Oliko toinen elättäjä ja rikkaampi paljonkin? entä lapset oliko niitä? Testamenttasitko niin ettei tarvitsisi puolittaa itse työllä hankkimiasi?
Vastaukset 16
- Uusköyhä
Lapsia ei ollut ja mies oli todella hyväpalkkainen ja varakas. En huolinut erossa mitään rahaa tai edes irtaimistoa, otin vain omat henkilökohtaiset tavarani ja lähdin.
Mies vieläkin uhkaili, että aikoo taistella omaisuutensa puolesta, sanoin että sen kun taistelee, minua ei kiinnosta ottaa mitään almuja "muistoksi". Lisäksi mies väitti etten pärjäisi yksin, mutta halusin todistaa itselleni ja miehelle, että kyllä pärjään. Mies olisi halunnut riitaisan avioeron ja haukkua minut ahneeksi verenimijäksi, mutta en antanut hänelle siihen mahdollisuutta.
Käytöstäni on moni kummastellut, mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen. - hyvä ero
Helppoa kun puolittaa kaiken.
Silloin aikoinaan kun kaksi köyhää kirkonrottaa joilla ei muuta kuin vaatteet päällään meni yhteen ja perusti perheen ja teki töitä perheensä eteen ei edes ollut ajatuksena omat pankkitilit. Kaikki meni yhteiseen sillä olimmehan perhe ja puhalsimme siihen yhteiseen hiileen.
Niin kasvatimme omaisuuttamme ja talo hankittiin puoliksi kummankin nimiin, ja koskaan ei ollut erillisiä pankkitilejä.
Kun ero lasten lähdettyä omilleen tuli, niin kaikki meni puoliksi ,
Hän joka halusi huonekalut sai ottaa mitä halusi, hän joka tarvitsi auton piti sen, kun talo myytiin puolitimme voiton. Ei tarvinnut ainakaan siitä asiasta kinastella.
Kun on naimissa ja hankkii lapsia niin ei siinä voi laskea minuutteja ja tunteja että nyt sinä olet vain kotona löhoämässä ja minä käyn töissä. Kun lapsi on varttunut niin se toinenkin menee ansiotyöhön ja helpottaa yhteistä taloutta. - rehtirätkä
Tein minkä lupasinkin, vein tuhkatkin pesästä. Ainakin puoliskon mielestä. Totuus oli toinen, exä oli kerennyt junailla kaiken jo valmiiksi, joten jäi mulle erossa parikymmentä tuhatta velkaa. Tasapeli.
- tyytyväinen.
Kaikki meni niin kun laki määrää, eli puoliksi.
- eronnutmies
Exä ei kymmeneen vuoteen ansainnut mitään, toki hoiti lapsia kotona kun pieniä olivat. Ei suostunut töihin sittenkään kun lapset oli päivät koulussa. Ei osalistunut mitenkään muuhun varallisuuden hankintaan, päinvastoin nalkutti kun isäntä yritti vapaa-ajalla tienata voita leivän päälle. Ei edes suostunut työttömyyskorvausta hakemaan, kun se on niin "alentavaa". Samoin kela-korvauksia ei hakenut kun ei halua sossun kanssa asioida. Lapsilisät ohjasi omalle tililleen, "pitäähän hänenkin jostain rahaa saada".
Ja nyt ositus pitää tehdä lain mukaan 50/50. Laki on laki, oikeudenmukaisuus on jotain ihan muuta. Nyt kyllä kelpaa puolet siitä omaisuudesta jonka ansaitsemisesta piti nalkuttaa.
Minusta on perusteetonta taloudellista etua jos kotona vetelehtimällä saa enemmän omaisuutta kuin jos olisi pysynyt naimattomana ja pysynyt töissä. Mutta laki on laki. Se on ok että on kotona kun lapset on pieniä, esim 3-5 vuotiaaksi asti, mutta ei ikuisuuksia. Ei oo reilua. joku kohtuus tuossakin pitää olla.
Itseään pitää syyttää, onhan lait kaikkien tiedossa. Suosittelen avioehtoa. Itse sain touhun loppumaan ottamalla eron. Tästä lähtien kerätään sitten mammonaa lasten hyväksi.- hhohhoijaa
Auts, vähän "kolahti"...meillä on ero tulossa...olen hoitanut lapset kotona (5kpl syntyneet n 3v välein) ja hoitanut kaikki taloustyöt, siivoukse yms, organisoinut lasten harrastuskuljetukset ja vappa-ajan vietot... tosin olen työskennellyt "siinä sivussa" perhepäivähoitajana mutta niillä palkoilla on ehkä just hankittu ruoat perheelle.
Mies ollut töissä ja maksanut asuntolainat yms...asumiskulut...
Olen pohtinut pääni puhki sitä että olenko "ahne" jos vaadin puolet omaisuudesta vaikka en ole sen hankkimiseen osallistunut?
Pienipalkkaisena (edelleen) suurin huoleni onkin toimeentulo koska osa lapsista asuu edelleen kotona...mutta en haluaisi olla ahne !
Olenhan kuitenkin "työpanoksella" osallistunut arkeen...miehen ei ole tarvinnut huolehtia siitä miten arki sujuu...kunhan kaivaa aamulla puhtaat vaatteet kaapista ja illalla kaatuu sohvalle katsomaan tv.tä vatsa täynnä?! - eronnutmies
hhohhoijaa kirjoitti:
Auts, vähän "kolahti"...meillä on ero tulossa...olen hoitanut lapset kotona (5kpl syntyneet n 3v välein) ja hoitanut kaikki taloustyöt, siivoukse yms, organisoinut lasten harrastuskuljetukset ja vappa-ajan vietot... tosin olen työskennellyt "siinä sivussa" perhepäivähoitajana mutta niillä palkoilla on ehkä just hankittu ruoat perheelle.
Mies ollut töissä ja maksanut asuntolainat yms...asumiskulut...
Olen pohtinut pääni puhki sitä että olenko "ahne" jos vaadin puolet omaisuudesta vaikka en ole sen hankkimiseen osallistunut?
Pienipalkkaisena (edelleen) suurin huoleni onkin toimeentulo koska osa lapsista asuu edelleen kotona...mutta en haluaisi olla ahne !
Olenhan kuitenkin "työpanoksella" osallistunut arkeen...miehen ei ole tarvinnut huolehtia siitä miten arki sujuu...kunhan kaivaa aamulla puhtaat vaatteet kaapista ja illalla kaatuu sohvalle katsomaan tv.tä vatsa täynnä?!Jokainen tapaus on erilainen, ja jokainen itse päättää kuinka ahne on. Sen kanssa sitten elää loppuelämän. Minusta ei oo samanarvoista työtä olla kotirouvana kun lapset on päivät koulussa. Varsinkin kun minun exällä jäi ne kotirouvankin työt paljolti tekemättä. Jos miehen palkkataso ei oo kaukana perhepäivähoitajan vastaavasta niin silloinhan tilanne on aika reilu. Meillä taas minun tulotaso on mm koulutuksesta johtuen huomattavasti korkeampi kuin exän ammatissa, joten ei oo mielestäni reilua jakaa kertyneitä säästöjä tasan.
- ....................
eronnutmies kirjoitti:
Jokainen tapaus on erilainen, ja jokainen itse päättää kuinka ahne on. Sen kanssa sitten elää loppuelämän. Minusta ei oo samanarvoista työtä olla kotirouvana kun lapset on päivät koulussa. Varsinkin kun minun exällä jäi ne kotirouvankin työt paljolti tekemättä. Jos miehen palkkataso ei oo kaukana perhepäivähoitajan vastaavasta niin silloinhan tilanne on aika reilu. Meillä taas minun tulotaso on mm koulutuksesta johtuen huomattavasti korkeampi kuin exän ammatissa, joten ei oo mielestäni reilua jakaa kertyneitä säästöjä tasan.
No ei tuossa tapauksessa...sillon ku lapset on pieniä niin reilua, mutta jos jo koulussa niin ainakin itte tekisin kotityöt ja laittasin ruuat. Kotitöistä pitää oikeasti nauttia jos meinaa jaksaa onnistua tuossa. Mutta, joskus miehillä noin noista kotitöiden määrästä vääristynyt käsitys. Ei välttämättä ymmärettä sitä todellista määrää minkä se vaimo oikeasti tekee. Kolikossa kun on aina kaksi puolta...useimmiten liiton eroon päätymiseen tarvitaan kuitenkin molempien "panos" eikä kannattis syyttää vain toista osapuolta. Itse vaatisin mieheltä osituksessa osuuteni avioliiton keston mukaan. Jos takana pitkä liitto niin sitten tietenkin puolet omaisuudesta (ainakin asunnosta), irtainta autoja tms. tuskin haluaisin. Se menis varmaan aika lailla siten kuka on mitäki ostanut. Asunto on kuitenkin sellainen missä on kumpikin koko perheenä pitkään asunut niin kyllähän siihen täytyy sillon molemmilla olla yhtäläinen oikeus tulotasosta riippumatta. Eri asia jos liitto jää lyhyeksi.
- hhohhoijaa
eronnutmies kirjoitti:
Jokainen tapaus on erilainen, ja jokainen itse päättää kuinka ahne on. Sen kanssa sitten elää loppuelämän. Minusta ei oo samanarvoista työtä olla kotirouvana kun lapset on päivät koulussa. Varsinkin kun minun exällä jäi ne kotirouvankin työt paljolti tekemättä. Jos miehen palkkataso ei oo kaukana perhepäivähoitajan vastaavasta niin silloinhan tilanne on aika reilu. Meillä taas minun tulotaso on mm koulutuksesta johtuen huomattavasti korkeampi kuin exän ammatissa, joten ei oo mielestäni reilua jakaa kertyneitä säästöjä tasan.
No tuosta pph.n "palkasta" ei juuri kannata puhua...parhaimmillaan kun oli kaksi omaa lasta ryhmässä palkka oli n 700,- nyt viime vuosina kun omat on jo koulussa palkka lähentelee ehkä 1500,- 4.llä lapsella...eli miehen monen tuhannen euron palkkaan nähden aika pieni...
mutta tämä oli aikoinaan oma valinta...olishan sitä voinut viedä lapset hoitoon ja mennä hoitamaan muiden lapsia paljon paremmalla palkalla...
Mutta meillä menee asia varmaan lakimiehen kautta eteenpäin...
suvulta perittyyn omaisuuteen en halua koskea...se jääköön aikoinaan lapsille perinnöksi...
jos olis mahdollista en haluaisi senttiäkään mieheltä rahaa, mutta pienituloisena yksinhuoltajana en pääsisi edes alkuun uudessa elämässä kun mitään ei ole näistä vuosista jäänyt säästöön ja lapset kaikkein "kuluttavimmassa" iässä. - eronnutmies
.................... kirjoitti:
No ei tuossa tapauksessa...sillon ku lapset on pieniä niin reilua, mutta jos jo koulussa niin ainakin itte tekisin kotityöt ja laittasin ruuat. Kotitöistä pitää oikeasti nauttia jos meinaa jaksaa onnistua tuossa. Mutta, joskus miehillä noin noista kotitöiden määrästä vääristynyt käsitys. Ei välttämättä ymmärettä sitä todellista määrää minkä se vaimo oikeasti tekee. Kolikossa kun on aina kaksi puolta...useimmiten liiton eroon päätymiseen tarvitaan kuitenkin molempien "panos" eikä kannattis syyttää vain toista osapuolta. Itse vaatisin mieheltä osituksessa osuuteni avioliiton keston mukaan. Jos takana pitkä liitto niin sitten tietenkin puolet omaisuudesta (ainakin asunnosta), irtainta autoja tms. tuskin haluaisin. Se menis varmaan aika lailla siten kuka on mitäki ostanut. Asunto on kuitenkin sellainen missä on kumpikin koko perheenä pitkään asunut niin kyllähän siihen täytyy sillon molemmilla olla yhtäläinen oikeus tulotasosta riippumatta. Eri asia jos liitto jää lyhyeksi.
Niin se exäkin sanoi että on hirmuisesti niitä kotitöitä, on pyykinpesua, tiskejä, kaupassakäyntä, imurointia, ruuanlaittoa jne jne ja miehet ei voi tajuta miten paljon siinä on tekemistä, ja varsinkaan minä en tajua mitään..
Niinpä vaan tulee eron jälkeen kaikki hoidettua ihan itse, vaikka käyn samaan aikaan töissä ja harrastan monenlaista. Ei kotirouva ole ammatti. Pienten lasten hoito on eri juttu ja molempien vanhempien tärkeä tehtävä.
Hieno periaate: "se menis varmaan aika lailla siten kuka on mitäkin ostanut" Milläs se kotirouva ostaa mun ei oo tuloja eikä varoja? Eli oikeasti mies on kaiken ostanut.
En tarkoita että exälle ei kuulu mitään erossa. Mutta se on väärin että AINA pitää jakaa omaisuus tasan vaikka toinen olisi laiskotellut vuosikausia ja kieltäytynyt työnteosta. Todellisuudessa osituksen sovittelu AL 103 b § on kuollut pykälä. - ....................
eronnutmies kirjoitti:
Niin se exäkin sanoi että on hirmuisesti niitä kotitöitä, on pyykinpesua, tiskejä, kaupassakäyntä, imurointia, ruuanlaittoa jne jne ja miehet ei voi tajuta miten paljon siinä on tekemistä, ja varsinkaan minä en tajua mitään..
Niinpä vaan tulee eron jälkeen kaikki hoidettua ihan itse, vaikka käyn samaan aikaan töissä ja harrastan monenlaista. Ei kotirouva ole ammatti. Pienten lasten hoito on eri juttu ja molempien vanhempien tärkeä tehtävä.
Hieno periaate: "se menis varmaan aika lailla siten kuka on mitäkin ostanut" Milläs se kotirouva ostaa mun ei oo tuloja eikä varoja? Eli oikeasti mies on kaiken ostanut.
En tarkoita että exälle ei kuulu mitään erossa. Mutta se on väärin että AINA pitää jakaa omaisuus tasan vaikka toinen olisi laiskotellut vuosikausia ja kieltäytynyt työnteosta. Todellisuudessa osituksen sovittelu AL 103 b § on kuollut pykälä.Niitä kotihommia kun tuppaa olemaan enemmän silloin kun yhdessä asuu jonkun kanssa. Sinkkujen on helpompi pitää kotia puhtaana yksin, koska siihen muodostuu oma rutiini eikä siinä ole sitä toista jonka sotkuja siivota. En yleistä, mutta sen jälkeen kun muutetaan saman katon alle, miehet saattava täysin unohtaa siivota omat jälkensä. Jätetään esim. sukat sinne tänne, ei siivota omia roskia yms....siitä kertyy iso työ kun kaikki toisen jäljet pitää muiden töiden lisäksi hoitaa. Sitten kun asutaan poikamiesboxissa niin kas, yhtäkkiä osataankin taas huolehtia omista jäljistä...en tiedä onko näin sinun tapauksessasi, tämä onkin vain oma havaintoni.
Kotirouva on ammatti jos sen työn hoitaa hyvin perinteisen kaavan mukaan. Tietysti jos ei oikeasti tee mitään niin sittenhän sitä työtä ei ole hoitanut hyvin...eikä ansaitse siitä "palkkaakaan". Mutta miten olet sitten "laiskaa" kotirouvaasi katsellut noinkin pitään? Itsessäi ei mitään vikaa?
Jos on suuret tuloerot niin silloin parempi tuloinen luonnollisesti huolehtii, että myös sillä, jolla on huonommat tulot on mahodollisuus kartuttaa kiinteää omaisuutta ja laittaa rahaa säästöön. Esim. jos huonompi tuloisen kaikki rahat menevät juoksevien kulujen maksamiseen (kuten kaupassa käynti) niin silloin varakkaampi pääsee perusteettomasti hyötymään köyhemmästä. Toisinsanoen kartuttaa omaisuuttaan köyhemmän maksaessa juoksevia kuluja. On aivan oikeus ja kohtuus jos pitkässä liitossa kaikki pannaan tasan puoleksi tuloista riippumatta. Ihmiset eivät vain taida ymmärtää aina naimisiin mennessään mikä merkitys tuloeroilla liitolle on. - ....................
.................... kirjoitti:
Niitä kotihommia kun tuppaa olemaan enemmän silloin kun yhdessä asuu jonkun kanssa. Sinkkujen on helpompi pitää kotia puhtaana yksin, koska siihen muodostuu oma rutiini eikä siinä ole sitä toista jonka sotkuja siivota. En yleistä, mutta sen jälkeen kun muutetaan saman katon alle, miehet saattava täysin unohtaa siivota omat jälkensä. Jätetään esim. sukat sinne tänne, ei siivota omia roskia yms....siitä kertyy iso työ kun kaikki toisen jäljet pitää muiden töiden lisäksi hoitaa. Sitten kun asutaan poikamiesboxissa niin kas, yhtäkkiä osataankin taas huolehtia omista jäljistä...en tiedä onko näin sinun tapauksessasi, tämä onkin vain oma havaintoni.
Kotirouva on ammatti jos sen työn hoitaa hyvin perinteisen kaavan mukaan. Tietysti jos ei oikeasti tee mitään niin sittenhän sitä työtä ei ole hoitanut hyvin...eikä ansaitse siitä "palkkaakaan". Mutta miten olet sitten "laiskaa" kotirouvaasi katsellut noinkin pitään? Itsessäi ei mitään vikaa?
Jos on suuret tuloerot niin silloin parempi tuloinen luonnollisesti huolehtii, että myös sillä, jolla on huonommat tulot on mahodollisuus kartuttaa kiinteää omaisuutta ja laittaa rahaa säästöön. Esim. jos huonompi tuloisen kaikki rahat menevät juoksevien kulujen maksamiseen (kuten kaupassa käynti) niin silloin varakkaampi pääsee perusteettomasti hyötymään köyhemmästä. Toisinsanoen kartuttaa omaisuuttaan köyhemmän maksaessa juoksevia kuluja. On aivan oikeus ja kohtuus jos pitkässä liitossa kaikki pannaan tasan puoleksi tuloista riippumatta. Ihmiset eivät vain taida ymmärtää aina naimisiin mennessään mikä merkitys tuloeroilla liitolle on.Ja vielä...meidän tapauksessamme, minä ottaisin oman osan irtaimesta omaisuudesta kun olen sen hankkinutkin. Minä olen ostanut astiat, lipastot, lapsen lelut tms. joten tietty ottaisin ne, mies pitäköön omansa, ei kiinosta hänen romppeensa joilla ei edes mitään tee....minä olen pienistä kotirouvan tuloistani ostanut paljonkin kaikkea kotiin pikkuhiljaa säästämällä. Miehellekkö kaikki pitäisi jäädä vain koska hällä paremmat tulot...ehei. Työstä käy sekin, että tyytymätöntä aina kaikesta valittavaa aviomiestä katselee ;).
- hhohhoijaa
eronnutmies kirjoitti:
Niin se exäkin sanoi että on hirmuisesti niitä kotitöitä, on pyykinpesua, tiskejä, kaupassakäyntä, imurointia, ruuanlaittoa jne jne ja miehet ei voi tajuta miten paljon siinä on tekemistä, ja varsinkaan minä en tajua mitään..
Niinpä vaan tulee eron jälkeen kaikki hoidettua ihan itse, vaikka käyn samaan aikaan töissä ja harrastan monenlaista. Ei kotirouva ole ammatti. Pienten lasten hoito on eri juttu ja molempien vanhempien tärkeä tehtävä.
Hieno periaate: "se menis varmaan aika lailla siten kuka on mitäkin ostanut" Milläs se kotirouva ostaa mun ei oo tuloja eikä varoja? Eli oikeasti mies on kaiken ostanut.
En tarkoita että exälle ei kuulu mitään erossa. Mutta se on väärin että AINA pitää jakaa omaisuus tasan vaikka toinen olisi laiskotellut vuosikausia ja kieltäytynyt työnteosta. Todellisuudessa osituksen sovittelu AL 103 b § on kuollut pykälä.Mun mies on myös aina haukkunut minua laiskaksi...en koskaan tee mitään, olen vaan kotona!
Joskus kirjoitin listan mitä kaikkea päivän aikana tein...mutta sekään ei auttanut....hän ei vaan tajunnut ...
Parhaimmillaan meillä asui kotona 3 teiniä, alakoululainen ja eskarilainen, osa lapsista toi kavereitaan meille, sen lisäksi päivisin n7.30-17 hoidossani oli 4 alle kouluikäistä lasta...
kun sitten illalla mies tuli kotiin hän ei voinut käsittää miksi en siivonnut iltaisin heti lasten lähdettyä (koska en tietenkään voinut siivota työajalla kuin pakolliset työstä aiheutuvat sotkut) ...joskus sitä vaan saattoi vähän väsyttää päivän päätteeksi ja usein vielä omien lasten harrastuskuljetukset veivät osan illasta.
Koska kotonamme oli vieraita lapsia, perussiisteys on aina ollut "pakollista" mutta miehen käsitys siisteydestä oli perujaan hänen kotoaan jossa äiti oli kotona ja huolehti vain isästä ja kahden lapsen tarpeista.
Rahat tuhlasin tietysti ruokaan ja lasten vaatteisiin ym tarvikkeisiin, joista ei siis mitään ole jäänyt...kaikki isommat hankinnat on tehty miehen tienaamista rahoista...
Anteeksi "purkaus"...oli vaan pakko kommentoida kun tästä aiheesta meillä on riidelty vuosia...jokainen tapaus on tietysti erilainen, enkä sen kummemmin halua arvostella muiden ajatuksia!
Mutta omalla kohdalla tässä on varmaan vielä muutama riita edessä ennenkuin omaisuus on jaettu...
>>Testamenttasitko niin ettei tarvitsisi puolittaa itse työllä hankkimiasi?
- ihquloo
Mie sain erossa asiat järjestyyn tosi hyvin. sain talon tosiohalvalla,kun ukolla ei ollut varaa jäädä siihen asumaan. Nettosin siin about 30teuroa, autonkin sain halvalla samaan syssyyn. Ukko vei vain omat tavaransa pikasesti pois. Ny oon velaton talollinen ja ajelen volvolla kauppareisut. uus ihastuskin on jo muuttanut talooni. Elämä on ihqua.
- Joo ja mie uskon
satuihin....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1761520
En ehkä onnistu siinä
Kovasti minä yritän näyttää kauniilta, vain sinua varten, mutta en taida onnistua siinä.58725Muistakaa pojat tämä.
Mies joka haluaa naisen, löytää keinon. Ei epäröi eikä hämmennä. Tekee kaiken eteenne.88718Muhun rakastuu kaikki naiset, mut mä en rakastu niihin
Mun vaatimustaso on 10+ Mut mua tavottelee 7+ naiset203578- 48536
- 126536
Pahoin pelkään nainen
että pidät minua epäempaattisena, itsekeskeisenä, narsistisena ja kylmänä ihmisenä. Oletko koskaan ajatellut, että minus50518- 37516
Viesti jonka haluaisit lähettää...
hänelle. Onko jokin pieni tunniste jonka vain te tiedätte. Onko naiselta miehelle tai toisinpäin, joku joku päivämäärä15500- 25483