Menekää jo töihin

Ärsyttävä kommentti suoraan sanoen parahin "fuck you".

Ensinnäkin alle 50v ei ole vielä vanha työelämään. Tuossa iässä uudelleenkoulutetaankin esim. Kelan tukemana.
Et rupea puhelinmyyjäksi kun ei ole myyntitaitoja? Ei ole koulutusta? No mene kouluun.
Ei tee mieli mennä kynnysmatoksi? Hohhoijaa, cry me a river.

Kärsit TOTT-syndroomasta eli Työt On Tullut Tehtyä -syndroomasta. Olet päättänyt ettet enää halua työelämään.
Newsflash: Ei suomalaisella yhteiskunnalla ole varaa maksaa sinun ikäisillesi vapaamatkustajalle. Katoppa vaikka Thaimaalaisia marjanpoimijoita. Saatat vaikka oppia jotain työmoraalista.

just joo kirjoitti:

Ärsyttävä kommentti suoraan sanoen parahin "fuck you".

Ensinnäkin alle 50v ei ole vielä vanha työelämään. Tuossa iässä uudelleenkoulutetaankin esim. Kelan tukemana.
Et rupea puhelinmyyjäksi kun ei ole myyntitaitoja? Ei ole koulutusta? No mene kouluun.
Ei tee mieli mennä kynnysmatoksi? Hohhoijaa, cry me a river.

Kärsit TOTT-syndroomasta eli Työt On Tullut Tehtyä -syndroomasta. Olet päättänyt ettet enää halua työelämään.
Newsflash: Ei suomalaisella yhteiskunnalla ole varaa maksaa sinun ikäisillesi vapaamatkustajalle. Katoppa vaikka Thaimaalaisia marjanpoimijoita. Saatat vaikka oppia jotain työmoraalista.

Lue lisää

Miksi sitten mulle on jo alle nelikymppisenä sanottu suoraan ett olen liian vanha siihen työhön mitä hain. Olen myyntikoulutuksen käynyt jo vähän päälle parikymppisenä ja tehnyt myyjän työtäkin muutamia vuosia. Puhelinmyyjäksi en pahan puhevikani takia halua ruveta. Se on vaan tosiasia ettei melkein viiskymppistä oteta työhön johon on tarjolla alle kakskymppisiä harjoittelijan palkalla. Älä tule vanhalle vittuilemaan työmoraalista, aina olen tehnyt sitä työtä mitä kohdalle on sattunut tulemaan ja vaihtanut aika monta kertaa alaakin. Ja olen yrittänyt kouluttautua, elektroniikkapuolen koulutuksia käynyt, eipä noista paljon hyötyä ollut, kun tuon alan töitä ei ole enää pahemmin tarjolla. Olen tehnyt silloin kun vielä pystyin siivoustyötä, sijaisuuksia lähinnä, olen ollut kouluavustajana, tarhassa ensin harjoittellijana, sitten siivoojan sijaisuutta tein. Myyjänä ruokakaupassa ja kassana, olin myös se joka purki kuormana tulleet tilatut tavarat ja hinnoitteli ja pisti ne hyllyihin esille. Olen ollut kokoojana ja henkilökohtaisena avustajana jne... Joten monta alaa on tullut tutuksi vuosien varrella. Tiedän parikin oman ikäistäni naista, jotka ovat jo työkyvyttömyyseläkkeellä olleet useita vuosia vaikka kummallakaan ei oikeastaan fyysisiä vaivoja pahemmin ollut. Mä olen niin helvetin monta kertaa aloittanut alusta, hakenut töitä, yrittänyt kouluttautua, vaihtanut alaa ettei enää oikeasti jaksais aloittaa taas kerran lähtöpisteestä. Ei se halusta ole ollut kiinni vaan siitä etten ole töihin kelvannut. Ainoa työ mihin kelpasin oli tuo siivoustyö, mutta sitä en enää oikeastikaan pysty tekemään atooppisen ihosairauden takia, mikä muuten vituttaa itseäni vallan pirusti. Lisäksi olen allergikko eli sekin rajoittaa työaloja. Mulla oli paska kokemus vuokratyöntekijänä olosta yhdessä puljussa, työssä itsessään ei mitään vikaa vaan siinä tehtaan omissa työntekijöissä ja heidän asenteessa vuokratyöntekijöitä kohtaan. Ei varmaan monikaan teistä menis pakotettuna ylitöihin kolmivuorotöissä, meille sanottiin heti ekalla viikolla, ett sinä viikonloppuna oli pakko tulla ylitöihin tai muuten tulis kenkää. Kiva olla ylitöissä sunnuntaina ensin klo 6- 14 ja sitten tulla normaalisti yöksi töihin samana päivänä. Mitään tietoa ei ollut kauanko saa olla töissä, milloin työt loppuu. Aikani jaksoin sitä paskaa työporukkaa ja sitten hain muualle töihin. Lopputilin yhteydessä tämä vuokrafirma ei sitten maksanut mulle kuuluvia lomarahoja, en viitsinyt ruveta peräämään niitä, koska en jaksanut taas kerran tapella omista oikeuksistani työnantajan kanssa. Nuorempana jouduin laittomasti irtisanotuksi, kun kaupasta työnantaja/omistaja oli vaihtunut, vein asiani liittoon ja se ruljanssi ei ollut mitään mukavaa touhua mitä siitä seurasi. Joka ikisestä asiasta piti tapella, irtisanomisen pituudesta ja oikeanlaisen työtodistuksenkin saamisestakin, ensin tuli sellanen johon työsuhteen loppumisen syyksi oli merkitty irtisanominen, sellasta syytähän siihen ei saa laittaa, joten piti pyytää uusi paperi. Sen saamisessakin oli oma tarinansa, kun ei paperia ollut en meinannut saada edes työttömyyskorvauksiakaan irtisanomisajan loputtua. Jopa työkkäristä soittivat sille työnantajalle, en tiedä mitä vastapuoli oli sanonut, mutta lausunnon esteettömyydestä päivärahan saantiin sain sen soiton jälkeen. Mulle soitettiin jopa uhkailusoittoja työnantajapuolelta, uhkailtiin jopa sellastakin, ett kyseinen henkilö pitää huolen etten tule enää mistään töitä saamaan jne.. Mä kuitenkin voitin sen jutun. Ei se voitolta tuntunut, kaikkien niiden lausuntojen jälkeen mitä vastapuoli oli musta antanut asianajopapereissa, niissä vedettiin mun aiempikin työhistoria samasta paikasta edellisen työantajan ajalta viemäriin. Sitten lisäksi, kun vastapuolen olis pitänyt maksaa korvauksia laittomasta irtisanomisesta, he tekivätkin konkurssin eli en saanut kaikkia korvauksia niin kuin olis pitänyt. Kesti melkein kymmenen vuotta ennen kuin sain loputkin saatavat vastapuolelta. Tuo kaikki vaikutti aika paljon mun työnhakemisiin, kun oli kunnolla turpiin tullut, ei halunnut toista kertaa samaa joutua kokemaan. Yhdessä paikassa mihin menin kokoojaksi jouduin parin muutaman muun kanssa tappelemaan työnantajan kans oikean palkan saamisessa. Haastattelussa oli luvattu sama palkka kuin muillekin, mutta työn alkaessa palkka olikin yhden palkkaluokan pienempi. Onneks siellä tehtaalla oli oikeanlainen luottamusmies joka otti meidän asian hoitaakseen ja päteviä todisteita siitä, että meitä kohdeltiin asiassa väärin. Meidän jälkeen nimittäin oli tullut pari uutta joille maksettiin sama palkka kuin siellä pitempään olleilla. Ehkä mä olen vaan väsynyt tappelemaan omien oikeuksieni puolesta melkein joka työpaikassa. Joten mulle ei tarvi tulla saarnaamaan työmoraalista >=(

kaikki arvet ei näy. kirjoitti:

Miksi sitten mulle on jo alle nelikymppisenä sanottu suoraan ett olen liian vanha siihen työhön mitä hain. Olen myyntikoulutuksen käynyt jo vähän päälle parikymppisenä ja tehnyt myyjän työtäkin muutamia vuosia. Puhelinmyyjäksi en pahan puhevikani takia halua ruveta. Se on vaan tosiasia ettei melkein viiskymppistä oteta työhön johon on tarjolla alle kakskymppisiä harjoittelijan palkalla. Älä tule vanhalle vittuilemaan työmoraalista, aina olen tehnyt sitä työtä mitä kohdalle on sattunut tulemaan ja vaihtanut aika monta kertaa alaakin. Ja olen yrittänyt kouluttautua, elektroniikkapuolen koulutuksia käynyt, eipä noista paljon hyötyä ollut, kun tuon alan töitä ei ole enää pahemmin tarjolla. Olen tehnyt silloin kun vielä pystyin siivoustyötä, sijaisuuksia lähinnä, olen ollut kouluavustajana, tarhassa ensin harjoittellijana, sitten siivoojan sijaisuutta tein. Myyjänä ruokakaupassa ja kassana, olin myös se joka purki kuormana tulleet tilatut tavarat ja hinnoitteli ja pisti ne hyllyihin esille. Olen ollut kokoojana ja henkilökohtaisena avustajana jne... Joten monta alaa on tullut tutuksi vuosien varrella. Tiedän parikin oman ikäistäni naista, jotka ovat jo työkyvyttömyyseläkkeellä olleet useita vuosia vaikka kummallakaan ei oikeastaan fyysisiä vaivoja pahemmin ollut. Mä olen niin helvetin monta kertaa aloittanut alusta, hakenut töitä, yrittänyt kouluttautua, vaihtanut alaa ettei enää oikeasti jaksais aloittaa taas kerran lähtöpisteestä. Ei se halusta ole ollut kiinni vaan siitä etten ole töihin kelvannut. Ainoa työ mihin kelpasin oli tuo siivoustyö, mutta sitä en enää oikeastikaan pysty tekemään atooppisen ihosairauden takia, mikä muuten vituttaa itseäni vallan pirusti. Lisäksi olen allergikko eli sekin rajoittaa työaloja. Mulla oli paska kokemus vuokratyöntekijänä olosta yhdessä puljussa, työssä itsessään ei mitään vikaa vaan siinä tehtaan omissa työntekijöissä ja heidän asenteessa vuokratyöntekijöitä kohtaan. Ei varmaan monikaan teistä menis pakotettuna ylitöihin kolmivuorotöissä, meille sanottiin heti ekalla viikolla, ett sinä viikonloppuna oli pakko tulla ylitöihin tai muuten tulis kenkää. Kiva olla ylitöissä sunnuntaina ensin klo 6- 14 ja sitten tulla normaalisti yöksi töihin samana päivänä. Mitään tietoa ei ollut kauanko saa olla töissä, milloin työt loppuu. Aikani jaksoin sitä paskaa työporukkaa ja sitten hain muualle töihin. Lopputilin yhteydessä tämä vuokrafirma ei sitten maksanut mulle kuuluvia lomarahoja, en viitsinyt ruveta peräämään niitä, koska en jaksanut taas kerran tapella omista oikeuksistani työnantajan kanssa. Nuorempana jouduin laittomasti irtisanotuksi, kun kaupasta työnantaja/omistaja oli vaihtunut, vein asiani liittoon ja se ruljanssi ei ollut mitään mukavaa touhua mitä siitä seurasi. Joka ikisestä asiasta piti tapella, irtisanomisen pituudesta ja oikeanlaisen työtodistuksenkin saamisestakin, ensin tuli sellanen johon työsuhteen loppumisen syyksi oli merkitty irtisanominen, sellasta syytähän siihen ei saa laittaa, joten piti pyytää uusi paperi. Sen saamisessakin oli oma tarinansa, kun ei paperia ollut en meinannut saada edes työttömyyskorvauksiakaan irtisanomisajan loputtua. Jopa työkkäristä soittivat sille työnantajalle, en tiedä mitä vastapuoli oli sanonut, mutta lausunnon esteettömyydestä päivärahan saantiin sain sen soiton jälkeen. Mulle soitettiin jopa uhkailusoittoja työnantajapuolelta, uhkailtiin jopa sellastakin, ett kyseinen henkilö pitää huolen etten tule enää mistään töitä saamaan jne.. Mä kuitenkin voitin sen jutun. Ei se voitolta tuntunut, kaikkien niiden lausuntojen jälkeen mitä vastapuoli oli musta antanut asianajopapereissa, niissä vedettiin mun aiempikin työhistoria samasta paikasta edellisen työantajan ajalta viemäriin. Sitten lisäksi, kun vastapuolen olis pitänyt maksaa korvauksia laittomasta irtisanomisesta, he tekivätkin konkurssin eli en saanut kaikkia korvauksia niin kuin olis pitänyt. Kesti melkein kymmenen vuotta ennen kuin sain loputkin saatavat vastapuolelta. Tuo kaikki vaikutti aika paljon mun työnhakemisiin, kun oli kunnolla turpiin tullut, ei halunnut toista kertaa samaa joutua kokemaan. Yhdessä paikassa mihin menin kokoojaksi jouduin parin muutaman muun kanssa tappelemaan työnantajan kans oikean palkan saamisessa. Haastattelussa oli luvattu sama palkka kuin muillekin, mutta työn alkaessa palkka olikin yhden palkkaluokan pienempi. Onneks siellä tehtaalla oli oikeanlainen luottamusmies joka otti meidän asian hoitaakseen ja päteviä todisteita siitä, että meitä kohdeltiin asiassa väärin. Meidän jälkeen nimittäin oli tullut pari uutta joille maksettiin sama palkka kuin siellä pitempään olleilla. Ehkä mä olen vaan väsynyt tappelemaan omien oikeuksieni puolesta melkein joka työpaikassa. Joten mulle ei tarvi tulla saarnaamaan työmoraalista >=(

Lue lisää

No kuullostaa ettei ole jäänyt yrityksen puutteesta kiinni. Ymmärrettäväähän tuo on jos turhautuu tuon historian jälkeen. Outoa tuo ikäsyrjintä. Toisaalta aika monen nuoremman työnhakijan kohdalla homma tökkää kokemuksen puutteeseen. Eli parasta olisi vissiin olla nuori ja kokenut.

Oman työni kautta näen todella paljon sellaista porukkaa, jota työ ei kiinnosta ja suurin motiivi on muiluttaa yhteiskunnalta mahdollisimman isot tuet ilam mitään efforttia. Siinä kun itse paina niska limassa päivästä toiseen töitä ja mietit mihin ne verorahat menee niin pääsee pahasti kyynistymään. Tottahan se on että suuri osa työttömistä ja pätkätyöläisistä aidosti haluaisi tehdä työtä ja viedä yhteistä laivaa eteenpäin.

ei muuten tuo ikäjuttu ole höpöpuhetta. Itse sain jo alle nelikymppisenä töitä hakiessani kuulla työpaikkahaastattelussa haastattelijalta, ett olen liian vanha siihen hommaan ja sanoipahan tuo henkilö vielä senkin asian siihen lisäksi, ett olin liian lihavakin siihen työhön. Huvittavaa oli kuulla ne sanat sellasen suusta, joka itse oli reilusti yli 50v. ja oli lisäksi reilusti lihavampi kuin minä. Vähän vaikea miettiä mitä positiivisia voimavaroja itsessä on, kun on joutunut yhdestä työstä poispotkituksi sen takia, kun kaupan uuden omistajan mielestä minun naamani oli kuin petolinnun perse. Tai kun jossain paikassa on ensin luvattu, ett työsuhde jatkuis sen määräaikasen loputtua ja sitten, kun käyt kysymässä sovittuna aikana sitä jatkoa siihen työhön, saatkin kuulla ett toinen joka oli tullut mun jälkeen sinne paikkaan töihin, olikin saanut sen jatkopaikan. Vuokrafirman työntekijänä olosta jäi huono maku. Siellä paikassa mihin jouduin vuokralle, vuokratyöntekijöitä kohdeltiin kuin ilmaa ja alussa sanottiin ett oli pakko tulla ylitöihin määrättynä viikonloppuna tai työsuhde loppuu siihen. Mulle ei maksettu lomarahoja työsuhteen päättymisen yhteydessä, onneks en kuitenkaan ollut pitkään töissä siellä. Myöhemmin kuulin eräältä siellä olleelta vuokratyöntekijältä, ett heille ei oltu ilmoitettu ennakkoon töiden loppumisesta vaan kun olivat menneet iltavuoroon töihin, niin heille oli tokaistu ett mitä te täällä teette ja käsketty luovuttamaan tavarat ja avaimet ja työvaatteet ja he oli joutuneet saman tien pihalle sieltä firmasta. Eräässä työharjoittelupaikassa missä olin harjoittelemassa, oli vaan seinällä lappu missä oli lueteltu niiden vuokratyöntekijöiden nimet joilta työt loppui sinä päivänä. Mä en itse enää tuhlaa energiaa työpaikkojen etsimiseen tai koulutuksiin hakemiseen, se on aivan turhaa touhua, ei hyödytä minkää vertaa. Nuorempana sitä jaksoi olla optimisti, mutt tässä iässä on jo hyväksynyt tosiaan sen tosiasian eli olen jo liian vanha työmarkkinoille. Tiettyjen alojen töitä en voi terveyssyistä enää tehdä ja se on suurin syy miks olen työtön. Jos pystyisin siivoustyöhön, niin en olis enää työttömänä vaan töissä. Vähän vituttaa, ett se ainoa ala johon kelpaisin töihin, niin sitä en pysty enää tekemään =(.

.................... kirjoitti:

ei muuten tuo ikäjuttu ole höpöpuhetta. Itse sain jo alle nelikymppisenä töitä hakiessani kuulla työpaikkahaastattelussa haastattelijalta, ett olen liian vanha siihen hommaan ja sanoipahan tuo henkilö vielä senkin asian siihen lisäksi, ett olin liian lihavakin siihen työhön. Huvittavaa oli kuulla ne sanat sellasen suusta, joka itse oli reilusti yli 50v. ja oli lisäksi reilusti lihavampi kuin minä. Vähän vaikea miettiä mitä positiivisia voimavaroja itsessä on, kun on joutunut yhdestä työstä poispotkituksi sen takia, kun kaupan uuden omistajan mielestä minun naamani oli kuin petolinnun perse. Tai kun jossain paikassa on ensin luvattu, ett työsuhde jatkuis sen määräaikasen loputtua ja sitten, kun käyt kysymässä sovittuna aikana sitä jatkoa siihen työhön, saatkin kuulla ett toinen joka oli tullut mun jälkeen sinne paikkaan töihin, olikin saanut sen jatkopaikan. Vuokrafirman työntekijänä olosta jäi huono maku. Siellä paikassa mihin jouduin vuokralle, vuokratyöntekijöitä kohdeltiin kuin ilmaa ja alussa sanottiin ett oli pakko tulla ylitöihin määrättynä viikonloppuna tai työsuhde loppuu siihen. Mulle ei maksettu lomarahoja työsuhteen päättymisen yhteydessä, onneks en kuitenkaan ollut pitkään töissä siellä. Myöhemmin kuulin eräältä siellä olleelta vuokratyöntekijältä, ett heille ei oltu ilmoitettu ennakkoon töiden loppumisesta vaan kun olivat menneet iltavuoroon töihin, niin heille oli tokaistu ett mitä te täällä teette ja käsketty luovuttamaan tavarat ja avaimet ja työvaatteet ja he oli joutuneet saman tien pihalle sieltä firmasta. Eräässä työharjoittelupaikassa missä olin harjoittelemassa, oli vaan seinällä lappu missä oli lueteltu niiden vuokratyöntekijöiden nimet joilta työt loppui sinä päivänä. Mä en itse enää tuhlaa energiaa työpaikkojen etsimiseen tai koulutuksiin hakemiseen, se on aivan turhaa touhua, ei hyödytä minkää vertaa. Nuorempana sitä jaksoi olla optimisti, mutt tässä iässä on jo hyväksynyt tosiaan sen tosiasian eli olen jo liian vanha työmarkkinoille. Tiettyjen alojen töitä en voi terveyssyistä enää tehdä ja se on suurin syy miks olen työtön. Jos pystyisin siivoustyöhön, niin en olis enää työttömänä vaan töissä. Vähän vituttaa, ett se ainoa ala johon kelpaisin töihin, niin sitä en pysty enää tekemään =(.

Lue lisää

Epäreiluja kokemuksia elämään aina mahtuu ja ne kyllä muistetaan pitkään. Toisaalta kyse on usein muutamista typeryksistä ja yksittäisistä epäreiluista tapauksista. Jos näiden typerysten tekemien päätösten antaa vaikuttaa niin raskaasti omaan elämään, ettet "enää tuhlaa energiaa työpaikkojen etsimiseen tai koulutuksiin hakemiseen jne." olet itse hävinnyt koko pelin.

Oman motivaation puutetta on aivan turha todistella yksittäisten idioottien epäreiluuden kautta, koska se ei auta työttömyyden ratkaisemisessa y-h-t-ä-ä-n mitään. Tiedän kyllä miten vaikeaa on olla tuottelias ja positiivinen, kun saa henkisesti kuonoon jatkuvasti pitkällä aikavälillä. Optimismi ei ainakaan itselläni ole sisäsyntyistä, vaan joudun jatkuvasti nostelemaan itseäni niskasta uskoakseni tulevaan.

Ikäasiaan palatakseni. En missään tapauksessa väitä, etteikö ikä rajoita työllistymistä. Vastasin kohtaan "ikää on liikaa, KUKAAN ei huoli jne." Yli 50v. tuttunui pääsi töihin, vaikka hänelle oli muodostunut hieman vastaava asenne. Hän kuitenkin jatkoi töiden hakemista olkoonkin niin, että onnella oli paljon työllistymisessä sijaa. Tosiasia on, että iäkkäämpien työnhaun tulee tapahtua myös muuten kuin "perinteisten" kanavien kautta.(näitä perinteisiä ovat esim. mol, monster jne.) Paljon puhutaan mm. suorahausta ja verkostojen hyödyntämisestä. Samaa mieltä olen siitä, että TE-toimistojen järjestämät työllistämiskurssit ovat tuloksellisuudessaan melko heikkoja. Itseään voi(ja ehdottomasti pitääkin) kehittää muutenkin.

demarit, kokoomus.. sama asia nykysuomessa. Jykällä ja Jutalla kyllä miljardeja riittää kevyesti Portugaliin, Kreikkaan, Kyprokselle..