"Skooda, 4 pyörää ja looda"

Olet käyttänyt lähdettä, jossa on sovellettu jonkin muun kielen kuin suomen (saksan?) mukaista translitterointia.

Завод → Zavod (ei ”Sawod”)
Лихачёв → Lihatšov (ei ”Lichatschow”)

Kimppamökillämme on kimppaleluna toimintakuntoinen, rekisteröity ja katsastettu ЗИЛ-157К. Olen ajanut ”toveri Lihatšovilla” varmaan parisataa kilometriä minäkin (jostakin syystä on taskuuni joskus eksynyt ajokortti mallia A BE CE, eikä sitä ole otettu vielä parempaan talteen). Maastossa tuo 5,5 tonnia painava rometto on aika haasteellinen ohjastettava, koska siinä on ”ohjaustehostin mallia Armstrong”.

Ivan Aleksejevitš Lihatšovia (1896–1956) pidettiin Neukkulanmaan autoteollisuuden isänä.

http://ru.wikipedia.org/wiki/Лихачёв,_Иван_Алексеевич

Nämä ZIS ja ZIL ovat siis lyhennyksiä venäläisen autotehtaan nimestä joka on suomeksi yksinkertaisesti esim. "Stalinin mukaan nimetty tehdas". Alkuperäinen nimi ZIS vaihtui Stalin jälkeen hiukan erilaiseksi, jostakin kumman syystä.

Se vaan vähän mietityttää että miksi mirrivainaassa (alunperin venäjäksi Война и миръ) sanat ovat vaihtaneet paikkaa.

Aivan toisena asiana tulee mieleen stadin ilmaisu "delata" eli heittää veivinsä. Jotkut ovat vierastaneet (ranskalaisperäistä?) sanaparia "de la ..." koska stadilaisen mielestä se viittaa kuolemaan?

Isävainaalla (1914–2000) oli Pobeda (GAZ-M20) joskus 1956–1958. Länsiautojen saanti oli noihin aikoihin (valuutan niukkuudesta johtuvan tuontisäännöstelyn takia) kiven alla. Kotipaikkakuntani takseistakin valtaosa oli Pobedoja (sittemmin 1960-luvun puolella Volgia, joka oli Pobedan seuraajamalli GAZ-M21 gorkilaisella GAZ-tehtaalla).

Ostohinnaltaan autoa saattoi pitää edullisena kokoisekseen. Jykevätekoisessa rohjossa piisasi kuljetuskykyä ja huonon tien ominaisuuksia. Toisaalta Pobedan sivuventtiilimoottori oli varsin janoinen eivätkä sen pakoventtiilit ottaneet alkuunkaan kestääkseen vauhdikkaampaa menoa.

Poikani ylläpitää (kimppalelumme ZiL 157K -maastokuorma-auton ohella) jostakin 1960-ja 1970-lukujen vaihteesta peräisin olevaa maastohenkilöautoa tyyppiä GAZ-69. Sen moottori on samanlainen kuin 1940-luvulta periytyvässä Pobedassa. Mallisukupolvet eivät vaihtuneet Puuhamaassa ylen tiuhaan!

Sain viime kesänä kunnian kiskoa tuolla GAZilla erinäisiä perävaunullisia kivimursketta mökin piha-alueelle (tosin minulla oli kyseenalainen kunnia myös lastata nuo kuormat korkeimman omakätisesti lapiopelillä eli ”Kommunisti-merkkisellä kaivinkoneella”, kuten tuota työvälinettä oli joskus tapana kutsua).

Kun nyt ei olla auto- eikä politiikkapalstalla, niin todettakoon, että kirjailija Maksim Gorkin mukaan nimetty 1,25-miljoonainen autotehdaskaupunki Gorki on nykyisin jälleen nimeltään Nižni Novgorod (Нижний Новгород), jonka saattaisi suomentaa vaikkapa Ala-Uusikaupungiksi.

Suomelle aikoinaan Kanneljärvi-nimisenä kuulunut kunta Karjalan kannaksella on nykyisten vallanpitäjien nimeämänä Pobeda (Победа) eli ”Voitto”, kuten täällä on jo ehditty suomentaakin.

"Opeta minua Lenita, opeta sanomaan Pobeda", tähän tapaan laulettiin Lenita Airistosta joka tuli kuuluisaksi valkoisten tennissukkien arvostelijana.

Pobeda on ollut minullekin tärkeä automerkki, vaikka olen liian nuorta sukupolvea sen puikkoihin. Äitini kotitilalla Etelä-Pohjanmaalla oli lapsuudessani "kartanolla" vanha auton romu. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän mistä se oli peräisin. Ehkä muualla asunut vanha paappa oli käynyt hylkäämässä Pobedansa sinne. Siitä oli meille pojille loputtomasti riemua aina kun saimme jonkin osan siitä irti. Konepelti oli varsin miehekkään näköinen ja näytti komealta kuralätäkössä keikkuessaan.

Karjalaistaustainen kansakoulunopettajatar ei kuitenkaan pitänyt tuosta Pobeda-nimestä. Hänen mielestään se oli väärin kirjoitettu, tai ei ollut auton oikea nimi. En tiedä olisiko GAZ-M20 miellyttänyt häntä enemmän. Kirjoitin aineen seikkailuistani Ilmajoella mutta Kyllikki vaati etsimään autokirjoista Pobedan "oikean" nimen. En vaan silloin sellaista löytänyt.