olen reilu parikymppinen 1 vuotiaan tytön yksinhuoltajaäiti. tapasin tuossa muutama kuukausi sitten nuoruusvuosieni poikaystäävää pitkästä aikaan. (ei ole siis tytön isä) Nyt tämä mies on jutellut minulle kamalasti ja kertoo että haluaisi nähdä vielä ja että on kovin ihastunut yms. Mies ei mielestäni ole epätoivoinen ja naisia hänellä riittää mutta en jaksa uskoa että hän olisi minusta oikeasti kiinnostunut? olen ihan nätti ja mukava omasta mielestäni enkä osaa selittää tätä nuoren miehen käytöstä muuten kuin sillä että hänellä on minuun jonkin sortin pakkomielle :D olen yrittänyt sanoa hänelle että eläisi nyt nuoruuttansa eikä haksahtaisi yhäitiin mutta kaveri ei kuuntele, sanoo vaan että tekee itse omat päätöksensä.
onhan tässä nyt jotain mätää, vai voiko NUORImies oikeasti kiinnostua yhäidistä? :o tunnemme kuitenkin toisemme aika hyvin entuudestaan....
onhan tässä nyt jotain mätää, vai voiko NUORImies oikeasti kiinnostua yhäidistä? :o tunnemme kuitenkin toisemme aika hyvin entuudestaan....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi ihmiset tekee kauheasti aina ennakkokäsityksiä lähes kaikesta? Miksei joku asia voi olla toisin, mitä itse luulee? Miksei joku voi nuorena rakastua yhäriin tai mummoon tai ihin tahansa muuhunkin? Miksei joku voi olla onneton vaikka joku muu olisi iloinen samasta asiasta? Miksei niin ja näin, siten ja täten tapahtunutkaan, vaikka "minä" olin aivan varma kaikesta?
Miksei ja miksei ja voiko ja voiko? Vaikka itse ei voisi jotain, joku muu aina voi. Siispä vastaukseni on KYLLÄ.