Olen aina unelmoinut muutosta suureen kaupunkiin. Siitä asti kun siskoni lähti opiskelemaan kauemmas, olen ollut varma että lähden hänen kanssaan sinne suurkaupunkiin. Siitä on nyt kuusi vuotta. Seitsemän kuukautta olen kuitenkin epäröinyt, koska rakkauteni ei ainakaan lähiaikoina olisi tulossa mukaan. Haluan toteuttaa unelmani joka uskoakseni jäisi unelmaksi jos nyt jätän sen toteuttamatta. Toki saattaisimme myöhemmin muuttaa kaupunkiin, mutta olisi eri asia opiskella siellä ja viettää nuoruus niinkuin minä haluan. Yhteishaun tullessa tein hätiköidyn päätöksen ja päätin jäädä tänne rakkaani luo, mutta nyt kun kesä alkaa olen alkanut epäröidä, olen epäröinyt ja itkenyt monta viikkoa. Etäsuhde ei miehelle tulisi kuuloonkaan, mutta minä voisin yrittää. Ja miehen syyttely ei auta päätöstäni yhtään, tunnen itseni niin itsekkääksi ja kamalaksi ihmiseksi kun edes ajattelen lähtöä kuultuani hänen sanat. Kannattaako minun kuunnella miestäni päätöstä tehdessä vai ei? Mitä suosittelette, en kuitenkaan tee päätöstä teidän mielipiteenne perusteella.
Parisuhde vai unelmien tavoittelu?
Unetonunelmoija
6251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No juu. Päätöksen joudut tekemään itse, se on selvää.
Minä aikanaan tein; lähdin. Ulkomaille, isoon kaupunkiin vieraaseen maahan koska halusin elää ja kokea mahd. paljon niin kauan kun olen nuori!
Ja hetkeäkään en ole katunut, enkä takaisinpäin katsele! päinvastoin, haaveilen nyt vielä isommasta citystä ja toisesta maasta!
Aikanaan lähdin yksin, kahta kättä heiluttaen. Rahaa ei pahemmin ollut eikä ketään johon turvautua. Alku oli vaikeaa, ja taistella sain että elämäni sain järjestykseen. Nyt se on, ja mulla on asunto, työ, ja ystäviä. Joka puolelta maailmaa, ollaan sellanen värikäs kansainvälinen kaveriporukka!
Tuota samaa en kenellekään suosittele, se ei taatusti ole helppoa ja vaatii eräällä tavalla vahvan luonteen ja peräänantamattomuutta.
Kyllä mulle ennustettiin, että kohta se sieltä tulee takasin häntä koipien välissä, en tullut enkä tule!
Ainoa mitä osaan sanoa on se klassinen : kuuntele sydämesi ääntä. Se on aina oikeassa.
Kiitos, itsekin mietin tosi tarkkaan. Jokin jäämisessä viehättää, mutta uusi ja yllättävä vetää minua puoleensa.. Ja nuoruussuhteet yleensä kariutuvat, mies kyllä sanoo ettei tulisi ikinä unohtamaan minua...
Mulla ei varsinaisesti oo mitää oleellista sanottavaa muuta kun kommentoida tuota
"Ja nuoruussuhteet yleensä kariutuvat"
Nii-in, ja miksiköhän ne kariutuvat? Olisikohan syy se, että "uusi ja yllättävä vetää minua puoleensa".
eikös tuo jo ole aika finito tuo suhde, kun ei kerta elämä kumppanin kanssa kiinnosta?
Kyllähän elämä kumppanin kanssa kiinnostaa, eikä tuo uusi ja yllättävä häntä voita. Uusi ja yllättävä tarkoittaa tässä tilanteessa ennemminkin kaupungin ja maisemanvaihdosta, uusiin ihmisiin tutustumista ja erilaisten elämäntapojen aloittamista. Kumppaniani rakastan sanoinkuvaamattoman paljon, mutten voi mitään sille että olen aina halunnut pois täältä. Hän haluaa elämältään vain perheen, ei samoja kokemuksia mitä minä haluan elämältäni. En halua jättää häntä, mutta jos haluan lähteä, en voi muutakaan. Päätöstä en ole vielä tehnyt, en osaa.
Etä suhde ei toimi, tulee ikävä ja omat menot,
sun pitää vain valita, kumpi on sinulle tärkeempää tällä hetkellä.
Oma vai toisen mielihalu?