Verkon nostoon oli liian kova tuuli. Nostin sen kuitenkin, sillä se oli ollut siellä jo vuorokauden. Kuhaa ja lahnaa. Eräs lahnoista tiedusteli minulta, että oliko kaikessa tässä mielestäni mitään mieltä?
Tullooko vahhoo? tyttö tiskin takana tiedusteli minulta. Olin jonottanut jo vartin, sillä siinä oli ollut sekaannusta kuka tankkasi mitä ja kuka maksaisi mitäkin. Olin hämmästynyt tytön kysymyksestä, sillä en ymmärtänyt häntä, kuten en ymmärtänyt järvilahnojen järjenjuoksua.
Hän kertoi katselleensa minua yöllä, kun kelluin pimeällä ulapalla ja kurotin tähtiin. Jäät lähtivät viime viikolla. Nyt kaikki laineilee näennäisen vapaina radikaaleina. Rannat loiskuvat.
(roudan sulamisesta johtuvaa naurua)
http://www.youtube.com/watch?v=q5-VQOeQXco
Tullooko vahhoo? tyttö tiskin takana tiedusteli minulta. Olin jonottanut jo vartin, sillä siinä oli ollut sekaannusta kuka tankkasi mitä ja kuka maksaisi mitäkin. Olin hämmästynyt tytön kysymyksestä, sillä en ymmärtänyt häntä, kuten en ymmärtänyt järvilahnojen järjenjuoksua.
Hän kertoi katselleensa minua yöllä, kun kelluin pimeällä ulapalla ja kurotin tähtiin. Jäät lähtivät viime viikolla. Nyt kaikki laineilee näennäisen vapaina radikaaleina. Rannat loiskuvat.
(roudan sulamisesta johtuvaa naurua)
http://www.youtube.com/watch?v=q5-VQOeQXco
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hiljaisuuden ystävä
Olen käynyt Otaniemen kaiuttomassa huoneessa, jonka keskellä on pieni lava, jonka ympärillä seiniä peittävät kartiomaiset mustat pehmusteet. Kun ovi suljetaan, ja täydellinen hiljaisuus iskeytyy tajuntaan, niin kokee välittömästi kammottavan tunteen siitä, että on maailma ympäriltä on kadonnut ja itse pudonnut jonnekin todellisuuden tuolle puolen kuin ovesta ulos astumalla.
Kun lilluin laineilla upouudessa testimärkäpuvussani, niin ympäröivä musta laineilu oli lähellä tätä tunnetta siellä kaukana jossain ja joskus. Mutta tunne ei ollut yhtä ahdas. Ehkä siinä on maailmankaikkeuden mysteerin sisin totuus ja todellisuus.
(planetaarista naurua)
Ei minusta ole järkyttävää palata tähän hulisevaan sekopääpesään, Helsinkiin, koska minulla on muistoni, joita on mahdotonta viedä minulta pois.
(reps)
Kysymys omalla kohdallani on varmaan siitä, että minä käyn jatkuvaa taistelua tätä hälinää vastaan, johon katoaa. Hiljaisuus on kuin mielenterveyden instrumentti, jolla asetellaan kaoottiset pipanat petrimaljoihin ja annetaan päristä siellä.
Meteli on voimatonta hiljaisuuden rinnalla. Hiljaisuus on kaikkivalta, alku ja loppu.
(reps)
Entä sitten tämä biisi? Tämä biisi on minulle paljon enemmän kuin se on yhdellekään satunnaiselle sinulle.
Siinä sen salaisuus.
(rytmillistä intellektuellinaurua)
En ole koskaan pitänyt ihmisistä, he muistuttavat liikaa itseäni, olivat he sitten kuinka vanhoja tahansa tai mitä sukupuolta tahansa. Minussa virtaa puhdasta itsevihaa. Eikä se ole klassista vihaa, vaan rejektio siitä missä vatkattiin yhteen käsitteen minuus ja toiseus. Ehkä se on vain yksinkertaista ymmärrystä siinä, missä erillisyys ja yksilöllisyys tahdotaan laillistaa ja tuoda framille ilman pyrkimystä erillisyyteen ja yksilöllisyyteen.
Ehkä siksi olemme kaikki sukulaisia, koska roikumme samasta puusta. Sano sitä sitten yksilöllisyydeksi nauramatta.
(sukupuusta lomalla -naurua)
Vasta hiljaisuuden jättimäinen voima saa ihmisen ymmärtämään tämän.
(karjuvaa naurua)
Et ole voinut saada lahnoja ja kuhia samalla verkolla. Et puhu totta.
Juuri tällaista näsäviisasta pelleilyä itsessäni en voi sietää.
(naurua suomuilla)
Rakastan Sinua!