan eron jälkeen kummallakaan vaimolla voi aluksi mennä lujaa mitä ny pystyy 3lapsen kanssa mutta arki tulee vastaan
Vaimoa on aina tällaisina aikoina vaivannut että mitä kokemuksia hän jää vaille
Esim seksi kumppaneita hänellä ei ole ollut ennen minua tavattiin kun hän oli 18v minä 20v nyt 33 ja 31
Minä olin jokusen kertaa ollut muitten kanssa ennen vaimoa mutta vaan ihan seksiä ei tunteita ja en ole kokenut jääväni jostakin paitsi
Seksi on ollut hyvää ja kumpikin sitä halunnut 2-3 kertaa viikossa
Ihan perus seksiä koska vaimoni ei koskaan ole halunnut mitään erikoisempaa
Kaikki oli hyvin ennen vuotta 2013 yks pienempi ihastus ja sitten isoäidin kuolema joka oli tosi tärkeä
Nyt lapset tietää asiasta ja itku niiltä pääsi mutta ei vaimolta
Jaksamisia. Voisitko eron koittaessa pitää kaksi vanhinta itselläsi asumassa? Vaimolla saattaa lähteä menemään todella lujaa jos muuttaa erilleen, lapset jäävät tokaksi rakkaudennälän teettäessä tie mitä. Niinhän he ovat jo jääneet, jos vaimo haluaa heti eron eikä vasta vuosien päästä.
Joo varmaan kaks vanhempaa olis yhteis huoltajuus ja nuorin mulla joka toinen viikonloppu ehkä.vaikka vanhammat sanoo että haluaa jäädä mun kanssa mutta ovat vielä liian nuoria asiasta päättämään
Eilen kun sanoin että nyt päätettävä mitä haluaa joko muuttaa tai sitten lähtee.
Meni joku aika kun sanoi että hän yrittää mutta vain lasten takia
Siitä muutama tunti eteenpäin näki päältäpäin että vaimolla ihan paska olo.kysyin että mikä painaa
Sanoi että kun olin sanonut siitä että meidän lähellä olisi kaksio vuokralla mistä lapset sais jatkaa samaa koulua nii se oli kuulemma aiheuttanut hirmu rauhallisen olon?
Sitten sanoi ettei varmaan selviä näitten ajatuksien kanssa ilman lääkkeitä.sydän kun sanoo että ei pysty jatkaa tätä meidän juttua vaikka tietää että lasten paras on meidän yhteisessä kodissa sanoi että se jatko päätös ei tullut sydämmestä.
Epäilen kuitenkin että jos ja kun tässä tiet eroavat nii jossain vaiheessa vaimo alkaa katumaan päätöstä
Olen kuitenkin siitä hyvilläni että olen kuitenkin ollut hänelle hyvä että tämä ero ei ole mun syy vaan se johtuu muista ihmisistä,siksi epäilenkin että totuus tulee jossain vaiheessa vastaan vaimoa mutta varmaan liian myöhään
Nyt mä kuulemma jo vitutan sitä ihan suunnattomasti,kyllä varmaan kun toisaalta tietää varmaan että olen oikeassa
No nii eilen sanoi että vitutus Mua kohtaan varmaan johtuu siitä kun tietää mun kun oikeassa
Eilen kirjoitettiin avioero paperit kahdestaan sen jälkeen kysyin että miksi meille kävi näin
tuli vaimolta itku ja kysyin että tämäkö on se mitä hän haluaa niin vaimo siihen heti että tämä ei ole sitä mitää hään haluaa
Tänään laitoin jonkun viestin missä kävin tätä asiaa läpi
Vaimo vastasi ettei haluaisi uskoa tämän päättyvän tähän mutta ilman rakkautta ei pysty elämään,
Ja ensimmäistää kertaa pyysi viestillä anteeksi tätä koko sotkua
Niin ne tilanteet muuttuu,viikko sitten kirjoitettiin se avioeropaperi,sen jälkeen päivä päivältä parempaan suuntaan
4päivää sitten varmaan suurin muutos itki ja sanoi katuvansa aiheuttamaansa pahaa oloa
Todella eri ihminen ku ennemmin
mun sanat saa sen itkemään vaikka yritän lohduttaa
murtui täysin toissapäivänä kun halasin ja kysyin että mikä on?ei pystynyt sanomaan mitään ja kun hetkenpäästä kysyin uudestaan sai sanottua itku kurkus "mulla on niin paha olla" siis siitä mitä on aiheuttanu
Nyt katselee päälle ja hymyilee (siihen tyyliin)
Sitten illalla sellaista seksiä mitä ei varmaan vuoteen
Varmaan taas kävi niin että varma ero ehkä saatiin muutettua ei voitoksi ja lapsien on hyvä olla
En tiedä saako tätä unohdettua ja onko se tarpeelistakaan.Haluaisin kumminkin selvittäää mistä tällaiset johtuu
Että mitenkä muutamassa kk tunteellisesta lapsia rakastavasta naisesta voi tulla täysin tunteeton pelkkää omaa itseä ajatteleva kusipää
Oletko tullut ajatelleeksi, että vaimosi on masentunut ja tarvitsee terapiaa.
Näin naisena nostan sinulle hattua, että olet jaksanut näinkin pitkään.
Mitä ikinä tulevaisuus tuokin tullessaan, niin toivon sinulle voimia ja onnea.
Muista aina, että lapsesi tarvitsevat sinua.
Kyllähän se mielessä on käynyt ja siitä vaimolle maininnut
Ei vaan sitä hyväksy ja kommentit on ollut että onko kaikki naiset jotka eroavat hulluja.
Täs on taas tapahtunut niin paljon kaikkea että en tiedä jos jossain vaiheessa itselle tulee paha olo että mitenkä siitä selviän.vaimo haluaisi unohtaa kaiken kun kokee kauheaa syyllisyyttä mutta minä en vielä siihen ole valmis
Sen edellisen riidan jälkeen asiat unohdettiin ja kuinkas kävikään
Samat ongelmat seurasivat meitä
uskoisin että jos silloin oltaisiin asiat käsitelty loppuun ei tällaista olisi ehkä enää tullut.
Ja pystyykö ihminen itselleen mitään?lupailee ettei tällaista enää tule mutta ei itsekkään asiasta ole varma?
Koska viime kerralla lupaili juuri samoin en oikein pysty puheisiin luottaa.
Ja ei muista mitään moisia puheita
Edeltävän kerran jälkeen sanoi mulle kun päivittelin että olihan rankka kevät
Jos tällainen tulee uudestaan niin hän hakeutuu hoitoon
Ihan sama mikä vika ihmisen päässä on, jos sairas itse ei koe olevansa sairas eikä olevansa avun tarpeessa, paraskaan puoliso ei saa häntä muuttumaan tai tervehtymään, ei edes vaikka puoliväkisin, kiristäen tai tai kauniisti puhuen saisi hänet hoitoon saisi. Terapiat ja muut auttavat vain, jos ihmisellä on aito oma halu saada hoitoa. Jos aito oma halu muuttua puuttuu, ei puoliso voi asiaa millään konstilla korjata, sillä ihmisen elämänfilosofia, elämänarvot ja tapa kohdella läheisiään on aina oma valinta.
No joo tilanne on nyt se että vaimo lähti maanantaina tai laitoin sen lähtemään
Meillä oli hyvä 3viikon jakso jossa vaimo jo sanoi saaneensa hieman tunteita takaisin
Luulin jo että tästä tämä alkaa sujumaan
Sitten pieni riita ja kaikki hyvä unohdettiin ja sanottiin ettei vaan ole riittäviä tunteita suhteen jatkamiseen
Sitähän tämä on ollut koko kesän moneen kertaan on hymyillen sanonut ettei tunne minua kohtaan mitään
Se sattuu joka kerta vaikka asian tietää olevan niin
syytin itseäni siitä riidasta joka käänsi taas vaimon ajatukset itkin ja syytin oli todella paha olo että olin pilannut kaiken mikä oli saavutettu
Vaimo varasi asunnon ja luvattiin vielä että yritettäisiin kuukausi oltaisiin hyviä toisilleen ja tehtäisiin asioita yhdessä
Vaimolla piisasi päivän tai kaksi intoa mutta sitten taas ettei pysty näkemään asioita niin että olisi paluuta
Sitten selvisi että oli tullut neljäs viestittely kaveri jollekka laitettiin hyvän yön toivotuksi ja suukon kuvia
Mua helpotti ihan törkeesti tieto ettei ollut kun vika sen hyvän jakson päättyminen vaan vaimo oli taas ihastunut toiseen mieheen/poikaan ja mieli oli muualla kun kotona perheessä
Nyt olen ollut lasten kanssa kotona tämän viikon koska vaimo ei ollut vielä saanut asuntoa valmiiksi
asuu tämän viikon äitinsä tykönä
Koko kesä on ollut aivan järkyttävää aikaa mutta ainakin voin hyvällä mielellä olla siitä että olen tehnyt kaikkeni ja vähän päälle
Ja koko kesän vaimo ei ole odottanut muutakun tunnetta Mua kohtaan ja samalla vistitelly muille
Ja sokerina pohjalla vaimo sai uuden työ parin naisen/tytön joka ei ole tuntenut vaimoa kun3kk ja tukenut vaimoa että jos suhteessa riidellään ja ei ole tunteita ei kannata yrittää että lapset kärsii huonosta suhteesta
Ihminen joka on tuntenut toisen 3kk siis tämän kriisin ajan eikä sitä ihmistä joka vaimo on ollut normaalisti
Vaimo sitten ihastui 4 kertaa 6kk aikana
Olen ajatellut ihastumisen kestävän jonkun aikaa eikä niin että koko ajan uusiin
No nyt tuntuu välillä hyvältä välillä pahalta kaikki yhteiset muistot on kotona
Välillä tulee ikävä ja haluaisin vain kuulla hänen äänen kaipaan häntä välillä aivan sairaasti onhan yhteistä elämää 13v
Se on varmaan pahin hetki kun lapset on vaimolla
Vielä tulee ajatuksia että olisin heti valmis ottamaan takaisin mutta olenhan se jolle jäi tunteet ja petetty olo
Onneksi on hyvä ystävä verkko jotka tukee ja kuuntelee
Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä pitänyt heti antaa olla kun elä ihastus selvisi ja huomasi ettei vaimolla ollut mitään tunteita Mua kohtaan
Toisaalta ajattelin sen menevän taas ohi ja oltaisiin onnellisia ja lapsilla olisi ehjä perhe
Mutta kyllähän se luottamus olisi ollut vaikea saada edes jollain tapaa takaisin mutta olisin ollut valmis yrittämään
Mutta en halua enää asian korjaantuvan ihminen on muuttunut niin paljon etten häntä enää tunne
Ikinä enää en itseäni haluaisi samanlaiseen tilanteeseen
Kaikki aamut päivät illat yöt mietit että mikä olisi oikea tapa ja keino asian korjaamiseksi
Mietit koko ajan miksi näin kävi ja kuinka ihminen on niin tunteeton lapsiaan kohtaan ettei ole valmis tekemään kaikkeansa niiden hyväksi
Aamuisin toivoin että kun töihin lähdetään antaisi suukon hymyillen
Päivällä laitoin viestiä ihan jostain normi arjen asioista,aina tympeä vastaus jos ollenkaan
Töistä tullessani toivoin vähän hymyä mutta sitä ei tullut
Iltat meni keskustellen ja omaa miltä pahoittaen kun ei saanut mitään läheisyyttä jota on ennen ollut
Ja välillä antoi vähän toivoa ja sitten taas ei
Ihmettelen kuinka olen tästä selvinnyt tähän asti
Helppoa se ei ole ollut itkenyt olen todella paljon
Olen niellyt kaikki pahat sanat ja ajatukset koska ajatellut että se pahoittaisi vaimon mielen ja vaikeuttaisi asiota
Monesti olisin halunnut näyttää olevani mies enkä mikään nössö
Vaimo on ollut niskanpäällä koko ajan
Menee varmaan todella kauan että asia alkaa helpottamaan mutta eihän se tästä jossain vaiheessa
Kuullostaa melko lailla samanlaiselta kuin oma tarinani. Mieheni käyttäytyi monien vuosien ajan lähes samalla tavalla kuin vaimosi. Olen tämän keskustelupalstan kautta saanut asiasta monia helpottavia, asiallisia kommentteja.
" miten pääsen eroon mustasukkaisuuden tunteesta" -keskusteluketjussa kesä-heinäkuun vaihteessa oli paljon hyviä vastauksia , varsinkin " tietotärkeää" nimimerkiltä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että mieheni on seksiaddikkti. Myös vaimosi kuullostaa siltä. Nitä voi lukea, jos kiinnostaa.
Meille tuli tnä keväänä ero 23 vuoden avioliiton jälkeen. Yritin aika monta vuotta, kävimme terapiassa ja välillä oli huonompaa ja välillä parempaa. Aina kuitenkin sama kuvio toistui. Viimein viime syksynä mieheni halusi laittaa eron vireille ja suostuin, kun en enää jaksanut.Aluksi muutettuamme erillemme jasaatuamme asiat järjestykseen koin helpotusta, mutta toisinaan " ikävä entiseen elämään koettelee kovasti"- siitäkin olen kirjoittanut tähän keskustelupalstaan viime päivinä ja saanut rohkaisevia, voimia antavia vastauksia ja kommentteja.
Voimia sinulle! Teit varmaan kaikkesi, mutta toista ihmistä ei näköjään voi auttaa ilman hänen omaa tahtoaan. Vaimosi käytös johtui hänen omista " traumoistaan" ei sinun toiminnastasi.
Huhhuh! Oma vaimoni taitaa olla tuota samaa sorttia. Elikkä tosi nopeasti vaihtuu fiilikset. Toisella viikolla ollaan yrittämässä ja itketään ja ei haluta erota ja sitten on taas yhtäkkiä ettei tunne yhtään mitään.
Ja myös koen olevani kuin sinä, elikkä olen aika tunteellinen mies ja kokoajan syytän itseäni ja mietin, että mitä voisi tehdä paremmin. Mutta kyllä se tie taitaa olla loppuun käyty. Ei mikään auta, eikä riitä. Mies joka rakastaa, on valmis kaikkeen.
Ja myös olen koittanut näyttää olevani mies enkä mikään nössö mutta kun sekään ei oikein onnistu.
Aikaisemmin eronneena erinnäisistä suhteista voin kyllä sanoa että kyllä se helpottaa. Aluksi tuntuu karsealta ja tuntuu ettei helpota koskaan. Ja niin sen kuuluukin tuntua. Pitää koittaa löytää vaan kaikkea tekemistä.
Eilen kävin katselemassa kaksioita tuolla toisessa kaupunginosassa ja tiirailin lapsellekin leikkipaikkoja. SItten kävin uimassa. Tuntui, että kyllä me pojat kahdestaan pärjättäisiin ilman eukkoa, joka ei rakasta.
Mulla kanssa kun tulostin avioeropaperit niin vaimo alkoi pillittää ja sanoi että mun paikka on hänen rinnallaan. Mutta kummasti se vaan unohtuu näköjään. Pidän mahdollisena että ois toinen suhde, koska ollaan oltu töiden vuoksi niin paljon erillään toisistaan viimeinen vuosi. Mutta mitään konkreettista käytösmuutosta tai muuta menemisiä sun muita ei ole ollut joten en pysty sanomaan varmaksi.
Kiitos kirjoituksesta.
Tästä huomaamme, että loppujen lopuksi mikään, mitä mies tekee ei auta. Kyllä avioliittoleirit ja tommoset on auttaneet monia pareja mutta vähän vaikuttas siltä, että oma vaimoni on tuollainen samanlainen.
En aio 7v varrota. Kahtena kesänä nyt ilmoittanut ettei rakasta. Sitten taas rakastaa. Välillä kulkee naama happamana eikä osoita mitään mielenkiintoa - kunte nyt... sitten välillä taas on kiinnostunut.
Pitääpä katsoa. Mutta tosiaan meilläkin varmaan noi terapiajutut on eessä mutta otan tosta opikseni. Teen jo exit-suunnitelmaani.
Ainut mikä vähän naurattaa emännän takia on se että kaikki ne sen ihastukset oli varattuja ja valitsivat kuitenkin oman puolison
Kokemuksesta voin kertoa että jos ei kolmatta pyörää niin yritystä varmaan suhteen eteen olisi
Mutta jos sydän muualla ei terapiat auta ja juurikin sellaiset vaihtelut on ollut meillä yleisiä
Varmaan johtuu siitä mitenkä asiat on kolmannen kanssa ja minkälaista huomiota saa sieltä osakseen
Jos asiassa vain kaksi osapuolta ja jonkinlaisia tunteita asian saa varmasti kuntoon
Se vaan on kylmä tosiasia jos suhteessa on kaikki kunnossa ja sitten yhtääkkiä tunteet kuolee tai tulee muuten etäinen nii melkein aina jotain peliä on