Miesystävällä on tapana mennä ja tulla miten haluaa. Tarkoitan siis meidän tapaamisia. Me nähdään silloin kun se hänelle sopii ja kun hän JAKSAA tulla luokseni,niin tulee. Noin kerran viikossa jaksaa polkaista pyörällä tuon 1,5 kilometrin matkan kämpältään minun kämpälle.. Muutoin tapaamiset hoituu sillä, että minä kävelen tuon samaisen matkan hänen luokseen, vaikka väsyttäisikin, ihan vain siksi, että tykkään viettää aikaa hänen kanssaan. Nähdään ehkä nelisen kertaa viikossa keskimäärin.
Tämä taitaa olla miehelle liikaa. On aikoja, jolloin hän tulee reippaasti luokseni, on mukava ja osoittaa rakkauttaan. Mutta sitten taas on aikoja, kun hän työntää minua luotaan, töksäyttelee ikäviä asioita ja vaikka huomaa, että pahoitan mieleni, ei se häntä haittaa lainkaan.
Tuossa hetki sitten puhuimme puhelimessa. Olimme alustavasti jutelleet, että hän ehkä jonain päivänä viikonloppuna tulisi tänne luokseni. Minä siinä sitten höpöttelin, että "Sitten kun tulet tänne, niin..." johon mies vaan töksäytti "vitsillä", että "Ai tulenko mä?" Hän tekee tuota melko usein, ja sanoo sen juuri sellaisella V*ttuilevalla äänensävyllä, että "luuletko, että tulisin sinun luoksesi, tyhmä!" Sanoin hänelle sitten vain, että et sitten vissiin olekaan tulossa...Tuli pala kurkkuun, koska tämä jatkuva ailahtelu on todella raskasta. Hän sanoi, että varmaan tulee joskus. Varmaan?
Lopetin puhelun, sanoin heipat itku kurkussa, ja hän kyllä huomasi, että tuli paha mieli. Mutta ei sanonut mitään, lopetti vain normaalisti puhelun. Otanko itseeni liian helpolla, vai onko miehen käytöksessä oikeasti jotain kummallista? Lupausten rikkominen ja minun "kiusaaminen" on siis ihan jokaviikkoista.
Tämä taitaa olla miehelle liikaa. On aikoja, jolloin hän tulee reippaasti luokseni, on mukava ja osoittaa rakkauttaan. Mutta sitten taas on aikoja, kun hän työntää minua luotaan, töksäyttelee ikäviä asioita ja vaikka huomaa, että pahoitan mieleni, ei se häntä haittaa lainkaan.
Tuossa hetki sitten puhuimme puhelimessa. Olimme alustavasti jutelleet, että hän ehkä jonain päivänä viikonloppuna tulisi tänne luokseni. Minä siinä sitten höpöttelin, että "Sitten kun tulet tänne, niin..." johon mies vaan töksäytti "vitsillä", että "Ai tulenko mä?" Hän tekee tuota melko usein, ja sanoo sen juuri sellaisella V*ttuilevalla äänensävyllä, että "luuletko, että tulisin sinun luoksesi, tyhmä!" Sanoin hänelle sitten vain, että et sitten vissiin olekaan tulossa...Tuli pala kurkkuun, koska tämä jatkuva ailahtelu on todella raskasta. Hän sanoi, että varmaan tulee joskus. Varmaan?
Lopetin puhelun, sanoin heipat itku kurkussa, ja hän kyllä huomasi, että tuli paha mieli. Mutta ei sanonut mitään, lopetti vain normaalisti puhelun. Otanko itseeni liian helpolla, vai onko miehen käytöksessä oikeasti jotain kummallista? Lupausten rikkominen ja minun "kiusaaminen" on siis ihan jokaviikkoista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joko jätkä on jotenkin sosiaalisesti vammautunut tai sitten hän on niin epävarma yrittää hallita sua pitämällä sua ilkeästi varpaillaan. Joka tapauksessa hiiteen tollaset jätkät. Miettisin sinuna myös sitä että miksi olet yleensäkään päätynyt tuollaisen jätkän kanssa yhteen.
Komppaan Dinoa 100%
Mietin vaan et jos ei jaksa polkee 1.5 kilsaa sun luokse niin ei jaksa sitten panostaa suhteeseen ja yhteiseen tekemiseen. Ja jos puhuu sulle tolleen niin ei se ole lainkaan oikea mies sulle. Ei sen ole pakko olla sen kanssa jos puhelimessa puhuminen alkaa itkettää sua. Ei se tiedä miten naista kohdellaan ja on törkeä ja ei lainkaan aikuisen käytöstä. Etsi uusi mies.
Hyvänä puolena tuossa on että miehellä on selkeästi niinsanottu Oma Elämä, hän ei roiku naisessa.
Huonona puolena vittuilu.
Sano hänelle että tulee jos tulee, on tulematta jos ei halua tulla, mutta vittuilua et kuuntele. sano se ihan ystävällisesti.
Jos hän ei pidä sopimuksista kiinni, niin älä enää huoli häntä silloin, vaan sopikaa uusi aika.
Jos hän on puolikin tuntia myöhässä, niin ota kengät avaimet ja lompakko, ja lähde kaupungille..hän voi koputtaa oveesi ja sinäpä et olekaan enää kotona.
Jos ei jaksa polkea kotiin, niin löydät hänet illan tullen rappukäytävästä nääntyneenä omaan idiotismiinsa.
Eli älä SUUTU hänelle, vaan TOIMI..ja jos hän kysyy jotain että miksi, niin sano että et sä odota ketään mutta sä olisit ollut kotona kun hän soitti.
Jos mies on tosissaan ihan sika, niin hän alkaa kiristää heti ja suuttuu näistä "tempuista"..
mutta jos hän vaan on ihan tavallinen hölmö joka ei oo vaan tullut aatelleeksi oman toimintansa virheellisyyttä, varsinkin koska kaikki aina sietävät sen, nii hän sulattaa asian koska se on REILU peli..Kohtele häntä silti reilusti, mutta myös itseäsi!
Niin ja rajoita sitä aikaa, jolloin olet tavoitettavissa.
Mikäli hän ei "tiedä" aikooko tulla vai ei, niin älä odota häntä vaan keksi muuta.
Älä peru omia menojasi hänen tähtensä, äläkä ole aina tavattavissa kun hän soittaa.
Aluksi se voi tuntua teeskentelyltä, mutta parhaiten suakin suojaa Oma Elämä..
Hän on nyt tosi vahvoilla sun suhteen, koska sulla on vähemmä sitä omaa tahtoa kuin hänellä..
Hanki sellainen. Aluksi se tökkii, odotat puhelimen kanssa soittaako hän..
pian opit unohtamaan kännykkäsi kotiin ja olemaan tarkkailematta asiaa.
"Kohtele häntä silti reilusti, mutta myös itseäsi! "
Tää oli niin asiaa!
Jos susta tuntuu pahalta, sulla on oikeus tuntea niin ja oikeus, melkeinpä velvollisuus sanoa se miehelle. Jos mies ei välitä, vedä siitä johtopäätös. Rakastaminen ei todellakaan edellytä oman elämän sovittamista täysin toisen mielihalujen ja aikataulujen mukaan.
Nainen antaa miehen pompotella miten satttuu ja sitten tulee itku. Tässähän on just niin käynyt. En kyllä antais kohdella itseäni tolleen joten ero tulisi heti. Ei kannata seurustella jos toinen ärsyttää ja yrittää saada pahaa mieltä koko ajan toiselle.
Musta noissa on enemmänkin ongelmana aina se, että nainen rupee heti miettiin että "Apua ongelma, erotako vai ei!"
Sitten kun se ero on niin "iso"lta tuntuva ratkaisu, niin jäädään siihen jumiin ja luullaan että joko eroan tai sitten kestän kaiken..
Ehkä niin että sitä eroa ei kannata PELÄTÄ, vaan ottaa riskin että jos toinen mut sitten jättää, niin se on hänen ongelmansa, mutta paskaa en niele..
Antaa sen toisen erota eikä mieti aina itse eroa kokoajan..
Hyvässä lykyssä se koko paska ratkeaa kerralla kun suutahtaa ja toimii sitten kunnolla, mies voi asettua. Tai jos vielä parempi tuuri käy niin se lähtee kokonaan..
Bussia, autoa, mopoautoa?
"onko miehen käytöksessä oikeasti jotain kummallista? Lupausten rikkominen ja minun "kiusaaminen" on siis ihan jokaviikkoista."
On siinä kummallista juu. Onko mies rakastunut lainkaan, jos on ilkeä? Ei vaikuta että välittää yhtään mistään? Voisitko kysyä ihan parineuvojalta ohjeita tilanteeseen, mitä teet kun mies toimii huonosti.
Mies ei ota tosissaan täällä hetkellä asioita ja kiusaa. Tarkoittaako vihjailu ettei halua tulla lainkaan, luultavasti. Ehkä polkeminen ees taas on liikaa. Älä pyydä enää miestä luoksesi, vain jos hän itse sanoo että aikoo tulla ja pitää siitä kiinni. Käy sinä hänen luona ainoastaan silloin kuin itse jaksat. Tai älä mene hänen luokseen, ellei hän pyydä tai kysy. Miten se toimii. Onko mies passiivinen vai kyseleekö itse sitten. Kai hän tajuaa sitten itse jonkun asian, miten se voisi toimia...
Ettei tule miehelle olo että tyrkyttää itseään sinne tai että hänen on pakko tulla. Jos kunnon seurustelu ei kiinnosta, senkin huomaa äkkiä. Onko kyseessä poju vai aikuinen mies? Jos hän pahoittaa naisten mieliä jatkuvasti ja saa itkemään, onko hyvä enää jatkaa... Mitä jos on narskua? En koskaan ole ymmärtänyt naisten itkettäjiä, koska itse itken kovasti jos toinen on paha.
"Ettei tule miehelle olo että tyrkyttää itseään sinne"
Siis ettet sä tyrkytä sinne kylään itseä. Siis miehen mielestä. Mun mielestä siinä ei ole väärää että menet, mut kannattaa kokeilla ettei oo niin helposti menossa. Ei suhde voi olla sun aktiivisuudesta kiinni pelkästään.
Huomaako mies että hänelle kiusoittelu ja leikki tai vihjaus voi olla toiselle paha paikka. Eikö hän voi sanoa suoraan mitä ajattelee sitten, eikä kiusata. Kiusaaminen viittaa joskus siihen ettei kiinnosta. Tai onko tapana kiusata ihmisiä, se on väärin. Ei tuossa voi ajatella, että suhteen kyseenalaistaminen olisi leikkiä.. ei ole toiselle leikkiä.
Ehkä sun asunto sucks
Onhan sekin inhimillistä, että joskus purkaa pahaa oloaan ja mieltään muihin, mutta rajansa kaikella. Aikuisen pitäisi osata pyytää anteeksi. Ja yhtä lailla toisen aikuisen pitäisi osata asettaa omat rajansa ja sanoa, että mua ei kohdella näin.
Sietäisitkö tuollaista käytöstä joltakin naispuoliselta ystävältäsi? Jos et, miksi sitten sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa on jotain intiimimpää, johon pitäisi voida luottaa ja tukeutua?