Milestäni ole mieheksi erittäin tunteellinen mies jolla suhde päättynyt jo jonkin aikaa.Haluaisin löytää kumppanin rinnalleni mutta jostain kumman syystä en saa itsestäni senverran irti että yrittäisin edes etsiä.Mietin usein olenko ollut hyvä ihminen toiselle osapuolelle lapsilleni ym.Mielestäni olen ja olen onnistunut myös lasteni kasvatuksessa.
Kannan isoa kuormaa loppuneesta suhteesta joka kyllä oli parempi että loppui.Yritin ja yritin vuosi toisensa jälkeen että asiat korjaantuisivat mutta turhaaan.Elämääni on kuulunut lapsuudesta asti väkivalta ja viina josta minä olen saanut kärsiä.
Isäni oli alkoholisti ja erittäin väkivaltainen myös.Minä ainoana poikana sain päivittäin selkääni.Isästäni voisin kirjoittaa kirjan sittä mitä hän teki lapsilleen mutta mitä se hyödyttäisi.
Monet itkut itkin jo alle 10vuotiaana ja toivoin että joku tulisi ja auttaisi minua.
Sitten tulikin kuvioihin sijaisperhe joka aluksi tuntui olevan hyvä perhe mutta mutta.
Sielläkin oli samat ongelmat kuin omassa perheessäni.Välillä juoksin kirvestä karkuun ja välillä väistelin puukkoa.
Sijais-isäni oli narsisti niinkuin oli myös minun exäni.Olen miettinyt miksi elämääni on sattunut kaksi samanlaista ihmistä jotka pitäisi olla minulle rakkaita.
Molemmissa tapauksissa minun piti ajatella omaa terveyttäni ja jaksamistani ja siksi molemmat ihmiset eivät enään kuulu elämääni.Kannan silti isoa taakkaa siitä että olenko itse toiminut oikein.
Olen nyt 47 v.ja voin sanoa että olen kokenut elämässäni paljon,mutta etupäässä valitettavasti vain pahaa.
Mielsetäni olen ollut hyvä isä lapsilleni ja yrittänyt olla heidän elämässään läsnä ja kuunneella heitä myös.
Väkivalta ei kuulu minun elämääni eikä viinan kanssa lotraus.Töissä käyn ja hoidan asiani.
Tietysti asiat jättävät jälkensä meihin kaikkiin.Olen kyllä tunteellinen mies joka itkee välillä jopa esim elokuvaaa katsellessa.Mielummin tunteellinen kuin kova kuin kivi.
Entä te naiset vieroksutteko kun mies on tunteellinen?
Olisi kiva saada rinnalle normaali ja tasavertainen ihminen joka ottaa minut sellaisena kuin olen ja jonka kanssa voisin olla oma itseni.
Kannan isoa kuormaa loppuneesta suhteesta joka kyllä oli parempi että loppui.Yritin ja yritin vuosi toisensa jälkeen että asiat korjaantuisivat mutta turhaaan.Elämääni on kuulunut lapsuudesta asti väkivalta ja viina josta minä olen saanut kärsiä.
Isäni oli alkoholisti ja erittäin väkivaltainen myös.Minä ainoana poikana sain päivittäin selkääni.Isästäni voisin kirjoittaa kirjan sittä mitä hän teki lapsilleen mutta mitä se hyödyttäisi.
Monet itkut itkin jo alle 10vuotiaana ja toivoin että joku tulisi ja auttaisi minua.
Sitten tulikin kuvioihin sijaisperhe joka aluksi tuntui olevan hyvä perhe mutta mutta.
Sielläkin oli samat ongelmat kuin omassa perheessäni.Välillä juoksin kirvestä karkuun ja välillä väistelin puukkoa.
Sijais-isäni oli narsisti niinkuin oli myös minun exäni.Olen miettinyt miksi elämääni on sattunut kaksi samanlaista ihmistä jotka pitäisi olla minulle rakkaita.
Molemmissa tapauksissa minun piti ajatella omaa terveyttäni ja jaksamistani ja siksi molemmat ihmiset eivät enään kuulu elämääni.Kannan silti isoa taakkaa siitä että olenko itse toiminut oikein.
Olen nyt 47 v.ja voin sanoa että olen kokenut elämässäni paljon,mutta etupäässä valitettavasti vain pahaa.
Mielsetäni olen ollut hyvä isä lapsilleni ja yrittänyt olla heidän elämässään läsnä ja kuunneella heitä myös.
Väkivalta ei kuulu minun elämääni eikä viinan kanssa lotraus.Töissä käyn ja hoidan asiani.
Tietysti asiat jättävät jälkensä meihin kaikkiin.Olen kyllä tunteellinen mies joka itkee välillä jopa esim elokuvaaa katsellessa.Mielummin tunteellinen kuin kova kuin kivi.
Entä te naiset vieroksutteko kun mies on tunteellinen?
Olisi kiva saada rinnalle normaali ja tasavertainen ihminen joka ottaa minut sellaisena kuin olen ja jonka kanssa voisin olla oma itseni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
nyyyyh, näitä lähettelen nettiin kaiket päivät, säääälikääää.