lohduttelen pettäjää???

Parempi yksin kuin huonon miehen kanssa. Kun olet sinkku, sinulla on mahdollisuus löytää parempi, mutta varattuna ei ole. Kun jätät, teet parhaan palveluksen poikaystävällesi, hän voi vielä oppia virheestään kun tulee rangaistuksi. Jos et jätä, ei opi ja pettää uudestaan.

Sinäpä sen sanoit: kun ei paremmastakaan tiedä...
Samasta syystä jäin katselemaan ja kuuntelemaan exäni touhuja aikoinaan - kyseessä oli ensimmäinen varsinainen parisuhteeni ja jotenkin vain ajattelin, että kaipa kaikilla on samanlaista... Mies oli pomottava marttyyri, joka selitteli pettämistäänkin sillä, että olin ko ajankohtana ollut "kovin kireä ja poissaoleva" - no just, ko ajankohtana viimeistelin opintojani ja tein surutyötä läheisen poismenon jäljiltä. Minun olisi pitänyt keskittyä hänen hyvinvointiinsa, viis omasta jaksamisestani.

Poikaystäväsi ilmeisesti heitti tuon ei halua seurustella enää-kortin juuri siksi, että saisi pidettyä sinut otteessaan ja saisi sinut hyppimään oman pillinsä mukaan. Hitto vie, mitä läpimätää touhua! Lähteminen on vaikeaa, sen tiedän - mutta usko pois, kun nyt teet irtioton, parin kuukauden kuluttua huomaat, miten ilo on palannut elämääsi.

Melkosta selittelyä.....Kirjoitit itse; 'Tiedän varsin hyvin että on tyhmä roikkua tämmösessä suhteessa jolle ei ole mitään tulevaisuutta .'
On olemassa myös sellaisia miehiä, joihin voi luottaa, ja huomioivat myös sinut. Turhaa jäät roikkumaan, kun toinen kerää säälipisteitä.
Eteenpäin vaan uusiin tuuliin... kesä tulossa =)

Tee sellainen koe, että eroa miehestä (ei ole pakko sanoa että "nyt erotaan", vaan sano että "okei halusit erota - ollaan erillään nyt") ja katso mitä elämä tuo tullessaan. Yksin eläessä voi löytää lopulta uusia suuntia ja ideoita. Eikä tarvii pelätä koko ajan toisen oikkuja. Nuori mies on varmaan oikukas, kannattaako siihen jäädä. Ero on aina vaikea, tiedän. Mutta helpottaa joskus. Kauempaa katsottuna se rinssi voi ollakin enemmän surkeampi kuin kuvitteli.. Ja joku muu taas hohdokkaampi. Vaikkei ikinä uskoisi vielä!

Mistä tietää jos löydän jonkun aivan mielettömän komean ja hyvän persoonan, jota et osaa nyt kuvitella. Johon rakastut täysin ja hän sinuun, eikä ole mitään väkinäistä. Ja yksinkin on aina sellaisen rakkauden mahdollisuus olemassa ilmassa. 23-vuotiaana sulla on paljon mahdollisuuksia, luonteeltaan fiksumman miehen suuntaan. Joka ei epäröi ja itsetunto on kestävämpi. -Ei itsekään ole niin huono mitä kuvittelee ja kun toinen on itsetunnon saanut latteaksi.

Itsekin olen roikkunut miehissä, ja muistan että se on vaikeaa antaa toisen mennä. Mutta joskus on ehkä pakko, jos se menee ihan päin metsää, vaikka itse olis kaikkensa yrittänyt. Ja vielä enemmän. Ja on kuvitellut sen toisen kauhean hienoksi, kuin "ridgeksi" konsanaan. Eikä se olekaan välttämättä sisäisesti niin ridge vaan ihan jotain muuta. En mäkään tiennyt paremmasta, mutta vannon että olen nähnyt kadulla komeita miehiä - joten ainakin niitä on olemassa monta. Ainakin tiedän mitä haluan, jos tulee joskus mahdollisuus. Ja vaikka ei tulisi, en ole huonossa suhteessa. En henkisestikään huonossa enää. Ettei mene rikki.

Tunteita on myös aina sinkuilla. Ettei ole kuollut kelo erämaassa.