Omat voimat alkaa olla täysin loppu. Aspergeni-mieheni haluaisi että minä eläisin hänen maailmassaan enkä ns. normaalimaailmassa. Elämä on yhtä riitaa kun esitän näitä edellisessä liitossani ja lapsuudenkodissani opittuja malleja.
Mistään ei saisi huomauttaa ja edes rakentavaa palautetta ei saisi antaa. Hellyyden ja läheisyyden pyytäminen on riidanhakuisuutta, yhteisen ajan haluaminen ahdistavaa takertumista. Tässä pyynnössäni olen puhunut enemmänkin minuuteista kuin tunneista.
Olen mieheni elämässä ikuinen kakkonen. Hänellä on aina meneillään joku projekti, joka menee kaiken yli. Tämä tarkoittaa sekä henkistä kiinnostusta, kaikkea ajankäyttöä sekä täysin järjettömiä hankintoja kymmenittäin.
Sokerina pohjalla on eristäytymisen tarve. Vaikka mieheni viettää aina osan viikosta mökillä yksinään, niin tarttee hän silti samassa talossa ollessaan oman valtakuntansa. Hänen mukaansa on täysin normaalia, että kotimme sisällä on hänen lukittu linnakkeensa. Siellä hän viettää kaiken aikansa syöminen ja peseytyminen mukaanlukien.
Kuinka kestää tälläistä kun ero ei tule kysymykseen?
Mistään ei saisi huomauttaa ja edes rakentavaa palautetta ei saisi antaa. Hellyyden ja läheisyyden pyytäminen on riidanhakuisuutta, yhteisen ajan haluaminen ahdistavaa takertumista. Tässä pyynnössäni olen puhunut enemmänkin minuuteista kuin tunneista.
Olen mieheni elämässä ikuinen kakkonen. Hänellä on aina meneillään joku projekti, joka menee kaiken yli. Tämä tarkoittaa sekä henkistä kiinnostusta, kaikkea ajankäyttöä sekä täysin järjettömiä hankintoja kymmenittäin.
Sokerina pohjalla on eristäytymisen tarve. Vaikka mieheni viettää aina osan viikosta mökillä yksinään, niin tarttee hän silti samassa talossa ollessaan oman valtakuntansa. Hänen mukaansa on täysin normaalia, että kotimme sisällä on hänen lukittu linnakkeensa. Siellä hän viettää kaiken aikansa syöminen ja peseytyminen mukaanlukien.
Kuinka kestää tälläistä kun ero ei tule kysymykseen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi ero ei tule kysymykseen?
Asperger-ihmisten kanssa ei normaalin kannata seurustella, siinä satuttaa itseään.
Jos haluat paremman elämänkumppanin, niin täällä olisi asperger-naisesta vapautunut mies. Tulisitko edes tutustumaan?
Henkisesti varmaan pystyisit tarjoamaan minulle paremman tulevaisuuden mutta muiden asioiden suhteen olen skeptinen. Monen lapsen kotiäitiä tuskin kukaan riipakseen enää ottaa tässä iässä ;)
Kokemuksia olisi silti kiva vaihtaa. Mikäs sen parempaa kuin vertaistuki!!
Minä haluaisin myös kysyä, miksei ero ole mahdollinen, jos kerran parisuhde ei toimi? Asiat, joita kerrot (hän haluaa määrätä kuinka elät elämääsi, hän ei halua antaa tasapuolisesti suhteeseen, vaan vaatii sinua olemaan mukautuva osapuoli) osoittavat, ettei miehesi ole todellakaan mikään ihannekumppani sinulle. (Tai kenellekään, tuolla asenteella.)
Suositteleisin miettimään, onko kuvaamasi elämä sellaista, jota haluat elää loppuelmäsi. Sillä ainoa henkilö, jota voit suhteessa muuttaa olet sinä itse. Kumppanisi muutos lähtee hänestä, ja kertomasi perusteella hän ei halua muuttua.
Sinä et hyväksy hänen tapojaan, hän ei sinun... Mitä jää jäljelle? Ikuinen valtataistelu siitä, kumpi elää "oikein".
Vaihtoehtoja on tasan kaksi, kun kyseessä ei ole aivan tavallinen mies: joko mukaudut hänen mielipiteisiinsä tai sitten lähdet kävelemään.
Ero on poissuljettu koska kaikki lapset vastustavat eroa. Menettäisin siis mahdollisen eron myötä myös lapset. Minulle se on karmeampi tulevaisuus kun mitä tässä suhteessa jatkaminen.
Ainoa valo häämöttää siis siinä kun lapset kasvavat ja muuttavat omilleen. Siihen asti pitäisi siis jaksaa. Suurimmaksi osaksi onnistun siinä mutta välillä arki tuntuu kohtuuttoman raskaalta =(
Just. Tuollaiseen ääliömäiseen ajattelutapaan ei voi muuta sanoa. Jatka sitten vaan, riitele ja voi yhtä hyvin kuin tähän saakka.
Hyvää loppuelämää.
Miksi ette voi hyväksytä toisianne sellaisina kuin olette? Kyllä meidän Asperger-ihmistenkin kanssa tulee toimeen jos meidän antaa olla sellaisia kuin olemme. Meillä on kotona kaksi Asperger-ihmistä ja kaksi normaalimpaa. Mieheni antaa meidän olla sellaisia kuin olemme, käyttää aikaa keräilyjuttujen pohtimiseen ja katalogien tutkimiseen, kotona nyhväämiseen. Ottaa sitten sitä omaa aikaa itselleen. Mieheni ei moiti minua "järjettömistä" hankinnoistani (kengät, korut jne) vaan sanoo, että kun kerran teen työtä, niin saanhan minä välillä jotain hankkiakin omaksi ilokseni. Ystäväni sen sijaan aina haukkuu minua joka ikisestä ostoksestani ja siksi riitelen ystäväni kanssa paljon enemmän kuin mieheni kanssa.
Jos voin näin Asperger-ihmisenä antaa pienen neuvon: hellyyttä ei kannata pyytää, se pitää ottaa. Sovittelualoite ei tule Asperger-ihmiseltä eikä kyky sovitella asioita. Mutta yksi keino on: mieheni vaan kaappaa minut syliin ja suutelee niin kauan, että esteet murtuvat. Eli ei asioita saa sanallisesti vaan pitää toimia.
Mene sinne lukittuun valtakuntaan ja ole edes hitusen kiinnostunut. Ei miehesi varmasti pyynnöstäsi sinua helli ja auta armias jos pyydät moitteen sävy sanoissasi. Mene sinä hänen luoksensa, helli sinä.
Varmaan vastaus kysymykseesi on se, että olen elänyt minun kannaltani paremmassa suhteessa ennen tätä. Tämä assijuttu tuntuu siltä kuin pitäisi olla joku roolipeli päällä koko ajan. Kaipaisin sellaista normaalia ja yksinkertaista mitä esim. lapsuudenkodissani oli. Assijuttu paljastu minulle vasta yli 10 vuoden avioliiton jälkeen. Sitä ennen luulin, että ongelmat ovat stressiä, väsymystä tai muuta ohimenevää.
Kirjoitit kyllä niin hyvin ja osuvasti nuo viimeiset lauseet. Näin meilläkin juuri asiat menee. Pystytkö valaisemaan minulle miksi palautteen saaminen tai moitteen sävy ovat niin "pahoja" asseille...?
Jos moitit, niin hän lukkiutuu vain pahemmin. Kuulostaa tuossa kuvaamassasi tilanteessa siltä, että mies on jostain jossain vaiheessa loukkaantunut...se voi olla vaikka vaan, että ei ole saanut riittävästi läheisyyttä, eikä osaa sitä pyytää...ja sen takia kyhännyt tuon lukitun valtakuntansa. Mitä enempi moitit, sen suuremman lukon hän kehittää.
Pyynnöt voi kääntää moitteen sijaan myönteisiksi pyynnöiksi sopivissa tilanteissa esim silloin kun on läheisyyttä niin voit kertoa miten ihanaa se läheisyys sinun mielestäsi on yms.
Siitä yksinkertaisuudesta minunkin mieheni on puhunut, että hän toivoisi, että elämä olisi yksinkertaisempaa. Hän on varmasti joutunut opettelemaan sietämään asioita, joihin ei ollut tottunut lapsuudenperheesään. Minäkin olen opetellut sitä, että annan miehen olla sellainen kuin on moittimatta. En pidä aina kaikesta, miten hän toimii esim että käy kierroksillaan jossain tuttavilla ja sukulaisilla ja jättää minut kotiin yksin tuntikausiksi...mutta jos hän nauttii siitä, niin olkoon. Yritän olla avaamatta suutani silloin kun tekisi mieleni moittia esim jos mies ei ole täyttänyt jotain hygieenisyysvaatimuksistani...ja toisinpäin. On helpompi elää, kun ei odota toisen muuttuvan liikoja vaan panostaa siihen, mikä on hyvää. Ja jotain hyvää teilläkin on oltava, kun yhteen olette asettuneet.
Kieltämättä jälleen osuit naulankantaan ja nostit esiin asian, joka on vahvasti läsnä, nimittäin menneisyys. Meillä oli iso kriisi kolme vuotta sitten. Silloin ei minuakaan huvittanut olla lähellä seksistä puhumattakaan. Nyt jos haluaisin vaikka halia, niin hän vetoaa em tapahtumaan. Koska itse olen ollut ilkeä, niin nyt hänellä on oikeus olla yhtä inhottava. Muutenkin hän jaksaa kaivaa jopa yli 10 vuotta vanhoja juttuja, joista vetää syy-seuraussuhteet nykyiseen parisuhteeseen.
Osaisitko vielä selventää muutaman erikoisuuden? Miksi silmiinkatsominen on niin vaikeaa? Miksi rutiinit ovat niin oleellisia? Miksi ihmisten seura ahdistaa jo pieninä määrinä mutta toisaalta esim tietokoneen ääressä voi ja jaksaa valehtelematta istua kellon ympäri?
Hyvä kysymys miten assin kanssa pärjätään.Yleensä kaikki menisikin hyvin jos elellään assin mieltymysten ja rutiinien mukaisesti.Kun elämä on kuitenkin jatkuvia muuttuvia tekijöitä täynnä-se aiheuttaa stressiä ja ärtymystä. Jotkut assit hyötyvät neuropsykologisesta terapiasta ja lääkityksestäkin.Assikin oppii sietämämään erilaisia toimintamalleja ja niitä pitää harjoitella.Se vaatii paljon mutta palkitsee kun arki sujuu.Myös joillekkin on välttämätöntä päästä ajoittain omaan rauhaan mutta assin kanssa voi sopia sääntöjä.Esim sinä menet ma-ti omiin menoihisi ja assi katsoo lapset.Sitten vaikka sinä ke-to vuorottelet vaikka perjantai-la yhdessä perheenä mutta ei lukittauduta eikä vaadita sitä muiltakaan perheenjäseniltä.Kaikilla on oltava hyvä olla.hakeutukaa yhdessä neuropsykologille.
Mihinkä liittyy tuo assien ylikorostunut tarve saada olla rauhassa..? Minussa ristiriitaa herättää myös se että pitää olla vaimo & perhe tai pitää pitää sukujuhlia mutta niitä sitten kestää vain hetken!
Tuo saakelin ristiriita pilasi parisuhteeni. Olin nuori, rakastunut ja kokematon.
En tajunnut kuinka itseäni satutan seurustelemalla tuollaisen ihmisen kanssa.
Se jatkuva omassa rauhassa jurottaminen liittyy aivojen kehityshäiriöön, jolle nuo eivät voi mitään. Eikä voi kukaan muukaan vielä. LSD:llä noita voisi ehkä hoitaa pitkän terapiajakson yhteydessä, mutta eipä sellaista Suomessa tehdä, eikä mulla ainakaan ole aikaa tuhlattavaksi siihen että odotan kymmenen tai kaksikymmentä vuotta kumppanin normalisoitumista.