Olemme olleet kohta 10 vuotta naimisissa, meillä on kolme lasta, joista vanhin jo 12-vuotias.
Mieheni pääsisältö elämäänsä tuntuu nykyään olevan hänen harrastuksensa ja yhdistyselämänsä, jolle meneekin viikottain paljon aikaa.
Olen jo vuoden ajan miettinyt mitä teen, kun onnea ei mahdu enää suhteeseen. Meillä on ollut tasavertainen työnjako, molemmat ovat pesseet pyykkiä ja tiskanneet, ruuanlaitossa ja lasten hoidossa hän ei miehenä ole niin paljon ollut mukana. Nykyään myös hänen työpäivänsä venyvät. Lasten ollessa jo suurempia (nuorimmat kaksoset 8-vuotiaat) on lasten murheetkin suurempia (kaksosilla todettu adhd, käyät erityisluokkaa) ja tekemistä riittää. Hermot ovat vain palaneet loppuun miehen takia, joka elää vain facebookille ja järjestöelämälle. Yhteinen aika täytyy aina kysyä etukäteen. Onko tämä normaalia perhe-elämää?
Mieheni pääsisältö elämäänsä tuntuu nykyään olevan hänen harrastuksensa ja yhdistyselämänsä, jolle meneekin viikottain paljon aikaa.
Olen jo vuoden ajan miettinyt mitä teen, kun onnea ei mahdu enää suhteeseen. Meillä on ollut tasavertainen työnjako, molemmat ovat pesseet pyykkiä ja tiskanneet, ruuanlaitossa ja lasten hoidossa hän ei miehenä ole niin paljon ollut mukana. Nykyään myös hänen työpäivänsä venyvät. Lasten ollessa jo suurempia (nuorimmat kaksoset 8-vuotiaat) on lasten murheetkin suurempia (kaksosilla todettu adhd, käyät erityisluokkaa) ja tekemistä riittää. Hermot ovat vain palaneet loppuun miehen takia, joka elää vain facebookille ja järjestöelämälle. Yhteinen aika täytyy aina kysyä etukäteen. Onko tämä normaalia perhe-elämää?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onhan järjestötkin yhteiskunnallisesti hyödyttäviä toimintoja, olisit tyytyväinen kun miehesi ei sentäänn juokse lähipubissa joka päivä. Sellaisiakin miehiä on.
Kai teillä on jotain yhteistä?
se, että sulla ei ole omia harrastuksia tai tekemistä EI OLE MIEHESI VIKA.
pitäisikö hänen muka sinua viihdyttää loppujan minkä ei ole töissä!?
kyllä jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja tekemisen järkkäilystä/keksimisestä
Veikkaan kyllä, että ADHD-kaksosten kanssa ei varsinaisesti pääse potemaan tekemisen puutetta. Ja mikä tuossa yhteisessä ajassa on niin kamalaa, että sen tarve pitää joka käänteessä lytätä? Kyllä tavalliset perheet viettävät aikaa yhdessä ja laittavat aika ajoin yhteiset tekemiset harrastusten ja Facebookin edelle.
Lifemocker, olet pateettinen mies.
Ei se ole mies. Se on vielä poika.
Mies on ottanut etäisyyttä, joku on pielessä. Tuossa tilanteessa toisen huomioiva aviomies ja isä, ei venytä työpäivää todellakaan, vaan lyhentää sitä. Kiinnostuu lapsistaan ja sinusta enemmän kuin muusta. Järjestössä riittää muita ihmisiä häntä korvaamaan, hän voi asettaa rajat sille. Netti voi olla raskaan työn vastapainoa, mutta kai hän sieltäkin pääsee välillä pois..katsomaan mitä teille muille kuuluu.
"Olen jo vuoden ajan miettinyt mitä teen, kun onnea ei mahdu enää suhteeseen."
Onko hänellä toinen nainen? Jos toinen etääntyy, hälytyskellot soivat. Miksi hän tahallaan jättää aikanne MINIMIIN? Siihen on syyt olemassa. Mitä ne ovat?? Mikä siellä järjestössä, facebookissa ja työpaikalla muka niin kiinnostaisi että pitää viettää kaikki hereilläoloaika?! Haluaako hän erota?
Toki hyvä jos ei kaljoittele, mutta et sinä onnellinen varmaan ole nyt. Miksi mies ei puhu? Ottaako hän tosissaan tilanteen? Itse haluaisin ainakin selvyyden missä suhde menee... Ennenkuin se kokonaan katoaa.
Onko ne menot tekosyy jollekin muulle? Mitä siellä facebookissa oikein on?
Facebookissa on hänen miesystäviään, järjestötoiminnassa muita ukkoja ja hän. Vain hän pystyy olemaan kaikki kaikessa, järjestötoiminnassa ei ole monia mukana (10 aktiivista) hänen mielestään eivät pärjää, enää ainakaan ilman häntä. Onhan hän nyt jo siellä sihteeri, tapahtumien järjestäjä, yhteyshenkilö, esitteiden painaja jne.jne. Se on tärkeää toimintaa, hänen ideologiansa ajaa häntä täysillä jatkamaan. Olen joskus heikkona hetkenä sanonut, että nyt riittää, järjestötoiminta tai minä. Hän ei jätä valinnanvaraa jos erotaan, hän valitsee järjestötoiminnan.
Toinen nainen tuli valitettavasti minullekin ekana mieleen :(
Pakko kysyä kuitenkin myös sitä onko miehelläsi ennen ollut tälläisiä harrastuksia, jotka menevät kaiken yli? Jos näin, niin tulisiko asperger kysymykseen? Sillähän voisi samalla olla joku geneettinen yhteyskin lastenne ongelmiin..?
Mies on aivan poikki arjen paineiden alla ja yrittää pitää itsensä kasassa harrastuksensa avulla. Oletko varma, että miehesi edes halusi lapsia?
Ja vaikka olisi halunnutkin, ehkä hänelle vain oli liikaa ADHD-kaksoset.
Tuollainen elämä käy voimille. Harva mies kestää vilkkaita lapsia 24/7.
No voi mies parkaa... Vaikka kuinka yrittää pakoon elämän realiteetteja niin sitten on vaimo muistuttamassa että asioilla on tärkeysjärjestys. Eroa mokomasta. Oikeasti. Olet jo yksin. Voin sanoa että omaa energiaa vapautuu kummasti kun pääsee eroon riipasta joka ei ole muuta kuin pettymys.
Mutta hän on oikeasti myös paras ystävä.
Onko kellään samantapaisia kokemuksia?
toi ei tosiaan ole normaalia perhe-elämää
Mitä voi tehdä? Mitä on normaali perhe-elämä`?
TUNNEN YHEN EIKKA ILMARIN ITÄKESKUKSESTA JOKA JUOKSI KERRAN ITÄVÄYLÄÄ JOTAIN 40 KILOMETRIÄ TUNNISSA ELI NELJÄÄKYMPPIÄ JA HUUSI ETTÄ "KERRANKIN SEISOO". TARKOITTI SIIS HOUSUJEN SISÄLLÄ OLEVAA KEHON OSAA. EIKAN VAIMO OLI IHAN JÄRKYTTYNYT MIEHENSÄ TOUHUISTA KUN TIEN VARRELTA LÖYTYI MÄLLIÄ AINAKIN 2 DESILITRAA.
MIten voit pitää tuollaista elämää onnellisena?
Elämässä tärkeää ei ole onnellisuus vaan velvollisuus. Edellinen on suotu harvoille, jälkimmäinen kaikille.
Kenen velvollisuudesta mahdat puhua, miehenkö?