hei, lueskeltuani palstaa oli pakko laittaa oma tarinani tänne, eli olemme seurustelleet avomieheni kanssa 7 vuotta ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä jos niin voi sanoa. Suhteemme on ollut täydellistä, tasaista ja turvallista ilman isompia vastoinkäymisiä. Olen myös voinut luottaa mieheen 110%. Aloimme vuoden alusta puhumaan perheenlisäyksestä ja mahdollisesta muutosta isompaan kotiin. Kaikki kuitenkin romahti 2viikkoa sitten kun mies ilmoitti olevansa korviaan myöten ihastunut uuteen työpariinsa ja haluaa eron. Mieheni lähti minun toiveestani samana iltana asumaan vanhempiensa kakkos asuntoon selvittämään ajatuksiaan. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin hän pysyy edelleen päätöksessään sekä kuulin yhteiseltä ystävältämme joka on myös mieheni työkaveri, että tämä suunnittelee jo vievänsä uuden naisensa kesäksi espanjaan. Miten näin voi käydä? mies on vaikuttaa muutenkin kylmältä ja välinpitämättömältä(kuin toinen ihminen)kun olen tiedustellut ja kysellyt eron syitä. Päässäni vain pyörii ajatuksia eikö exäni sure lainkaan mitä meillä oli vai enkö merkannut hänelle mitään.Olo on kuin puulla lyöty enkä oikein löydä edes sanoja tähän. Olen aina luullut kun tälläsiä juttuja lukee/kuulee, että suhde on varmasti muutenkin mennyt huonosti, mutta nyt loppui ne epäilyt. Miten tälläisestä selviää? mietin vain exääni ja tätä naista ja kuinka he yhdessä ovat Espanjan rannoilla rakastuneena samalla kun minä yritän itku silmässä selviytyä jokaisista arjen askareista. Tämä kaikki on siis tapahtunut kahdessa viikossa.
miten pystyn unohtamaan?
haaveet kaatuu
11438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yleensä tuo on miehen kohtalo, kun nainen on löytänyt uuden ja ilmoitus erosta tulee ihan puun takaa miehelle. Mitä minä tein väärin on silloin se päällimmäinen kysymys.
Eipä ole tehtävissä paljon mitään kun kumppanin rakkaudentunteet ovat siirtyneet toiseen kohteeseen. Täytyy vain surra surunsa ja jatkaa sitten elämää. Aikansa se kaikki vie, mutta seestyy lopulta.
Ei kukaan voi tietää elämäänsä etukäteen. Jotakin sinäkin olet jättänyt näkemättä/kuulematta, mutta minkäs sille enää mahtaa. Sitä ei halua nähdä eikä kuulla sellaista mikä ei ole totta itselle.
Sisulla ja ystävien/sukulaisten tuella sinä selviät kyllä mistä vain.
Parempaa fiilistä odotellessa...
Vai työpariinsa. Voihan heillekin tulla ero joskus, viimeistään 7 vuoden päästä. Ehkä mies "salamarakastuu" silloin taas seuraavaan jne.
Kurjaa että sinulle kävi noin. Ymmärrän tuskasi. Kauanko miehellä on ollut uusi työpari ? Mies on rakastunut korviaan myöten uuteen naiseen. Kylmyydellä ja välinpitämättömyydellä hän viestittää sinulle että paluuta entiseen ei ole.
Tässä tilanteessa on onni että ette ehtineet toteuttaa suunnitelmia isommasta asunnosta ja vauvasta.
Jos ajatellaan jatkoa, niin uusi nainen voi olla miehen elämän rakkaus tai sitten huuman hälvettyä, mies huomaa tehneensä ison virheen.
Ymmärrän tunteesi kun ajattelet miestä lomalla kuhertelemassa uuden kanssa. Suru suhteen päättymisestä kestää aikansa. Kannattaa muista että kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin.
Tämä nainen on työskennellyt exäni kanssa maaliskuusta lähtien. Kun mies pakkasi tavaransa en ole hänestä sen koomin kuullut :( odotan ja odotan, että hän tulisi kotiin mutta hän ei tule. Katson myös puhelintani taukoamatta vaikka tiedän, että se ei ole soinut. Tiedän muiden eroja seuranneena, että kyllä se aurinko vielä joskus paistaa, tällä hetkellä se tuntuu vain niin kaukaiselta. En jaksaisi enään surra ja odottaa että joskus olen taas iloinen. Ajatus myös että tämä olo tulee kestämään kuukausia jopa vuosia tekee hulluksi.
Miten exäni onnistuu pyyhkäisemään 7vuotta elämästään noin vain?
Ap, jaksamista ja voimia sinulle. Meitä petettyjä on paljon, aika tekee tehtävänsä ja selviydymme. Suosittelen sinulle kirjaa Bruce Fisher:Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy. Kannattaa lukea, saat vastauksia moneen epätietoosi. Sinun toipumisesi kannalta on kaikkein parasta, että ex on kokonaan ja lopullisesti pois elämästäsi. Yritä olla urkimatta yhtään mitään yhtään mistään, mitä hänelle nyt kuuluu, sillä kuuluu mitä tahansa, kaikki tieto hänen nykyelämästään vain satuttaisi ja loukkaisi sinua itseäsi lisää.
Koeta keskittyä nyt itseesi, ja kun luet kirjan, ymmärrät vielä, että exäsi ei voi pyyhkäistä päästään menneisyyttään ja väärää tekoa sinua kohtaan noin vain, aika tekee tehtävänsä hänellekin. Oikeasti, huono omatunto ja käsittelemättömät menneet parisuhteen aika usein pilaavat ne uudet suhteet, jotka alkavat pettämisellä, suhteesrta toiseen hyppääminen on kypsymättömien ihmisten ratkaisu. Sen sijaan petetyt, jotka jäävät yksin ja käsittelevät yksin menneisyytensä ja tekevät tärkeän itsetutkistelutyön, löytävät usein aiempaa paremman kumppanin, kun osaavat nyt vaatia, ja osaavat itse olla uudessa suhteessa parempia kumppaneita.
Hyviä ja rakentavia neuvoja, "jaksamista AP". Sekoitat kyllä nyt vaan kaksi asiaa, jättämisen ja pettämisen.
Ihminen ei voi tunteilleen mitään. Mielestäni AP:n mies toimi suoraselkäisesti varmasti itselleenkin hankalassa tilanteessa, kun kertoi asian reilusti. Lähti myös naisen pyynnöstä asunnosta. Voinee tulkita asian myös niin, että kun on pyydetty lähtemään, AP ei halua yhteydenottoja häneltä.
Aloittajalle toivon voimia kestää tämä vaikea elmäntilanne. Uskon, että sinussa ei ole mitään sellaista vikaa, joka olisi johtanut liittonne kariutumiseen. Ihminen ei vaan voi päättää tunteistaan. Enkä oikein usko että voit vaikuttaa tilanteeseen tai exäsi päätökseen. Ainoastaa siihen, miten itse suhtaudut tilanteeseen.
Sinkkuile, anna aikaa ystäville, keskity niihin asioihin mistä nautit elämässä.
Voimia!
Jep, niin kävi myös täällä, 5kk sitten kihloihin, vähän sen jälkeen sairastuin, nyt olen paranemaan päin, mutta ehdin saada n.5kg lisää painoa (liittyy sairauteen) niin mies ei enää jaksa mun sairastamista ja lihomista. Meillä kanssa oli suunnitelmissa asunnon osto, ja piti olla aina yhdessä. Onhan se kiva, että kun miehellä on ollu kovia paikkoja, oon ollut tukemassa, jopa menny mukaan verikokeisiin ja kaikkialle sen tueksi. Sit kun mä sairastun, niin jään yksin... Todella toivon, hänelle saman kohtalon tulevaisuudessa...
Kiitos tsemppaavista sanoista, taidankin polkaista kirjastoon jos sieltä kyseinen kirja löytyisi. Tuska on valtava, ahdistus painaa rinnassa ja olen nukkunut todella huonosti. Itku on herkässä koko työpäivän ajan. Se tästä pahinta tekeekin, että mies oli rehellinen ja jätti ennenkuin hyppäsi uuteen suhteeseen, joten käytännössä en ole petetty enkä siksi pysty tuntemaan vihaa. Ainoastaan surua ja riittämättömyyttä. olen myös ruokkinut päässäni ajatuksia, että ehkä hän vielä huomaa että teki virheen.meni siihen sitten kuukausi tai kaksi vuotta niin tuntuu, että olisin valmis ottamaan hänet avosylin takaisin. Kuulin myös tältä samaiselta yhteiseltä ystävältänme, että mieheni on muuttanut jo naisen luokse asumaan. Elämä ei ole reilua. Miten te jätetyt olette alkaneet ottamaan ensi askelia positiiviseen uuteen elämään? Menee kaikki juhannus yms kesäloma suunnitelmat uusiksi olo on niin yksinäinen vaikka ystäviä onkin.
Ei tollasta mikä noin vaan lähtee kannata enää takaisin ottaa,vaikka ottaisitkin,mitä kun lähtee uudestaan?? Tulee takasi,lähtee,tulee takasi jne jne, ja itse ihan rikki koko rumbasta. Kyllä kannattaa miettiä mikä toisen tunnetaso on jos voi noin vaan lähteä ja muuttaa heti yhteen ja mennä espaniaan ja ........ei helllvetti!!!
Minut jätettiin 6v suhteen jälkeen vähän aikaa sitten. Mies muuttui myös pikku hiljaa, mutta vielä itse ehdotti kihlautumista vappuna. No niitä ei tullut.
Kerran eromme jälkeen laittoi viestin, missä ehdotti että, yrittäisin vielä kerran hänen kanssa, olen hänen naisensa. Sitten kävin luonaan asiasta puhumassa, kahden päivän päästä kysyin että miten on? Ei enään halunnutkaan palata yhteen.
Olen kuin puusta pudonnut, oli loma-ajan suunnitelmat, kihlat tulossa, kaikki meni pois.
Syyksi vain sanoi: olethan nähnyt itsekkin ettei tästä tule mitään? No en ollut, vaikeuksia oli tietysti pitkässä liitossa, mutta niistä oltiin päästy yli.
Tässä kerään itseäni pikku hiljaa, ikävä on valtava, mutta en tiedä miten olla. Välillä haluaisin hänet takaisin, välillä en, mietin voinko koskaan enään luottaa.
Hänen puoleltaan tuli esiin valheita, baarissa yksin käymistä, juoruja kuulin epäasiallisesta käytöksestä, mökötystä minulle. Se hurmaava mies johon rakastuin oli poissa.
Toivottavasti se lohduttaa, että sulla on ainakin kykyä hyvään parisuhteeseen sillä esim. itse en ole koskaan seurustellut tai ollut naimisissakaan noin pitkää aikaa. Minä olen pässyt yli eroista helpommin tietysti silloin kun itse olen tehnyt päätöksen lähteä mutta surutyötä on vain tehtätä ajallaan ja jokainen omalla tavallaan. Työ on monesti terapiaa! tai jumppa, keskittyä käsillä oleviin asioihin.
Luulisin että pian olet jo uudessa suhteessa. Mutta yhden avoeron kokeneena ja itse siitä ihan hyvästä suhteesta lähteneenä päätin että avioliittoon seuraavalla kerralla. no, sain sitten avioliitossa maistaa omaa lääkettäni. eli mua kohdeltiin joiltain osin niinkuin itse olin ollut avoliitossa. tämän sanoin vain että sun avomies ei vähällä kyllä pääse. Jossain kohtaa hän niittää sitä mitä kylvää, eli hylkääjänä hänetkin saatetaan hyljätä jollain tasolla.
Jos pidät koirista, nyt on aika ottaa kaveriksi se ihmisen paras ystävä:).
ja viimeisenä, nyt on aika myös rukoilla., Jumala antaa iloa ja voimaa ja viisautta kaikkiin päiviin. Iloitse että saat elää, olet terve, ja huominen tuo jo jotain uutta. Vaikeuksissa ja vastuksissa ihminen kasvaa, ja pääsee henkisesti korkeammalle tasolle. Sinä olet jo vahva, ja kypsä, ja takuulla löydät hyvän miehen.(ajattelen näin sillä jo näin vähän aikaa eron jälkeen kykenet ajattelemaan positiivisesti, valoisasi ja selkeästi)