mites naiset pidätte tärkeenä muistamista näinä päivinä:

En odota mitään. Mies saattaa muistaa onnitella syntymäpäivänäni ja ostaa jotain herkkua. 10-vuotishääpäivänä uusimme sopimuksen seuraavalle 10-vuotiskaudelle :)

Muistuttelen miestä esim. ensitapaamisen vuosipäivästä, mutta se on sellaista yhteistä muistelua, ei vihjailua, että odottaisin jotakin. En kaipaa sellaista. Pääasia, että mies muistaa olevansa naimisissa, muistaa tuoda kaupasta kahvia, muistaa hakea lapsen päiväkodista jne. Merkkipäivien jättäminen huomiotta saattaa kuulostaa oudolta, mutta meillä on silti lämmin ja läheinen suhde. Yritetään muistaa toisiamme päivittäin pienin teoin ja muistaa kiittää.

Synttärinä on kiva saada (ja antaa!) onnitteluja, halauksia ja vaikka jotain hyvää ruokaa. Nimpparina onnitellaan leikkimielisesti, jouluna muistetaan yleensä kirjalahjalla.

Vuosipäivä on tärkeä, koska se on yhteinen juhla - en siis odota mitään erityistä muistamista silloin, vaan silloin tehdään yhdessä jotain mukavaa. Tosin tehdään aika usein muutenkin, mutta vuosipäivänä sillai ylimääräiset sydämenkuvat silmissä :)

Meillä tuo "miten käyttäydyt, jos mies ei muista" ei ole tarpeellinen kysymys. Molemmat muistamme toistemme merkkipäivät ja ne yhteiset.

Heti avioliittoome alussa tuli selväksi, ettei mieheni noteeraa mitään päiviä eikä juhlia.
Olen hoitanut kaiken.
Joulu- ja merkkipäivälahjat, joulu- ym kortit. Kaiken tarvittavan.

Alussa mainitsin merkkipäivistä.
Sukulaisten ja lastemme lahjojen hankinnan miehenidelegoi heti minulle.
Mainitessani omasta syntymäpäivästäni sain vastaukseksi, etti hän tiedä tarpeitani ja kehoitti oatamaan mieleiseni lahja,
Meillä on aina ollut yksi, yhteinen tili ja sille suoraveloituksena menevät rinnakkaiskorttiemme laskut.
Luottorajat ovat olleet 6000 - 5000€

Yhden kerran kysymykseni on otettu vakavasti. 40-vuotis hääpäivänämme olimme Espanjan asunnollamme. Silloin hän "vei" minut läheiseen, todella tasokkaaseen ( kalliseen ) ravintolaan illalliselle.
Mainittuaan tarjoilijalle kyseessä olevan juhlan luonteen tarjosi ravintola kuohuviinipullollisen.

Kukkia olen saanut synnytyslaitokselle ja yhden kerran lona-asunnollemme.

Haluan mainita, että lahjat olen saanut yllätyksinä.
Useimmiten taustalla on ollut jonkin asteinen mielitekoni jota en ole tietoisesti tuonut julki.
Mm. kultaleijona, bismarkketjut, kokopitkä ateljeeminkki, Karibian risteily, Irlannin kiertomatka. Muutama arvokkaampi koru jotka mieheni on ostanut osittain sijoitusmielessä. Timantit 2 x 0,5car, 0,63car ja 1,0car joista hän ehdotuksestani teetättä korvakorut, sormuksen ja rintakorun.
Sormuksesta on teetätetty cirkoni kopio arkikäyttöön.
Suurimman osan ajasta ne ovat tallelokerossa.
Totuin hyvin nopeasti lahjattomiin merkkipäiviin mutta sen jälkeen ei ole ollut valittamista.

En välitä merkkipäivistä enkä usein muista esim. Hääpäivää, siitä olen poikkeuksellinen nainen. Synttäri on ainoa, jolloin toivon muistamista.

Ehkä tämä johtu siitä, että saan muistamisia tavallisina päivinäkin, mikä on kaikkein hienointa!

Me muistamme hääpäivän. Se on Meidän Päivämme, ja käymme ulkona hyvässa ravintolassa ja vähän tanssahtelemassa. Vietetään romanttista iltaa, vain me kaksi. Tai sitten vuokrataan luksussviitti Tallinnasta, shampanjat, kukat, hedelmät jne huoneessa, aamiainen huoneeseen, romanttinen iltapala. Pitempi uloskirjoittautumisaika, yleensä tuonne kl 15. ip. Ei maksa paljoa suomalaisen rahoissa, kannattaa kokeilla!! Esim. "elämyslahjat.fi" kautta!
Muksut hoitoon ja isompi viikkoraha niin pääsevät koluamaan särkänniemen nurkasta nurkaan ja syömään pitsaa ja jätskiä niin että navat repeää!
Joulut ennen muksuja oli ilman muuta romanttisia. Aaaah sitä nuoruutta.... hitaasti availtiin paketteja, vuoron perään, nautittiin toisistamme.. No sitten tuli nämä prinssit ja prinsessat hoviin, niin komento muuttui! Lasten ehdoilla mutta kyllä mama ja papa helliä katseita salaa edelleen vaihtelee kun lahjoja avataan!
Synttärit on lapsille, siis heidän omansa, samoin äitienpäivät. Ne ovat heille tärkeät, äitienpäiväkakut ja muu "salaperäinen" touhu keittiössä, mies vähän avustelee. :-)
Yhtenä Naistenpäivänä mies tuli kotiin ruusun kanssa, ja minä sitä ihmettelin että mikäs nyt? No Naistenpäivä! Kaverikin oli ostanut vaimolleen niin hänkin! Enhän minä sellaisesta edes tienyt!! :-) Kiva silti saada ruusu.
Mielestäni romantiikan ylläpito on tärkeää pitkässäkin suhteessa. Luulisin, etä jos meidän suhteessa se kuolee, koko suhde on kuollut ja menetetty. Mutta sitä pitää hoitaa! Molempien!! Ja pienet eleet ja kosketukset ja katseet joka ikinen päivä. Ei maksa mitään, mutta antaa niin valtavan paljon!!

Mä haluan, että muistetaan toisiamme synttäreinä, jouluna ja vuosipäivänä. Synttärinä riittää esim herkuttelu yhdessä onnittelu, ei välttämättä tarvi olla lahjaa kunhan jotenki muistaa ja muistuttelen kyllä niin ahkerasti ettei unohdu.
Jouluna odotan lahjaa ja mies kyllä tietää sen ja aina se on myös tullu. Vuosipäivän on tarkotus olla molemmille kiva ja stressitön päivä, yleensä ollaan ostettu jotain herkkuja sen kunniaksi, viimeksi molemmat yllätti toisen: mä ostamalla leivokset ja mies oli ostanut kakun :) Varsinaisia lahjoja ei vuosipäivinä koskaan olla ostettu eikä osteta.

Mun mielestä nimipäivä ja naistenpäivä on ihan turha juttu.

Toivon aina että merkkipäivät huomioidaan ja muistuttelenkin niistä. Tosin muistamiseksi ei tarvita lahjaa tai mitään rahalla hankittavaa vaan kortti, kirja tai ajatusten jakaminen siitä kyseisestä päivästä riittäisi. Tosin näin 20 vuoden parisuhteellakaan homma ei toimi harjoittelusta huolimatta... Huomenna on merkkipäivä ja olen toipilaana kotona niin mies unohti koko jutun ja lähtee koko päiväksi kaverin kanssa tallinnaan. Että silleen.