Olen kohta 4kk tämän hetkisen tyttöystäväni kanssa seurustellut ja edellinen suhteeni kesti viime vuonna puolivuotta. Olen nyt miettinyt että onko vika ihmisessä vai onko tämä normaalia mutta saan hirvesti parisuhteessa stressiä. Ns. "alkuhuuma" ei tunnu loppuvan minulla koskaan. Esimerkiksi edellinen suhteeni joka kesti puolivuotta niin ei alkuhuuma kerennyt edes loppua minulla kun ero tuli. Nyt on taas sama homma vaikka ei vasta ollakkaan kuin 4kk yhdessä virallisesti oltu.
Saan turhaa stressiä kaikesta tyttöystäväni tekemisistäni, menoista yms. Olen todella mustasukkaista tyyppiä niin olen todella tarkkana siitä kenen kanssa tyttöystäväni esimerkiksi puhuu netissä tai kenen kanssa vapaa aikaansa viettää. Olen myös niin omistuksenhaluinen että haluaisin vain koko ajan olla tyttöystäväni kanssa.
Tahtoisin saada omia kokemuksianne moisesta vaikeudesta :) Onko muillakin ollut alku näin vaikeaa löytää se ns. "parisuhteen rytmi" Toivoisin jotakin vinkkejä joilla tästä turhasta stressistä pääsisi irti koska tämän on aika uuvuttavaa :D Toivottavasti tajusitte jotain, oli vaikiea saada nämä ajatukset sanoiksi mutta toivottavasti joku edes osaa samaistua :)
Saan turhaa stressiä kaikesta tyttöystäväni tekemisistäni, menoista yms. Olen todella mustasukkaista tyyppiä niin olen todella tarkkana siitä kenen kanssa tyttöystäväni esimerkiksi puhuu netissä tai kenen kanssa vapaa aikaansa viettää. Olen myös niin omistuksenhaluinen että haluaisin vain koko ajan olla tyttöystäväni kanssa.
Tahtoisin saada omia kokemuksianne moisesta vaikeudesta :) Onko muillakin ollut alku näin vaikeaa löytää se ns. "parisuhteen rytmi" Toivoisin jotakin vinkkejä joilla tästä turhasta stressistä pääsisi irti koska tämän on aika uuvuttavaa :D Toivottavasti tajusitte jotain, oli vaikiea saada nämä ajatukset sanoiksi mutta toivottavasti joku edes osaa samaistua :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyl nainenkin yleensä haluaa olla kokoajan yhdessä jos tunteet on samalla tasolla. Voi olla, että nää sun naiset ei oo niin varmoja teidän suhteesta tai omista tunteistaan.
Sit sä vaan mogaat sen koko jutun kun ahdistelet ja vedät stressiä.
Rakastunut haluaa olla mahdollisimman paljon yhdessä mutta ei todellakaan koko ajan.
Ja aloittaja tuntuu tietävän itsekin mistä kenkä puristaa, eli hänen kannattaisi ryhtyä kehittämään itseään ja muuttamaan käytöstään. Mustasukkaisuuden tunnetta ei voi eikä tarvitse poistaa, sen voi oppia hyväksymään. Kun tekisi mieli kytätä niin tiedostaa, että nyt on kyse mustasukkaisuudesta ja se tuntuu kurjalta ja jopa kamalalta, mutta tunne itsessään ei ole teko. Eikä yksikään tunne kestä loputtomiin, jokaikinen tunne häipyy aikansa kestettyään ja vaihtuu johonkin muuhun tunteeseen. Se palaa, toki, vielä moneen kertaan, mutta kun se ei saa enempää bensaa liekkeihin kuin huomion että "nyt tuntuu taas tältä mutta tunnistan tämän tunteen ja se menee taas ohi kun vain jaksan odottaa" niin se laimenee.
Vaikka tekisi mieli kytätä, vaikka tekisi mieli pyytää koko ajan olemaan yhdessä, niin niitä mielitekoja ei ole pakko toteuttaa.
No yksi asia sinun pitäisi tuossa "huumassasi" ainakin tajuta ja HETI: toista ei voi omistaa, ei hänen ajatuksiaan sen enempää kuin tekemisiäänkään määrätä ja vahtia. Parisuhde on kahden ihmisen vapaaehtoinen juttu, ei vankila!
Jos tyttö on yhtään itsenäinen luonteeltaan, niin mahtaako jaksaa miten pitkään sinun takiaismaista käytöstäsi.... Vahtimalla ja kontrolloimalla toisen menoja saisit ainakin minut saman tien "takajaloilleni", sillä mikä parisuhde se sellainen on, ettei toiseen luoteta?! Jos mieheni olisi alkanut kyylätä puheluitani tms ja kyselemään, että olenko varmasti lenkillä "Sarin" kanssa, olisi maku mennyt heti alkuunsa. Parisuhteen peruskiviä on keskinäinen luottamus ja kunnioitus - etkä sinä kovin paljoa uutta tyttöäsi kunnioita tai luottamusta osoita tuolla kontrolloinninhalullasi! Toisille se ehkä sopii - tunteehan siinä itsensä ihan "ykköseksi" seurustelukumppanin elämässä - mutta veikkaanpa, että suurinta osaa meistä lähinnä ahdistaa.
Totta kai sitä haluaa olla tuoreen kumppanin kanssa mahdollisimman paljon, mutta ei seurustelu ole / saa olla kaikki muut ihmiset ulos elämästä sulkeva asia. Itselle seurustelun alkuaika oli sekä "nyhjäämistä" yhdessä että kumppanin ystävien ja perheen sisällyttämistä ohjelmaan omia ystäviä ja perhettä harrastuksia unohtamatta. Suhde voi kuihtua uuteensa, mutta ystävät, perhe ja harrastukset pitävät elämän syrjässä kiinni.
Kiitos paljon näistä vastauksista :) Mietin asioita eilen pitkään ja hartaasti ja tuntuu että tästä selvitään pian :) Kiitos!