..tai ainakin jotenkin siitä "rangaista", vaikkapa niin että yksilön veroprosentti olisi painoinndeksiin perustuva. Tuli vaan mieleen kun tuossa surffaillessa törmäsin pariinkin pullerovideoon, toisessa nainen tahallaan lihottaa itseään, koskahan tällainen nettipersoona saadaan Suomeen:
http://www.findance.com/uutiset/20187/100-kiloinen-nainen-haluaa-tuplata-painonsa-poikaystava-auttaa#
Toisessa 270-kiloinen kotimainen pulleropoju valittaa kuinka häneltä on viety apuvälineet kun eivät kestä läskin käytössä, painoraja kun on 250kg:
http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/20130510024328253_v0.shtml
Pulleron mielestä vika on tietysti hussissa, siellä kun on liian vähän henkilökuntaa ja osa ammattitaidottomia, ei sanallakaan vihjaa että olisi mitään aikomusta edes yrittää laihduttaa sinne alle 250kg.
http://www.findance.com/uutiset/20187/100-kiloinen-nainen-haluaa-tuplata-painonsa-poikaystava-auttaa#
Toisessa 270-kiloinen kotimainen pulleropoju valittaa kuinka häneltä on viety apuvälineet kun eivät kestä läskin käytössä, painoraja kun on 250kg:
http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/20130510024328253_v0.shtml
Pulleron mielestä vika on tietysti hussissa, siellä kun on liian vähän henkilökuntaa ja osa ammattitaidottomia, ei sanallakaan vihjaa että olisi mitään aikomusta edes yrittää laihduttaa sinne alle 250kg.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Samaa mieltä, lihavia ihmisiä sopisi aivan hyvin verottaa, joko painoindeksillä tai rasvaprosenttimittauksella.
Ei voi käsittää miten joku edes pystyy lihomaan 250 kiloiseksi? Miten tuo on mahdollista?
Satakin kiloa on minusta ihan täysi mahdottomuus, en vaan tajua miten joku nainen pääsee siihen lukemaan ja vielä ylikin. Miehellä vielä jotenkin ymmärrän sen 100kg, mutta siitä kun lähdetään turpoamaan niin eikö mikään hälytyskello soi.
Itellä läskimpinä hetkinä näytti vaaka 70kg ja olen 165cm, ja kyllä ne ylikilot tuntuivat jatkuvasti päivittäisessä toiminnassa. Oma koko hävetti ihan h*lvetisti. Kymmenen kiloa lähti helposti kun jätti huonot safkat pois ja lisäsi hyötyliikuntaa, ei tarvinnut edes urheilemaan lähteä. Vikat 5kg lähti sitten urheilun lisäämisellä.
Samaan aikaan silloinen avomies 185/110 tiputti samoin keinoin 30kg. Kummallakaan ei missään vaiheessa ollut nälkä eikä laihduttaminen ollut mitään pakkopullaa, vaan lähti elämäntapamuutoksesta.
Useimmille tulee jossain vaiheessa elämää vähän ylikiloja ja monet ei sitten viitsi niitäkään vähiä tiputella kun olisi liikaa vaivaa, mutta tuo "morbit obesity" menee ihan täysin yli ymmärryksen. Missä kohtaa ihminen luovuttaa täysin ja antaa itsensä paisua muodottomaksi? Pienen lihomisen vielä ymmärtää mutta ihan oikeasti, 250kg? Mitä h*lvettiä...
Luulen että vika on suurimmalta osin länsimaisessa yhteiskunnassa ja ajattelutavassa, kun yhteiskunta huolehtii ja ymmärtää sekä järjestää hoitoa on helppo lihoa muodottomaksi. Jos tuollekaan pullerolle ei olisi järjestetty ihmisiä ja laitteita huolehtimaan hyvinvoinnista olisi pakko laihtua tai vaihtoehtoisesti kuolla pois, saattaisi alkaa enemmän pieni kevennys kiinnostamaan.
Minkäs takia ihmiset lihovat myöskin paikoissa missä yhteiskunta ei heitä "hyysää"? Ihan itseään voi syyttää jos päästää itsensä tuollaisiin mittoihin.
Lihoohan ne jotkut yksilöt myös kehitysmaissa mutta kuitenkin niitä on vähemmän suhteessa eikä ylipaino ole kansanterveydellinen ongelma niin kuin länsimaissa.
Edes minä en ole vielä yltänyt Marko Hennon mittoihin - paitsi ehkä ulkonäön perusteella - joten ihmettelen vähän myös, miten 270 kiloa on mahdollista. Jotenkin tuntuu, että siinä joutuisi jo tekemään tosissaan töitä lihomisensa eteen. Ei riitä pelkkä pakastepizza- ja suklaakeksikuuri. Luulisi, ettei kellään muulla kuin lottovoittajilla ja perijöillä ole edes mahdollista hankkia niin paljoa sapuskaa että se onnistuisi, koska järkevät työskentelymahdollisuudet luulisi menneen 100 kiloa sitten, joten elanto on luultavasti työkyvyttömyyseläke tai joku vastaava yhteiskunnan tuki, eikä niillä rahoilla nyt todellisiksi pullapojiksi päästä.
Ei lihominen ole mikään kansanterveydellinen ongelma, eikä myöskään keskity länsimaihin vaan käytännössä köyhiin missä vaan.
"Rakas, tykkään olla pullukka!"
Siihen ohjelmaan minäkin osallistuisin :D
Nuo sinun esimerkit oli jo liikalihavista, sairaalloisen ylipainoisista... en tiedä miten sitä voisi ehkäistä, ehkä parantamalla/monipuolistamalla koululiikunnan innostavuutta? Konkreettista terveystietoa yläasteelle, köksässä ei ainaisia teeleipiä ja muffinsseja vaan oikeasti ravitsevan ruoan tekoa?
Pikkuisen pullerona taasen olo on vain mukavaa, kun ei tartte ravintolassa alkaa annosten kaloreita pohtimaan että mahtuis johonkin mallipukuun, tai säikkyä sitä, jos yks päivä ei ehdikään salille kun on plakkarissajoku muu tapahtuma!
No joo, nuo nyt toki ovat vain jäävuoren huippuja mutta juuri tuollaiset on niitä jotka kuormittaa järjestelmää suhteettoman paljon. Tuo varmaan olisi ihan hyvä että opetettaisiin jo koulussa itse laittamaan terveellistä ruokaa, itsekin tunnen aikuisia ihmisiä jotka eivät osaa mitään itse tehdä, mässyttävät sitten valmiseineksiä tai syövät ulkona koko ikänsä mieluummin kuin vaivautuvat opettelemaan edes perusmurkinoiden laittoa. Minusta olisi myös hyvä jos noita valmiseineksiä verotettaisiin, saisi ainakin sitten valtio tuloja ja kannustaisi enemmän itse laittamaan kun maksaisi enemmän suhteessa se valmispäksi. Limukoita ja karkkejahan jo verotetaankin ja se on ihan hyvä suuntaus.
Juu ei kai siinä silloin terveyden kannalta hirveän iso ongelma ole jos vähän vaan on pullero ja hoksaa sitten ajoissa tehdä tilanteelle jotain jos alkaa suhteettoman paljon paisumaan.
Pullero on vähän eri asia kuin sairaalloisen lihava 250-270kg